Loskasadeleiri

Vihdoinkin jotain jännää meidän elämään. Kesästä lähtien on ollut tiedossa leiri, jonka järjestää muutama ihminen tovereilleen. Loskasadeleiri -nimellä liikkuva leiri ei ollut niin loskainen ja sääkin pysyi semihyvänä. Pikkuisen sateli, mutta sunnuntaina saatin jo aurinkoa. Lähdettiin ajelemaan perjantaina kello 12:00 pintaan heti, kun oltiin saatu auto pakattua. Suuntasimme kohti Riihimäkeä hakemaan Tiinaa ja Karmaa mukaan. Tämän lisäksi tiputettiin Ile Helsinkiin ennen kuin päästiin ajamaan kohti Kuralan kartanoa. Pidettiin muutama tauko, mutta pääsääntöisesti eläimet ja ihmiset matkustivat miellyttävästi ja hiljaisesti erikoisista viritelmistä huolimatta.

Päästiin paikan päälle niin Maija ja Essi ohjeistivat meidät sinne minne meidän pitikin mennä:  mökeille. Purettiin auto ja koirat saivat höökailla keskenään. Satu Colhuineen liittyi joukkoomme iloiseen. Majoituimme combolla minä&Linkki, Tiina&Karma sekä Satu&Colhu samaan mökkeröiseen. Paljon oli tavaraa olla koiranaisilla pelkästään viikonlopuksi. Mökki oli kuitenkin kohtuullisen iso, mutta kolme ison koiran häkkiä, kun mahdutettiin sinne niin hyvin meni.

Kuvasta kiitos Essi!

Linkki pääsi vetämään agia Maijan ohjaamana ennen kuin muut olivat saapuneet paikalle. Meillä on ollut Maijan kanssa pientä diiliä vireillä, että jos hän alkaisin treenaamaan ja kisaamaan Linkin kanssa. Itse mielelläni kyllä toteuttaisin itse koiran kanssa tätä, mutta oma selkäni ei kestä agia ollenkaan. Kaksikon yhteistyö kuitenkin pelasi hyvin yhteen ja hetkittäin Linkki näytti ihan oikealta agikoiralta!

Kun kaikki olivat valuneet paikalle, oli meillä leirietkokisa. Ensimmäisenä haasteena oli lelun hakeminen. Linkki suoriutui tästä nopeasti ja vaivattomasti. Hieman oli hankalaa päättää mikä lelu sieltä lähtisi oikein mukaan. Seuraavana oli tokomainen rata, jossa oli kaukokäskyt, pujottelua, käännös, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Suoritustapa oli vapaa. Linkki oli hirmu kiinni kohdassa, jossa lelut oli ja rata ei meiltä mennyt ihan putkeen. Paimenen ajatukset harhailivat ja minäkään en ollut parhaassa terässä. Se kuitenkin suoritti kaikki tehtävät. Viimeinen haaste oli lihapullansyöntikisa, jossa Linkki taas oli omiaan. Nomnom!

Lauantaiaamuna oli hyvä aamupala ja aamusta alkoi myös Esa Lehdistön agilitykoulutus. Linkin kanssa me oltiin viimeisessä ryhmässä ja tämä koulutus ei tuonut meille sinällään mitään uutta. Tai minulle toi. Esa opetti meille rataa, jota muut olivat jo vetäneet aikaisemmin. Opetti myös, miten vasta-alkajana kannattaa lähteä opettelemaan radan lukemista. Opeteltiin estehakuisuutta, sekä Linkki toimi esimerkkikoirana kahdelle pennulle. Kovasti tykkäsin kyllä Esan koulutustyylistä ja muutenkin mukavan oloinen kouluttaja.

Lauantaina oli myös koiratanssia, jossa istuskelin kameran takana kuunteluoppilaana. Meitä opastamassa oli Anna, joka veti hyvän ja mielenkiintoisen koulutuksen. Oli hauska nähdä muut hulluttelemassa musiikin tahtiin, mutta samalla jäi mietityttämään, onko koiratanssi sittenkään se meidän laji. Osaan kyllä itse heittäytyä, mutta se, että osaisin luoda koreografiaa.... Huh huh, no onneksi tätäkin on aikaa miettiä vaikka kuinka paljon.

