Hallitreeniä kerran vuodessa

Listasin tavoitteisiin yleispätevän kohdan, että haluan olla aktiivisempi koiraurheilun saralla. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja päädyin laittamaan Paimenlauman Leenalle viestiä, josko hänestä liikenisi treeniseuraa. Ja sitähän onneksi löytyis, samoin treenipaikka.

Perjantaina pakkasimme koko konkkaronkan autoon. Mies tahtoi mennä pojan kanssa kauppakeskukseen, joten me saatiin Linkin kanssa ihan laatuaikaa kahdestaan. Bordercollie oli innoissaan, vaikka taustalla olikin kohtuu rankka pilkkireissu edellisellä päivällä. Leenan tytöt olivat kivoja, mutta malttoi Linkki ihan kivasti lämppälenkinkin kulkea pääsääntöisesti eteen hieman leijuen maan pinnan yläpuolella

Meidän tausta on vahvasti toko - mutta pääsääntöisesti tahdoin nähdä miten Linkki käyttäytyy hallissa. Leena ehdotti, että voitaisiin tehdä Linkille hieman hyppytekniikkaa. Bortsu pääsi ensimmäisenä esteille ja muikeasti se työskenteli targetin kanssa. Pariin otteeseen meinasi noutaa targetinkin. Hulvaton eläin pitkine koipineen, mutta ihan hyvin se kasasi itseään hypyille. Putkenkin Linkki muisti mainiosti. Itseäni yllätti, kuinka hyvin tokokoira luopui kontaktistaan ja focus siirtyi esteisiin ja targettiin, sekä miten huolellinen se oli hypyissään - vaikka rimat hyvin matalalla olivatkin.

Pienen breikin jälkeen Linkki sai mennä tekemään tokoa, kun Leena toi meille aksahäiriötä. Bortsu teki seuraamista kainalopalkalla, sekä ilman näkyvää palkkaa näppärästi. Palkkalin sitä vaihtelevasti perusasennosta, sekä hyväsä liikkeestä. Tein myös juoksun seinään päin, minkä muistin olevan viime hallikokeessa ahdistava yhtälö koiralle. Nyt se ei kuitenkaan aiheuttanut mitään suurempaa ongelmaa. Tämän lisäksi Linkki teki pari paikkamakuuta takapalkalla ja toisella kertaa sain irrotettua sieltä piippaamisen, joka tulee, kun koira on liian korkeassa vireessä. Se ei meinaa malttaa laskea itseään tarpeeksi matalaan vireeseen makuussa, vaikka muuten tekikin hyvät makuut ilman pään laskemisia. Tähän ongelmaan pitää jatkossa edelleen kiinnittää huomiota, vaikka nyt se on yleisilmeeltään parempi. Tiedän myös, että ollessani enemmän koiran tukena vaikeassa tilanteessa se tekee paremman makuun. Lisäksi leikittiin ja hömpättiin vähän.

Nenä meinasi viedä hallissa hieman. Pohja tuntui olevan sellainen, että se imee hajuja hyvin itseensä, mutta niin kauan, kun itse muistin pitää koiran mukana se toimi hyvin. En näkisi tällaisellä yhden aksaavan koiran häiriöllä hallia ongelmaksi. Eniten tahdoin nähdä koiran työskentelyä ja sitä miten pystyisin hallitsemaan sitä. Treenitaukoa meillä kuitenkin on takana, eikä Link ole tehnyt hallissa mitään. Mutta se tuntuu kypsyneen pääkopaltaan kyllä - vaikka halli tekikin siihen pienen levottomuuden (tai minun jännitykseni), niin se kuitenkin kykeni toimimaan myös palkatta. Ja vaikka nenä meinasikin viedä, niin se oli myös helppo irrottaa hajumaailmastaan.

Link melkein 4v

Oli piristävää, sekä mukavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan, sillä viimeiset treenit ovat ennen koettamme. Silloin niitä olikin huimasti kahdet putkeen ja kokeen jälkeen emme ole käyneet kenenkään kanssa treenamassa. Sen näki myös treenirepusta, josta löytyi niin viime kokeen palkinnot, kisakirjat kuin tuloslaputkin. Ruutunauhankin kaivoin ikean kassin pohjalta. Mutta ehkä tämä tästä. Pikku hiljaa hieman aktiivisemmaksi.

