tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 tavoitteet

Minimaalinen "joululoma" vietettiin maaseudulla. Linkki pääsi nauttimaan olostaan toisen koiran kanssa, sekä vapaudesta. Juuri hihnaa ei tuo musta nähnyt koko maalla olon aikana. Kyllä se meikäläisenkin sielu alkaa haluamaan pois kaupungista, kun kaikki oli vain niin helppoa maalla. Se, miten bordercollie nauttii siitä, että voi hengailla juoksunarussa kopin katolla ja tsiikailla elämää - se vasta on sitä jotain.

Kuitenkin tarkoituksena on luoda katsetta vähän tämän vuoden tavoitteisiin. Ei ehkä mennyt niin täydellisesti kuin olisi voinut mennä, mutta tunnen silti, että olemme saaneet jotain aikaiseksi. Vuosi on ollut hirveän raskas minulle henkilökohtaisesti, se on kuitenkin ollut myös antoisa omalta osaltaan. Uusi työpaikka, koulu, armeija, ero, riidat läheisten ihmisten kanssa, loppuunpalaminen. Kaikki samana vuonna tapahtuneet asiat painavat pienen ihmisen harteita. Onneksi minulla on ollut aivan mahtava tukijoukko, joka on oikeasti auttanut jaksamaan. En sano vieläkään olevani kunnossa, mutta olen ainakin vahvempi kuin aikaisemmin. Ympärilläni on joukko ihania ihmisiä, sekä koiria. En voi tarpeeksi kiittää niitä, jotka ovat seisoneet rinnallani vaikeita aikoina. Jos ensi vuosi olisi sitten parempi?

Linkin seuraneiti ja maisemia maalta

Tavoitteista:

Koiran
★  Virallinen startti tokokokeessa
- Käytiin tekemässä vanhoilla säännöillä kesäkuun 14. päivä ALO2 tulos, harmillisesti pisteen vajaa ykkönen, mutta virallinen startti kuitenkin. Sääntömuutos taas sai meidät vajoamaan tokotauolle pohdiskelemaan uusia sääntöjä ja uutta toimintasuunnitelmaa.

★  Ohitukset paremmiksi- Linkin ohitukset ovat parantuneet huomattavasti vuoden aikana, vaikka ne eivät vieläkään priimaa ole.

★  Luustokuvat
- Junnu terveystutkittiin helmikuussa luuston osalta B/B, 0/0, LTV0, sekä syyskuussa käytiin silmä-, polvi ja sydäntarkissa saaden puhtaat paperit jokaiselta osalta.


★  Esineruutua
★  Hakua
★  Lampailla käymään (isolla ehkällä)
★  Rally-tokoa..?
★  Koiratanssia..?

★  Pakko-H näyttelyistä
- Elokuussa lähdettiin hakemaan pakko-H:ta, mutta se muuttuikin EH:ksi mukavalla ja koirannäköisellä arvostelulla: "Nuorekas mittasuhteiltaan hyvä uros, joka on rungoltaan vielä kovin kapea ja kevyt. Kallo-osa saisi olla voimakkaampi. Oikea pään profiili, hyvä selkä, riittävä raajaluuston voimakkuus. Niukat etukulmakset, hyvät takakulmaukset. Hyvä takapotku, etuaskel jää vajaaksi. Oikea karvanlaatu. Energinen, vauhdikas olemus." 

★  Paljon yhteisiä hyviä hetkiä, reissuja, treenejä ja kavereita
- Vuosi toi tullessaan niin hyviä hetkiä, muutaman mukavan reissun, sekä uusia kavereitakin, vaikka enemmän niitä kaksijalkaisia kuin nelijalkaisia. Voisin nostaa tässä valokeilaan Ilo-aussien ja Jennyn tapaamisen tokokokeessa (vaikka parin näimmekin viimevuoden puolella jo leirillä), sekä bordercollie tytöt Hoina ja Chhaina omistajansa Bean kanssa.

Omia
★  Treenien suunnittelu + toteutus
- En laske tätä täysin onnistuneeksi, vaikka yhä useammin minulla on hyvä ajatus siitä mitä olen tekemässä kentällä, mutta liian usein edelleen ahnehdin liikaa ja muutan suunnitelmaa lennossa - kaiken lisäksi huonoon suuntaan.

★  Kunnon kohotus + ruokavalio
- Kunto on kohonnut niin töiden kuin koiran ansiosta, mutta ruokavalio on edelleen hyvin retuperällä.

★  Uuden oppiminen
- Vuosi ei ollut niin hyvä uuden oppimiselle, emme käyneet koulutuksissa, emmekä oikeastaan treenanneet.
★  Ohjeiden ja neuvojen vastaanottaminen, sekä hyödyntäminen
- Ohjeitakin saatiin vähän, mutta niiden mitä saatiin, niin käytettiinkin hyödyksi. Omasta mielestäni olen oppinut ottamaan palautetta paremmin vastaan.




Voitaisiin tässä ottaa vielä koontina treenimäärät, jotka jäivät hirvittävän vähäisiksi. Tokosta laskin ainoastaan kimppareenit, ja niitä kertyi säälittävät 21kpl koko vuoden aikana. Olisin toivonut, että olisin voinut treenata aktiivisemmin porukassa, sillä häiriötreeni on aika iso osa kaikkea. Kuitenkaan sille ei voi mitään, että olen aina töissä ja raskaan työpäivän jälkeen ei enää vain kyennyt lähtemään kentälle. Oli pakko ajatella itseään enemmän ja levätä, tai lähteä mieluummin lenkille.

Jossain vaiheessa listoillamme oli jälkitreenit, mutta en saanut aikaiseksi perehtyä tarpeeksi lajiin, että olisin uskaltanut lähteä sotkemaan jälkeä. Pelkään opettavani koiran väärin jäljestämään, joten ainakin tällä kohdalla se jäi odottamaan vielä fiksumpien ohjeita.

Canicrossaamassa käytiin jopa huimat kuusi kertaa. Olemmehan olleet hyvin aktiivisia senkin suhteen. Valjaat, sekä juoksuyö on kuitenkin hankittu, nyt vain täytyy odottaa taas sulia ja lämpimämpiä kelejä. Bortsun kanssa pitäisi tehdä enemmän vielä suuntatreeniä, sillä ne ovat edelleen hukassa. Pitäisi uskaltaa enemmän myös ohittaa juosten, kun nyt ollaan lähinnä vain pysähdytty, jos joku tulee vastaan. 

Link 2v 10kk, pirun komea siitä on tullut, vaikka itse sanonkin


torstai 17. joulukuuta 2015

Kun Hämeenlinna on liian pieni meille


Treenaamattomuus paistaa edelleen läsnäolollaan, mutta senkin edestä ollaan matkustettu ympäri Suomea, tai lähinnä Keski- ja Etelä-Suomea. Linkki on osoittanut jälleen olevansa oikein muikea matkakaveri.

Muutamia viikkoja sitten lähdettiin käymään Raisiossa, toveri tuli hakemaan meidät vieraalla autolla. Bortsuhan ei hetkeen ole päässyt autoilemaan, mutta siivosti se tönötti koko matkan rellun takapenkillä kuikuilemassa pimeitä maisemia. Linkki tuntui ottavan reissun paljon rennommin kuin minä, joka ressasin siitä, osaako koira käyttäytyä. Maiseman ja talon vaihdokseen rennostu suhtautuva matkakumppani kuitenkin lohdutti mieltä. Kauaa emme Raisiossa viihtyneet, kun jo seuraavana päivänä otimme suuremman harppauksen kohti Turkua ja junalla Jyväskylään.

Junailu koiran kanssa on aina oma kokemuksensa ja valitsinkin junan, jossa ei ollut vaihtoja. Olen itse vielä aavistuksen huono vaihtelemaan junia, sillä stressaan hirveästi myöhästyväni. Raskaan kassin ja koiran kanssa vaihdot ei houkuttele. Matkaseuraa piti suloinen nuori labbistyttö omistajineen alkupuoliskon ja sen jälkeen vaunuun saapuikin pari pikku koiraa. Linkki matkusti kohtuu siivosti, mitä se nyt olisi halunnut katsella maisemia ja vietti välillä aikaa sylissä, mutta kertaakaan ei tarvinnut pikku mustaa hävetä sen tempauksista. Kiipesi koira syliinkin ja varasti konnarilta muutamat rapsut hyväntuulisuudellaan. Jyväskylään emme jääneet, vaan siirryimme siitä suoraan Hankasalmelle autokyydillä.


Hankasalmella Linkkiä odotti jämtlanninpystykorvaneito ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ei tarvinnut huolehtia koirien toimeen tulemisesta, vaan pienen komentamisen jälkeen ne saivat aikaiseksi hyvät painit ja loppu ajasta malttoivat rauhoittuakin nukkumaan samaan tilaan. Linkki pääsi myös ensimmäistä kertaa ikinä kokemaan juoksunarun ihanuuden ja edelleen se olisi parhaimmillaan oikeasti omakotitalon pihassa, missä saisi chillata rauhassa katselemassa ympäristöään ja ehkä hieman myös vahtimassa. Kohteliaasti se myös hurmasi talon väen olleen oma pusutteleva itsensä, eikä sanonut poikkipuolista sanaa vierasta ihmisistä. Tapansa mukaan se kuitenkin koitti testata hieman rajojaan.

Hyvä ystäväni on ollut täällä piristämässä Linkin päiviä ja tyypit ovatkin käyneet urakalla ulkoilemassa ja miittaamassa muun muassa Netta -mitteliä omistajineen. Pikku musta on päässyt autoilemaan oikein urakalla ja ainakin eilen, kun ajelimme Hankasalmelta takaisin Hämeenlinnaan osasi junnu rauhoittua jo nukkumaankin autossa. Linkillä on siis tapana istua ja katsella ikkunasta ohi ajavia autoja, sekä maisemia. Myöskään hihnaa se ei tarvinnut koko reissun aikana, vaan kulki erittäin kuuliaisesti huoltoasemien pihassa, sekä teki pientä pätkää tokoa autohäiriössä.