Sunnuntaina puolestaan meillä oli vihdoista viimein se kauan odotettu tokokoulutus, jonka veti Heikki Mäkinen. Kullekin koiralle oli tarjolla puolituntia treeniaikaa, joka käytiin läpi 15min seteissä. Olin valmis kaatamaan Heikille kaikki ongelmat. Ekaan settiin valitsin meille vaikean hihnaseuruun tai seuruun ylipäätään. Heikki kiinnitti huomion, että koiralla on hirveä kiire johonkin ja kyseli mitä minä haluan seuraamiselta. Kouluttajan mielestä meidän seuraaminen kaipaisi enemmän rauhaa. Sitä, että koira ottaa kontaktin, kun nyt se oli höntyilemässä eteenpäin, kun sanoin seuruukäskyn, vaikka en itse liikkunut mihinkään. Hyvin avaavasti Heikki sanoi, että ihmisiin on jostain syystä rakennettu ajatus, että tästä 50m eteenpäin ja heti. Joo, itse kävelen hirveän reippaasti ja tuntuu kuin olisi kiire. Kun jouduin oikeasti keskittymänä ja korjaamaan koiran höntyilyä, pysyin itsekin rauhallisempana, eikä ensimmäinen ajatus ollut: "Nyt seurataan lujaa!"

Samassa setissä käsittelimme luoksaria, jossa kerroin koiran tulevan pienellä banaanikaarteella ja jäävän sitten viereeni seisomaan. Kun koutsi pyysi näyttämään, Linkki teki hyvin luoksarin ja tuli suoraan sivulle. Heikki olisi jäänyt kaipaamaan siihen nopeampaa sivulletuloa, jota alettiin treenaamaan lyhyellä, sekä olemattomalla matkalla. Linkki teki hirveän hyvin ja tsemppasi, vaikka itse jouduin ihmettelemään ohjeita muutamaankin kertaan. 

Päästiin koiran kanssa breikille ja ajatukset oli hieman mitä hittoa tässä just äsken tapahtui. Hetkeen ei ole ollut sellaista zen-tilaa tokoillessa kuin äsken oli. Paremmalla mielellä lähdettiin sitten tekemään seuraavaa settiä kahden koirakin jälkeen. Linkki sai levähtää puolisen tuntia ennen kuin alettiin tekemään. Irrotin myös lyhyen hihnan pätkän sen pannasta.

Käsittelyn alle otettiin hyppy. Viimeisillä kerroilla Linkki on aina ennen mennyt haistelemaan hyppyä ensimmäisellä käskyllä ja vasta toisella painellut siitä yli. Selitin tämän koutsille ja sain luvan näyttää. No, koirahan hyppäsi ensimmäisellä ja jäin luukku auki tuijottamaan sitä. Ei sen noin pitänyt mennä? Ennen kuin kerkesin tekemään mitään, oli Linkki tullut esteen ohi ja takaisin viereeni. Heikki pyysi ottamaan uudestaan ja tällä kertaa sanoin pysäytyskäskyn, mutta koira tuli läpi siitä huolimatta. Laitettiin alusta ja sinne nakkia. Nakin syömisen jälkeen käskin koiran pysähtyä, mutta edelleen tuli läpi. Heikki totesi, että Linkkiä ahdistaa selän taakse jäävät ihmiset ja kun vaihdettiin hypynsuuntaa, teki bortsu nättejä ylityksiä ja jäi paikoilleenkin. Namialustalla lähdetään hakemaan pituutta ja rakentamaan hyppyä uudelleen.