Tavoitteet 2017

Ollaan taas ehkä hieman myöhässä näiden tavoitteiden kanssa, mutta niitä on kuitenkin pohdiskeltu. Viime vuosi oli niin köyhä, että hävettää. Tänä vuonna on taas uusi pyörä mukana, joten opettelua on niin puolin ja toisin. Toivon kuitenkin löytäväni koiraharrastukselle aikaa, sillä se on minun henkireikäni. Ainakin tähän asti on näyttänyt ihan hyvältä.

LINK:
★ TK1
Yksi alokkaan koe on jo ykkösenä, joten kahden seuraavan pitäisi olla läpihuutojuttu, kunhan saadaan pari treeniä alle. Myöskin pidän mahdollisena avoimessa strattaamista, mikäli saadaan liikkeet kuntoon. Alokkaan ohella siis avon liikkeet haltuun.

★ BH
Jos tänä vuonna? Parina aikaisempana olen aikonut - mutten koskaan ole mennyt. Meidän PK ura näyttää heikolta, mutta toivossa on hyvä elää, että edes BH saataisiin käytyä. Eihän se vaatisi vain kuin sen kokeeseen ilmoittamisen, joten sopivaa koetta pitää alkaa katselemaan.

★ Silmäpeilaus & polvitarkastus
Linkin terveystulokset menee vanhaksi 09/17, joten uusintatarkkeja pitää suunnitella syksymmälle.

★ Runsas naksuttelu
Haluaisin lisätä meidän naksuttelun määrää ihan viikottaiseen - ellei jopa päivittäiseen ohjelmaan. Se aktivoi hyvin koiraa, kun vauvan kanssa voi samalla hengailla lattialla ja touhuilla koiran kanssa.

★ Ruokinta balanssiin
Nyt paino seilaa sinne tänne, joten tahtoisin löytää sen kultaisen keskitien meidän ruokinnassa. Myös painon pysyminen balanssissa, kun kesää kohden aktivoidutaan. Se voi tuottaa ongelmia jo paljon kuluttavalle koiralle.

★ Yksi päiväreissuvaellus
Tykkään liikkua luonnossa ja varmasti kävelen tänä kesänä läpi noita luontopolkuja, mitä meidän kylällä on. Mutta samaan syssyyn kaipaan myös ehkä hieman pidemmälle suuntautuvaa päiväreissua. Yönyli vaellus saa odottaa vielä muutamia vuosia, jotta päästään kaikki lähtemään.

★ Terveenä pysyminen, koirakontaktit, treenit
Toivon, että tänä vuonna näemme aktiivisemmin muita koirakoita. Niin treenien kuin lenkkeilynkin merkeissä. Mikään ei piristä päivää enempää, kuin toisen, samanhenkisen ihmisen seura. Toivottavasti löydetään myös uusia kavereita ja harrastusporukoita. Tietysti myös eläinlääkärireissujen välttäminen on ihan oiva tavoite.

OMAT:
★ Palautuminen ja kuntoutuminen, terveellisemmät elämäntavat
Raskaus laittaa kropan koville, joten kuntoon on päästävä takaisin. Vielä kummoista en voi tehdä, koska kroppa ei ole kunnolla palautunut, mutta pikku hiljaa aloitan treenit. Vuoden lopussa toivottavasti on löytynyt säännöllinen ruokavalio, lenkkeily ja lihaskuntotreeni.

★ Organisointi, oman jaksamisen tiedostaminen
Jatketaan itsetutkiskelua myös tänä vuonna, koska comboon on lisätty uusia palasia, joiden kanssa elää. Haluan tiedostaa oman jaksamiseni, ja olla varma, että pysyn kunnossa. Myös kalenteri, asioiden organisoiminen ja työskentelytapojen tehostaminen kaikilla osa-alueilla on varmasti tarpeen tänävuonna.

★ Blogin pitäminen hengissä
Viimeaikoina se on ollut kamppailua, mutta yritys on hyvä listata kaikki isoimmat tapahtumat ja mielellään myös kirjata ylös treenejä, joita tehdään. Oman muistin virkistämiseksi ja muistojen ylläpitämiseksi. Ehkä myös hieman lukijoiden iloksi.

