Syyskuu saapui

Syksy. Se on viimein täällä. Ilmat kylmenevät ja pitäisi osata ottaa lisää vaatetta päälle. Ilma raikastuu, sataa, puut tiputtavat lehtiään… Kaikki kuolee ja valmistautuu kylmään kauteen, mutta hetkittäin jopa minä tunnen olevani elossa. Löydän syksyisin itseeni lisää virtaa, vaikka märkä maasto ei kuulu omiin suosikkeihini. Syksyssä varmaan on turvallisinta se rutinoituminen. Koulu alkaa, pitää herätä tiettyyn aikaan, luoda itselleen veden pitävä toimintasuunnitelma siitä, mitä pitää tehdä tietyn ajan sisällä, jotta asia tulee hoidettua.

Eilen ajattelin pitää lepopäivän. Kotiin päästessäni aurinko paistoi kirkkaasti taivaalta ja asteita oli vielä parisenkymmentä. Naurahdin, mikä ihmeen lepopäivä, kun aurinko on niin kaunis ja ilma hyvä. Otin koiran liinan päähän ulos ja siivosin molemmat autot roskista. Piti oma kulkine imuroidakin, mutta mies päätti lähteä sillä töihin jättäen minun projektikseni purkaa toisen auton ovipahvin. Surkeiden sattumusten sarjana päätti aina niin luotettava VAG:läinen kehonliikutin päätti katsastuksen jälkeen, että hän hajoaa nyt ja tähän. Mitään radikaalia ei kuitenkaan tapahtunut, vain vasemman puolen takaikkuna päätti rämähtää alas. Sitä sitten ihmeteltiin pikkumustan kanssa kahdestaan ja ai, että. Mukava remppa-apulainen oli, kun sai välillä pyytää nostamaan ruuvimeisseliä maasta ja välillä pyydystää sitä pentua takaisin kiinni. Väsähtäessään pentu kömpi etupenkin jalkatilaan nukkumaan koiranunta vahtien, että valtakunnassa olisi kaikki hyvin.

Naapuri sattui sopivasti tulemaan töistä kotiin ja pyysi meitä pienelle lenkille koiransa kanssa. No, mikäs siinä sitten. Lähdettiin metsään ja päästettiin koirat vapaaksi. Linkki on saanut huomattavasti rohkeutta mennä enemmän härkkimään oman arvonsa tuntevaa faaraokoiraa, mutta kivasti väisti vielä nartun pörinöistä. Koirat saivat rallittaa koko matkan keskenään. Paimen pysyi huomattavasti lähempänä, eikä lähtenyt kaikkiin kaverin hömpötyksiin mukaan. Faaraokoira oli huomattavasti itsenäisempi, se kierteli pitkiä kaartoja siellä täällä, kun taas Linkki piti mielellään meihin näköyhteyden ja jos ei pitänyt, niin tuli vislauksesta hakemaan palkkaa. Näppärä pentu oli kyllä.

Illalla oli mukava kaivautua pennun kanssa peiton alle ja tuntea taas ne koiranomistamisen plussapuolet, kun olet saanut taas sellaisen toverin, joka vastaan mielikuvaasi kivasta koirasta.

Kesä oli mainio, ainakin minusta. Ehdittiin pennun kanssa tutustua toisiimme, sekä luoda vähän pohjaa tokolle. Käytiin kokeilemassa agilityä, sekä sytyttelemässä itseämme lampaille. Myös haku korkattiin, mutta sehän jatkuu pitkin syksyä. Huomenna jos siirryttäisiin taas tokon pariin ihmettelemään, osataanko me vieläkään mitään.