Sitten vielä noutoa. Kerroin, kuinka Linkki varastaa kapulalle, ja kuinka se väistää kun otan kapulan. Ja kuinka se on kiinni kapulassa. Otettiin nouto ja koira ei tehnyt mitään, vaan se teki hienon noudot. Pari kertaa heittäen kapulaa, mutta hyvällä vauhdilla palauttaen. Pyhpah. Heitin, pyöritin koiraa ympäri, että saatiin ajatusta touhuun, käskin sen maahan heittoliikkeen aikana ja Linkki oli hyvin kuulolla. Viimeisillä kerroilla Heikki vei kapulan kauas ja lähetin Linkin hakemaan. Fiksu bordercollie haki kapulan ja meni riemukkaasti palauttamaan sitä kouluttajalle: "HEI! Sä unohit tän!!!"-tyylisesti. Itsellä ei enää pokka pitänyt tässä kohtaa vaan aloin nauramaan. Toi Linkki kyllä kapulan loppujen lopuksi minulle, kun ei kouluttaja siihen reagoinut. Ja taas sama toistui seuraavalla kertaa.

Kouluttajan mielestä meidän tekemisemme kaipaisi rauhallisuutta ja selkeämpää otetta, sekä kaavojen rikkomista. Linkki on fiksu koira, joka aavistelee liikaa ja luulee tietävänsä mitä on tulossa, joten sille pitäisi tehdä vaihtelevaa treeniä paljon ja rikkoa kaavoja. Olen kyllä ihan samaa mieltä, kun kangistun treenaamaan samoja juttuja samalla tavalla ja teen ongelmia.

Sunnuntaina meillä piti olla vielä hakuilua, mutta vähäisen osallistujamäärän takia jätettiin hakuilut väliin ja Linkki ja Karma saivat juosta keskenään pellolla pitkän tovin. Oli varsin positiivista, että Karma ei enää pelännyt Linkkiä, vaan ne molemmat kirmailivat tyytyväisenä ja iloisena siellä täällä leikkien somasti.

Matka takaisin oli rauhallinen koirien puolesta. Molemmat nukkuivat koko matkan ja olivat muutenkin hyvin uupuneita. Niin myös minäkin ja kotiin päästyä sänky kutsui melkein heti. Reissussa oli kuitenkin hauskaa, oli mahtavia ihmisiä ja oli kiva päästä hullujen koiranaisten sekaan koko viikonlopuksi.

Toko-ongelmia, once again.

Kuinka ollakkaan, on paimenmuksu oppinut ehkä täydellisen liikkeestä seissin - se pysähtyy näpsäkästi, harkitsematta yhtään ja tönöttää paikallaan hamaan ikuisuuteen saakka. Ainoa ongelma on siinä, että liikkeestä on tehty niin kiva ja sitä on treenattu niin paljon, että paimenlapsi tarjoaa sitä seuruussa. En onneksi ollut tuskastua iltatreenissä, kun ajattelin naksutella seuruun paikkaa, kestävyyttä ja energisyyttä ja n. 15m jälkeen koira pysähtyy täydellisesti ilman käskyä, eikä liiku. Jatkoin matkaa ajatellen, että kyllä se perässä tulee, mutta etenemisestä huolimatta se pysyi kuin tatti. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Toinen luulee olevansa niin pätevä, mutta pitänee alkaa rikkomaan taas kunnolla kaavaa, koska muuten suoritan seuruukaaviot koira seisten. Hupsista.

Maanantaiaamuna tokoiltiin, vaikka maanantai on minulle ehkä huonoin päivä tehdä yhtään mitään. Maanantait ei yleensä ole minun päiviä. Tehtiin seuruuta, jossa koira jumitteli. "Oho"-sanoista tajusi korjata paikkansa takaisin oikeaan, mutta vaati kuitenkin aina ilmoituksen väärin tehdystä tehtävästä. Kovin tarjoili sitä, että pysähtyi seisomaan. Kokeiltiin myös jäävää maahanmenoa hyvällä menestyksellä. Arpoi hetken, ennen kuin vajosi maahan, mutta suorana ja kauniina hissinä meni maahan. Luoksarin toimivuutta testailtiin myös, mutta jätettiin se kertaan, kun koira teki upeasti. Tuli laukalla ja nätisti sivulle. Mietiskelen edelleen, että pitäisi tehdä eteentulotreeniä, mutta sormi on edelleen suussa sen kanssa. Herää vain kysymys, miten...?