Kuvista kiitos Jenny Piittinen

Uusi vuosi, uudet kujeet

kuvasta kiitos Leena!

Käytiin tekemässä ensimmäiset tokonnäköiset treenit tälle vuodelle. Mitään hirveän hyvää kenttäratkaisua meillä ei ole tällä hetkellä, mutta semmoinen välttävä. Toko on onneksi siitä helppo treenattava, ettei se vaati hirveästi. Suunnitelmissa on karsia treenireppua sen verran, että se ei paina jumalattomia määriä, jolloin se on helppo ottaa mukaan vaunulenkille. Pikkutyyppi on siitä helppo, että viihtyy vaunuissa hyvin nukkumassa - ainakin useimmiten.

Koen edelleen suurimmaksi ongelmaksi seuruun ja sen edistämisen. Varsinkin nyt, kun treenitaukoa on vähän enemmän joulun aikaan. Kainalopalkalla ja taaksepäin suuntautuvalla palkkauksella innokasta seuruuta on helpompi siirtää oikealle paikalle. Minusta Linkin perusasento on hyvä, mutta sillä on koko ajan ollut liian kiire eteenpäin ja virheellisesti olen myös useimmiten palkannut sen sinne eteenpäin. Sillä on kuite
nkin asenne kunnossa. Palkkailin myös etäpalkalla pariinkin otteeseen nähdäkseni miten se tekee sillä tavoin. Häiritsin myös perusasentoa itse nytkähtelemällä ja venkuilemalla milloin mihinkin suuntaan yläkropalla. Palkkailin hyvästä kontaktista.

Lisäksi tehtiin luopumista lentävästä lelusta. Linkillä on ollut ongelmana singota ilman lupaa lentävien juttujen perään ja sitä käytöstä on vahvistettu virheellisesti muiden toimesta heittelemällä sille palloa vailla kriteeriä. Linkki jää myös helposti jumiin leluun, joten olen koittanut karsia tätä käytöstä paljon. Maassa se useimmiten pysyy, mutta istuminen kierroksilla ja siinä pysyminen on ollut infernaalisen haastavaa. Itse on helpompi treenata oikeilla kriteereillä ja menee muilta palloleikit ja muutkin nyt pannaan. Vähemmän Linkki kuitenkin nyt jäi jumiin leluun kuin mitä se on jäänyt.

Sisällä ollaan treenailtu käsikosketusta tarjoamisella. Linkki tosin tykkää tarjota pää maassa makuuta, jota olen viimeksi naksutellut sille. Tai vaihtoehtoisesti se haluaa nuolaista kättä laittaessaan nenän käteen. Ei tunnu hirveän mukavalta. Nenäkosketus onkin sujunut varsin hyvin.

Joka toinen treenikerta on työskennelty targetin parissa. Tällä kertaa tassutargetin. Olen vaatinut Linkiltä molemmat etutassut kirjan päälle ja samalla ottanut työskentelylle etäisyyttä. En halua, että koira on koko ajan minussa kiinni. Mitään suurempaa pointtia tällekään harjoitukselle ei vielä ole, eikä ajatusta jalostettu sen pidemmälle. Voi olla, että tästä kehitän jotain. Ehkä opetan Linkin pyörimään kirjan päällä, tai keräämään itsensä siihen kaikkien jalkojen kanssa - mutta nyt kyse on vain aktivoinnista.

Ei-niin-kaukaisena ajtuksena on ollu BH-koe. Sitä varten ollaan treenailtu viime vuonna hihnakävelyä ja loppuvuodesta panostettu myös ohituksiin taas, kun liikumme siihen aikaan, että koiria tulee vastaan. Myöskin vaunujen kanssa hyvin liikkuva koira on ollut tärkeä lisä. Linkki on myös opiskellut kaupan edessä odottamista pakon edestä hiljaisina iltoina. Se jää nätisti odottamaan koiraparkkiin, eikä näytä liikahtaneenkaan, kun palaan kaupasta. Tosi usein sitä on jäänyt silmäilemään joku kaveri, jolta on tullut info ettei koira nouse koskaan seisomaan, vaan lähinnä katselee kiinnostuneena ympäristöään. Ihan positiivista. Joku hallittu koirakohtaaminen pitäisi vielä järjestää, mutta uskoisin senkin menevän ihan hyvin.