En tiedä, miten voisin tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää on se, että koira pelittää arjessa. Tämä on arkea ja se miten sopeutuvainen tuo pikku musta on erinäisiin vaihteleviin tilanteisiin. Sen pääkoppa kestää rutiinien muutokset, uudet vieraat kotona, se on kohtelias uusia tuttuja kohtaan ja sen voi uskoa hieman vieraampiinkin käsiin. On se vain rakkaus.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Marraskuun viimeinen viikonloppu

Meidän marraskuun viimeinen viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä. Lauantaina mentiin tutustumaan hyvän ystäväni yhden miehen korjaamoon ja oleilemaan seuralaisena hänen korjatessaan autoa. On positiivista, kuinka hyvä hermoinen ja rauhallinen koira minulle on suotu. En vieläkään pidä tasapainoista koiraa itsestään selvyytenä, joten Link onnistuu yllättämään minut joka kerta. Se kierteli hallissa vapaasti ja nuuskutteli paikkoja, jonka jälkeen tyyppi kävi tyynesti nukkumaan lähettyville. Siis oikeasti? Se vain rauhoittui siihen, vaikka tallissa oli vieraita ääniä. Kolisi, kilisi ja paukkui. Kompura huusi satunnaisesti, mutta pikku musta vain torkkui. Ihan kuin se aina olisi ollut korjaamokoirana.


Sunnuntaiaamuna aurinko paistoi niin kauniisti, että minunkin oli noustava ylös. Kaivoin sen pölyttyneen kameran esiin ja vaihdoin ulkovaatteet päälle. Aamupalan jälkeen lähdettiin rämpimään kahdeksi tunniksi Aulangon metsiin. Linkki nautti siitä, että se sai temmeltää sammalpeitteistä metsää ympäriinsä. Korvat pysyivät hyvin mukana ja löydettiimpä mukava paikkakin, mihin aurinko soi valoaan tarpeeksi, että sai pari kivaa kuvaakin käytettäväksi. Ilma tosiaan oli suotuisa, ei satanut vaikka vähän säätiedotus sellaista uhkaili. Yllättävän paljon oli myös porukkaa liikenteessä, mutta kaippa sunnuntaisin aina.


Aina ei tarvitse tehdä mitään hirveän merkittävää, että voi olla pienistä asioista onnellinen. Nyt olen onnellinen siitä, kuinka tasapainoinen ja hyvä hermoinen koira minulla on. Tyyppi, jonka kanssa kaiken tekeminen on hauskaa. Ystävä, joka on mainio terapiakoira ja auttaa pysymään arjessa kiinni. Aina ei tarvitse jaksaa tehdä hirveästi, niin silti karvasyöpä liimaantuu tyytyväisesti huokaisten kylkeen kiinni ja on onnellinen.

torstai 26. marraskuuta 2015

Muutoksia

Hiljaisuutemme on saanut aika laajan huomion ja on piristävää huomata, että blogia ja etenkin meitä kaivataan. Vihdoin sain itseni revittyä päivittämään pikkuisen tilannettamme ja miettimään oikeasti blogin jatkoa. En ole syksyihminen, en pidä kylmästä ja kosteasta säästä, sillä se saa niveleni särkemään. Muutenkin elämäni on ollut myllerrystä viime aikoina ja jäädäänkin Linkin kanssa kaksin asuttamaan tätä asuntoa. Lisäksi työvuoroni muuttuvat taas - jatkuvat muutokset eivät anna unirytmille sijaa asettua mihinkään suuntaan, jolloin väsymys painaa enemmän kuin uskoisi.

Linkki on saanut kuitenkin nauttia kohtuullisen aktiivisesta elämästä, vaikka me emme blogin puolella ole olleetkaan mitenkään aktiivisia. Yhden viikonlopun Linkki vietti Katjan vieraana opiskelemassa laumaelämää isohkossa laumassa. Hyvin huomasi, että Linkki on elänyt ainoana koirana, sillä se reagoi jokaiselle koiralle tarkoitettuihin käskyihin. Katjan lauman lisäksi Linkki pääsi moikkaamaan kääpiösnautsereita Xenaa ja Flamea, sekä vierailemaan Lahdessa.

Laumaelämää on opiskeltu myös kotona, kun Netta-mitteli saapui ilahduttamaan meitä päivähoitoon. Koirat tunsivat entuudestaan kyllä, mutta minua hieman jännitti miten paimenpoika suhtautuu toiseen koiraan, joka tulee hänen reviirilleen. Ei bordercollieta tarvinnut kieltää kuin kerta rehaamasta sisällä ja mittelineito sai dunailla rauhassa haistelunsa loppuun. Lopunkaiken kaksikko nukkuikin sohvalla vieretysten, vaikka Linkkiä hieman ahdisti pienen koiran leveily ja Nettaa Linkin hännän heilutus.

Sosiaalipaimentakin junnu on saanut leikkiä, sillä mekin ollaan käyty vierailemassa ihan kavereilla saakka. Oonan kotiin Linkki rakastui, sillä siellä oli lelulaatikko! Kotonahan sellaista ei ole. Linkki raahasi vuoron perään Oonalle jokaisen lelun, mitä laatikosta löytyi, jos Oona vaikka olisi halunnut leikkiä. Fiksuna se kuitenkin myös esitteli kerralla kolmea lelua ja vei lopulta aina yhden pois laatikkoon. Myös meillä on ravannut erinäisistä syistä hyvin paljonkin vieraita, kaksi jopa jäivät yöksi saakka. Täytyy ihailla sitä, miten paimenpoika ottaa huomioon koirapelkoiset ihmiset ja nätisti ui tällaisenkin henkilön liiveihin. Kaikki Linkin tavanneet ihmisethän tietävät kuinka paljon se pursuaa ylitse rakkautta, mutta on siinä se kohteliaskin puoli.


Käytiin me kerran ihan ajatuksella treenaamassakin. Kahdestaan lähdettiin kentälle eräänä iltapäivänä, kun energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt kimppatreeneihin. Olin laatinut selkeän suunnitelman siitä, mitä haluan treeniltä. Kotona Linkki on tehny lähinnä kaukovaihtoja ruokapalkalla. Nyt oli aika kuitenkin fiksata perusasentoa ja samalla sitä eteen valunutta seuruuta takaisin kuosiin. Viime treenissä palkkaussuunnan muutos ei saanut oikein mitään muutosta aikaan, mutta nyt päätin lähestyä asiaa naksuttelemalla oikeaa paikkaa ja varsin nopeasti koira alkoi löytyä oikealle paikalle.

Linkin tuntuu olevan helpompi tehdä hitaassa käynnissä tarkkaa duunia, mutta kun kävelytahti muuttuu ripeämmäksi niin paimenpoika alkaa kiirehtiä liiaksi puhumattakaan juoksuosuudesta. Kuitenkin tällä naksuttelulla sain koiraa siirtymään oikeaan kohtaan paljon nopeammin ja palkkailin sitä heti, kun paikka oli hyvä. Leikittiin me vähän kahden lelun leikkiäkin pitkästä aikaa ja yritin ottaa uusia posekuvia, mutta eihän niistä mitään tullut.

Myös onnistuin missaamaan typerillä työvuoroilla kaiken valoisan ajan lumen kanssa, niin uusia kuviakaan ei tullut otettua. Rehellisesti en edes tällä hetkellä tiedä missä kamerani on. Mutta lumesta on nautittu se hetki mitä sai ja nyt vain liukastellaan noilla tappavilla teillä.


sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kesäunilta heräilyä

Treenaamattomuus selätettiin ensimmäistä kertaa tiistaina, kun valjastin itseni ja koiran juoksuvermeisiin. Olen itse on/off -juoksija ja aina lenkille on hirmuisen hankala lähteä, kun en haluaisin roudata koiralle pantaa mukaan ja juoksuvaljaatkin ovat vähän nihkeät. Satoja tekosyitä välttää asiaa, joka on oikeasti pirun hauskaa. Läheisellä purtsilla kokeilin vähän miltä veto maistui ja maistuihan se. Linkki oli ihan liekeissä ja omakin juoksu kulki hyvin. Jatkettiin matkaa siis Vanajan rannan lenkille, jossa alustana olisi hiekkatie. Oma selkä ei kestä juoksua asfaltilla, joten ei ollut vaihtoehtoja.

Selätettyämme bortsun halun mennä uimaan Vanajaan (koska aina ennenkin on päässyt), pääsimme asian ytimeen. Valitsin hieman metsäisemmän reitin, jossa ei pitäisi tulla ihmisiä niin paljoa vastaan, sekä pystyisimme välttämään suurimmat pöräilijätkin. En tiedä miten koira reagoi niihin ollessaan "töissä". Juostiin n. 1,5km hyvällä draivilla kohtuu vauhdikaastikin. Link ei harhaillut ja pysyi haluamassani reunassa. Jotain mystistä oli myös oman kunnon kohdalla tapahtunut, sillä olen tainnut viimein oppia hengittämään juostessani. Puhuminen ja käskyjen huutelu onnistui hyvin. Kääntöpaikalla päästiin vetämään porrastreeni, jonka jälkeen juostiin samanmoinen lenkki takaisin päin. Linkin vetohalu ei loppunut, vaikka vauhti rauhoittuikin hieman alun menoa kohtaan. Syksyn ensimmäinen juoksu oli siis pelkkä plussakokemus! Tarkoituksena olisi alkaa mittaamaan enemmän aikaa/vauhtia/matkaa, kunhan saan oikean puhelimeni korjattua.


Torstaina korkattiin taas syksyn tokotreenit porukalla. Kesällä käyntimme on ollut satunnaista, lähinnä vain väsymyksestä johtuen. Nyt kuitenkin uudella tarmolla vanhojen asioiden kimppuun. Link opiskeli metallin kanssa sivulle siirtymistä ja pääsi hakemaankin sen muutamaan kertaan. Palkkailin kunnon otteesta kapulaan, koska koiralla on tapana kontaktia ottaessaan löystyttää leukojaan saaden kapulan pyörimään suussaan.

Vanhasta myös jatkettiin - projektina seuruun edistys pois. Vähän haistelin missä mennään tällä hetkellä, kun seuruuta ei olla tehty aikaihin ja mietin, voisiko oikean paikan naksuttelu poistaa edistämistä ja tehostaa lisäkisi palkkaussuuntaa. Linkillä on taas hirveä kiire eteenpäin. Huomasin sen antaessani seuruukäskyn koira oli jo kovaa tahtia menossa, vaikka perusasento onkin ihan ok paikalla. Pitänee siirtää huomio etenkin lähtöihin ja muuttaa koiran mielentilaa siinä.


