perjantai 18. lokakuuta 2013

3v

Tänään täyttäisi se kaikista upein ja rakkain kolme vuotta. Ei ole ketään kenen kanssa juhlia, kun liian aikaisin lähti pois. Tuska ja kipu ovat laimentuneet, muttei missään nimessä poissa. Tuskin ovat koskaan. Tällaisina päivinä ne vain kohoavat uudelleen mieleen yhtä kirkkaina kuin sinä päivänä, kun hyvästit joutui jättämään. Panta roikkuu naulassa edelleen. Se vain kuuluu siihen. Tänään poltetaan kynttilöitä. Muistoksi.

Ensilumi satoin meillä vasta tänään maahan ikäänkuin puhdistavana eleenä. Olisiko viimein aika antaa itselle aikaa? Onneksi on pentu. Auttaa kummasti nousemaan aina aamulla ylös ja olemaan iloinen siitä mitä on.





6 kommenttia:

  1. No tänään mä sit näköjään itken tälle ja sille toiselle...
    Voi mikä kesä tämä onkaan ollut.
    Halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin. Mikä kesä. Niin monta hyvää poistuneet.
      Halauksia siulle! <3

      Poista
  2. Mä tulen muistamaan hänet aina, blogista ja silloin kun Jalo tapasi hänet ♥

    VastaaPoista