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksit pelätä

Viimeinen vuosi on ollut pohdiskelujen vuosi. Olen varmasti ollut hiljaisempi somessa kuin ikinä. Se on helppo vetää töiden syyksi tai muun kiireen. Olen päivitellyt koirasta satunnaisia kuvia, Oman profiilikuvani facebookkiin viimeksi helmikuussa. Samalla olen pohtinut millaisia kuvia haluan julkaista, mitä tuoda itsestäni kaikkien löydettäväksi. Sen takia myös blogi on kokenut hiljaiseloa, vaikka koen koiratreeneistä postaamisen aika neutraaliksi asiaksi.

Asia, josta olen vaiennut somessa saa vihdoin tulla oikeasti päivänvaloon. Linkin käytös muuttui alkukeväästä. Se ei enää hyppinyt samalla tavalla minua päin ja käyttäytyi muutenkin vähemmän linkkimäisesti. Se muunmuassa murahti kerran minua lähestyneelle humalaiselle - joka ei mitenkään päin sopinut Peter Panin normaaliin luonteeseen. Myös mustavalkoinen tuntui olevan entistä läheisyydenkaipuisempi ja nukkui enemmän vieressä ja vaelteli perässäni ellei mies ollut kotona. Silloin vahtivuoro jätettiin ihmistoverille hyvin mielin.

Olin raskaana. Raskausaika oli helppoa, ikään kuin en olisikaan ollut raskaana. Maha alkoi haitata tekemistä vasta viikon 36 jälkeen (tai silloin sen alkoi erottaa muuksikin kuin kesäpöhöksi) ja raskausajan oireita minulla ei ollut. Liikuin kesällä varmaan enemmän mitä aikaisemmin, tein töitä hirveästi ja päivittäinen askelsaldoni oli monesti yli 20 000 paremmalla puolella. Jaksoin tehdä ja touhuta paljon ihan loppuun asti. Etenkin viimeisillä viikoilla, kun olin vielä kaiken lisäksi lomalla. Huijasin itselleni lenkkiseuraa ja varoittelin, että varmaan en kovinkaan pitkää jaksa tehdä, mutta mitä vielä, me taivallettiin kahden tunnin metsälenkki muutama päivä ennen laskettua.

Sairaalssa vietimme neljä päivää, jolloin Linkki oli miehen veljen hellässä huomassa laittamassa sääntöjä uusiksi. Uuden tulokkaan koira sai haistella heti synnäriltä kotiuduttua- Olin paljon miettinyt koiran suhtautumista lapseen. Linkki satunnaisesti kiihtyy huutavista ja juoksevista lapsista, mutta on sanomattakin selvää ettei parin päivän ikäinen rääpiskä hirveästi melua.Alkuun vauvan hoitotoimenpiteet kiinnostivat kovin, ja hoitotason vieressä oli mustavalkoinen orava-asennossa istuva varjo. Myöskään minä ja vauva emme saaneet liikkua mihinkään ilman varjoa perässä. Mustasukkainen Link ei ole ollut, eikä suojeleva. Se antaa muiden ihmisten koska vauvaan ja osallistuu mielellään vauvan elämään muutenkin kuin lenkkeillessä. Huolessa voi jättää tenavan sitteriin ja pyörähtä itse keittiössä tai jotain muuta. Koira kyllä ilmoittaa, jos vauvalla on hätä.

Link makoilee mielellään vauvan vieressä, eikä ähinät tai pienet karvoihin tarttuvat kädet haittaa ollenkaan. Yleensä koira nukkuu siellä, missä vauva nukkuu ja on yllättävän varovainen pienen ihmisen kanssa. Mielenkiinnolla seuraan kaksikon suhteen kehittymistä ja sitä, miten koira tottuu kohta jo liikkuvaan lapseen.

Neuvolassa käydessämme jätämme jälkeemme aivan jäätävän määrän mustia karvoja. Niitä ei kotona ollessa huomaakkaan, vaan ne piirtyvät vasta kunnolla esiin vaaleilla taustoilla. Vielä kertaakaan emme ole kuulleet negatiivista kommenttia tästä combosta, mikä on todella positiivista.

