Syksen toinen match show!

Voi teinipoika minkä teit. Eilen mätsäröitiin - taas ja eilen juhlittiin Linkin 7kk päivää. Toissa päivänä lenkillä tajusin, kuinka hirveästi tuo pentu onkaan kasvanut ja kehittynyt. Se ei ole enää hidas ja kömpelö, vaan se on täynnä räjähtävää energiaa ja halua juosta. Vieläkään ei tuo honkkeli pitkäkoipi pärjää faaraokoiralle, vaikka yritys onkin kova. Shiva on yksi parhaista juoksutovereista, mitä Linkillä on.

Taitaa poitsulla puskea pientä teinikiukkua läpi, kun ollaan nyt muutaman kerran keskusteltu autossa odottamisesta. Autossa ei kekkuloida jokaisella penkillä siellä täällä ja hieman tuollakin, vaan pysytään siinä omassa loosissa. Voi kuinka helppoa olisikaan sen häkin kanssa. Eilinen mätsärikäytös... Tainnut pentu olla taas liian metsässä, kun oli pikkaisen vaikea huomioida ohjaajan ajatuksia. Ei niinkään ne muut koirat, vaan omnomnomnom ihanat tammenterhot, joita kentällä riitti. Oma mielentilanikin oli taas täysin väärä, mutta silti oli pakko lähteä. Miksi? Miksei vain osaisi joskus jäädä kotiin ja antaa olla. Lohduttaa toki ajatus, että Linkki (ja minä) ei oltu ainoita, joilla oli huono päivä.

Kehäkäytös nuorella miehellä oli aivan hirveää. Ei olisi kiinnostanut seistä (nomnomnom tammenterhoja!), mutta sentään liikkeet toivat esiin parhaat puolet. Tuomari kuului rasittavasti näihin lässyttäviin naisihmisiin (Voiii, ompas kiva pentu. Mikäs rotuinen tämä haliluttana olikaan?), joita en kestä ja jotka saavat Linkit irtoamaan housukarvoistaan. Jokseenkin myös sain pahansuopia katseita, kun komensin pentua olemaan kunnolla kehässä. Tiedä sitten mitä kukkahattuilua taas. Loppujen lopuksi Linkki sai ansaitusti sinisen nauhan, kun vastassa ollut koikkerinpentu oli niin rauhallinen ja mukava, sekä esiintyi hyvin.

Linkki menikin sitten siitä jäähylle autoon hetkeksi. Taisi herra kymmenen minuuttia viettää yksinään, ennen kuin palasin hakemaan sen takaisin meidän piiriimme huomattavasti nöyrempänä ja mukavempana yksilönä. Taisi tehota tuo pieni yksinelely autossa kerrankin. Nyt pentua hieman kiinnostikin mitä tehdään ja miksi tehdään.

Kokoomakehässä härdelli oli pystyssä. Tuomari ei tiennyt miten tahtoo meidän esittävän koiriaan ja paikkaa vaihdeltiin, juostiin hirmusti ja seisotettiin vielä enemmän. Ihme ja kumma ykkösen valinta oli tuomarille helppo, mutta kolme muuta sijoittujaa ei olleet. Meidät kuitenkin viitottiin kolmannelle sijalle jollain ihmeen kaupalla. Kysyttiimpä siinä sivussakin, mistä näin kivoja bortsuja tulee. Laittoi hymyilyttämään.

Loppupäivä me kellittiin, koska sain jonkun ihmeellisen hajotuspäänsärkykohtauksen. Pelkkä kotiinajaminen oli tuskaa, mutta onneksi pikkumusta tuli kylkeen nukkumaan ja kärsimään pahaa oloa kanssani. Omistaja on myös harjoittanut näyttelykalentereiden katsomista, jospa saataisiin yksi junnuluokka poitsulle alle ennen kunnon harrastamista. Ensivuoden tavoitteetkin alkavat jo olla hyvällä mallilla. Me tullaan vielä valloittamaan maailma. Tai Suomi... Tai sitten vain ihmisten sydämet.

Kun lehdet kellastuu ja putoo puusta

Kuten Linkki kuvassa ilmaiseekin, on syksy saapunut jopa meidän peräkylille. Koivut luopuvat lehdistään ja vihreys kuolee pois. Uusia haasteitakin ilmestyy; tuuli ja lehdet. Herättävät pienessä paimenessa piilevän jahtaajan henkiin. Eilen korkattiin auringossa ensimmäinen sänkipelto. Ja ai, että. Nuori koira juoksi... Ja juoksi... Ja juoksi. Silkasta ilosta se veti kunnon bortsuhepulit. Hepuleiden laannuttua heiteltiin vähän palloa ja pyrittiin paimenkoomasta eroon. Hetken sai rentoutumista odotella, mutta heti kun koomaus tipahti pois päältä, heitin uuden pallon. Ja oli kivaa. 