Ruutuun Linkki sai juosta pidemmältä matkalta jälleen. Targettia kohden, jolla palkka oli. Pidemmältä matkalta itse epäonnistuin kiljaisemaan kannustuksen juuri ennen ruutua, joka sai bortusn hämmentymään ja palaamaan luokseni. Suorana seurauksena  se irtosi seuraavalla kertaa huonommin. (Note to myself: pidä se pääsi kiinni.) Ruudun lisäksi Linkki kokeili uutta alokkaan hyppyä vanhalla esteellä. Ongelmaa ei ollut vaikka jätin koiran kauas hypystä ja olin itsekin kaukana. Se lukitsi hypyn, tuli nätisti yli ja siinä kaikki.

Piilottelin Linkille myös nurmikkoon tunnarikapulaa. Pakko se on jostain alottaa ja mietin, että oman kapulan piilottelu eri paikkoihin voisi olla se hyvä keino ja opettaa koiralle käsky "oma", jolloin sillä on jo nenä auki, kun etsii omaa kapulaansa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole hajuakaan siitä, miten tunnaria kannattaisi lähteä opettamaan. Olen koittanut lueskella asiasta, mutta toistaiseksi olen lähinnä yhtä isoa kysymysmerkkiä.

Link muisteli myös vanhaa selkäänhyppy-temppua, mutta bortsulla meinasi olla vauhtia liikaa ja tasapainokin hukassa, ettei kovin kauaa siellä selän päällä pysynyt. Pitääkin ottaa uudelleen treeniin moinen harjoite.


 Kahdesta alemmasta kuvasta kiitos Jassu!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Onni on terve koira

2,5v Link

12.9 otimme suunnaksi Lahden ja Renkomäen hallin. Tällä kertaa kyseessä ei ollut harrastusjutut, vaan Eurasier yhdistyksen järjestämä joukkotarkastuspäivä. Itse tarkki oli nopea ja suurinta päänvaivaa aiheutti papereiden kirjoittaminen valmiiksi. Voi, miksi sirunumero onkaan niin pitkä? Jonotettiin, meidät otettiin sisään ja vartin päästä potkittiin pihalle. Rutinoituneesti Lotta ja Per Axelson hoitivat homman kotiin. Nyt viimein tulokset tulivat julki jalostustietojärjestelmään, joten ajattelin parhaakseni päivitellä koko terveyslitanjan tännekin. Onnea on terve koira, sen varmasti jokainen tietää.


Tarkkeihin olimme lähteneet yhdessä Jassun ja Demin kanssa ja koska allekirjoittanut on asunut aikoinaan Lahdessa, verestettiin muistoja Nikkilän pururadalla paimenten kera. Sää suosi ja koirat saivat juosta reippaan lenkin aikana. Kyllä huomasi taas, kuinka paljon Linkki nautti koiraseurasta. Harmillista vain, ettei sille sitä sen enempää pysty tarjoamaan. Väsytetyt koirat pakattiin autoon ja ajeltiin tuloksiin tyytyväisenä kotiin.

Mitä meidän tokorintamalle kuuluu? Hyvin vähän ollaan tehty yhtään tokoa, mutta pikku hiljaa olen naksutellut bortsulle metalli- ja puukapulan pitoja, kun uuteen alokkaaseen sellainen tulee. Kaukoja ollaan myöskin pikkuhiljaa treenailtu eri matkoilta ruuan yhteydessä. IS-MA, MA-SEI ja MA-IS vaihdot onnistuvat jo kohtalaisen hyvin, vaikka tyyppi kaipaakin suoritusvarmuutta.

Kokeita ollaan katseltu hieman sillä silmällä, mutta autottomana mitään sopivaa ei ole vielä tullut vastaan.

Tutkitusti terveet paimentimet. Kuvasta kiitos Jassu!


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Erittäin Hyvä (ellei täydellinen)

Meidän lauantaiaamu alkoi aikaisin. 5.35 starttasi auto kohti Asikkalaa ja sieltä sitten Nokialle. Autosählingit järjestyivät vasta edellisenä päivänä yllättävien muutosten takia, joten olin vähällä heittää itse kirveen kaivoon. Kaiken kruunasi vielä yksinkertainen väsymys kevyestä 45h työviikosta. Onneksi kuitenkin ihana äitini pelasti meidät kadotukselta ja antoi auton lainaan. Koira sai kehuja käytöksestään autossa ja mitä mainioin matkakaveri tuo olikin. Ensimmäiset 100km jaksoi tuijotella ikkunasta, mutta kävi pian nukkumaan.

Nokialle matka taittui yhden pysähdyksen taktiikalla. Löydettiin paikalle eksymättä, ja sain vielä hyvän paikan autolle. Lähteminen tulisi olemaan kohtuullisen helppoa. Autossa nopeasti pakkailin kimpsut ja kampsut kasaan. Sitten suunnistettiin etsimään kehää ja kummastelemaan kehien pieneyttä. Olisi ehkä voinut olla hieaman isompia, vaikka bortsukehä olikin ihan ok kokoinen - tosin alusta oli epätasainen ja nurmi pitkää.

Paikalla Linkki oli levoton, sekä siihen oli äärimmäisen vaikea saada kontaktia. Tuntui, kuin levottomuus oli purkautumatonta energiaa. Linkki on ollut vähän vähemmällä liikunnalla viimeviikon, kun töiden jälkeen voimat ovat olleet aika vähissä. Eikä treenaamassakaan olla käyty. Mustutuksena itselleni, voitaisiin taas lähteä opettelemaan rauhoittumista erilaisiin paikkoihin. Nytkin löytyi niitä hyviä hetkiä, joista pääsi palkkailemaan.

Kehä meni ripeästi eteenpäin ja minun onneni, kun on uroskoira. Päästiin kehään hyvissä ajoin kolmen muun koiran kanssa - Linkki joukon viimeisenä. Ravi oli hieman tuntematon käsite tänään bortsulle. Kehä oli pieni, niin en saanut kunnolla vauhtia tai aikaa saada koiraa kunnon raville, kun kierrokset loppuivat kesken.

Yksilöarvostelussa Linkin maltti meinasi loppua kesken, kun tuomari seisotti todella pitkään. Junnulla oli tylsää, jolloin se näki kaiken ja pää kääntyili sinne tänne ja muutamaan kertaan jouduin liikuttelemaankin koiraa. Hämmennykseni oli suuri, kun sieltä kuitenkin tuli EH! Kilpailuluokassa jäätiin toiseksi, kun toinen uros oli saanut ERIn. Mutta tämä riittää meille, arvostelu oli koiran näköinen.

"Nuorekas mittasuhteiltaan hyvä uros, joka on rungoltaan vielä kovin kapea ja kevyt. Kallo-osa saisi olla voimakkaampi. Oikea pään profiili, hyvä selkä, riittävä raajaluuston voimakkuus. Niukat etukulmakset, hyvät takakulmaukset. Hyvä takapotku, etuaskel jää vajaaksi. Oikea karvanlaatu. Energinen, vauhdikas olemus." EH AVK2

Meidän näytteluramme siis voi hyvillä mielin jäädä tähän, kun se pakollinen on käyty. Ehkä jossain vaiheessa, jos saadaan oikeus kilpailla käyttöluokassa, sinne voi mennä. Mutta me siirrytään mieluummin toisten haasteiden pariin, kun ei tämä näyttelytouhu ole meidän juttu.
Ennen kotiinlähtöä löydettiin näyttelypaikan vierestä nurmialue, jolla heiteltiin hieman palloa ja tehtiin pieni pätkä tokoa. Siinä oli koira josta minä tykkään - keskittynyt, rauhallinen ja töitä tekevä. Loppumatka painetiinkin yhtä kyytiä takaisin Hämeenlinnaan koiran nukkuessa kerällä.

lauantai 1. elokuuta 2015

Hei hei Heinäkuu

Hyvää elokuuta!
Meidän lienee aika vihdoin palata takaisin kartalle kaiken sen kanssa, mitä ollaan tehty ja mistä on jäänyt päivittämättä. Heinäkuu oli allekirjoittaneelle erittäin raskas. Lauma hajosi viikoiksi, kun puolisko tosiaan astui armeijan harmaisiin. Muutama ensimmäinen viikko meni totutellessa ja Linkki on toimittanut mitä mainiointa terapiakoiran virkaa. Se on maannut vieressäni, kun olen täyttänyt roskakoria räkäisillä papereilla. Se on ollut kiltti, vaikka aktivointi on jäänyt vähemmälle. Se ei ole tehnyt mitään typerää joutuessaan yhtäkkiä viettämään kahdeksan tunnin päiviä yksin. Kaiken lisäksi olen sairastellut pari viikkoa - flunssa kaatoi minut sänkyyn, eikä ota lähteäkseen.

Vaikka elämä onkin niin sanotusti potkinut päähän, olen koittanut käydä ahkerasti kentällä. Ja kolme kertaa olemmekin piipahtaneet kentällä tekemässä lähinnä harjoitteita ruudun, seuruun paikan, ja ohjatun noudon kanssa. Tokokokeisiin koitimme päästä, mutta ei onnistanut meitä tällä kertaa, joten haemme ALO1:mme uusilla säännöillä tavoitellen toki sitä TK1:stä. Fiilikseni uusista säännöistä ovat olleet hyvät tähänkin mennessä. Alokkaasta tippuu pois meidän heikot kohdat (luoksepäästävyys, hihnaseuruu) ja tulee mukaan uusia juttuja, jotka kuitenkin ovat jo hallussa.

Linkin ruutuprojekti on edennyt hyvin. Bortsu löytää pääsääntöisesti aina ruutuun, pidemmältäkin matkalta, vaikka siellä ei olekaan targettia odottamassa. Olen vaihtelevasti palkannut lelulla ja ruualla sitä ruudussa. Pyytänyt seisomaan ja pidentänyt matkaa. Vielä tietynlaista varmuutta haluaisin sen tekemiseen, ennen kuin lähden viemään liikettä eteenpäin. Matkaa täytyy ainakin kasvattaa vielä, koska haluan sen hahmottavan koko ruudun ja matkan, sekä menevän sinne varmasti.

Ohjattua noutoa ollaan alettu pikkuhiljaa opiskelemaan, kun uudet ohjatut tulivat postissa. Pikku hiljaa aletaan hahmottamaan suuntia, kuin "oikee" ja "vasen" on käytössä jo laitakäskyinä lenkillä. Hienosti pieni paimen on tsempannut, vaikka suunnat meinaakin vielä sekoittua.