Minun lapsuudessa koirat olivat läsnä. Ja haluan omankin lapseni lapsuudessa roolia näyttelevän koiran. Onhan tuo poika monissa treeneissä ollut mukana ja käynyt ensimmäisen tokokokeenkin mahassa suorittamassa. Koira voi opettaa lapselle niin paljon erilaisia asioita ja minun lapsuudessani se kultainennoutaja oli tyyppi, jolle kuiskuteltiin salaisuudet ja samottiin lähimetsää läpi.

Ensimmäinen

Kuvasta kiitos Jenny Piitinen

Hiljaiseloa. Ei ole muka aikaa kirjoittaa - tai oikeammin sitä kuuluisaa inspiraatiota. Kun projektit ovat lähinnä kunnon kohotusta ja ruokinnan kanssa leikkimistä, ovat aiheet vähissä. Ei sillä, että elämämme tylsää olisi. Vietämme aikaa ulkona enemmän kuin aikaisemmin. Nautimme pohjoisemman Suomen lumisista maisemista ja kiroamme liukkaita kelejä.

Vuosi vaihtui osaltamme rauhallisesti - koira makoili rentona, ja minä singahtelin raketteja karkuun. Viiden jälkeen emme kumpikaan astuneet ovesta ulos. Ei sillä, ettei koira kestäisi vaan siksi, että minä en enää kestä. Vanhuus ei selkeästi tule yksin.

Viimevuonna listailtiin tavoitteita ja vuosi sisälsi muutenkin kolme muuttoa ja hirveästi töitä ja kiirettä. Koiramaiset touhut ja tapaamiset jäivät todella vähiin. Uusia tuttujakaan ei juuri tavattu, lukuunottamatta Jennyä ja Savua, sekä Leenaa ja paimenlaumaa. Mätsäreissä käytiin kerran. Toko treenattiin jonkun kanssa huimat seitsemän kertaa, enemmän vain me kaksi. Blogin tulevaisuus on ollut tuntematon jo pidemmän aikaa. Hirveästi muisteltavaa ei kuitenkaan ole, vaikka ne vähäisetkin tekemiset saavat hymyn uurtumaan kasvoille.

Katsotaan kuitenkin viimevuoden listattuja tavoitteita:

LINK
★ Lääkärikäyntien välttäminen
- Lekurissa ei tosiaan turhia käyty - ei itseasiassa kertaakaan. Laihuuden kanssa taistellaan yhä jonkin verran. Ennen tänne muuttoa kaikki oli hyvin, mutta liikuntamäärien noustessa kulutus on taas tuntunut nousevan, enkä ole vielä löytänyt hyvää balanssia ruuan määrälle.

★ Uusia koirakavereita, vanhojen suhteiden ylläpitoa
- Haha, voisin nauraa likaisesti. Vanhoja tavattiin harvoin ja uusia todellakin vähän. Link kuitenkin istuu vieläkin millaiseen laumaan tahansa, eikä turhia provosoidu. Se kaipaa seuraa, mutta harmittavan vähän on täällä päin olemassa koirakavereita tuolle mustalle. Ensivuoden projektina voisi olla se, että löydetään enemmän uusia (ja vanhoja) ystäviä.

★ ALO1 (TK1)
- Kabum, saavutettu tavoite! Edes jotakin ollaan tehty viimevuonna oikein. Siis ALO1, ei nyt ahnehdita. Kahdessa tokokokeessa käytiin: alkuvuodesta ALO0 ja syksyllä ALO1 182pistettä ja KP! Mahdollisuudet olisi olleet saada se TK1, mutta eräs asia tuli eteen estämään tavoitteen täyttymistä. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää.

★ Canicross (Suunnat vahvemmiksi, ohitukset, matkanpidennys)
- Juostiin yhdellä kädellä laskettavia kertoja. Suuntiakin ollaan treenattu, mutta ohituksia ei nimeksikään tullut. Enkä luultavammin myöskään uskaltaisi juosta koiran kanssa kenenkään ohi. Linkki kyllä keskittyy hyvin juostessa, mutta en sano ettei se kiihdy, jos vastaan tulee esimerkiksi haukkuva koira.

★ Agilityä (ei kilpailutavoitteita)
- Ei käyty kertaakaan.