Kovasti koitin kuvaillakin tätä rallia, mutta tullessani taas tulokseen, ettei vanhan puolijärkkärin optiikka riitä vilistavan mustavalkean kuvaamiseen niin huonossa valossa, saatte tyytyä pariin huonoon pönötyskuvaan. Mutta meidän taipaleemme vie huomenna mätsäreihin ja hakutreeneihin!

Keskiviikon kimppatokotreenit

(pist. voisin luvata jotain kivaa, kun 40 lukijaa on täynnä. Kommenttiboksiin saa heittää ehdotuksia siitä, mitä kivaa se olisi!)
Eilen oli taas kimppatokoilupäivä. Täytyy kyllä hetkittäin ylistääkin meidän porukkaa, on kiva tulla treenaamaan, kun paikalla on edes muutama ihminen. On kiva jakaa tietotaitomääräänsä muille, sekä saada muilta vinkkejä. Hetkittäin tuntuu, että meidän treeniporukka toimii, vaikka muutama soraääni siellä on joukossakin.

Tämän viikon hakutreenit jouduttiin missaamaan, kun ranskalainen rakastajani oli sanonut sopimuksensa irti. Mokomakin, ei täytä kunnolla tehtäväänsä, vaikka se ei ole kovin vaativa. Onneksi raskis saatiin kuntoon ja matka tokoilujen pariin sentään onnistui. Linkin kanssa oli hauska viettää päivää, kun tunsin itseni aamulla hieman kipeäksi ja kuumeiseksi (löytyihän kuumetta mittaamalla) ja joku krooninen väsymys on vaivannut minua jo hetken. Tai lähinnä laivareissun jälkeen en ole saanut vanhasta rytmistä kii, vaikka olen yrittänyt kovin nostaa itseni takaisin samaan vanhaan. No, ehkä vielä jonkin päivä.

Illemmalla olo oli jo mainio, tiedä sitten mikä henkiin herääminen tapahtui (no treenit!!). Pennun kanssa huristeltiin hakemaan Jassu ja Jehu kyytiin. Tällä välin pieni paimen päätti omatoimisesti lähteä autosta tervehtimään tuttua ihmistä. Mokomakin. Linkki toisti myös autostalivahtamisen treenipaikalla. Pitääkin alkaa painottaa, ettei pentu tuli autosta ilman lupaa. Ihme apinointia taas, kun ennen on pysynyt ihan nätisti odottamassa.

Linkin tämän päiväinen treeni sisälsi jokseenkin maahanmenoa hissinä, sekä eteentuloa. Oli myös pätkä malttamista ja pari kertaa sai hakea lentävää leluakin. Pentu on keskittynyt suorittaja, se saattaa vielä hairahtua hetkeksi muille teille, mutta palaa takaisin minuun. Pentu pysyi hyvin vapaana, eikä lähtenyt muiden vinkuvien juttujen luo. Pentu myös leikkii edelleen mainiosti, eikä sillä keitä yli. Vähän on autossa hirveä odotella, kun paijailen muita koiria ja etenkin jos leikin muiden kanssa. Yleensä kuitenkin pikkumusta sulattaa kohtalonsa ja rauhoittuu.

Kotimatkalla pyörähdettiin sosialisoimassa muutaman kaverin auton luona ja lähdettiin sitten kotiin. Kotimatkalla funtsailin koiran matkustusjärjestelyä ja harmittelin, kun ei ole vielä tehty oikeasti turvallisia autovaljaita. Meneehän pentu jalkotilassakin vielä, mutta helpompaa olisi siirtää se takapenkille valjaisiin kiinni tukevasti, ettei se seilaa ajon aikana ympäriinsä. Noh, ehkäpä tähän keksitään vielä jotain.

Sitten kysymys lukijoille!
Miten te suunnittelette ja taltioitte treenit? Haen itse vähän toimivampaa tapaa suunnitella treenejä ja keksiä fiksu tapa myös kirjata fiilikset ylös - toki mielellään sähköiseen muotoon. Sekä haluaisin nähdä vähän muiden treenien rakennetta (mitä tehdään ja milloin ja miksi). Kiitos jo etukäteen kaikille vastaajille!

MUSH B.A.R.F. Vaisto -ilmaisateria!

MUSH on laittanut pystyyn kamppanjan uuden Vaisto-tuotesarjan kanssa. He tarjoavat ilmaiseksi 800g kokeilupakkauksen kyseistä ruokaa, jonka myös me otamme mukisematta vastaan! Linkkihän ei virallisesti barffilla ole, mutta se saa ja syö raakaruokaa silloin tällöin aina muutamia kertoja viikossa. Pentu olisi tarkoitus siirtää kasvukauden loputtua 50/50 ruokintaan tai sitten koko barffille, kun saatiin uusi pakastinkin! Linkki on ainakin ihan hulluna kaikkeen raakaan lihaan, mitä sille on nyt nenän eteen kannettu, enkä epäile tämänkään tuotteen maistuvuutta ollenkaan!

Suosittelen kuitenkin jokaista ottamaan ilon irti tarjouksesta! 

Kampanjan osoite on tässä.

Ja jos siulla on blogi, niin ota toki ilo vielä enemmän irti ja lukaise vaikka tämä linkki.

Haasteita satelee, pilipom

Meidät on haastettu kahden ihmisen toimesta vastaamaan yhteentoista kysymykseen. Tämä haaste taas taitaa pyöriä pitkästä aikaa, niin mikäs tässä on vastaillessa. Kiitokset lähtevät siis Niilon & Jalon blogille, sekä Valoilmiö -nimeä kantavalle blogille. Tehtävänä on siis vastata 11. kysymykseen ja laittaa sama määrä kysymyksiä eteenpäin eri henkilöille.

Niilon ja Jalon kysymykset

1. Mitä koiraa muistutat luonteeltasi?
- Hmm. En tiedä. Rinnastaisin itseni heikkohermoiseksi paimenkoiraksi. Aina menossa, tekemässä ja haluamassa asioita, mutta pää ei kestä suurinta osaa niistä jutuista mitä haluaa tehdä. Joka paikkaan pitäisi päästä ja olla kaikessa mukana, mutten tiedosta kunnolla omaa jaksamistani asiassa. Harvoin tykkään makoilla vaan sohvalla, vaan kaipaan sitä tekemistä. Olen myös vahvasti pelkoaggre, enkä pelkää puolustaa itseäni.

2. Muuttuuko elämäntilanteesi muutoksissa koira muualle vai pysyykö aina matkassa?
- Koira pysyy aina mukana. On pysynyt tähänkin asti ja minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa joutuisin luopumaan karvakavereista kokonaan. Pisimmilläni elämässäni olen ollut 10kk ilman koiraa ja sekin oli aivan liian pitkä aika. Minä elän näistä eläimistä.

3. Mies vai koira? Valinta tilanteessa?
- Koira. En voi olla onnellinen miehen kanssa, joka ei hyväksy koiria tai koittaa rajoittaa minun elämääni. Koira on pyyteetön ystävä, ja parasta seuraa. Miehessä on omat hyvät puolensa, mutta kyllä minulle koira ja koiran hyvinvointi merkkaa miestä enemmän, vaikka se karulta kuulostaakin.

4. Onko koirasi sinulle joskus ja milloin rasite?
- Miulle koira on hyvin harvoin rasite, mutta varmasti jokaiselle tulee aikoja, jolloin tekisi mieli laittaa ensimmäinen myynti-ilmoitus vetämään. Linkin kanssa kaikki on ollut niin helppoa ja vaivatonta, etten osaa tulkita sitä rasittavaksi tekijäksi. Kyllähän se rajoittaa, muttei rasita. Ainakaan, kun kaksi ihmistä on huolehtimassa koiran hyvinvoinnista.

5. Hellin hetkenne yhdessä, mitä touhuatte?
- Hellin hetkemme, eh! Näitä on pitkin päivää. Milloin bailataan villisti, kun siivoillaan asuntoa, milloin ajetaan autolla niin, että koiran pää lepää kädelläni, milloin se nukkuu kainalossani tai tuhisee korvaani. Aamuiset metsälenkit aamuauringon sarastaessa on myösparhautta. Ja onnistumiset.

6. Ikävöitkö koiraasi töissä tai opintojen parissa?
- En välttämättä ikävöi, mutta suunnittelen ja analysoin. Milloin suunnittelen illan treenejä ja milloin analysoin mennyttä päivää. Pohdin miten voisin tehdä toisin aamulenkillä tai muuten. Koira on kuitenkin aina ajatuksissa, tai jos ei ihan aina, niin pian se sinne tekee paluunkin.

7. Voisitko pitää vain ja ainoastaan tarhassa koiriasi?
- En voisi. Tahdon helliä ja halia ja rakastaa koiraani. Toki jos koira tarhassa viihtyisi, saisi se sellaisessa oleskella päivän, mutta mielelläni ottaisin koiran yöksi sisälle jotta saisin siihen kunnolla kontaktia. Hyvin, hyvin, hyvin vaikea kuvitella itselleni tarhakoiraa.

8. Saako koirasi nukkua sängyssäsi?
- No siis. Oca ei saanut. Linkin kanssa ollaan joustettu niin, että koira saa nukkua sohvalla meidän kanssa, mutta en sitten tiedä mitä käy, kun siirrytään sänkyyn nukkumaan. Nythän me ollaan parkkeerattu luinemme olohuoneen sohvalle nukkumaan.

9. Matkat tai lomat, onko sinulla hoitaja vai hoitola?
- En juurikaan lomaile. Ilman koiraa siis. Koira kulkee mukana, mutta mieluummin jättäisin sen tutun ja luotettavan hoitajan kaitsettavaksi, kun veisin mihinkään hoitolaan. Vielä mielellään sillä tavalla, että hoitaja tulisi meille kotiin hoitamaan koiraa. Mutta kuten todettu, ei hirveästi ole ollut tarvetta lähteä reissaamaan ilman koiraa.

10. Miten toteutat eläinsuojelua omassa elämässäsi?
- Miten toteutan, hmm. En ainakaan tue hämäräperäisten kasvattajien toimintaa, sekä lahjoitan ylimääräiset ruuat löytöeläinkodeille. Ennen kävin myös auttamassa löytöeläinkodilla, mutta nyttemmin jäänyt moinen taka-alalle.

11. Kuka keksi koirasi tai koiriesi nimet, oliko taustalla tarinaa..?

- Ocan nimihän tulee suoraan virallisesta nimestä Åcarina, väännettynä vain helpompaan muotoon. Kuitenkin myös Ocarina on suoraan johdannainen Legend of Zelda-pelistä, jonka päähahmon mukaan pikkumusta sai nimensä. Linkkihän on Link, mutta puhuessa on helpompi huutaa Linkki-nimellä kuin Link-nimellä. Aika... Yksinkertaista? Linkistähän piti tulla alunperin Rikka, mutta mies tuumasi, että vaikka meillä on ollut "oka-piikki" niin ei me tarvita vielä "rikkaruohoakin" taloon.

Valoilmiön kysymykset:
1. Mitä muita rotuja harkitsit?
- Saksanpaimen, kelpie, belgi, auspai, tsekinpaimenkoira, lk collie, sekarotuinen...

2. Mainitse 3-5 tärkeintä koiraurheiluvarustettasi.
- Koiraurheiluvarustetta. Hmm, mun varustekaappi on niin huono, niin nimeäisinkö tähän tärkeimmäksi liinan, sekä palkkauslelun ja naksuttimen.

3. Mikä on koirasi lempi temppu?
- Linkin lempitemppu on varmaankin ympäri pyörähtäminen vielä toistaiseksi, kun pennulle ei muuta ole opetettu. Myös on tosi kivaa hypätä vasten luvallisesti.

4. Suunnitteletko treenit kuinka tarkasti etukäteen? Jos, niin miten?
- Mä pyrin suunnittelemaan treenit etukäteen. Edes jotenkin sinne päin. Yleensä mulla on pari asiaa, joita haluan kokeilla kentällä toimivaksi, ja jättää ne sitten vielä tässä vaiheessa hautumaan. Linkin kanssa tehdään vielä niin vähän, niin ei ole kunnolla päässyt suunnittelun makuun, vaikka hirveä palo olisikin tehdä. Ocalle mulla oli oma exceltiedosto, jossa luki treenit ja treenattavat asiat. Lisäksi mulla on musta kalenteri, johon kirjoittelen treenifiiliksiä treenien jälkeen.

5. Mitä lempinimiä koirallasi on?
- Links, Linkedi, pikku musta, Linked...

6. Koirasi lempi-ihmiset?
- Luultavasti minä, mutta pikkupaimen rakastaa myös valtavasti miestäni. Rakkauttaan paimen jakaa tasapuolisesti kaikille treenikavereille, koska kaikki ovat niin kivoja! Erityisesti hakuporukka, kun niiltä saa nakkia aina!

7. Miten lämmittelet koirasi urheilusuoritusta varten?
- Mä lämmittelen yleensä lenkillä, sekä sen lisäksi teetän pari temppua koiralla. Toistaiseksi me ei tehdä mitään niin rankkaa, että se vaatisi kunnollista lämmittelyä, mutta varmasti tulevaisuudessa osaisin vastata tähän paremmin.

8. Mikä on asia, mitä koirattomat eniten ihmettelevät sinusta ja koirastasi?
- Miten mulla riittää aika hoitaa kaikki ja miten mä jaksan viikosta toiseen kykkiä metsässä ja treenata jotain turhanpäiväisiä asioita. Ihan sekopäänähän ne mua pitää, mutta koirasta ne tykkää tosi paljon. Mulla on niiiiiin vähän koirattomia kavereita, ettei todellistakaan.

9. Ihanin asia, mikä koirastasi on sanottu?
- "Mä yleensä vihaan yli kaiken bortsuja, mut toi sun jätkäs on kiva." Onhan sitä kehuttu, rauhalliseksi, hyvähermoiseksi, fiksuksi, mahtavaksi... Meitä ollaanylistetty hyväksi pariksi, jotka puhaltaa hyvin yhteen hiileen. Kyllä ne kehut aina lämmittää mieltä.

10. Kumpi säikähtää ensin, sinä vai koirasi?
- Luultavimmin minä. Jos on sellaista säikähdettävää. Linkki on vähän pörräillyt mm. kannolle, mutta muuten se on jättänyt ylimääräisen mörköilyn vähiin, kun taas minä hieman arempana sävähtelen rasahduksia ja kaikkea muuta :'D

11. Onnellisin hetkesi koirasi kanssa?
- Ocan kanssa se, kun saatiin ensimmäinen serti. Linkin kanssa varmaan se hetki, kun tajusin ensimmäisen kerran, että minulla on taas koira ja sain nostaa koiran syliin ja halata sitä. <3

Delia & Jenna
Tara, Kida, Nauru & Maija
Fox & Essi
Koda, Colhu & Satu
Zira & Jenni
Bella, Jehu & Jassu
Jesse, Nelli & Pauliina
Nemo & Erika

Kymysykset
1. Mikä koira seuraavaksi ja miksi?
2. Mitä koiraharrastusta haluaisit kokeilla?
3. Narttu vai uros? Miksi?
4. Koirasi lempilelu?
5. Lempikoiratapahtuma?
6. Mitä otat huomioon kasvattajaa valitessa?
7. Koira, josta koiraharrastuksesi lähte käyntiin?
8. Miten pyrit kontrolloimaan (kisa)jännitystäsi?
9. Onko koiraharrastus katkaissut välisi vanhoihin (koirattomiin) ystäviin?
10. Hölmöin kuva koirastasi.
11. Millaisena kouluttajana itseäsi pidät?

Herrasmies, vai oliko sittenkään?

Jätän vain tämän tähän ja menen pois.

Ryhmärämä valloittaa Aulangon!

Eilisen puolella ryhmärämä otti suunnaksi Aulangon. Aulanko on kuulunut lempipaikkoihini Hämeenlinnassa jo ties kuinka pitkän aikaa. Olen monesti halunnut lenkkeillä siellä koiran kanssa, mutta en ole koskaan muka ehtinyt. Nyt kuitenkin sunnuntain kunniaksi päädyin pakkaamaan koiran autoon ja rimpauttamaan miehelle, että nyt mennään eikä meinata. Kello oli jo paljon, joten auringon viimeiset säteet olivat seuranamme. Mitään lenkkiä emme lähteneet kiertämään, vaan näkötornin juurella tsiikailtiin maisemia ja käytiin tornin siinä osassa, mihin vielä pääsi. Myös karhunkierrokselle käveltiin moikkaamaan karhunelikkoa.

Linkki pääsi kiipeämään urakalla rappusia. Nuorimies ei ollut millänsäkään kivirapuista, eikä läpinäkyvästä kaiteesta, kunhan mennä touhotti. Yhdessä katseltiin myös maisemia ja hengailtiin muuten. Mainio eläin, kyllä tuon kanssa sielu lepäsi. Mainioin pikku mukula, joka kuulemma nosti miehen kanssa tänään ensimmäistä kertaa koipea! Ei se moista temppua meikäläiselle näyttänyt nyt iltasella. Mokomakin!