2014 menot ja ruokapohdintoja

Olen kova budjetoimaan, laskemaan säästöjä ja funtsimaan, että oliko tämä nyt ihan fiksu sijoitus. Kannattaako tällaista ostaa, jos voi vain jotenkin sellaisen kiertää. Voiko sen mieluummin tehdä itse, ostaa halvemmalla kaverilta vai jotain muuta? Seuraan jokseenkin kulutusta - sitä mihin raha menee. Omat ostokset tuottaa välillä hieman surullisuutta, mutta koiran ostoksissa koitan pitää edes jotenkin järjen mukana - koska eihän me tarvita kaikkea. Ei todellakaan.

Vuonna 2014 rahaa meni yhteensä 579,57e. Alla on taulukko, josta näkee sen, mihin on tullut käytettyä rahaa. Siitä vuosi on ollut onnekas, ettei meillä ole ollut eläinlääkäriin asiaa kuin rokotusten ja lemmikkieläinpassin verran. Samalla tavalla tarvikkeisiin ei ole tarvinnut panostaa juuri yhtään, kun suurin osa on ollut valmiina ja Maria-kasvattaja laittoi meille tsemppipaketin, jossa Linkki sai pari uutta palkkalelua ja noutokapulan, sekä ruokaan. En myöskään laskenut menoihin mitään bensoja, tai junamatkoja tai muitakaan. Saati niitä kertoja, kun koira on saanut ruokakaupasta jotain mukaansa, kuten luita, nakkeja tms. Joten tottakai menoarvio heittää hieman, mutta olen varsin tyytyväinen siihen, mihin raha on kulunut. Harrastus-osioon on merkitty esim match show, möllitoko ja leirimaksut. Tarvikkeet sisältävät kaikki roinat, lelut, treenivermeet, hihnat, pannat ja niin edelleen - mitä nyt sattuikaan sisältämään.

Eniten haluan miettiä itse tuota ruokintaa, nythän epämääräisellä sekaruokinnalla, joka oli oikeasti hyvin epämääräistä - upposi rahaa ~ 27,27e/kk. Joka on kuitenkin kohtuullisen paljon, vaikka ottaa huomioon senkin, että syötiin myös kavereilta tulleita jämänapujakin oman ruuan seassa. Ehdottomasti enemmän haluaisin panostaa siihen, että koira saisi raakaa.

Aloin laskemaan, kauanko ruokasäkin pitäisi kestää. Toki koiralla jää esimerkiksi ruokintoja välistä, se tienaa ruokaa taskusta, joten oikeasta määrästä on hyvin vaikea pysyä selvillä. Mutta jos ottaa huomioon, että Linkin pitäisi syödä päivässä 6-8dl nappulaa pysyäkseen kunnossa. Yleisin määrä mitä se saa, on 2x 3,6dl/päivä, eli 7,2dl/päivä. Ideaalissa tilanteessa Linkillä ruokasäkki (12kg) kestää 41pv jos koira saa sen 7,2dl (295g) päivässä nappulaa. Tällöin ruokasäkkejä pitäisi ostaa n. 9kpl/vuosi, jolloin sille tulisi hintaa tämänhetkisellä ruualla 593,10e vuodessa. Musti&Mirri myy säkkiä 65,90e/12kg. Pelkällä nappulalla koiran ruokinta tulisi maksamaan 49,45e/kk. Kuitenkin huomattavaa on se, että etenkin viime vuoden aikana Linkin ruokinta eli pentunappulan välillä aikuisnappulaan, sekä se söi lihaa jonkin verran. Kaiken lisäksi saatiin tosiaan lahjoituksena kavereilta ruokaa, joten se myös vääristää tulosta.

Olen tähän mennessä ostanut heikkojen pakastintilojen takia ne vähätkin lihat Musti&Mirri -liikkeestä, koska esimerkiksi kennelrehun pakasteet ovat liian isoja meille. M&M:ssä lihat maksavat 500g 1,99e, ainakin suurin osa mitä meillä ollaan syötetty. Kun korvaan yhden nappula-aterian lihalla, Linkki saa 250g lihaa. Jos haluaisin korvata kaksi nappula-ateriaa lihalla, lisäisi se koiran ruokintaan 1,99e/vk. Jos kuukaudessa on neljä viikkoa, on kulu 7,96e. Ei siis kovinkaan paljoa, 8x liha-ateria/kk. Eli se poistaa vuodessa 48pv nappularuokinnasta.