★ BH (koekuntoon, mahdollisesti koe)
-  BH:ta treenattu lähinnä paikkamakuuttelemalla eri paikoissa, mutta juurikaan muuta treeniä ei ole varsinaisesti tehty - lukuunottamatta tokotreeniä. BH voisi olla yksi ensivuoden varovaisista tavoitteista, koska hihnalenkkeilyä on treenattu tätä varten. Tosin, täällä vielä pienemmässä kylässä kuin mitä Turenki oli, on se ajoittain hieman vaikeaa.

★ Luonnetesti (iso EHKÄ)
- Luonnetestiin ei koskaan päästy ja olen alkanut pohtimaan olisiko se edes järkevää. Koira kuitenkin toimii arjessa. Eniten kiinnostaisi reagoiminen ampumiseen, mutta tällä hetkellä asutaan ampumaradan vierellä, eikä koira kerää painetta satunnaisista kuuluvista laukauksista. Vielä ei olla lähelle päästy, kun siellä ammutaan, mutta ehkä tulevaisuudessa tämmöinen on mahdollista. Meillä vain minä olen herkempi paukuille.

★ Enemmän kimppa/häiriötreenejä kuin vuonna 2015 (21kpl)
- Isoin feilaus, tänävuonna luku jäi vaivaiseen seitsemään. Yövuoro ja muutenkin päinvastainen vuorokausirytmi karsi aika hyvin kontakteja ja sen jälkeen, kun olisi enemmän aikaa niin muutettiinkin tuntemattomaan. Kontaktien solmiminen on täällä päässä vielä vaiheessa.

SUSSU
★ Omien rajojen tiedostamista ja uupumuksen välttämistä
- Tunnen onnistuneeni. En ole liioimmin stressannut ainakaan koirajutuista ja opetellut sanomaan arkielämässäkin "ei", jos jokin ei ole vain kiinnostanut. Olen karsinut raskaita ihmissuhteita ja tunnistanut omaa väsymystäni. Olen ottanut omaa aikaa ja tehnyt minusta kivoja juttuja. Olen saanut enemmän tilaa ympärilleni, kun olen muuttanut kauemmas kaikesta.

★ Tavoitteellista treenaamista 
- Tiedä häntä. Treenaaminen on ollut vähäistä, mutta nekin treenit mitä on tehty, niin niihin on ollut selkeä tavoite, joka kuitenkin tuotti tulosta!

★ Pidempiä hermoja
- Olen onnistunut kehittämään itselleni kohtalaisesti enemmän hermoja ja muuttamaan asennettani yllättävänkin paljon kaikkea tekemistä kohtaan.

Mitä me ollaan tehty viimeaikoina?

...laitettu kotia joulukuntoon. Minäkin, joka en joulusta välitä, olen laitellut kynttilöitä sinne tänne ja jopa jouluvalot koristaa olohuonetta. Pientä siivousurakkaakin on tehty ja ulkolyhtykin palanut miltein joka päivä.

...tarvottu metsiä lävitse. Vietetty tosi paljon aikaa hihnatta ja korostettu lähellä pysymistä, kun koiran nenä meinaa viedä vähän liikaa mennessään. Tänäänkin jäniksen jälkien jäljittäminen olisi ollut hieman kiintoisampaa kuin korvien auki pitäminen. Vaikkakaan en kovin suurta ongelmaa ole nähnyt enää, kun koira kuitenkin entisen sinkoilun sijaan pysyy näköetäisyydellä ja herää hajumaailmoistaankin kovemmalla käskyllä. Ainahan olisi kivempi, jos se olisi myös omatoimisesti hereillä ja pitäisi laumastaan huolta. Sen takia olenkin välillä hylännyt sen laumasta kääntymällä täysin eri suuntaan, minne Linkki tietää tutun reitin menevän. Hyvin se on aina palannut ja ollut hetken tarkkaavaisempi menemisistäni.

...treenattu asennetreenejä. Kaipaan bortsun seuruuseen enemmän potkua ja ollaankin työstetty lyhyitä treenejä lelupalkalla. Vahvistettu oikeaa paikkaa kainalopalkalla, niin käännöksiin kuin siirtymisiin ja peruutuksiin. Kohtuu vauhdikasta treeniä, jonka pääpaino on ollut tosiaan karsia edistämistä, löytää oikeaa paikkaa, sekä lisätä tarkkuutta korkeammassa vireessä. Pikku hiljaa pitää alkaa jättää lelua kainalosta ja siirtää sitä muihin kohteisiin ja lisätä häiriötä treeniin ja katsoa miten näyttävyys pysyy tekemisessä.