Meillä on nyt myös tunnarikapulat, muttei hajuakaan siitä, miten lähtisi opettamaan. Joten se hautukoon vielä viisaampia ajatuksia, kun kerkeän asiaan itse paneutua paremmin. Metskukin tuli postista, muttei ole lähtenyt vielä treeneihin saakka. Ei Linkillä ole ollut metskussa ongelmia, mutta tuo on kohtalaisen iso metsku.

Hassuja tapauksia on sattunut arjessani. Tässä taannoin kiireellä töihin lähtiessäni unohdin vapauttaa koiran ruualle. Tunnollinen pieni paimenkoirani on varmasti luetellut kaikki mahdolliset manaukset sinä aikana, kun olen ollut pois. Ruokaanhan ei kosketa ilman lupaa, joten Linkki-parka ei nälkäänsä voinut mennä syömään. Siinä se tapitti, keskellä "olohuoneen" lattiaa tuijotellen keittiöön kuolaläntin keskellä. En koskaan olisi uskonut, että koira jättää ruuan rauhaan koko päiväksi. Niin kiltti, että ehkä hiukan tyhmäkin.

Treenien lisäksi käytiin ihanalla metsälenkillä Katjan lauman kanssa. Oli ihmeen sopuisia koiria koko reissun ajan, vaikka Uuno irrottikin Linkistä pari karvatupsua. Hyvin kuulolla oleva junnu ei liiommin hurmaantunut tyttöhajuista. Lopuksi tyyppi pääsi ekaa kertaa tytön viereen takaronttiin ja hyvin mahtuivat aussie ja bortsu keskenään sinne. Lumon mielestä Linkki on siis ällöttävä ja kammottava teinipoika, jota pitäisi höykyttää. Etenkin, kun sellainen tunkee hänen autoonsa.

Kameraakaan ei ole tullut ulkoilutettua, kun tämä Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Tai on, puhelimen kameraa, joten instagramräpsyjä!


Ollaan me tässä käyty canicrossaamassakin. Muutamaan kertaan ja täytyy vain ihailla bortsun vetomotivaatiota!

Meillä on ollut mukavaa rentoilla. Tasan viikon päästä starttaa auto kohti Nokia RN ja pakko H:n metsästystä. Toivotaan kaunista säätä, tuomarille hyvää päivää ja meille hyvää tulosta! Paikan pääällä ollaan koko päivä, joten tutut saa tulla moikkaamaan tai Nokian nähtävyyksistä (eritoten hyvistä ruokapaikoista) saa vihjailla!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Heinäkuun ensimmäiset

Säätä uhmaten - tällä kertaa lämpöaaltoa - lähdettiin treenaamaan porukalla. Oli iso ponnistus päästä sängystä ylös ja treenaamaan, kun viimeisen viikon olo on ollut heikko ja nytkin suuret lämpötilat koettelevat. Koitettiin varustautua hyvin, riittävällä vedellä ja kevyellä varustuksella suunnitelmissa tehdä kevyt treeni.

Lähdettiin kaupunginpuistoon ja pääsipä bortsu matkalla pulahtamaan Vanajassakin vatsaansa myöten. Seurassa siis entistä virkeämpi paimenkoira. Keskityttiin fiksaamaan seuruun paikkaa. Korjaussarjana lelupalkka haettuna takaa. Linkki on lenkillä opetellut hakemaan keskiselän kohdalta palkkaa, joten juttu ei ollut vieras. Seuruu suoristui huimasti jo muutamalla toistolla ja kestoakin siihen sai lisättyä. Palkkasin koiraa myös "heittämällä" palloa taaksepäin, joka sai siihen vielä enemmän virtaa.

Tehtiin hyppyä ja makusteltiin vielä nykyistä avohyppyä. Tulin tulokseen, että täytyy opettaa hyppyä uudestaan niin, että koira ajautuisi esteestä kauemmas, sillä nyt se jää hieman liian lähelle norkoilemaan, jolloin takaisin hyppy on täysin mahdoton onnistua.

kuvaajana toimi Bea, vanha kuva
Treenin loppuun tehtiin vielä kaksi noin minuutin paikkista kahdella koiralla, jossa häiriö oli kyllä kohtuullinen. Linkki oli taas jostain syystä hirveän levoton ja vaihteli lonkalta puolta, sekä laski ja nosti päätään. Mietin, että voisiko tämä käytös yhdistyä siihen, että liikkuruin treenin, jolloin koirani on epävarma siitä, mitä ohjaaja nyt höpisee. Toisaalta pohdinta tuntuu niin yksinkertaiselta, että se voisi olla mahdollinen, koska rauhallisempi tuo on ollut jonkun muun liikkuroidessa. Toki, unohdin myös arkipannan koiralle kaulaan, joka saattoi hämätä sitä. Tiedä häntä.

Täytyy jatkaa yksinään 10sek - 3min paikkiksia eri paikoissa ja katsoa, että koira pysyy rauhallisena. Koska eihän se makaamaan opi kuin tekemällä. Yksinään se on ollut rauhallinen, enkä ole koskaan ajatellut sen nousevan paikkiksesta tai lähtevän sieltä mihinkään. On vain äärettömän rumaa tuollainen vekslaaminen paikasta toiseen.

Treenin jälkeen Liikkis pääsi loikkaamaan laiturilta järveen ja kyllä junnu nauttikin. Vaikka korvat meinasivat olla hieman koristeea. On yksi asia, mitä tuo koira rakastaa yli kaiken ja se on kyllä uiminen.

Viimeviikonlopun (to-su) Linkki vietti vapaata minusta, kun tyyppi lähti hoitoon entiselle puolisolleni. Miehet nauttivat toistensa seurasta ja Linkki oli kuulemma hurmannut taas monia ihmisiä ja lisää hoitajaehdokkaita on jostain syystä ilmestynyt pilvin pimein. Luulisin siis koiran käyttäytyneen hyvin. On aina ilo kuulla kehuja omasta koirasta.

Meillä tuli myös Linkin kanssa 2v yhteiseloa täyteen kesäkuun 28 päivä. Eihän minusta koskaan pitänyt tulla bordercollien omistajaa. Enkä miellä itseäni vieläkään bortsuihmiseksi, olen enemmänkin Link-ihminen. Tekemisemme etenkin viimeisen vuoden aikana on mennyt huimasti eteenpäin ja nyt vihdoin voidaan alkaa treenaamaan tuleviakin luokkia, kun tilasin ruututamineet, ohjatun noudon kapuloita, sekä tunnarit kotiin. Iik! Pitää keksiä joku juttu tuohon tunnarin treenimiseen, sillä minulla ei ole mitään hajua miten liikettä lähtisi opettamaan.

Maanantaina meidän lauma hajoaa, kun nykyinen puoliso astuu armeijan vihreisiin. Saa nähdä, mitä bortsupojan kanssa keksitään kahdestaan.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

BC-treenit

Keskiviikkona treffaat ihanaa narttukaksikkoa; Hoinaa&Chhainaa, sekä heidän omistajaansa Beaa. Muutaman kerran on pitänyt jo nähdä, mutta suunnitelmat ovat aina enemmän tai vähemmän kaatuneet. Nyt laitettiin tilaukseen kaunista päivää ja aamun sateiden jälkeen saatiinkin oivallinen treenisää. Kerrankin onnisti!


Linkki joutui kentän laitaan kiinni, kun rakentelin ruudun. Bea treenasi Hoinan ensin, ja nuoriherra sai kerätä lämpöä piuhassa, kun narttu kehtasi mennä hänen ruutuunsa ja noutaa (miltei hänen) kapuloitaan. Miettikää nyt mikä vääryys! Käsissäni minulla oli siis hyvin virtaa täynnä oleva junnu, joka hinkui tekemään. Ei hirveästi tarvinnut etsiskellä sitä tekemisen intoa tyypin loikkiessa tasajalkaa sivullani. Oli minulla joku suunnitelmakin, mutta onnistuin unohtamaan sen täydellisesti. Pitäisi oikeasti kirjoittaa ylös, ottaa kynä ja paperia treeniin mukaan ja tehdä vain ne asiat mitä oli suunniteltu - ei mitään muuta.

Otettiin homma seuruulla haltuun ja lähetin Linkin tyhjään ruutuun. Haki hyvin, ehkä vähän liian vasemmalle. Palkkasin ruutuun. Toistin eri matkalta tämän kolmesti ja kerran jouduin käskyttämään tyypin korjaamaan sijaintiaan. Hyvin kuitenkin löysi ruutuun ja pysyi siellä. Koitin seuruutella Linkkiä pois edistämisestä pikkuisen. Hitaassa vauhdissa se tekee paljon parempaa työtä, tarkempaa. Kävelyn nopeutuessa normaaliin käyntiin, bortsun focus menee enemmän eteenpäin ja se kiiruhtaa. Juoksussa koko pakka hajoaa. Pitäisi keksiä tähän pian joku korjaussarja. Linkki pääsi tauolle.


Seuraavassa setisä junnu sai tehdä seuruuta, yhden liikkeestä maahan jäävän, joka arpoikin seisomaan jääväksi. Mistä tämä yhtäkkinen epävarmuus? Pelotaa huisisti, kun pitäisi alkaa jo treenaamaan istumaan jäävääkin, että miten lie tuo mustavalkoinen niitä sitten sekottelee. Kerkesin valitella Bealle myös nouto-ongelmasta. Sain lainata heidän kapulaansa ja yhtäkkiä minulla olikin taas taitavasti noutava bortsu, joka ei leiki ja mählää kapulalla, ei varasta kapulalle, eikä väistä kun otan sivulta kapulan. Linkki meinasi irroittaa tosin liian aikaisin, mutta piti kuitenkin hyvin, kun erikseen käski pitämään. Kokonainen nouto tehtiin kahdesti. Jätin kapulan maahan ja seuruutin tyypin hetken matkan päähän. Ajatuksenani oli ottaa luoksari - sika kuitenkin varasti luoksarin ennen käskyä. Palautin aika ilmeettömästi Linkin takaisin paikalle ja jätin sitten narupallonkin, niin että junnun piti juosta niistä väleistä. Hirveän tahmeasti se tuli, mutta ei kuitenkaan tainnut edes ajatella ottavansa kapulaa. Linkki pääsi vielä tervehtimään Beaa vapaasti ja kovasti olisi ollut toisen namitaskussa.

