Linkkaa blogisi!

Tyhjentelin tuossa kuuden vuoden aikana kertynyttä blogilistaa huomatakseni, että melkein 300 lukemastani blogista yli puolet on lopettaneita tai viimeiset postaukset tulleet vuosia sitten. Nyt olisi haussa listoille uusia kasvoja, sillä tiedän paljon uusia blogeja putkahtelevan tasaisesti pintaan. Uusien lisäksi, myös vanhat kasvot voivat osallistua mukaan.

Oman kiinnostuksenkohteeni painottuvat suurimmaksi osaksi paimenkoiriin, sekä tokoon. Myös pk-lajit ovat kiinnostavaa seurattavaa. Humoristinen, selkeä kirjoitusasu plussaa. Kaikkea kuitenkin saa linkkailla!

Voisin jopa raapustella postauksen 3-5 suosikistani, joten miksei joku haluaisi ilmaista mainostakin? Blogeja saa ilmoitella mukaan 15.6 asti.

Ilmoittaako, vai eikö ilmoita

Tokokokeen ilmo alkaisi huomenna. Viimekertainen, epäonnistunut hallikoe kummittelee mielessä. Vaikka koe oli fiasko, en jaksa ottaa mitään hirveitä paineita siitä. En ole itse edes nähnyt koko suoritusta videolta, vaikka valonpilkahduksia siellä on. Teoriassa koira osaa kaikki liikkeet, mitä nyt hyppy on vielä epävarma. Sitä olisi mukava päästä treenaamaan, mutta eihän sellaista mahdollisuutta toistaiseksi ole luotu. Lisäksi olen hieman epävarma meidän seuruun jamasta tällä hetkellä.

Koetta ajatellen treenimäärä ja treenitilanteet ovat jääneet ehkä liian vähäisiksi, niin taidan jättää ilmoittautumisen vielä hautumaan. Kahdessa viikossa ei kuitenkaan ihmeitä tehdä ja omalla kohdalla tunnetustu kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen treenaaminen jää. Hups.

Käytiin tänään Linkin kanssa keskustassa pöyrimässä. Tai lähinnä niin keskustassa, kuin tämän pikkukylän kahden kaupan ja kiskan keskittymää voi sanoa. Ihmisiä oli kohtuu paljon liikkeellä meidän odotellessa S-marketin edessä, kun toinen osapuoli kävi kaupassa. Aloitin treenin rauhoittumisharjoituksilla. Linkki makoili rauhallisena maassa saaden välillä palkkaa - lähinnä kontaktista minuun. Sen jälkeen tein pientä perusasentotreeniä hakien edelleen oikeaa paikkaa naksun avulla koiralle. Selkeästi se on siirtynyt jo taaksepäin ja löytää helpommin kohdalle, mutta parin askeleen jälkeen edistää sen verran, että on väärässä paikassa. Ollaan korjattu tätä lähinnä peruuttelemalla ja pienellä imutuksella. 2min paikkamakuukin otettiin, tosin hihnassa, kun en halunnut päästää irti. Palkkasin Linkkiä kontaktista ja pään ylhäällä pitämisestä, jotta saataisiin turha päänvispaaminen pois. Hieman se katseli ympärilleen, mutta muuten mielentila oli Linkiksi hyvin rauhallinen.

Loppuajasta odotellessamme voin vain ihmetellä ihmisten sokeutta. Koiran päältä meinattiin muutamaan kertaan ihan huoletta kävellä. Eräs nainen astui melkein hännän päälle, toinen etutassujen. Yksi lapsi juoksi koiran selän yli (onneksi kerkesin ärähtää Linkille paikka, ennen tapahtumaa) ja takaisin tullessa miltei sama tilanne toistui. Bortsu onneksi hoiti homman kotiin ja otti tapahtumat iisisti. Ehdottomasti vaikein tilanne oli, kun mukava herra tuli juttelemaan meille ja kovasti olisi tahtonut antaa namin koiralle. Kielsin ja kerroin, että treenataan ihmisten ilmoilla olemista. Hän taas kertoi, että itselläänkin on koiria ja tunnisti Linkin jopa puhdasrotuiseksi bordercollieksi. On kuulemma kyseisen herran lempirotu ja kovasti suunnitellut seuraavaksi koiraksi tällaista. Tämä ihminen kyllä piristi päivää ja miehen poistuessa kulman taakse pääsi Linkiltä pari turhautunutta piippausta. Muuten se malttoi hyvin keskustelutuokion ja muun ajan ottaa rennosti.

Ei se niin menetetty tapaus ole kaupunkikoiraksikaan, hienosti tyypillä kestää hermot menoa ja vilskettä.