Ruokasäkkejä pitäisi ostaa silloin n. 8kpl, eli 527,20e + 95,52e, yhteensä 622,72e ruokaan vuodessa. Jonkin verran siis eroa siihen, mitä pelkällä nappulalla pystyisi ruokkimaan. Kuukaudessa tämä tekisi 51,89e. Eli ei huima nosto, loppujen lopuksi. Vaikka tämä on laskettukin sen mukaan, mitä koira ideaalitilanteessa saisi - mutta faktahan on se, että kaikki ei mene aina miten suunnittelee ja niitä ruokintakertoja jää välistä, jolloin tietysti menekkikin vähenee tai koira sää jostain syystä ruokaa enemmän/vähemmän kuin on laskettu.

Olen myös miettinyt Linkin ruuanvaihtoa johonkin muuhun kuin tähän Purenaturalin Medium Adult -ruokaan, ehkä jotain hieman tymäkämpää. Kenties aktiivisen koiran ruokaa? Olisiko kellään mitään hyviä ideoita? Junnuhan tuppaa laihtumaan hirveän herkästi ja ainakin tämän hetkisestä ruuasta se ottaa kaiken irti, koska jätösten koostumus on hyvä - ja sitä tulee järkeviä määriä.

Jäätokoa ja tavoitteita

Kovasti koitin huudella treeniryhmästä kaveria itselleni treenaamaan, kun en kimppatreeneihin pääse työvuoron takia. Harmillisesti kukaan ei kuitenkaan lähtenyt treenaamaan tokoa. No olihan ulkona hieman kurja sääkin, mutta tänäänkin kevyt -2 astetta pakkasta ja jopa minä tarkenin! Vaikka yleensä olen aika vilukissa, mutta tällä kertaa motivaatio oli kohdallaan treenatessa. Seura vain olisi ollut mukava lisä, mutta aina ei voi saada kaikkea mitä toivoo - vaikka kuinka haluaisikin. Saatiin sentään aamukoomainen lenkkiselfie piristämään postausta, kuvassa väsynyt ihminen ja järkyttynyt koira.

Olin menossa yksikseni pienen lenkin jälkeen lähikentälle, mutta sinne päästessäni tajusin kentän olevan täynnä lapsia ja jäätä. No, ei ihan sellainen paikka, jossa treenataan tokoa. Onneksi oli kuitenkin pieni parkkipaikka käytössä. Linkki makuutteli ensin häiriössä n. 30sek pätkän, koska en uskaltanut luottaa siihen tarpeeksi ja tahdoin palkata hyvästä suorituksesta sen. Tämän jälkeen se tehtaili kainalopalkalla seuruuta pitkääkin pätkää ja sai palkan hyvästä paikasta ja kontaktista. Koira pysyi hyvin käännökset ja askelsiirtymät mukana. Ja oli muuten kiinni piuhassa! Eikä ahdistanut yhtään, ei koiraa eikä ohjaajaa. Linkki sai tehdä yhden hyvän seuruupätkän myös kaukopalkalla ja sitten lähdettiin leikkien pois. Oli koira pähkinöinä ja fiilis hyvä.

Olen hiljaa pienessä mielessäni miettinyt tämän vuoden tavoitteita. Miettinyt, onko merkitystä sillä, laittaako tulostavoitteita vai jotain muuta? Olen huono asettamaan rimaa tarpeeksi matalalle, ja samalla minua pelottaa kohdata se oma epäonnistuminen. Vaikka tammikuussa puhkun intoa ja iloa treeneistä, onko fiilis vielä sama esimerkiksi kesällä? En tiedä, ajattelin asettaa pienet tavoitteet, mihin toivottavasti päästään. Ei mitään tulostavoitteita, tai ehkä ihan pari vaan...

Koiran
★  Virallinen startti tokokokeessa
★  Ohitukset paremmiksi
★  Luustokuvat
★  Esineruutua
★  Hakua
★  Lampailla käymään (isolla ehkällä)
★  Rally-tokoa..?
★  Koiratanssia..?
★  Pakko-H näyttelyistä
★  Paljon yhteisiä hyviä hetkiä, reissuja, treenejä ja kavereita

Omia
★  Treenien suunnittelu + toteutus
★  Kunnon kohotus + ruokavalio
★  Uuden oppiminen
★  Ohjeiden ja neuvojen vastaanottaminen, sekä hyödyntäminen

Ehkä ne olisi siinä. Ehkä nyt koira ei kuole ennen kuin vuosi vaihtuu. Toivottavasti. Viimeksi ei ollut onni niin paljoa matkassa, vaan treenikaveri menehtyi. Nyt kun uskaltaa laitellakin jotain, niin ehkä, ehkä saavutetaan jotain. Tai nauretaan päin naamaa, kun kaikki sittenkin epäonnistui.