Lopuksi bortsut pääsivät juoksemaan hetkeksi kentälle, mutta mustavalkoinen ei hurmannut kumpaakaan neitokaista energisyydellään.


Ja mitä henkilökohtaisella tasolla sain, niin oli ihan törkeän upeaa päästä näkemään enemmän rotua, ja juttelemaan upean ihmisen kanssa. Tällaisiä treenejä olen ehdottomasti kaivannut!

Noutokuvasta kiitos Bea!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kohti TVA:ta

Me selvittiin sunnuntain koettelemuksesta henkisinä voittajina. Väläyteltiin sitä, mitä ollaan. Tiimi, kaksi osaa, yksi mieli. Eihän se nappiin mennyt täydellisesti, voiko ensimmäinen koe koskaan mennä? Ennen koetta olevat viimeiset päivät menivät pää kolmantena jalkana juostessa paikasta toiseen, joten jännittä ei ehtinyt. Sunnuntaiaamuna olin jo niin väsynyt, että lämmin sänky ja kullan kainalo houkuttelivat melkein enemmän kuin kylmän kosteaan säähän lähteminen. Mutta pakkohan se oli!

Oltiin kisapaikalla 1,5h etuajassa. Jäin odottelemaan Jennyä & Iloa, kun ihana ihminen oli luvannut tuoda meille häkin. Linkki oli levoton hihnan päässä. Se piippaili, vaikkakin suostui makoilemaan nätisti aloillaan. Se aisti varmasti hermostuksen minusta, vaikka koitin käyttäytyä kuinka rennosti tahansa. Olin jo luopunut toivosta, että Jenny tulee, kun tutun näköinen kuski autoineen tuli ja päästiin ilmoittautumaan. Oli helpotus saada koira pois käsistä ja jotain juttuseuraa ennen koetta. Oltiin numerolla kahdeksan - ensimmäinen ryhmä paikkiksessa ja suorituksessa toinen vuoro. Sopivan alussa, ettei kerkeä muodostaa paniikkia, vaikka jännittikin paikkamakuu.

Kehätarkissa Linkki oli ihan pähkinöinä siihen, että joku koskee häneen ja jee! Kaikki on niin ihanaa ja kaunista. Pääsee vielä vihdoin tekemään töitä. Koiran kontakti ja hallinta oli kokonaan hukassa ja hetken teki mieli lyödä hanskat tiskiin. "Se on vain jännitys"-mantran hokeminen onneksi auttoi ja sain itseni parempaan mielentilaan, jolloin pystyin tukemaan koiraakin paremmin.

Tuomarina Kaisa Lähdesmäki
Luoksepäästävyys 5 - Linkki nousi tervehtimään tuomari, ui hyvin linkkimäisesti liiveihin. Ei kuitenkaan hypännyt, mutta ei myöskään malttanut aloillaan. Tuomari toivoi hillitympää kokonaisuuta.
Paikkamakuu 8 - Meinasin menettää varmaan tajuni kävellessäni koiran lutoa pois. Silmissä vippasi aika huolella. Linkki meni hyvin omalla käskyllä maahan, sekä jäi rauhallisen oloisena. Se makoili kai ihan hyvin, kun koitin itse lähinnä keskittyä hengitykseeni, jotta en tekisi mitään typerää. Oikealla puolella rivistä lähti koira, joka sai ainakin Linkin levottomammaksi. Taisi piipata pari kertaa, kun tuomari käveli rivin läpi. Vaihteli pikkaisen painoa puolelta toiselle, muuten ok. Paljon rauhallisempi esitys kuin aikaisemmat.

Paikkiksen jälkeen koira hetkeksi häkkiin ja sieltä sitten freesinä hetkesi leikkimään pallolla - lyhyt seuruu kainalopalkalla ja sitten palkka odottamaan. Kehään mennessä Linkki ei ollut kuullutkaan hallinnasta. Paimenpojan ajatukset viilsivät siellä täällä.

Hihnaseuruu 7 - Olin positiivisesti yllättänyt siitä, kuinka hyvin Linkki kuitenkin seurasi hihnassa. Se on ollut meille mörkö aina, enkä ole edes jaksanut tsempata kunnolla siihen. Mutta se kuitenkin pysyi hyvin mukana, vaikka en tiedä mitä ensimmäisessä käännöksessä tapahtui. Perusasennot olivat ainakin vinoja. (Tässä kohtaa oma muisti pätkäisee, joten loput on lähinnä videolta katsottua.)

Vapaanaseuruu 7 - Paimen oli parammassa työmoodissa, vaikka esittikin hirmu rumaa ja edistävää seuruuta etenkin juoksussa. Hyvin se kuitenkin palasi sivulle, vaikka oli kova hinku lähteä haahuilemaan johonkin muualle. Onneksi seuruupätkä oli lyhyt.

Liikkeestä maahan 9 - Vahva liike, luotto oli kova. Linkki oli ihan täysillä messissä ja tekeminen näytti - sekä tuntui äärettömän hyvältä.

Luoksari 9 - Jättäessäni hoin mielessä "Muista jalka, muista jalka" - sillä lähden aina vasemmalla liikkeelle, jos koira jää paikoilleen. Olin ihan varma, että Linkki vajoaa paikka-käskystä maahan, mitä se on muutamia kertoja tehnyt. Mitä vielä. Siistimpää ja vauhdikkaampaa luoksari saa bortsulta hakea. Katsoin että se painelee ohi ja varmaan purisin silmänikin kiinni, mutta hyvin se oli vierellä. Ihan super!

Liikkeestä seis 9 - Luoksarin huuman jälkeen seisomaanjäävä tuli hyvään kohtaan rauhoittamaan tekemistä. Linkki oli hyvin mukana, keskittyi ja kuunteli ja jäi. Kaunis suoritus, eikä se edes niiannut!

Hyppy 8 - Ei karannut hypylle ja muistin nyökätä kai. Meni ensimmäisellä yli vieraasta esteestä (jes!) ja pysähtyi hyvin. Haisteli kuitenkin estettä. Ei ennakoinut käskyä. Tuomari olisi toivonut nopeampaa pysäyttämistä.

Kokonaisvaikutelma 9 - "Hyvää ja iloista yhteystyötä! Hieman malttia vielä mukaan, niin hyvä tulee!" Ja siltä se tuntuikin, kehässä oli hyvä flow ja hymyilytti hieman, vaikka jännittikin. Taisin muutaman kyyneleenkin tirauttaa, ennen kuin Jenny kerkesi tulla kehumaan.



Tuloksia jäätiin jännäämään, olin miltei varma siitä, että pakkohan sieltä on se ykkönen tulla. No ei, ähäkutti, 159p ALO2. Oikeasti? Ei. Fiilis hieman latistui, vaikka olen koittanut tolkuttaa itselleni, että ensimmäinen koe. Meidän molempien ensimmäinen koe, mutta en voi valehdella hyvällä omalla tunnolla ettei se hatuttaisi yhtään. Koska yksi piste. Kyllä se hatuttaa. Mutta uutta matoa koukkuun. Tuolta kuitenkin näkee meidän parhaimmat liikkeet hyvillä numeroilla! Se valaa uskoa ja toivoa ja piristää mieltä.

ps. Ollaanhan me hyviä, koska me ollaan tiimi. Ja minäkin osasin olla koiran arvoinen ohjaaja.
pps. Hirmu iso kiitos Jennylle seurasta ja kaikesta muusta! Ja onnea Ilon upeasta suorituksesta!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Treenaus, ai niin mikä?

Olen kuullut urbaanilegendan siitä, kuinka koiran ilmoittaminen tokokokeeseen lisää treenin määrää vähäisestä aina jokapäiväiseen. Mutta pääsääntöisesti kuitenkin edes jonkin verran. Sain tietää meidän koepaikastamme kesäkuun alussa. Tämän jälkeen olemme treenanneet kerran kunnolla oikeasti treenaten, sekä kerran käyty mätsärissä. Muun ajan olen lähinnä käyttänyt mielikuvaharjoittelun ja jännittämisen sekaiseen pyörimiseen ilman koiraa. Toki elämä heitti kiireisen viikonkin, kun viimeisestä 28 päivästä 24 päivää olen ollut töissä ja väsymys alkoi iskeä tähänkin puurtajaan.

Maanantaina kuitenkin sain raahattua väsyneen itseni ja intopinkeän treenikoiran kentälle. Treenattiin nyt nurmikentällä, koulun vieressä. Häiriönä koripalloilevia lapsosia. Ajatuksena oli ottaa paikkamaku heti alkuun, mutta jouduttiinkin odottelemaan hirvittävän kauan viimeistä koirakkoa. Heittelin Linkille frisbeetä ja jotain muuta pientä tehtiin siinä. Sitten paikkamakuuseen. Alussa oli sählinkiä, kun yksi koira ei suostunut asettumaan riviin ja lähinnä vain huusi ja huusi. Tyyppi pois rivistä, jotta asiat saatiin etenemään. Linkki alkoi hieman rauhattomasti piippailla tässä tilanteessa. Otin kunnolla etäisyyttä rivistä ja käskin koiran rauhoittumaan kauemmas, ennen kuin tilanteen mennessä ohi, tulin takaisin riviin.

Linkki oli keskikoira kahden belgin välissä. Alkuun meille tehtiin luoksepäästävyys kertaa kaksi. Molemmilla kerroilla paimen nousi tervehtimään tuomaria, mutta ei teilannut tätä totaalisesti hyppäämällä syliin rakastamaan. Menee läpi minun kriteereistäni. Ei tarvitse olla täydellinen, mutta pitää hillitä itseään edes vähän.


Paikkamakuu
, 2min. En oikein tiedä mitä sanoa. Makasi joo, ja hiljaa, mutta se kaikki oheissälä. Levoton makuu - ei siksi, että koira olisi paineessa, vaan siksi, että sillä oli kai tylsää ja se oli vähän epävarma mitä haetaan. Se tarjosi päätä maahan hetkeksi, mutta koska tästä ei tullut palkkaa, alkoi painon vaihtelu puolelta toiselle ja kehtasi se vähän koittaa ryömiä eteenpäin laskiessaan päätä maahan. Sika, mikä sika. Kuitenkin pysyi maassa, eikä kuvitellut sinällään edes nousevansa, vaikka idea tuntui olevan enemmän ja vähemmän hukassa koko koiralta. Epävarmoi sivulle nousua ja ennen lupaa oli puoli-istuva. Käskin takaisin maahan ja sieltä sivulle - tarkemmin kun miettii, niin olisi pitänyt vapauttaa makuusta.

