tiistai 30. joulukuuta 2014

Titteleitä jaossa!

 Koska vuosi vähenee loppuaan, alkaa taas olla aika suunnitella uusia kujeita. Linkin kanssa en viime vuoden alusta tainnut tehdä mitään tavoitteita. Ehkä hiljaisena tavoitteena oli löytää se yhteistyökipinä koirakkona, sellainen rikkoutumaton zen-tila, oma kupla. Tutustua vinkeään mustavalkeaan tyyppiin kunnolla ja löytä ne oikeat tavat toimia. Koen kuitenkin näiden täyttyneen paremmin ja ollaan hetkittäin jopa tiimi, vaikka en aina pääsekään mukaan junnun ajatusmaailmaan.

Linkin vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista. Muutto kaupunkiin tapahtui jo viimevuoden puolella ja vuodessa junnusta on kuoriutunut oikein kaupunkikelpoinen yksilö. Sosiaalinen, helposti lähestyttävä ja hieman innostunut eläin on hurmannut satunnaisia ihmisiä, joille olen kiireiltäni kerennyt juttelemaan. Se on antanut itsestään vaarattoman kuvan ja ollut muutenkin makea seurarakki. Linkki on saanut nauttia olostaan, sekä matkustaa isossa cityssä ja tutustua kaikkeen ihmeelliseen.

Nyt on kuitenkin aika jakaa titteleitä vuoden ihmisille ja koirille. Tämä on meidän tapa muistaa niitä hyviä hetkiä menneenä vuotena.


Vuoden koirakaverin valinta on vaikea, mutta tällä kertaa sen paikan vie Messi. Messi on pk. collie ja tutustuimme Messiin ja omistajaan joskus loppukesästä. Pojat ovat kohtuullisen saman ikäisiä, mutta niillä synkkaa hyvin. Messi tasapainottaa Linkin virrakasta olemusta ja on muutenkin mukava tyyppi. Linkin ykkösvalinta ehdottomasti niistä koirista jotka eivät vihaa sitä.

Vuoden treenikaveri on ehdottomasti Katja. En tiedä vaatiiko tämä selittelyä, mutta Katjan ansiosta me ollaan treenattu tänä vuonna ja päästy paljonkin puusta eteenpäin. Katja on myös kuunnellut treenivalitukset ja keksityt ongelmat ja kaikki. Edelleen se on niin tyhmä ja hieno tyyppi, että se kuuntelee ja herättelee maailmaan. Korvaamaton apu elämän aallokossa.

Vuoden prinsessa on ehdottomasti Katjan tytöt Isla ja Lumo. Islan prinsessamaisuutta ei voi sanoin kuvata, kun neitikoira istuu sylissä ja tapittaa ruskeilla silmillään. Tai Lumoa, joka tulee syliin vaikka painaakin kohtuullisen paljon. Nämä tytöt on ehdottomasti minun suosikkejani.

Vuoden mummo-tittelistä kiistelivät kipakasti Maijan Tara ja Jennin Zira. Tapsa on noutajana mitä mainioin mummo ja sen toilailuja on tullut seurattua aika tiiviistikin. Harmillisesti Tapsaa on tullut vain nähtyä hirmu vähän. Jennin Zira ei jää yhtään kakkoseksi, koska Siiselimummo porskuttaa edelleen eteenpäin ja tunkee puikkonokkaansa joka asiaan.


Vuoden uusi tuttavuus on Tiinan Karma-pentu. Sekarotuinen muksu aiheutti epäilyksiä kovalla äänellään ja draamallaan, mutta kuoriutui sieltä miellyttävä tyyppi, kun vähän aikaa saatiin tutustuttua. Karmasta kasvaa varmasti hieno tyyppi, ja mahtava leikkikaveri Linkille.

Vuoden perseelle potkija on ehdottomasti Maija. Ilman tätä ihmistä olisin edelleen ojassa ja allikossa känisemässä, kun kaikki on perseestä ja mikään ei inspaa. Vaikka hetket ei aina ole tuntuneet hyvältä, on Maija se ihminen keneltä saa apua oli kyse sitten toko- tai hiusongelmasta. Maija on paras. Vaatimattomasti.

Vuoden laji on tällä kertaa ehdottomasti ja kiistattomasti toko, jossa ollaan menty paljon eteenpäin ja vähän taaksepäinkin. Ehkä kovin takaisku oli se, että hakemisesta huolimatta meitä ei huolittu edes näyttäytymään nuorten koirien tokorinkiin. Myös möllitokoilemassa käytiin - vaikka virallisiin ei vielä uskallettukaan lähteä..

Vuoden tyttöystävä Linkin mielestä on Riemu. Vaikka Riemuun törmättiinkin vain kerran, on tämä Heidin merle bortsuneiti Linkin mielestä ihana. Paimenet pelasivat hyvin yhteen ja niillä oli hirmu kivaa kuumana kesäpäivänä.


Vuoden tapahtuman paikan saa Loskasadeleiri, jonka olin onnistunut lukemaan ties kuinka monesti loskasadedelleriksi. Älkää kysykö miten. Ihan mahtava leiri, hyvällä opetuksella. Kiitos siitä järjestäjille.

Vuoden reissukokemus oli matka Maijan luokse Vantaalle. Ja maailmanvoittajassa käynti samalla reissulla. Vieläkin kuuman kesäpäivän agility- ja tokohetket nostavat hymyn huulille ja tokoepiksen jännityksen muistan elävästi - kuten myös junamatkat. Huh huh.