...noudettu palloa. Olen itse ollut kranttu heittelemään mitään lentäviä objektiiveja silmää käyttävän koiran päänmenoksi. Olen kuitenkin yhdistänyt tähän perus pallon heittoon enemmän malttitreeniä ajatellen noutoa. Palautuksia en ole vahvistanut, mutta pallon lentäessä pitää pysyä paikoillaan, ellei toisin ole sanottu. Muuten ei saa hakeakaan, vaan minä haen lelun ja lähdetään pois. Haastetta on tuonut lumi, johon narupallo uppoaa hyvin. Koira pääsee käyttämään nenäänsä eri tavalla etsiessään palloa, josta on joutunut luopumaan jo kerran mahdollisen katsekontaktin vuoksi. Linkiltä onkin alkanut hienosti löytyä malttia, vaikka se kiihtyykin kuormittamisesta.

...ollaan myös vahvistettu objektiivien kiertämistä. Linkillä oli tapana hakeutua kiertämiskäskyllä merkkaamaan objektiivia, kuten merkkiä. Oli kierrettävä kohde sitten mikä tahansa. Haluan sen kiertävän nopeasti ja tekevän tiukan käännöksen, joten lelupalkka on otettu myös tähänkin, kun kannustamalla bortsu ei ole osoittanut toivottua tulosta. Treenikerta sillä meni ymmärtää, että lelu lentääkin taaksepäin kierron jälkeen - jolloin koira luonnollisesti irtoaa myös nopeammin merkkaamasta. Olen viivyttänyt pallon heittoa aina pidemmälle ja pidemmälle. Ollaan myös vaihdeltu kierrettäviä objektejä puista, tolpista, autoista, renkaista aina taloihin saakka. Haluan saada focuksen ja tekemisen oikean näköiseksi ennen kuin siirryn tarpeeksi ison kartion kiertoon koiran kanssa.

...opeteltu auttamaan arjen askareissa. Link kerää tyhjiä pulloja tai tölkkejä ympäristöstä. Se nostelee pudonneita asioita, kuten vaatekappaleita, ruokailuvälineitä ja pudonneita ruokatarvikkeita. Uusimpana ollaan otettu treeniin asioiden tuominen pöydältä. Sitä on tietenkin hieman hankaloittanut se, ettei koiralla ole lupaa mennä nenineen matalan sohvapöydänkään tasolle. Kuitenkin treeni ei ole tuottanut ei-hyväksyttävää käytöstä ja Linkki tunnistaakin nimeltä kaukosäätimen, lankakerän, sekä tupakka-askin. Se on nauttinut pikkupuuhailusta sisällä ja huomattavasti myös rauhoittunut lelujensa tarjoamisen kanssa, kun saa olla muulla tavoin hyödyksi.

...on kulkenut henkilökohtaisena varjonani. Näin lomaillessa tulee vähemmän tehtyä mitään, joten arki korostuu meillä. Koiran kanssa toki touhutaan ja sen ottaminen pikkujuttuihin mukaan on helppoa. Link tulee mukaani viemään pyykkejä pyykkitupaan, roskia roskakatokseen, hakemaan postia laatikosta ja välillä se pääsee erikoisvieraana kauppakäynnille mukaan autoon istumaan. Ei ole oikein muuten tullut liikuttua autolla ja tunnetusti mustavalkoinen rakastaa autossa istumista.

...toimitettu seurakoiran virkaa. Link on päästänyt taloon hyvin sisään kaikki vierailija ja opetellut ottamaan ihmisiä rauhallisesti vastaan. Vieläkin se häikäilemättä ui liiveihin sopivan rapsuttajan astuessa kuvaan, mutta malttaa myös hyvin rauhottua makoilemaan omiin oloihinsa ellei vieras itse lietso sitä riehaantumaan.