Edustusgalleria

Ylhäällä 3v 3kk kuva, sekä 1v 3kk kuva. Ehkä se koira on hieman muuttunut.

Raakaruoka on maistunut hyvin, eikä toistaiseksi ole mahaakaan sekoittanut. Kuumuus verottaa meidän toimia - lähinnä sillä, etten itse pysty tekemään mitään. 

Rentoilua ja ruokintajuttuja

Elomme Turengissa uusilla hoodeilla on ollut rauhaisaa. Olemme tutustuneet uusiin maastoihin rauhallisilla kävelyillä ja ottaneet aikaa sopeutua uuteen ympäristöön. Lähellä on mukava nurmikenttä, jossa on hyvä tehdä tokotreenejä, järvelle on parin kilometrin kävelymatka. Kaupat on lähellä ja elo vilkkaassa pikku kylässä on varsin auvoisaa.

Käytiin Hämeenlinnassa treenaamassa pätkä tokoa. Muistaakseni miltei kuukauden takainen treenimme oli lähinnä perusasennon naksuttelua hieman taemmas, kun huomaamattani Linkki on valunut hirveän eteenpäin perusasennossa. Ainahan sillä on ollut kiire edetä ja tämä näkyy välillä siinä, että koira edistää melkein oman mittansa verran. Hakemalla uutta paikkaa seuruuseen on se parantunutkin jonkun verran. Aina pidempää pätkää tehdessä kuitenkin koiran keskittyminen herpaantuu, joten vielä on paljon tekemistä etenkin häiriön osalta. Onneksi sitä täällä riittää. Kuten myös paikkamakuutreenejä ollaan tehty satunnaisesti vilkkaiden alueiden lähellä.

Idänpään treeneissä päästiin myös pitkästä aikaa ottamaan hyppyä. Se ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Ensimmäisellä kertaa Linkki kiersi hypyn ja toisella se juoksi liiallisella vauhdilla ja huonolla ponnistuksella kolauttaen estettä polvellaan. Saatiin kaksi puhdasta suoritusta, jonka jälkeen koira alkoi onnahtamaan kevyesti takajalkaansa. Ravuutin sitä vähän ja päätin jättää treenin siihen. Enempää kipukäytöstä koira ei kuitenkaan ilmentänyt, eikä aristanut venyttäessäkään jalkaa. Päivän levolla se meni ohi.

Linkki on saanut kulkea mukanani grillijuhlissa hämmentämässä porukkaa ihmeellisellä kyvyllään sopeutua joukkoon kuin joukkoon. Se leikittää niitä, ketkä tahtovat leikkiä ja näyttää koirattomien ihmisten mielestä hauskoja temppuja. Tyyppi osaa kuitenkin ottaa rennon letkesti, eikä mennyt hämilleen, vaikka meidänkin asuntoon tuppautui neljä ylimääräistä henkilöä. Kohteliaasti se kiersi kaikki läpi hakien rapsutuksia ja asettui sitten aloilleen.

Minä olen manaillut sitä, että miten osaan asua tällaisessa paikassa, jossa vettä ei ole lähellä. Uskoni osoittautui kuitenkin vääräksi, kun muutaman kilometrin päästä löysimme järven. Lähellä on kohtuu hyvä veneenlaskupaikka, josta tuollainen saukkokin pääsee kätevästi uimaan. Mukavannäköistä pururataakin metsästä löytyi, vaikka sen enempää emme lähteneetkään tutustumaan, jotta allekirjoittanut ehti töihin.

Suurin muutos Linkin elämään on tullut ruokinnan muodossa. Uuden pakastimen ja ihanan ystävän myötä pääsemme vihdoin siirtymään 50/50 ruokintaan. Katsotaan, mitä se tekee koiran kunnolle. Tai lähinnä sille, että tuo eläin pysyisi paremmassa lihassa. Selkeästi Turenkiin muuton jälkeen se on ottanut enemmän lihaa kylkiinsä. En tiedä sitten, onko tämä jotenkin rauhallisempaa aluetta vai mitä, koska minusta tuntuu, että asumme enemmän kaupungissa. Jokatapauksessa pakkasessa on nyt 5kg kalkkunaa ja 5kg pentunautaa, nappulana rinnalla kulkee edelleen Acanan Sport&Agility, joka on muuten sopinut koiralle hyvin. Tuntuu vain, että ruuan määrä on hirmuinen. Onneksi koiraa seuraamalla tulee näkemään parhaiten sopiiko ruokinta sille.