Potkaistaan antoisa vuosi käyntiin

Vuosi 2015 alkoi meidän osalta rauhaisasti. Paimenpoika vietti aikaa avomieheni ja hänen kaverinsa kanssa uuden vuoden, minkä olin töissä. Linkin reaktiot raketteihin olivat lähinnä - käännän kylkeä ja pieraisen, vaikka jotkut junnut päättivätkin posauttaa raketin suoraan ikkunamme alla. Miehet olivat tästä hermostuneet hieman, mutta koiraa ei ollut kiinnostanut. Itse puolestani en välitä raketeista ja meinasin saada sellaisen päähäni kävellessä töihin. Töissä uusi vuosi oli rauhallisempi kuin olin kuvitellut - fiilisteltiin työkavereiden kanssa vuoden vaihtuessa ja palveltiin asiakkaita. Ilta oli hyvä.

Nyt kuitenkin ollaan eletty jo viikko tätäkin vuotta. Kerkesin käydä katsomassa koiranpentuja, joista suosikiksi valkkautunut hurmuri kutkutteli hetken mielessä, mutta vielä ei ole aika uuden koiran. Tyyppi oli kyllä ihan mainio. Olen myös kerennyt tekemään vuoden ensimmäisen työputken ja nyt siitä on toivuttu pitkien lenkkien muodossa. Olen aloittanut myös vuoden panostamalla Linkin ohituksiin ja pidempiin aamulenkkeihin, sekä iltalenkkeihin. Linkkihän ohittaa pääsääntöisesti hyvin, mutta sitä kummeksuttaa jotkin koirat ja ihmiset. Olen lähtenyt hakemaan ohituksiin kontaktia ja pysymistä oikealla paikalla -lähtenyt puuttumaan satunnaiseen tuijotteluun. Myös hihnassa kulkemiseen on panostettu, vaikka se on aika kivaa junnulla.

Joulukuun lopun Linkki vieraili exäni luona. Poitsulla oli ollut kiva loma, eikä se ollut kuin uinut muutamien ihmisten liiveihin ja käyttänyt koirattomien huomiointikyvyn kokonaan hyväkseen. Rennosta lomasta kieli myös satunnainen korvattomuus, mutta pikku hiljaa jätkä on palannut takaisin ruotuun. On mukavaa, että on paikka, jossa koiraa rakastetaan ja jossa koira rakastaa olla. Sen verran kiintynyt tuo on exääni, että riemu repeää aina nähdessä.

Pakkasista huolimatta pieni tokokärpänen on taas puraissut. Uudet säännöt antoivat puhtia ja ollaankin alettu treenaamaan taas. Tavoitteena olisi päästä takaisin häiriötreenien makuun ja päästä tekemään enemmän kokeenomaisia, vaihtelevia treenejä. Mietiskelin lisääväni tuonne sivupalkkiin treenilaskurin, mutta... En tiedä uskallanko. Se voisi paljastaa karun totuuden siitä, kuinka vähän me oikeasti keretään treenaamaan. Tai jakseta, tai motivoiduta. Ehkä me tänä vuonna saataisiin jotain purkkiin jo.

Linkille on myös varattu aika luustokuviin helmikuulle. Sitten selviääkin millainen tuo muuten niin mahtava paimenpoika on luustoltaan. Ehkä hieman jo jännittääkin. Pelkään, että sieltä tulee jotain huonoa, vaikka se ei tule muutamaan koiran elämää mitenkään.

Titteleitä jaossa!

 Koska vuosi vähenee loppuaan, alkaa taas olla aika suunnitella uusia kujeita. Linkin kanssa en viime vuoden alusta tainnut tehdä mitään tavoitteita. Ehkä hiljaisena tavoitteena oli löytää se yhteistyökipinä koirakkona, sellainen rikkoutumaton zen-tila, oma kupla. Tutustua vinkeään mustavalkeaan tyyppiin kunnolla ja löytä ne oikeat tavat toimia. Koen kuitenkin näiden täyttyneen paremmin ja ollaan hetkittäin jopa tiimi, vaikka en aina pääsekään mukaan junnun ajatusmaailmaan.