-> Tähän on otettu korjaussarjana kuluneen viikon aikana n. 15sek-2min paikkamakuita vapauttaen maasta ja hyvästä ja rauhallisesta makuusta. Säheltää vieläkin toki sitä, mitä pitää tehdä, mutta nyt on pysynyt painon vaihtelu puolelta toiselle pois, mutta pää on mennyt ylös/alas liikettä. 

Tehtiin myös hyppyä - tai lähinnä sitä, että sinne ei karata, kun sanon "valmis". En tiedä, onko valmis sana liian lähellä sanaa vapaa tai jes, jotka ovat kumpikin meillä vapaustuskäskyjä (jes enemmän palkkaukseen liittyvä). Into ja focus hypylle olivat hyvät, ei tarvinnut arpoa meneekö yli ja pysähtyykö. Vähän meinaa stepata etutassuilla, kun palaan vierelle, mutta huomattavasti parempi.

Muuta ei sitten siinä treenissä tehtykään, kun oma väsymystaso alkoi olla hyvin korkealla. Ei tule mitään, jos koko kroppa ei ole mukana toimessa. Tiedän Linkin osaavan kaikki ALO:n liikkeet, siitä ei ole kysymys. On kysymys siitä, hallitsenko minä pääni ja koirani. Toivon jännityksen laskevan seuruun intoa hieman, jolloin koira olisi enemmän oikealla paikalla. Nyt sillä on kiire edetä, eikä pysy tahdissani. Kunhan muistan käskyttää oikein, kuuluvasti ja olla itse rauhallinen ja määrätietoinen, loistaa koira rinnallani. Minun pitää pitää tämä vene pystyssä, sillä Linkki ansaitsee ja tarvitsee tukeni.


Mieleni on ollut rauhallinen. Olen hirveä jännittäjä, mutta en ole ehtinyt tai onnistunut muodostamaan mitään hirveää painetta kokeista. Ovathan ne ensimmäiset, mutta mitä sitten jos ei saada tulosta? Ne ovat ensimmäiset virallisen, niin minulle kuin koiralle. Kaikki ei varmastikaan tule menemään putkeen. Olemme molemmat untuvikkoja asian kanssa ja oikeasti meidän ei edes pitänyt päästä kokeeseen, vaan ilmoitin Linkin lähinnä "läpällä, koska siellä on kuitenkin täyttä". Ja kappas, varapaikoilta päästiin mukaan.

Me ollaan hyviä, me ollaan tiimi. Kun me uskotaan itseemme, vaan taivas on rajana.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Tokoeläin muuttuu showkoiraksi

Meillä on tapana tehdä välillä extemporeretkiä - vähemmän enää nyt, kun ei ole autoa käytössä. Toivottavasi tämäkin tilanne tulee vielä muuttumaan tässä hetken ajan sisään. Viimeisin extempore ideamme koski mätsäreitä, kun tiedustelin olisiko treenikaveri menossa seuraavana päivänä mätsäriin. No, olihan hän ja mekin sopivasti mahduttiin mukaan (sillä ehdolla, että ajan autoa ja tämähän passasi). Mätsäreissä ollaan käyty viimeksi reilusti yli vuosi sitten, Linkki taisi olla ehkä 7kk silloin ja nyt jätkä on jo 2v 4kk. Niin se aika vain vierähtää.


Kehätreeniä me ei olla tehty aikoihin, mitä nyt viime treeneissä Linkki juoksi vieraan esittäjän kanssa, mutta muuten näyttelyhommat ovat jääneet mitäänsanomattomiksi. Testailin koiraa paikan päällä onnettoman pienessä kehässä ja meidän näyttelyhihnan helmet napsahti irti. Kas kummaa. Hihna ei ole ollut miltei ollenkaan käytössä ja noin vain hajosi, surullista. Mukana ei tietysti ollut varahihnaa, vaikka aamulla mietinkin sellaisen ottamista mukaan. Ei siinä sitten, ohut ketjupanta ja grippihihna siihen.

Saatiin odotella tovi, jos toinenkin kehän alkua. Linkki kuitenkin malttoi hienosti chillailla neljän muun koiran porukassa. Vähän se meinasi levottomuuttaan piipitellä. Kehään mennessä meidän parina oli tiibetinmastiffi. Linkki oli peräparissa, mutta tyylikkäästi junnu juoksi. Päädyin seisottamaan koiran vapaasti, vaikka se ei osaakaan itseään asetella mitenkään kovin hienosti. Tuomarin tullessa arvostelemaan, pyysin häneltä hillityä käytöstä koiraa kohtaan, koska juniori on hieman riehakas, enkä tahtoisi villitä sitä enempää lässyttävien ihmisten kimppuun. Tuomari kuitenkin tuntui tästä hieman loukkaantuvan, mutta otti hillitymmät otteet, jolloin koirakaan ei revennyt täysin liitoksistaan. Ensimmäisellä kierroksella kolmiota juostessa vaihtoi Linkki laukalla kahdella sivulla, mutta uusittaessa esitti se kauniin ja lennokkaan ravinsa tuomarille. Saatiin punainen nauha. Ja kehut siitä, kuinka hyvin pelataan yhteen. Lämmitti todella paljon mieltä.

Nauhakehässä ei ihmeempiä, kaksi bortsua - joista toinen oli näyttelybortsu muhkeassa karvassa. Meidät käteltiin ensimmäisenä ulos, sen jälkeen toinen bortsu. Sinisissä tuomari oli palkinnut kuitenkin yhden kevyen näylinjaisen nartun. Ei se mitään. Me saatiin mitä haettiin.

Kaverin koiran päätyessä BIS-kehään, otettiin vapaana tokoilut kehän lähettyvillä ihmisvilinässä. Linkki toimi ja teki ihan törkeän hienosti ja hyvällä innolla. Sitä ei häirinnyt ohi kulkevat ihmiset tai koirat. Junnu teki äärihienoa seuruupätkää, sekä molemmat jäävät (tosin lyhyellä matkalla). Tämä treeninpoikanen paransi huomattavasti luottoa mustavalkean tekemiseen. Sitähän me mätsärin ohella haettiin. Kaikki muut joukkion koirat pääsikin palkintosijoille. Pienistä SIN2, isoista SIN1&2 ja yksi palkittiin mätsärin ihanimmaksi isoksi.

Pitkästä aikaa mätsärikehäily olikin hirveän hauskaa. Ei sillä, taka-ajatuksena on lähteä metsästämään sitä harrastus H:ta ehkä syksymmällä, joten esiintymiseen pitää hakea hieman varmuutta vielä. Paljon isompiakin koitoksia on tässä lähellä tulossa vielä.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Puisto- ja torikoiro

Postaukset tulevat vähän eri tahdissa, kuin tapahtumat, mutta viimeviikon keskiviikkona lähdettiin Linkin kanssa istumaan iltaa Linnapuistoon töiden jälkeen kaverin kanssa. Matkalla bortsu sai pööpöillä vapaasti suurimman osan ajasta. Tapeltiin tosin ensin, että onko uimaan asiaa ja koiran sai miltei raahata veden lähettyviltä pois. Keskimatkalla, kun päästin sen juomaan järvestä, meinasin itsekin olla nenälläni Vanajassa, kun mustavalkoinen päätti, että eikun hän menee uimaan. No, onnekseni junnu ei ole vielä tarpeeksi vahva, joten minun ei tarvinnut heittää talviturkkiani vielä mäkeen.


Puistoon päästyämme levittäydyttiin saarekkeelle istumaan ja nauttimaan musiikista, sekä lämmöstä. Linkki sai makoilla pitkällä hihnalla ja katsella menoa ja meininkiä. Piippaamaan se yltyi vain, jos toinen koira meni ohi ja pääsi juomaan järvestä. Muuten kohtuu rauhallinen keissi. Kerran Linkkiä lähestyi pieni poika, jota kielsin kuitenkin ennenkuin pääsi kosketusetäisyydelle. Olen itse hirveän tarkka siitä, kuinka pieniä lapsia päästän koirani lähelle, joka ei niihin ole tottunut. Linkki ei tahallaan tekisi pahaa kärpäsellekään, mutta huitoessaan ympäri saattaa satuttaa pienempää, mahdollisesti koiriin tottumatonta lasta. Tunti, jos toinenkin vierähti istuskellessa ja kohtamme hiljennettyä tarpeeksi päästin koiran rallaamaan vapaana ja turhaa energiaa se oli kerennytkin kerryttää. Harvemmin näkee Linkkiä juoksemassa kaistapäänä rinkiä, mutta tänään se teki niin. Alettiin pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja kasaan, kun itse lähdin siirtymään koiran kanssa torille päin.

Odottelin Katjan pääsevän töistä, jotta voitaisiin juoda kahvit. Torilla oli pikkulapsi, joka olisi kovin tahtonut lähestyä koiraansa. Ulkomaalaisia olivat kuitenkin, sekä suomea puhumattomia, niin mahdollisuutta en voinut tarjota heille. Pikku tyttö sitten pomppi ja hählätti koiran edessä hirveän tomerana. Tehtiin pätkä tokoa ja temppuilua torilla, mutta Linkki alkoi olla väsynyt. Katja myöskin osui paikalle seisomaan ja tekemään luoksepäästävyyden. Hirveän hienosti Linkki pysyi nahoissaan, vaikka sen superihminen tulikin viereen olemaan. Lopunkaiken bortsu kuitenkin pääsi Katjan riesoiksi minun hakiessa kahveja meille. On onni, kun uskaltaa jättää koiran ihmisen luo, jonka tietää hallitsevan sen. Linkki koitti kovin rakastaa kaikki ihmiset puhki, koska jokainen lähestyjä oli potenttiaalinen rapsujen antaja. Parit lääppäisyt junnu saikin.


Kahvien jälkeen päätettiin lähteä puistopitsalle ja siirryttiin pienempään kirkkopuistoon. Kävin hakemassa meille pitsan Katjan odotellessa koiran kanssa pihalla. Ruokarauha saatiin laittamalla koira puuhun kiinni, jossa jo aika väsynyt paimen lähinnä vain makoili ja katseli elämää. Pätevä kaupunkikoira. Katja onneksemme heitti meidät kotiin, niin ei jouduttu vaeltamaan kovin pitkää matkaa kotiin.