Ainakaan koira ei näytä märkänä läheskään niin karulta kuin vielä vuosi sitten. Vaikka vieläkin se on tuollainen omanlainen hömelö.♥

Match show Kangasalalla

Olen aina sanonut, että extempore ideat ovat parhaita. Lauantaina tuli Jennin kanssa puhetta "yhyy Linkin toko on rikki"-vuodatukseni välissä, että hän on menossa lähiseudulle mätsäriin. Eihän me olla nähty pitkään aikaan, joten idea alokoi kehkeytymään. Olin hieman nihkeänä, että pitäisikö sitä nyt oikeasti raahata bortsu ihan mätsärikehään asti, kun ei se kuitenkaan osaa esiintyä ja on vähän mitäänsanomattoman näköinenkin. Tokoharrastaja taas huusi mielessäni, että siitähän saa hyvän häiriötreenin!

Aamu neljältä (koska unirytmini ovat sekaisin) etsin muuttolaatikoista näyttelyhihnaa, rokotustodistuksia ja mietin mitä oikein tarvinkaan mukaan. Autokin oli vielä täynnä muuttokamaa, joiden purkaminen odotti aamua. Pari tuntia unta tukkaan, ja purku hommiin. Linkki sai juoksennella mukana, vaikka junnu olikin enemmän fiiliksellä "auto, auto, auto!!". Kamat kasaan ja aamupalalle ABc:lle. Taktisesti kameran unohtumisen tajusin vasta puolessa välissä matkaa.

Kangasallalla mätsäripaikalla oltiin ensimmäisten joukossa. Matkan aikana satoi niin lunta, räntää, rakeita ja vettä, sekä paistoi aurinkokin kauniisti. Samaa  tapahtui odotellessa. Kävin ilmoittamassa Linkin kehään, ennen kuin nappasin sen tekemään pientä treeniä pihalle. Palkkasin koiraa aktiivisuudesta minua kohtaan, koska viimeaikaisena ongelmana ovat esiintyneet keskittymisen herpaantuminen ja nenän vieminen. Linkki oli hyvin mukana treenissä, ja teki pientä perusasentojumppaa muutaman askeleen seuruulla. Kaukoihin sillä oli liikaa virettä, koska astahti aina maa-seiso kaukossa pari askelta eteenpäin. Parin onnistuneen toiston jälkeen bortsu sai hengailla makuullaan ja opetella taas rauhoittumaan ihmis- ja koiravilinässä.

Meidän vuoromme kehässä toi esiin vallattoman Linkin, joka ei muka koskaan ole esiintynyt. Ravi oli tänään hyvin paljon hukassa, koska olisi niin paljon siistimpää vaan lentää. Seisomisessa Linkki on omiaan, mutta tuomariakin olisi pitänyt rakastaa. Mihinkä iloinen koira karvoistaan pääsisi? Sininen nauha saatiin kommentilla "Pidän siitä, että koira ravaa. Ymmärrän kyllä pienen bordercollien menohalut ja rakkauden." Ihan meidän näköinen kommentti.

Kehän jälkeen kävin tekemässä Linkille pidempää seuruuta syrjemmässä ja löydettiin sieltä niitä epäkohtia - katkailevaa kontaktia, edistämistä, poikittamista. Kaikkeen pääsi puuttumaan ja palkkailemaan hyvällä fiiliksellä. Seuruuhommien jälkeen paikkamakuutin junnua yksinään häiriön keskellä, ja tässäkin löytyi ne epäkohdat joita kaipasin. Levoton makuu, jossa koiran pää heilui puolelta toiselle, nenä kävi vähän ja painoa vaihdeltiin kankulta toiselle. Levottomuudesta huolimatta Link ei kuitenkaan meinannut nousta. Siellä se pysyi kuin tatti, eikä vinkunutkaan.

Ennen kokoomakehää pääsi bortsu hetkeksi autoon lepäilemään ja minä palkitsin itseni mokkapalalla. Kokoomakehässä koiria oli likimain parikymmentä. Meidän tuurilla "musta aussie" pääsi ensimmäisenä ravaamaan joukon johdossa. Ravi löytyi paremmin, ja seisominenkin oli hyvin hanskassa. Ihmetyksekseni meidät pyydettiin keskelle neljän parhaan joukkoon ja päästiin juoksemaan kierros. Bortsu osoitettiin neljänneksi, siis vau. Ei voi ylpeämpi olla koirasta, joka käyttäytyi omalla hurmaavalla tavallaan. Taidettiin meidän bileille naureskellakin sivusta, mutta oma tarkoitukseni on mätsärikehissä käydä pitämässä vaan hauskaa.

Link on koira, jonka kanssa on kiva lähteä minne vaan. Tämäkin reissu oli äärettömän onnistunut mahtavan paimenpojan kanssa.