Linkin vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista. Muutto kaupunkiin tapahtui jo viimevuoden puolella ja vuodessa junnusta on kuoriutunut oikein kaupunkikelpoinen yksilö. Sosiaalinen, helposti lähestyttävä ja hieman innostunut eläin on hurmannut satunnaisia ihmisiä, joille olen kiireiltäni kerennyt juttelemaan. Se on antanut itsestään vaarattoman kuvan ja ollut muutenkin makea seurarakki. Linkki on saanut nauttia olostaan, sekä matkustaa isossa cityssä ja tutustua kaikkeen ihmeelliseen.

Nyt on kuitenkin aika jakaa titteleitä vuoden ihmisille ja koirille. Tämä on meidän tapa muistaa niitä hyviä hetkiä menneenä vuotena.

Vuoden koirakaverin valinta on vaikea, mutta tällä kertaa sen paikan vie Messi. Messi on pk. collie ja tutustuimme Messiin ja omistajaan joskus loppukesästä. Pojat ovat kohtuullisen saman ikäisiä, mutta niillä synkkaa hyvin. Messi tasapainottaa Linkin virrakasta olemusta ja on muutenkin mukava tyyppi. Linkin ykkösvalinta ehdottomasti niistä koirista jotka eivät vihaa sitä.

Vuoden treenikaveri on ehdottomasti Katja. En tiedä vaatiiko tämä selittelyä, mutta Katjan ansiosta me ollaan treenattu tänä vuonna ja päästy paljonkin puusta eteenpäin. Katja on myös kuunnellut treenivalitukset ja keksityt ongelmat ja kaikki. Edelleen se on niin tyhmä ja hieno tyyppi, että se kuuntelee ja herättelee maailmaan. Korvaamaton apu elämän aallokossa.

Vuoden prinsessa on ehdottomasti Katjan tytöt Isla ja Lumo. Islan prinsessamaisuutta ei voi sanoin kuvata, kun neitikoira istuu sylissä ja tapittaa ruskeilla silmillään. Tai Lumoa, joka tulee syliin vaikka painaakin kohtuullisen paljon. Nämä tytöt on ehdottomasti minun suosikkejani.

Vuoden mummo-tittelistä kiistelivät kipakasti Maijan Tara ja Jennin Zira. Tapsa on noutajana mitä mainioin mummo ja sen toilailuja on tullut seurattua aika tiiviistikin. Harmillisesti Tapsaa on tullut vain nähtyä hirmu vähän. Jennin Zira ei jää yhtään kakkoseksi, koska Siiselimummo porskuttaa edelleen eteenpäin ja tunkee puikkonokkaansa joka asiaan.

Vuoden uusi tuttavuus on Tiinan Karma-pentu. Sekarotuinen muksu aiheutti epäilyksiä kovalla äänellään ja draamallaan, mutta kuoriutui sieltä miellyttävä tyyppi, kun vähän aikaa saatiin tutustuttua. Karmasta kasvaa varmasti hieno tyyppi, ja mahtava leikkikaveri Linkille.

Vuoden perseelle potkija on ehdottomasti Maija. Ilman tätä ihmistä olisin edelleen ojassa ja allikossa känisemässä, kun kaikki on perseestä ja mikään ei inspaa. Vaikka hetket ei aina ole tuntuneet hyvältä, on Maija se ihminen keneltä saa apua oli kyse sitten toko- tai hiusongelmasta. Maija on paras. Vaatimattomasti.

Vuoden laji on tällä kertaa ehdottomasti ja kiistattomasti toko, jossa ollaan menty paljon eteenpäin ja vähän taaksepäinkin. Ehkä kovin takaisku oli se, että hakemisesta huolimatta meitä ei huolittu edes näyttäytymään nuorten koirien tokorinkiin. Myös möllitokoilemassa käytiin - vaikka virallisiin ei vielä uskallettukaan lähteä..

Vuoden tyttöystävä Linkin mielestä on Riemu. Vaikka Riemuun törmättiinkin vain kerran, on tämä Heidin merle bortsuneiti Linkin mielestä ihana. Paimenet pelasivat hyvin yhteen ja niillä oli hirmu kivaa kuumana kesäpäivänä.

Vuoden tapahtuman paikan saa Loskasadeleiri, jonka olin onnistunut lukemaan ties kuinka monesti loskasadedelleriksi. Älkää kysykö miten. Ihan mahtava leiri, hyvällä opetuksella. Kiitos siitä järjestäjille.