Kiitos kuitenkin jokaiselle, joka on vaikuttanut meidän elämäämme viime vuoden aikana jollain tavalla. Ollaan kiitollisia kaikista hetkistä ja näin upeaa koiramaista vuotta tästä ei olisi tullut ilman kanssakoirakoita ja ihmisiä. Ihan mahtavaa, mutta ensi vuonnahan voi aina laittaa paremmaksi? Lie kenelle tittelit ovat silloin menossa, sen näkee sitten.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluista


Hyvää joulua In Actionin taustapirujen puolesta. Meillä joulu ei oikein näy, mutta eikai se estä sitä toivottamasta? Älkää riehuko, syökö liikaa tai humaltuko liiaksi. Joulu on perhejuhla, nautitaan siitä sellaisenaan, edes sen karvakaverin kanssa.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Paluu parkkihalleihin


Palataan ajassa taaksepäin - ei kuitenkaan kovin kauas, vaan vain viime perjantaihin saakka. Sain toverin auton lainaan ja kun hänet olin töihin heittänyt, kruisailin kotiin hakemaan koiraa mukaan. Linkki pääsi viettämään kanssani oikein kahden keskistä aikaa, kun lauman mieshenkilö lähti koko viikonlopuksi Helsinkiin. Bortsupojan kanssa käytiin kaupassa hakemassa arkisia tavaroita, ennen kuin kurvailtiin uuden kauppakeskuksen parkkihalliin. Kuten olettaa, niin paljonhan tuolla perjantaina oli ihmisiä. Löydettiin kuitenkin aavistusta hiljaisempi parkkipaikan nurkkaus.

Me Linkin kanssa kerettiin käymään muutamia kertoja treenaamassa Tuulosen parkkihallissa, eikä tuonne Goodmaniinkaan koirakieltoja näkynyt. Sopu sijaa antaa ja me saatiin varsin muikeat treenit. Linkki oli ihan liekeissä. Tein lyhyitä pätkiä seuruuta palkkaillan myös perusasennon rauhallisuudesta ja hyvästä seuruusta. Paimen meinasi alkuun vähän jumitella (oletti tietävänsä, että liikkeestä seis tässä on kyseessä), mutta tsemppasi hyvin. Käännökset oli hyviä ja napakoita, kun muistin itse olla hätäilemättä ja täyskäännös puolestaan levisi, kun unohdin kävellä oikein.

Tämän jälkeen tehtiin setti lyhyitä luoksareita. Ei varmaan enempää kuin 4kpl ja max. 5m matkalla. Linkki tuli hyvin ja käytti päätään päästäkseen nopeaan perusasentoon, mistä kunnon palkkaus ja riehuminen. Se teki myös maahanmenoja sivulla olosta ja tämä näytti äärettömän hyvältä. Linkin kanssa ei olla hirveästi treenattu asennonvaihtoja sivulla, mikä näkyikin silloin siinä, että koira jäi makaamaan hirveälle sykkyrälle.

Hallitusti käveltiin myös ympäri parkkihallia, joka kuhisi ihmisiä. Niin lapsia, aikuisia kuin vanhojakin, sen lisäksi rattaita, ostoskärryjä, autoja ja ties mitä muuta. Linkin pakka pysyi hyvin koossa, se ei vetänyt tai veuhtonut, vaan kulki siivosti. Parkkeerattiin myös kauppakeskuksen oven eteen tekemään kahden minuutin paikkis, jossa olin parin metrin päässä ja koira hihnassa. Linkki makasi terhakasti ja oli aktiivinen enimmäkseen minua päin. En joutunut huomauttamaan sille kertaakaan siitä, että se olisi touhonnut omiaan, vaikka pää kääntyikin pariin kertaan ohi meneviin ihmisiin. Paikkiksesta kunnon riehuntapalkkaus ja chillausromut päälle. Jäätiin vielä hetkeksi fiilistelemään oven läheisyyteen ja muistelemaan mitä "käy siihen" -käsky tarkoittikaan. En tiedä mikä aivohäiriö Linkillä on ollut, mutta se röhnötti nätisti paikoillaan, rentona katsellen ihmisiä. Ei äännähdystäkään.

En tiedä. Tämä treenikerta nosti taas toivoa kaikkeen. Tuntui, kun olisimme puhaltaneet Linkin kanssa yhteen hiileen. Treenaaminen tuntui hyvältä, ja bortsu luki ajatuksia. Viimeaikoina minun on ollut vaikea löytää treenifiilistä pikku näpertelyä enempää, mutta nyt se jokin kolahti oikein huolella. Pitkästä aikaa oltiin tiimi, jonka työskentely oli saumatonta ja näytti hyvältä. Yhtään negatiivista palautetta ei saatu ihmisiltä, mutta useammankin kasvoille nousi hymy. Se on palkitsevaa - se, että on yhteiskuntakelvollinen koira, joka hymyilyttää muitakin kuin minua. Nyt enää harmittaa se, ettei tosiaan ole autoa käytössä, että lämpimään pääsisi useammin treenaamaan.

Muuten vietettiin viikonloppu nukkuen samassa sängyssä koiran leveillessä enemmän kuin koskaan. Linkki nautti, se otti ilon irti siitä, että sai kaiken huomioni. Se nukkui vieressä koko yön, avusti siivouksessa ja piti minut liikkeessä. Tsemppasi töihin ilopusulla ja otti häntäheiluen minut vastaan, kun raahauduin kotiin puoli kuolleena. Onnea on mahtava
koira.