Kiitos Katjalle seurasta!

Liikkuroituja juttuja

Torstaina lähdettiin treenaamaan vaihtuvassa porukassa. Tällä kertaa oli mukana kaksi juoksunarttua, joista toisella taitaa olla tärpit pikkuhiljaa lähellä ja yksi terierimix, joka ei pidä Linkistä. Onneksi tällaiset eivät haittaa treenejä.

ai mikä energia, hmm?

Linkin setti alkoi liikkuroidulla tekemisellä. Seisomaan jäävä - maahan jäävä - luoksari. Siitä on pitkä aika, kun Linkki on viimeksi tehnyt liikkuroitua treeniä. Vieressäni minulla oli virtaa täynnä oleva ilopallo, joka poikitti ja edisti seuruussa, mutta teki hyvän seisomaan jäävän. Malttoi myös odottaa niin kauan, että liikkuri pyysi sivulle. Palkkasin sosiaalisesti taputellen ja otin koiran hyvin mukaan siirtymään. Liikkeestä maahan jäävässä ei ollut mitään muuta ongelmaa ruman seuruun lisäksi kuin se, että Linkki meinasi ponnahtaa liikkurin "käsky"-sanasta istumaan. Luoksetulossa jätin vahingossa väärällä käskyllä ja lähdin väärällä jalalla liikkeelle, joten koira tuli mukaan. Henkinen potku takamukselle itseäni. Toinen jättö oli hyvä, valitsin matkaksi n. 20m, mutta liikkurin "käsky"-sanasta bortsu nytkähti hieman paikallaan epävarmana siitä mitä piti tehdä. Toisella kertaa kuitenkin oli korvat hyvin auki ja Linkki tuli hyvin luokse, josta se sai juosta sitten pallon perään.


Hyppyä tein yhden kokeenomaisen suorituksen ilman liikkurointia. Se meni ihan ok. Ruutua treenailin pidemmältä matkalta ja edellisten treenien epävarmuutta ei näkynyt ollenkaan nyt pidemmältä matkalta juoksennellessa. Pysäytin Linkin seisomaan ruutuun ja käskin sen maahan, sekä kerran maasta seuraamaan - jonka jälkeen superpalkka. Taidettiin edetä ruutuun lähettelyssä n. 30m pari toistoa ja sitten kerta läheltä tyhjään ruutuun. Päätin lähettää Linkin vielä vesipullomerkiltä (n. 10m ruudusta) ruutuun ja hyvin junnu löysi itsensä ruutuun. Siitä superbileet.

Murheenkryyninä oli tänään paikkamakuu. Neljän koiran rivi, juoksuisten narttujen välissä. Kaksi minuuttia, itse olin n. 20m päässä. Linkki makoili hyvin, mutta oli levoton. Ensimmäisen 30sek aikana se oli kerennyt laskemaan päänsä pariin kertaan maahan ja kääntelemään hieman päätään. Minuutin kohdalla se vaihteli lonkalta toiselle pari kertaa, ennen kuin laski pään maahan hetkeksi. Rauhoittui kovin loppua kohden. Rivissä tuntui olevan muutenkin levottomuutta ja vieruskoiran pää pyöri samalla tavalla, sekä toinen narttu makasi vinossa. Linkki ei kuitenkaan piipannut, eikä näyttänyt ahdistuneelta. Luulen, että sillä oli vain liikaa energiaa työpäivän jälkeen, eikä se olisi malttanut rauhottua paikalleen.

Linkki sai myös ensimmäistä kertaa näyttelyhihna ja pantacombon kaulaansa. Minun kanssani paimen suostuu juoksemaan hyvässä kontaktissa, mutta kokeiltiin vieraalla esittäjällä. Aikansa kun Pauliina Linkin kanssa töhötti sai kaksikko aikaan ihan kivaa ravausta ja pari hyvää seisotustakin. Ehkä tuo "näyttelypuudeli" pääsee vielä tänä kesänä mätsäreihin. Pakko kai sen kanssa on alkaa myös miettimään sitä pakko-H:ta ja tulevia näyttelyitä, niin kaipaa tuo tokoeläinkin treeniä näyttelyhommiin.



Pääsipä Linkki heittämään talviturkkinsakin torstaina, kun mentiin porukalla uittamaan koiria. Tosin, bortsulle kaikista vaikeinta oli se, kun muille heiteltiin hänen järveensä keppejä etc, joita hän ei saanut hakea.

Kiitos Jassulle tokokuvista! Näyttelykuvat olen ottanut itse.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Hyviäpahojatreenejä


Mikä treeneissä oli hyvää:
Paikkamakuu, hyppy, jäävät
Mikä treeneissä oli huonoa: Ruutu + yleinen oleminen

Aloitetaan huonoista: Linkistä on tullut pieni sikapossu. Olen arvostanut koirassa aina pientä röyhkeyttä ja kannustanut bortsua olemaan röyhkeä. Tänään kuitenkin se kehtasi karata käskyn alta toisen koiran pallon perään. Kirosanoja karjuessani bortsu ei kuitenkaan lähtenyt haastamaan pallosta, vaan luimuili muuten vain. Kävin hakemassa eläimen pois kentältä sadatellen ja kainalokyydillä. Sen jälkeen bortsu treenasikin sitä, miten käskyn alta ei lähdetä, vaikka tennispallo pomppisi likimain päin näköä. Nopeasti juttu meni perille.

Linkillä oli myös tuhottomasti energiaa ja se pieni seuruupätkä mitä yritettiin tehdä oli silkkaa keulimista ja poikittamista. Huh huh, sanon minä.

Ruutu taas. Tyhjään ruutuun lyhyeltä matkalta se menee hyvin, hakeutuu loistavasti likimain keskelle ruutua. Pidemmällä matkalla tein niin, että lähetin koiraa targertille. Se lähti hyvin, mutta epävarmuus iski. Uudella käskyllä löysi ruutuun. Helpotin matkaa huomattavasti, mutta taas himmaili - teki kuitenkin itsenäisen ratkaisun juosta vielä eteenpäin ja löysi ruudun hyvin. Kerran hihkaisin "jes" liian aikaisin ennen ruutua ja lisäsin vaan koiran epävarmuutta tekemisestään. Täytyy ottaa nyt kuureittain juoksemista ruudulle pidemmältä matkalta, ettei jumahdeta lyhyelle matkalle.

Mitä niihin hyviin tulee, niin: Hyppyä tehtiin nyt hieman yli Linkin säkäkorkeuden kokoisena. Ennen se ei ole suostunu (/uskaltanut) hypätä, jos hyppy on ollut täyskorkuinen. Voi johtua siitä, ettei se tiedä mitä esteen takana on, kun ei kunnolla näe sinne. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin, haki tarpeksi etäisyytä hyppyyn ja oli muutenkin bueno. Tein yhden kokonaisin liikkeen, mutta enemmän palkkailin hyvästä pysähdyksestä esteen taakse.

Otettiin paikkamakuu, ennen kuin yksi treenitovereista lähti. Linkki rivin keskelle narttujen väliin, joista toisella oli juoksut. Vähän arvelutti, mutta päätin kokeilla. En vaatinut päätä maahan, koska koira oli hyvässä mielentilassa. Linkkiä häiritsi hieman se, että liikkuroin liikkeen, ja se taisi mennä jollain sanalla maahan valmiiksi. Pitäisi saada joku muu liikkuroimaan, niin voisi keskittyä omaan suoritukseen. Jäi kuitenkin hyvin ja suoraan maahan. Poistuin koiran luota n. 25m päähän (koska en muista mikä oikea matka olikaan), ja annoin maata täyden 2min. No, vesisadehan rankkeni ja vierustoverit - kuten Linkkikin alkoivat näyttää enemmän uimassa käyneiltä. Kuitenkin bortsu katsoi kerran taakseen (haukahtiko koira vai kuuluiko kovaääninen auton ääni - en muista) ja muuten sen focus oli edessä päin - minussa. Se ei myöskään reagoinut, kun liikkuroin ohjaajat takaisin ja nousi sivulle hyvin. Palkkasin sen ruhtinaalisti. Koko 2min koira makasi hiljaa, rivin keskellä. Uusi erävoitto! (Alkoi vain tuntumaan, ettei mitään ongelmaa edes ole ollut, vaan olen kuvitellu sen)

Paikkiksen jälkeen tein sateessa (kerrankin) märkää maata ja paskaa ilmaa hyödyntäen jäävät. Ensin seisomaan jäävän ja sitten maahan jäävän. Niissä ei ollut mitään ongelmaa, muuta kuin liian innokas seuruu. Pitäisi saada tehtyä sille jotain, kunhan vain keksisi mitä. Muuten täysin antoisat treenit.

Käveltiin vielä kotiinpäin juoksunartun kanssa ja onnea on koira, joka ei reagoinut juoksuihin mitenkään. Nartun tärpit tosin eivät olleet lähelläkään, mutta ihanaa omistaa koira, joka on tasapainoinen ja järkevä. Pelkäsin urosta otaessani jotain 24/7 kiimassa olevaa höyrypäätä, mutta kerta toisensa jälkeen jaksaa tuo mustavalkoinen rakkauspiski yllättää omistajansa.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Tähtiä tavoitellen

Saako hehkuttaa? No ehkä ihan vähän vain. Treenit olivat tänään hiekkakentällä, saa oli ensin pilvinen ja lopuksi kuitenkin saatiin vesisade niskaan. Ei onneksi kovinkaan raju, mutta sade kuin sade.


Aloitettiin Linkin treeni kaukoilla. Tavoitteena saada yksi nätti maasta seisomaan vaihto häiriössä. Linkki valuu hyvin nopeasti epävarmuutaan tai liikauttaa vähintään takajalkaa eteenpäin, jolloin sarjan jatkaminen on koiran kannalta vaikeampaa. Jumppasin ensin sivulla istu-maahan vaihtoja, joita ei olla tehty ties kuinka pitkään aikaan. Hyvin se kuitenkin teki ja vajosi maahankin nätisti. Yritin nostaa sitä ensin n. 5m välimatkalta seisomaan, mutta epävarmuus raastoi nuorta koiraa. Lyhyemmältä matkalta se nousi nätisi ilman askelta. Pitää siis treenata vielä enemmän ja enemmän vaihtoja kotona ja viedä niitä pikku hiljaa sitten ulos. Sisällä Linkki tekee nätisti vaihdot, mutta sortuu nopeasti sähläämiseen.