Vuoden reissukokemus oli matka Maijan luokse Vantaalle. Ja maailmanvoittajassa käynti samalla reissulla. Vieläkin kuuman kesäpäivän agility- ja tokohetket nostavat hymyn huulille ja tokoepiksen jännityksen muistan elävästi - kuten myös junamatkat. Huh huh.

Kiitos kuitenkin jokaiselle, joka on vaikuttanut meidän elämäämme viime vuoden aikana jollain tavalla. Ollaan kiitollisia kaikista hetkistä ja näin upeaa koiramaista vuotta tästä ei olisi tullut ilman kanssakoirakoita ja ihmisiä. Ihan mahtavaa, mutta ensi vuonnahan voi aina laittaa paremmaksi? Lie kenelle tittelit ovat silloin menossa, sen näkee sitten.

Jouluista

Hyvää joulua In Actionin taustapirujen puolesta. Meillä joulu ei oikein näy, mutta eikai se estä sitä toivottamasta? Älkää riehuko, syökö liikaa tai humaltuko liiaksi. Joulu on perhejuhla, nautitaan siitä sellaisenaan, edes sen karvakaverin kanssa.

Paluu parkkihalleihin

Palataan ajassa taaksepäin - ei kuitenkaan kovin kauas, vaan vain viime perjantaihin saakka. Sain toverin auton lainaan ja kun hänet olin töihin heittänyt, kruisailin kotiin hakemaan koiraa mukaan. Linkki pääsi viettämään kanssani oikein kahden keskistä aikaa, kun lauman mieshenkilö lähti koko viikonlopuksi Helsinkiin. Bortsupojan kanssa käytiin kaupassa hakemassa arkisia tavaroita, ennen kuin kurvailtiin uuden kauppakeskuksen parkkihalliin. Kuten olettaa, niin paljonhan tuolla perjantaina oli ihmisiä. Löydettiin kuitenkin aavistusta hiljaisempi parkkipaikan nurkkaus.

Me Linkin kanssa kerettiin käymään muutamia kertoja treenaamassa Tuulosen parkkihallissa, eikä tuonne Goodmaniinkaan koirakieltoja näkynyt. Sopu sijaa antaa ja me saatiin varsin muikeat treenit. Linkki oli ihan liekeissä. Tein lyhyitä pätkiä seuruuta palkkaillan myös perusasennon rauhallisuudesta ja hyvästä seuruusta. Paimen meinasi alkuun vähän jumitella (oletti tietävänsä, että liikkeestä seis tässä on kyseessä), mutta tsemppasi hyvin. Käännökset oli hyviä ja napakoita, kun muistin itse olla hätäilemättä ja täyskäännös puolestaan levisi, kun unohdin kävellä oikein.

Tämän jälkeen tehtiin setti lyhyitä luoksareita. Ei varmaan enempää kuin 4kpl ja max. 5m matkalla. Linkki tuli hyvin ja käytti päätään päästäkseen nopeaan perusasentoon, mistä kunnon palkkaus ja riehuminen. Se teki myös maahanmenoja sivulla olosta ja tämä näytti äärettömän hyvältä. Linkin kanssa ei olla hirveästi treenattu asennonvaihtoja sivulla, mikä näkyikin silloin siinä, että koira jäi makaamaan hirveälle sykkyrälle.

Hallitusti käveltiin myös ympäri parkkihallia, joka kuhisi ihmisiä. Niin lapsia, aikuisia kuin vanhojakin, sen lisäksi rattaita, ostoskärryjä, autoja ja ties mitä muuta. Linkin pakka pysyi hyvin koossa, se ei vetänyt tai veuhtonut, vaan kulki siivosti. Parkkeerattiin myös kauppakeskuksen oven eteen tekemään kahden minuutin paikkis, jossa olin parin metrin päässä ja koira hihnassa. Linkki makasi terhakasti ja oli aktiivinen enimmäkseen minua päin. En joutunut huomauttamaan sille kertaakaan siitä, että se olisi touhonnut omiaan, vaikka pää kääntyikin pariin kertaan ohi meneviin ihmisiin. Paikkiksesta kunnon riehuntapalkkaus ja chillausromut päälle. Jäätiin vielä hetkeksi fiilistelemään oven läheisyyteen ja muistelemaan mitä "käy siihen" -käsky tarkoittikaan. En tiedä mikä aivohäiriö Linkillä on ollut, mutta se röhnötti nätisti paikoillaan, rentona katsellen ihmisiä. Ei äännähdystäkään.