Maanantai iltana naksuttelin Linkille oikeaa paikkaa seuruussa ja jätin huomioimatta sen jumittelut. Koitin kuitenkin yhdistää jumittelua johonkin tiettyyn liikeeseen; esimerkiksi siihen, käännänkö olkapäätä liikaa, mutta en löytänyt ainakaan itse vastausta. Koitin myös suoristaa ryhtini, jotta koira kulkisi fiksummin. Ratkaisun kuitenkin löysin siihen, miksi koira poikittaa juoksissa. Siirrän käteni nyrkissä eteen, jolloin koira seuraa kättä. Wtf? Sitä on nyt palkattu kainalosta ja eteenpäin, niin en ymmärrä miksi se seuraa kättä. Nostaessani käden kohti kainaloa juoksussa, pysyi koira oikealla paikalla ja juoksi nätisti. Ehkä naksuttelukuurilla voisi taas korjata asioita, koska koira alkoi pysymään paremmin mukana.

Kotosalla Linkki on opetellut kapulan pitoa ja nostoa, joka on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi prosessiksi. Linkki kyllä osaa pitää kapulaa, mutta sen nostaminen on vaikeaa! Ihan käsittämättömän. Se kyllä tökkii tassulla ja jos _heitän_ kapulan, se kyllä hakee, nostaa ja palauttaa sen, mutta nostaminen ilman noutoa on vaikeaa. Ei vain iskoistunut junnun päähän. Ehkäpä se siitä taas kohta. Kuitenkin se pitää kapulaa hyvin ja tuo sen nätisti sivulle. Pitäisikö tämäkin siirtää eteen? Hmm. Hirvittävän hankalaa taas tämä koirankoulutus.

Linkki on myös tehnyt paljon sivulla olosta maahan menemistä, kun koira tuppasi olla hirveällä rullalla. Maahan meneminen on parantunut hirveän paljon, enää se ei ole hirveänä solmuna.

#kuvasaaste, oho, ...haaste!

Saatiin haaste Laumaeläjät -nimiseltä blogilta, jonka päähahmoina seikkailevat sekarotuinen Roomea ja ihan tajuttoman suloinen saksanpaimenkakara Reco. Blogia pitää oululainen Maria ja ainakin itse olen viihtynyt blogin parissa, vaikka löysin sen vasta vähän aikaa sitten. Marialla on kivan raikas kirjoitustyyli ja kuvat ovat upeita! (Ja koirat... Etenkin se seefferimuksu...)

Ohjeet: kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennaltamäärättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsi juuri sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet bloggaajat ja muista huumori!

Kategoriat: paras yhteiskuva, treenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti.

Haasteen heitän Narin narinat, Prinsessat ja astronautti sekä Wipoe (toivottavasti näette tästä! Olen laiska, enkä jaksa käydä linkkaamassa)

Paras yhteiskuva:

Treenaamassa:

Kisaamassa:

Tokokisoista ei ole kuvia, eikä olla taidettu muuten kisatakaan :''D

Paras kesäkuva:

Paras talvikuva:

Tunnelmallisin kuva:

Perusteluna vaan, että sälli on pirun komee!

Hassuin ilme:

Lomalla:

Töissä:

Tihutöissä kuvaa en vain yksinkertaisesti löytänyt. Linkki ei ikinä tee tihutöitä :'D

Toinen identiteetti: kiltti kotipoika

Minne vie, mieli tää

Mitä lie edessä, kun päivät ovat valuneet nyt sinne oikeasti synkkään. Hieman arveluttaa, millaisia tuulia ensi vuosi tuo tullessaan, mutta
toivottavasti hyviä. Olisi sääli, jos ensivuosi olisi huono. Tänäkin vuonna ollaan saatu jo huisisti aikaa. Ylitetty itsemme möllitokojen kanssa, sekä kursittu melkein alokas kasaan. Virallisia ei taideta ihan vielä uskaltaa tämän vuoden puolelle korkata.Unohtamatta tietenkään uskomattoman hyviä hetkiä muiden koirakoiden kanssa. Ne ovat ehkä niitä tärkeimpiä ja riemukkaimpia.