...tehty hieman diy-projekteja, joista koitan saada jonkin näköistä postausta aikaan niiden valmistuttua lopulliseen formaattiinsa. Nyt projektin aiheina ovat olleet kuppiteline kahdelle kupille (ruoka- ja vesikuppi, luonnollisesti), sekä hienohelmalle oma peti - vihdoin ja viimein. Vaikkakin koira viettääkin suurimman osan ajastaan sohvalla makoillen.

...pohdittu ruokintakuvioita vaihtelun vuoksi. Tuntuu, ettei niiden pohtiminen lopu koskaan. Ruokinta on nyt reilu puolivuotta ollut kohtuu samalla kaavalla, mutta tuntuu, että toivotut tulokset puuttuvat edelleen. Toki siinä oli välissä taas kausi, jolloin koira ei oikeastaan saanut lihaa ollenkaan evakossa asumisen takia, jota ollaankin tässä nyt paikkailtu. Sellaista soutaamista ja huopaamista tuntuu olevan tuon safkan kanssa. Lähinnä sen määrä ja laatu.

...yritetty kuvata kivoja talvikuvia. Mutta jostakin syystä järkkärin runko ei inahdakaan enää. En tiedä mikä sille on tullut. Pitäisi hieman tutkia asiaa ja koittaa ladata akku vielä kerran. Muuten onkin edessä uuden rungon hankkiminen. Ei kenelläkään olisi suositella tai myydä vanhaa runkoa meille? Tai järkevän hintaisia uusia runkoja, joihin menisi canonin objektiivit suoraan.

(Ensi)lumi

Sataa lunta. Se tarkoittaa joka talvi samaa asiaa. Meidän harrastusrintamalla hiljenee lopullisesti. Tämä vuosi ei muutenkaan ole ollut mitenkään hyvä harrastusvuosi treenillisesti, mutta tuntuu silti, että olemme saavuttaneet enemmän. Kaksi muuttoa, yllättävän raskas alkuvuosi töissä, sekä sen jälkeen yötyöt ovat sotkeneet normaalia rytmiä. Emme ole päässeet tekemään niin paljon kuin olisin halunnut, mutta minusta tuntuu silti, että tämä vuosi on kasvattanut meitä enemmän yhteen kuin kaksi aikaisempaa.

Täällä Kuopion suunnalla meillä ei ole treenipaikkaa. Emme koskaan ole viihtyneet oikein halleissa ja kylmä hiipii jäseniin. Hetkeen ei ole viitsinyt tehdä edes paikkamakuu treeniä, kun lämpötila on vaihdellut miinusasteisista luvuista hieman plussalle. Olemme kuitenkin lenkkeilleet, tehneet pientä lenkkitokoa, totutelleet uuteen ympäristöön ja elämän sääntöihin. Laumaan lisäyksenä tullut kissa on ottanut oman osansa projektista. Meillä käy enemmän vieraita, jotka bortsu on opetellut ottamaan vastaan.

Täällä välimatkat on pidempiä. Koirallisia ystäviä ei ole lähimailla niin paljoa, enkä ole edes vielä kerennyt kartoittamaankaan kaikkea. Saati tutustumaan ihmisiin, koska ensimmäiseksi monen vuoden työ- ja stressiputken jälkeen olen ottanut aikaa itselleni enemmän kuin koskaan. Se on kannattanut, sillä energiavarannot alkaa palautumaan ja ajatukset luistamaan paremmin. Elämä on kivaa.

Harrastusrintamalla hiljenee, mutten silti ole lakannut arpomasta, että kahlaisimmeko kasaan TK1:n vai siirtyisimmekö suoraan avoimeen. Olen kuitenkin alkanut pikku hiljaa kallistumaan sinne TK1:n puolelle. Kaipaamme niitä onnistumisiä koirakkona. Samalla pohdin, jos kroppani kestää, paluuta agilityn pariin. Vuoden alkuun olen suunnitellut itselleni fyssarikäyntejä, jotka kartottaisivat selän tilannetta ja antaisivat minulle keinoja hallita ja vähentää sen kipuilua. Nyt se on kestänyt yllättävän hyvin matkassa. Suunnitelmat on aina suunnitelmia, ja monta asiaa voi mennä vikaan. Tulevaisuutta ei voi kirjoittaa valmiiksi - sen tämäkin vuosi on opettanut.

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin.