Mä lennän läpi seinän

Keskiviikko tiesi häiriötreenipäivää. Nopean kotona käynnin jälkeen koira mukaan ja kohti treenikenttää. Linkillehän moinen järjestely sopi hyvin, etenkin, kun se pääsi Katjan jalkoihin etupenkille. Parasta ikinä, ainakin Linkin mielestä.

Aluksi se sai hetken chillailla autossa, kun haistelin itse treenikentän tunnelmaa ja tein nopean suunnitelman siitä, mitä me oikein tänään treenataan. Tykkään tehdä erilaisia ajatuskuvioita ja treenimietelmiä paikan päällä. Luoda yleissilmäyksen kentällä tapahtuviin asioihin ja etsiä itsellni oikean motivaation.

Linkki on helppo. Sen kanssa on helppo mennä hyvässä hallinnassa kentälle ja alkaa vaan tekemään asioita. Pyöriteltiin taas seuruuta. Tuntuu, kuin tekisimme tätä liikaa, mutta vihdoin olen alkanut itse pitämän seuruusta. Pitäisi saada kuvattua meidän seuruu videolle ja lähteä katsomaan siitä, miltä se näyttää. Seuruu kuitenkin tuntuu hyvältä. Ihan sama missä palkka on, niin Linkin focus on oikeaan suuntaan ja se tekee hyvin. Pirun hyvin. Välillä se hairahtuu, mutta enää harvemmin.

Ketjuttelin kaukopalkalla liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seisominen oli hyvä ja täpäkkä, mutta sivu-käskyllä meinasi karata palkalle ja vaati hieman sanallista kehua virittyäkseen uudelleen työmoodiin. Vapautin maahasta palkalle ja poika toimi hyvin. Luoksarin ongelmiinkin koitin taas paneutua, mutta ei niin ei. Linkki tekee ihan hyvän luoksarin, mutta jää seisomaan. En tiedä mitä ihmettä tekisin tuolle sen jumittelulle, koska luoksari on ollut yksi meidän vahvimmista liikkeistä aina. Nyt se kuitenkin jäätää. Taisin saada yhden kivan luoksarin, josta superpalkka ja liike hautumaan. Turha sitä on treenata, ellei mahdollisuutta ole onnistua tai ratkaisuja löydy. En tahdo luoksarissa käskeä sitä istumaan ja palkata siitä, koska se ei ole oikein. Toki pienellä todennäköisyydellä se voisi automatisoitua siitä lopuksi. En kuitenkaan halua tehdä sitä niin. Tuntuu, kun koira kävisi liian kierroksilla vain istuakseen paikalla. Niin vaikeaa.

Toisessa setissä otettiin perus temppuilua vaan pitääksemme kentällä hauskaa ja jutellessani Katjan kanssa, kehtasi Linkki varastaa käskyn alta Katjan luo, mutta olin nopeampi ja kerkesin antaa koiralle palautteen asiasta. Käskyn alla sai makoilla hetken, ennen kuin pääsi tekemään Katjan kanssa muutaman seuruupätkän ja kyllä se näyttää omaan silmään makeelta toisenkin kanssa tehdessä. Linkki on vaan super. Eritoten hienoa on se, että se toimii myös toisen ohjaajan kanssa.

Jottei tämä ihan treenipainotteiseksi menisi, niin kävin torstaina moikkaamassa yhtä lempiaussietani ja issikkatyttöjä. Katjan koirat ovat kyllä niin hurmaava nelikko, ettei mitään rajaa. Perjantaina vierailin pentulaatikossa istumassa kahdeksan riiviöpennun keskellä, mutta pentukuume ei kyllä lähtenyt mitenkään erikoisemmin nousuun. Olivathan ne söpöjä, mutta mieluummin otan semmoisen otuksen, mitä oikeasti haluan. Eikä sillä otuksella ole mikään kiire. Linkki on kuitenkin vielä niin vaiheessa.

Pakko kertoa sattumus arjestakin. Meillä kulkee koira rapukäytävässä käskyn alla, mutta alaovelle hissistä tuo saa sännätä yleensä vapaasti, jonka jälkeen hieman tokoillaan rappukäytävän matolla, ennen kuin pääsee ulos. Yleensä Linkki pysähtyy oven eteen, mutta lauantaina se koittikin juosta oven läpi. Onneksi ei mitään isompaa haaveria sattunut, enkä tiedä mikä aivopieru paimenelle kävi.

Kävin myös ottamassa junnusta hieman uusia kuvia ja vaikka rakennekuvan laati on huono, niin kyllä se on omaan silmään pirun makean näköinen otus. Aikuistunut hirveästi ja saanut kunnolla massaa ja lihaksiakin löytyy. Se on se miun Liikkis, paras poika. En olisi uskonut, että ruma ankan poika voi joskus näyttää noinkin makealta!