Tokossa ollaan paneuduttu jäävään seisomiseen, paikkamakuuseen, sekä luoksetuloon. Huimasti enemmän pitäisi tehdä ja ketjuttaa ja ottaa
palkattomuutta, mutta valoisa aika tuntuu hupenevan taas käsistä kovaa vauhtia. En edes ymmärrä, miksi kelloja pitikään siirtää. Nyt valoisa aika rajoittuu siihen aikaan kun valtaväestö on töissä tai koulussa. Onko se nyt kivaa? Onneksi pääsen kohta taas ilta/yövuorocomboon niin voi riittää sitä päivän valoa minullekin. Ei yhtään huonompi alavalinta, vaikka sitten taas puolestani olen viikonloput kiinni töissä. Äh, miten koiraharrastaja saa toimimaan rahatyön ja harrastuksen combon?

Linkki on tosiaan tokoillut aktiivisen epäaktiivisesti. Seisomaan jäävä alkaa olla omaan makuun hyvä ja napakka sekä hyvä. Luoksarin seisomisongelma on selätetty. Paikkamakuuta teen silti liian vähän ottaen huomioon sen kuinka levottomasti paimen makaa. Joku voitto sekin, että sentään teen sitä. Siihen vain pitäisi paneutua paljon enemmän, koska Linkin makuu ei todellakaan tällä hetkellä ole mitenkään varma.

Käytiin Linkin kanssa sunnuntaina lenkillä meidän pkcollie kaverin kanssa. Linkki ja Messi tulevat hyvin toimeen, vaikka Messi ei ymmärrä ihan kokonaan riehakkaan junnun elekieltä. Pääsääntöisesti ne leikkivät vähän, mutta aikalailla molemmat urokset huitelevat omia teitään. Linkki myös kunnostautui luoksetulossa lenkin aikana ja viipyilemättä se tuli joka kerta luokse. Alkaa taas luotto olemaan paimeneen kohdallaan, kun nenä ei lähde viemään. Oli mukava lenkkeillä, kun ei tarvinnut kokoajan olla huutelemassa bortsun perään. Kipeänä oleva kurkkukin kiitti.

Ollaan pikkuhiljaa otettu myös motivaatiotreeniä canicrossin saralla, vaikka kunnon remelit puuttuu vielä. Pitäisi ehdottomasti hankkia. Linkillä on vedossa hyvin focus eteenpäin ja se vetää hyvällä tuntumalla. Vähän saa vauhtia vielä toppuutella, että huonokuntoinen omistaja pysyy perässä, mutta eiköhän tämä tästä.

1v 8kk

Sheikkaa sitä mikä sul o!

Jospas sitä taas ryhdistäytyisi. Satu haastoi meidät varsin muikeaan haasteeseen, jossa olisi tarkoituksena videoida koiran osaamia temppuja. Videointi on muutenkin ollut päivän sana, mutta ongelmaksi ajoittuu vain se, että video-ominaisuudella ei ole järkkäriäni siunattu. Ajattelin etten tarvi semmoista. Pyh pah! Tyhmä minä. Olisi voinut taas ajatella hieman pidemmälle kuin seuraavaan päivään. Taloudesta kyllä löytyy kamera, mutta sitten pitäisi valjastaa vielä joku ottamaan sitä videota. Ja saada hyvä sääkin. Pitää varmaan napsutella jotain hakemusta säämiehen suuntaan, että saisi aurinkoa.

Oli kyllä aurinkoinen päivä. Parikin. Käytettiin ne vain hyödyksi lenkkeillen ja nukkuen. Nyt kuitenkin kolmeksi viikoksi saa taas rytmin normalisoitumaan ja ehkä myös hieman aktivoitumaan tähän elämäänkin. Pyhpah, ehkä hieman toiveajattelua. Paimen ainakin kiroaa taas aikaiset aamut alimpaan helvettiin. Eihän kukaan voi herätä seitsemältä tuonne märkään ja vilpoiseen aamuun? Eihän. Lenkkeilyn ja urheilun ohessa Linkki on ehtinyt autoilemaan kanssani ja toimimaan terapiakoirana varsin ymmärtäväisenä kuuntelijana.

Ja jottei kunto ihan ole päässyt rapistumaan, ollaan tokoiltu pikkuisia pätkiä siellä täällä, mutta kentälle ei olla varsinasesti jouduttu lähtemään. Tai käytiin me tänään piipahtamassa ja siellä oli jotkut norsupallotreenit, joten ei jääty viihtymään. Tehtiin vain lyhyt setti seuruuta ja paikkamakuu nurmella. Paikkamakuusta sen verran, että astetta rauhallisemmalla mielellä koira makoili. Huomion arvoisena seikkana on myös se, että Linkki oppi hyppäämään syliin yhtenä kauniina päivänä.

Loppujen lopuksi meni myös hermo blogin ulkoasuun. Mur. Ärsyttävää, mutta ehkä tämä tästä. Tekstistä voi huomata ainakin yhden asian; ajatus ei pysy mitenkään päin kasassa, vaikka kuinka yrittäisi.

Kimppalenkkejä

Öissä töissä, jatkuvasti. Plussapuolia tässä on se, että päivälle jää rutkasti vapaa-aikaa, mutta "yöunet" jäävät usein superlyhyeksi. Kimppatreenejäkään ei viikolle osunut, kun ajat olivat vääriä meille. Yllättävän hyvin itse olen kuitenkin jaksanut touhuta ja tehdä, vaikka onkin tullut käännettyä se normaali rytmi päälaelleen.

Ollaan sen sijaan sosialisoiduttu ja käyty pariin kertaan kimppalenkillä. Maanantaina mentiin kolmistaan pk. collie Messin ja alaskanmalamuutti Taran, ja heidän omistajien kanssa tutustumaan Aulangon tarjontaan lenkkimaastoineen. Saatiin semmoinen mukava, puolentoista kilometrin lenkki ja Linkkikin käyttäytyi mukavasti. Ensin sitä kiinnosti hieman liikaa Tara, joka ei nuorena osannut arvosta Linkin riehakasta lähestymistä. Pian kuitenkin paimenlapsi otti paikkansa kärjestä ja välillä sai roikkua fleksin päässä, kun on meinannut kimppalenkeillä korvat hieman unohtua. Loppu lenkistä Linkki ulkoilikin mallikkaasti vapaana, ihan kuin aina olisi ollut.

Tara on ihan mielettömän kaunis otus!

Lauantaina, ennen toitäni treffattiin oikein aatelisia, kun Tiina ja Karma saapuivat luoksemme hämyiseen Hämeenlinnaan. Todella hämyinen se olikin, kun ilta saapui ennen kuin mitään oikein ehdimme tekemään. Kiersimme koirien kanssa pienen lenkin ja opastin hetken kaksikkoa harrastusten maailmaan. Linkkiä hieman ahdisti Karman äänekkyys ja Karma ei taas arvostanut Linkin leikkiinkutsuja. Jostain syystä paimenpojasta ei oikein kukaan tykkää. Linkki vain kaipaisi arvoistaan riehakasta seuraa, joka ei pienestä säikähtä.

 Okei, jos rehellisiä ollaan, niin kyllä minäkin tuota pelkäisin....

Mä lennän läpi seinän

Keskiviikko tiesi häiriötreenipäivää. Nopean kotona käynnin jälkeen koira mukaan ja kohti treenikenttää. Linkillehän moinen järjestely sopi hyvin, etenkin, kun se pääsi Katjan jalkoihin etupenkille. Parasta ikinä, ainakin Linkin mielestä.

Aluksi se sai hetken chillailla autossa, kun haistelin itse treenikentän tunnelmaa ja tein nopean suunnitelman siitä, mitä me oikein tänään treenataan. Tykkään tehdä erilaisia ajatuskuvioita ja treenimietelmiä paikan päällä. Luoda yleissilmäyksen kentällä tapahtuviin asioihin ja etsiä itsellni oikean motivaation.