Viikonloppupuuhia

Olen puhunut paljon siitä, miten tärkeää on, että koiralla on hyvä pääkoppa. Link on koira, joka ei turhia stressaile. Se taas todisti olevansa mitä helpoin ja mukavin matkaseura, sekä sosiaalikoira. Lauantaina hyödynnettiin kaunista ilmaa ja käytiin kaupoilla koiran kanssa ostamassa kaikkea turhanpäiväistä uuteen asuntoon. Seuraava siirtymä olikin uuteen asuntoon. Tyhjä, iso asunto aiheutti kumastusta nuoressa koirassa ja se intoili hetken aikaa juosten olohuone - keittiö - makuuhuone - eteinen rinkiä ja haistellen tarkkaan edellisen vuokralaisen jälkiä. Lattiamateriaalikin oli uutta koiralle - rappuset ei niinkään. Linkki tarkasti myös maisemat, sillä tuossa asunnossa on ikkunat matalammalla mitä meillä. Kuonokin ylettyi hyvin keittiön tasolle. Nopeasti se kuitenkin rauhoittui makoilemaan lattialle - kuin olisi aina ollut mukana. Hieman turhautuneena koira väisteli moppia ja mulkoili minua, kun häiritsin sen unia oranssilla hirvityksellä.

Pariin kertaan Linkki jäi hetkeksi yksin, kun kävin hakemassa autosta lisää tavaroita yläkertaan. Ensimmäisellä kerralla kuului pari vaisua piippausta ja koira avasi välioven. Toisellakin kertaa väliovi oli auki, mutta vastassa rennon oloinen koira. Varmasti Linkki rauhoittuu isompaankin asuntoon helposti, kunhan kaikki tavarat ovat paikoillaan. Uudessa kämpässä on myös mahdollista rajata enemmän tilaa, eikä äänetkään kuuluneet mielestäni niin hyvin läpi kuin tässä asunnossa.

Saatiin tarpeeksi siivoilusta ja mieli halasi liikkumaan hieman, niin päädyttiin ystäväni hallille auttamaan seinänrakennuksessa. Halli on Linkille tuttu paikka, kun siellä muutamaan kertaan on pyörähdetty ja viimeksi, kun musta oli hoidossa, pääsi se ilahduttamaan kaverini asiakkaita. Nyt asiakkaita ei kuitenkaan ollut, niin koira sai liikkua vapaasti hallissa. Se kuitenkin rauhoittoi nopeasti nukkumaan seinäprojektimme lähelle, eikä värähtänyt poran ääntä tai muutakaan satunnaista kolinaa.

Koska päivä olisi ollut ihan liian yksinkertainen näillä aktiviteeteilla haikaili mieleni kahvia Katjan lauman luona. Mokoma kuitenkin patisteli minut metsälenkille toisen ystävänsä kanssa. Lopunkaiken meillä oli seitsemän koiran lauma jakaumalla kolme narttua, kolme leikattua urosta ja Link. Hyvin sujahti bortsu taas laumaan aiheuttamatta sen suurempaa hämminkiä. Loppulenkin se kuitenkin käskytettiin kulkemaan minun perässäni, kun junnu alkoi olemaan hieman liian väsynyt leikkeihin. Kahvin ajaksi se pääsi lepäilemään autoon.

Kotona tyyppi oli varsin väsynyttä koiraa, eikä suostunut seuraavaan kahdeksaan tuntiin liikauttamaan eväänsäkään ruokailun jälkeen. Mutta on se rakas. Niin hyväpäinen ja toimiva tyyppi. <3

Oiva hoitokoira

Viime viikonlopun mustavalkoinen oli ilahduttamassa ystäviäni. On onni, että lähipiiristä löytyy ihmisiä, joille uskaltaa koiran antaa hoitoon. Vaikka Link on helppo matkalainen on kuitenkin mukava matkustaa välillä ilman koiraakin. Hoitolainen oli ollut nätisti kuuleman mukaan ja sosiaalisena päässyt olemaan tallikoiranakin vaihteeksi. Pesti oli mennyt hyvin ja muutkin tallilaiset olivat ihastuneet mustaan hurmuriin. Tyyppiä hakiessani sain vaisut tervehdykset ja pian musta sammuikin lattialle nukkumaan.

Alkuviikosta ollaan "treenattu" uusissa paikoissa lähinnä niin että olen napannut koiran kauppareissuille mukaan. Treenien perusidea on ollut nenän sulkeminen ympäristön hajuilta, koska kevään tullen nuorta miestä on nenä alkanut viemään enemmän ja enemmän. Onnistumisia ollaan saatu - lähinnä siinä keskittymiskyvyn herpaantumisessa.

Mutta eteenpäin mennään ja odotellaan tämän minitalven väistymistä, että päästäisiin kunnolla tekemään duunia tokon eteen ja ehkä vihdoin kokeilemaan sitä jälkeä, jos nyt viimein löydettäisiin jostain opettaja meille.