En tiedä. Tämä treenikerta nosti taas toivoa kaikkeen. Tuntui, kun olisimme puhaltaneet Linkin kanssa yhteen hiileen. Treenaaminen tuntui hyvältä, ja bortsu luki ajatuksia. Viimeaikoina minun on ollut vaikea löytää treenifiilistä pikku näpertelyä enempää, mutta nyt se jokin kolahti oikein huolella. Pitkästä aikaa oltiin tiimi, jonka työskentely oli saumatonta ja näytti hyvältä. Yhtään negatiivista palautetta ei saatu ihmisiltä, mutta useammankin kasvoille nousi hymy. Se on palkitsevaa - se, että on yhteiskuntakelvollinen koira, joka hymyilyttää muitakin kuin minua. Nyt enää harmittaa se, ettei tosiaan ole autoa käytössä, että lämpimään pääsisi useammin treenaamaan.

Muuten vietettiin viikonloppu nukkuen samassa sängyssä koiran leveillessä enemmän kuin koskaan. Linkki nautti, se otti ilon irti siitä, että sai kaiken huomioni. Se nukkui vieressä koko yön, avusti siivouksessa ja piti minut liikkeessä. Tsemppasi töihin ilopusulla ja otti häntäheiluen minut vastaan, kun raahauduin kotiin puoli kuolleena. Onnea on mahtava
koira.

Noutokuuri

Tämän päivän treeneissä paneuduttiin leiriviikonlopun toko-ohjeisiin. Sen lisäksi Linkki ooiskeli odottomaan hiljaa ja nätisti tolpassa. Odottelu sujuikin hyvin, hihnassa bortsu meinasi vähän kitistä tylsyyttä. Pelkäsin, että käsissäni on ihan hirveä energiapakkaus. Energinen se pakkaus oli, hueman keskittymiskyvytön, mutta toimiva.

Hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta Linkki pääsi tekemään. Ensin se teki perusasentoja perehtyen siihen, että koira ei sinkoile sivu-käskyllä, vaan ottaa kontaktin. Linkin elämä oli hirveän vaikeaa, koska ihanan ihana Katja treenasi vieressä.  Pikku hiljaa se kuitenkin ryhdistäytyi tekemään kunnolla. Perusasentohumpan lisäksi Linkin piti tehdä yksi nouto. No, se a) varasti kapulalle ja b) heitteli kapulaa suussaan. Laitoin hetkeksi koiran kiinni, jotta sain koottua ajatuksiani siitä, miten lähteä hakemaan noutoon rauhaa ja järkeä. Linkin kanssa se tehtävä ei ole aina helpoin, kun bortsulla on kiire joka paikkaan ja se olisi menossa sinne pää viidentenä jalkana. Totesin koiran olevan taas normaalia enemmän kiinni kapulassa. Miksei se voinut näyttää tätä treenissä?

Aloin heiluttamaan kapulakättä edestakaisin ja annoin Linkille "sivu"-käskyä. Palkkasin sen hyvistä pysymisistä. Kapulaa en kuitenkaan lähtenyt heittämään, kun en luottanut koiran pysyvän. Seuraavaksi kapulan taa este, ettei sitä pääse saalistamaan ja koira sivulle. Vapautin Linkin luopumisesta lelulle ja seuraavasta nätistä perusasennosta se sai tuoda kapulan, joka oli huomattavasti rauhallisempi kuin alkunouto. Toistettiin tätä muutamaan otteeseen ja koira sai aina palkkaa, kun se luopui kapulasta ja rauhallisesta mielentilasta hakemaan kapula.

Linkki on taas keksinyt, että kapulasta voi päästää irti ennen aikojaan, kunhan vaan kädet koskee puuhun. Tätähän se ei tee kotona kapulanpitoa treenatessa, vaan silloin saa sörkkiä ja pitää kiinni ilman, että koira päästää irti. Samaa rauhaa ei vain kentällä nähty, vaan Linkki päästiirti ennen aikojaan ja oli singahtamassa muka heti lentävän kapulan perään, vaikka sille ei koskaan sitä kapulaa ole heitettykään tuollaisen liikehdinnän jälkeen. Otin kuurin sitä, että revin kapulaa, mutta toruin, jos koira päästi irti ennen käskyä. Pari kertaa hyvästä pidosta vapautin myös lelulle ja pari kertaa palkka tuli suoraan minulta.

Jätettiin nouto hautumaan ja jätettiin treenikin siihen. Alkaa kyllä ulkona olemaan sen verran vilpoinen sää, että tämä vilukissa ei mielellään lähde enää treenaamaan. Hrr. Olisipa se hallipaikka.