Linkki on helppo. Sen kanssa on helppo mennä hyvässä hallinnassa kentälle ja alkaa vaan tekemään asioita. Pyöriteltiin taas seuruuta. Tuntuu, kuin tekisimme tätä liikaa, mutta vihdoin olen alkanut itse pitämän seuruusta. Pitäisi saada kuvattua meidän seuruu videolle ja lähteä katsomaan siitä, miltä se näyttää. Seuruu kuitenkin tuntuu hyvältä. Ihan sama missä palkka on, niin Linkin focus on oikeaan suuntaan ja se tekee hyvin. Pirun hyvin. Välillä se hairahtuu, mutta enää harvemmin.

Ketjuttelin kaukopalkalla liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seisominen oli hyvä ja täpäkkä, mutta sivu-käskyllä meinasi karata palkalle ja vaati hieman sanallista kehua virittyäkseen uudelleen työmoodiin. Vapautin maahasta palkalle ja poika toimi hyvin. Luoksarin ongelmiinkin koitin taas paneutua, mutta ei niin ei. Linkki tekee ihan hyvän luoksarin, mutta jää seisomaan. En tiedä mitä ihmettä tekisin tuolle sen jumittelulle, koska luoksari on ollut yksi meidän vahvimmista liikkeistä aina. Nyt se kuitenkin jäätää. Taisin saada yhden kivan luoksarin, josta superpalkka ja liike hautumaan. Turha sitä on treenata, ellei mahdollisuutta ole onnistua tai ratkaisuja löydy. En tahdo luoksarissa käskeä sitä istumaan ja palkata siitä, koska se ei ole oikein. Toki pienellä todennäköisyydellä se voisi automatisoitua siitä lopuksi. En kuitenkaan halua tehdä sitä niin. Tuntuu, kun koira kävisi liian kierroksilla vain istuakseen paikalla. Niin vaikeaa.

Toisessa setissä otettiin perus temppuilua vaan pitääksemme kentällä hauskaa ja jutellessani Katjan kanssa, kehtasi Linkki varastaa käskyn alta Katjan luo, mutta olin nopeampi ja kerkesin antaa koiralle palautteen asiasta. Käskyn alla sai makoilla hetken, ennen kuin pääsi tekemään Katjan kanssa muutaman seuruupätkän ja kyllä se näyttää omaan silmään makeelta toisenkin kanssa tehdessä. Linkki on vaan super. Eritoten hienoa on se, että se toimii myös toisen ohjaajan kanssa.

Jottei tämä ihan treenipainotteiseksi menisi, niin kävin torstaina moikkaamassa yhtä lempiaussietani ja issikkatyttöjä. Katjan koirat ovat kyllä niin hurmaava nelikko, ettei mitään rajaa. Perjantaina vierailin pentulaatikossa istumassa kahdeksan riiviöpennun keskellä, mutta pentukuume ei kyllä lähtenyt mitenkään erikoisemmin nousuun. Olivathan ne söpöjä, mutta mieluummin otan semmoisen otuksen, mitä oikeasti haluan. Eikä sillä otuksella ole mikään kiire. Linkki on kuitenkin vielä niin vaiheessa.

Pakko kertoa sattumus arjestakin. Meillä kulkee koira rapukäytävässä käskyn alla, mutta alaovelle hissistä tuo saa sännätä yleensä vapaasti, jonka jälkeen hieman tokoillaan rappukäytävän matolla, ennen kuin pääsee ulos. Yleensä Linkki pysähtyy oven eteen, mutta lauantaina se koittikin juosta oven läpi. Onneksi ei mitään isompaa haaveria sattunut, enkä tiedä mikä aivopieru paimenelle kävi.

Kävin myös ottamassa junnusta hieman uusia kuvia ja vaikka rakennekuvan laati on huono, niin kyllä se on omaan silmään pirun makean näköinen otus. Aikuistunut hirveästi ja saanut kunnolla massaa ja lihaksiakin löytyy. Se on se miun Liikkis, paras poika. En olisi uskonut, että ruma ankan poika voi joskus näyttää noinkin makealta!