Otin sen kanssa luoksaria. Ensimmäisellä jätöllä koira nousi pompahdellessani kutsupaikalle ja tuli luokse. Palautin alkuun ja namiavulla autoin takamuksen maahan. Tuskin Linkki olisi tarvinnut sitä, kun toinen luoksari ilman namiapua ja takamus löysi edelleen maahan nopeast ja hallitusti. Linkki tuli myös pitkästä aikaa laukalla luokse. Olen jotenkin onnistunut rikkomaan varmaan liikaa vaatimalla luoksaria hitaampaan. Nyt ei kuitenkaan ollut sitä ongelmaa näkyvissä.

Tehtiin myös ruutua - lähetin koiran tyhjään ruutuun ja käskin pysähtymään, josta palkka. Linkki löysi hyvin 2-10m matkalta ruutuun ilman ongelmia. Sillä on selkeästi jo idea mitä sen pitää tehdä. Täytyy seuraavalla kerralla tehdä pidempää matkaa targetilla muuttaa hieman treenisysteemiä siihen, että koira tekee itse ratkaisuja. Nyt ruutu on jo ideatasolla okei, mutta suoritus vaatii paljon varmuutta.


Linkki tauotteli hetken aikaa ja palatiin hypyn ihmeelliseen maailmaan. Ei varastanut, mutta menohaluja oli. Kuitenkin hyppäsi ensimmäisellä käskyllä yli empimättä. Koira jää minun makuuni liian lähelle hyppyä, joka korjaantuisi targetilla. Nyt kuitenkin seisominen oli varmempaa ja pystyin tulemaan pari kertaa koiran vierelle palkkaamaan sen ilman tassujen liikehdintää. Silkkaa voittoa siis.

Ruutua myös toiseen settiin. Pari kivaa irrotelua lyhyeltä matkalta. Nyt näkyi jo epävarmuus ruutuun menossa, kun tyhjille meni. Kokeili olisiko okei jäädä ruudun etukulmaan, mutta uudella käskyllä haki takareunaa hyvin. Ei kuitenkaan tarjonnut kiertoa tai mitään muutakaan.

Linkki teki jäävien erottelun - yksi seisomaan jäävä, ja sen jälkeen heti maahan jäävä. Molemmat puhtaita. En nähnyt, että olisi hiipinyt seisomaan jäävässä perään, ja pysyi paikoillaan, vaikka kiersin koiran. Tähän lisäsin vielä luoksarin, josta palkkana hyvän istumisen jälkeen frisbeen heitto.


Treeneistä jäi hirveän hyvä fiilis. Etenkin kun paikalla oli vielä juoksunarttu ja koira toimi normaalisti. On onnea uros, joka kestää myös juoksuisen nartun läheisyyden ja tekee töitä antaamuksella tuollaisessakin tilanteessa. Treenikentältä kotiin käveltiin myös juoksunartun kanssa, eikä Linkin käytös poikennut juuri ollenkaan normaalista. Onnea on tuollainen koira. <3

 Kuvista kiitos Jassu!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Tokoahdinko

Velloin viime syksynä aika syvällä tokoahdistuksessa. Joku viisas (aka Maija) käski kirjoittaa mikä koirassa on muka paskaa ja purkaa kaiken yhteen tiedostoon, jonka tallettaa tai poistaa. En rehellisesti muista miten ohje oikeasti meni, mutta jotain tämän kaltaista ohjetta se taisi olla. Oma tiedostoni oli kohtuullisen karu silloin ja satuin löytämään uudestaan sen siivoillessani konetta hieman parempaan kuntoon levytilan täyttyessä. En edes muistanut moisen tiedoston olemassa oloa ennen kuin havaitsin järkevästi nimetyn tiedoston. (paskalinkki.rtf) Se kolahti, koska eihän Linkki ole minusta huono mitenkään päin ja vähän pelottikin avata tiedosto.

Teksti on kirjoitettu 22.10.2014 ja vilkaisin si
lle ajalle blogiin, tokoa ei kyseisessä kuussa ole tehty. Syyskuussa puolestaan tehtiin joitakin läpimurtoja ja marraskuussa oli leiriä, mutta ei mitään mainittavaa edistystä.


PLUSSAT
+ työmotivaatio
+ tekninen osaaminen

VÄLIMUODOT
-/+ palkkautuminen (mikä onkaan se super? mitä lähteä muuttamaan? miksi?)
-/+ patoaminen (patoaa, muttei kunnolla. mitä paremmaksi?)

MIINUKSET
- harhaileva nenä
- työn focus ei ole ihmiseen aina
- paineistuminen (miten ilmenee, miksi, millä tavalla korjataan?)
- liikkeiden kestävyys (mistä syistä hajoaa? miten ehkäistä?)
- HÄIRIÖKESTÄVYYS (autot, koirat, hajut, ihmiset, äänet....)
- muisti (unohtaa mitä pidi tehdä. mm. paikkamakuu)
- valuminen seisomaan jäävässä
- liika reaktioherkkyys, terävyys (miten kanavoida oikeaan asiaan?)
- palkattomuus (miksei tätä ole treenattu?)

Oli siellä vielä listaa eri liikkeistä ja niiden virheistä koiraa ja ohjaajaa kohtaan. Pääsääntöisestihän en koskaan syytä koiraa siitä mitä se on tehnyt. Sehän tekee vain sen, mitä olen tai en ole sille opettanut. Tosin taisin uida hyvin, hyvin syvällä tuolloin ja en osannut tulkita koiraa ja löytää sille oikeita keinoja. Kun tuota listaa katsoo, ei minulla kyllä tammikuun jälkeen ole ollut todellakaan enää tuollaista koiraa. (vaikka teksti onkin kirjoitettu varmaan kiihtyneessä mielentilassa)

Tällä hetkellä varmaan ainoa kunnon miinukset ovat häiriökestävyys, sekä palkatomuus, jota on edelleen treenattu hirveän vähän. Häiriökestävyyskin on vain minusta riippuvainen juttu, koska jos muistan pitää koiran mukana, ei se kiinnitä huomiota muihin asioihin.


Jotenkin piristävää nähdä kuinka oma ajatus on muuttunut reilun puolen vuoden aikana ja kuinka paljon ollaan oikeasti menty eteenpäin koirakkona. Ei ne häämöttävät tavoitteetkaan tunnu enää niin pahalta tai pelottavalta. 

torstai 7. toukokuuta 2015

Koska välitän


Meidän treenit oli kohtuullisen mielenkiintoiset tällä kertaa. Harvemmin meitä on kentältä ajettu ulos, mutta nyt oli epäkohtelias naisihminen ilmoittamassa kuinka kenttä on varattu heille. Toki pahoittelimme ja keräsimme itsemme kasaan siirtyäksemme seuraavaan paikkaan. Jäi vähän huono maku suuhun koko hommasta, mutta onneksi mahduttiin kaikki samaan autoon. Vaihdettiin siis kiltisti kenttää ja uudelleen ruudut ja esteet kasaan.

Tämän päivän treenissä oli ehdottomasti parasta se, että pääsin kokeilemaan kahta Linkkiin verrannollisesti erilaista koiraa. Pääsi leikkimään ja kokeilemaan erilaisia persoonia. On aina hirveän mielenkiintoista kokeilla muiden koiria ja katsoa osaako vielä lukea niitä. Kyllä omakin puhti meinasi loppu kahden erilaisen koiran kanssa treenatessa. Mukavia tyyppejä molemmat.

Linkin settiin kuului kuitenkin tänään hyppy. Ei mennyt ensimmäisellä käskyllä yli (oranssi puoli), mutta seuraavalla teki ihan hyvän toiston. Pysäyttelin sitä hypyn taakse ja hyppyytin myös toisesta suunnasta (tumma puoli) palkaten ylimenosta pallolla saadakseni koiraa hieman pidemmälle. Pysäyttelin sitä myös satunnaisesti hypyn taakse. Toistoja ei ollut kovinkaan paljon. Pitäisi enemmän tehdä sitä häirittynä seisomista, koska koira lähtee herkästi liikkumaan stop-käskyn jälkeen.

Tehtiin setti ruutu-treeniä targetilla 6x, matkaa n. 5-15m ja ilman targettia kahdesti n. 5m matkalta. Pysäytin koiran stop-käskyllä ja palkkasin sen ruuuun. Sen jälkeen sai juosta vielä targetille.

Linkki sai levätä hetken, jonka jälkeen tehtiin liikkuroitu seuruu. Mokasin itse ensin kääntymällä oikea-käskyllä vasemmalle. Kunnon black out. No, liikkuroitu seuruu ei mennyt niin hyvin kuin olin ajatellut. Linkki edisti ja hukkasi itsensä vähäksi aikaa oikealle, sekä vasemmalle käännöksessä ja täykkärissä alkoi edistää. Toisaalta, seuruuta on hinkattu hirveästi, mutta ehdottomasti liikkuroitua treeniä pitäisi tehdä enemmän, jotta oppii itse kuuntelemaan käskytystä ja reagoimaan siihen. Uusi tai harvaan tehty asia jännittää aina.


Uutisena omasta elämästä sen verran, että sain kirjoitettua työsopparin, joka tietää koiramaiseen elämään vapaita viikonloppuja. Ehkä mahdollisesti autoa, sekä ainakin elintason nousua. Linkille lähti myös tilaukseen paketti Petenkoiratarvikkeelta. Junnu on myös ansioitunut opiskelukoira ja ollaankin vietetty yhdessä hetkiä ulkona koiran ollessa vapaana varhtimassa selustaani ja minun laskiessa lukiomatikkaa. Hyvää seuraa tuo mustavalkoinen.

Sain myös tänään kiittää onneani sosiaalisesta koirasta, sillä avatessani kerrostalon alaovea koiraa tuli silittelemään aikuinen nuori mies. Valistin hieman järkyttyneenä häntä siitä, kuinka ei ikinä, koskaan, milloinkaan saa silittää vierasta koiraa ilman lupaa. Kerroin myös, kuinka mies saa kiittää onneaan, että koirani on kiltti. Hän ei ollut tajunnut yhtään moista vaaraa ja pyysi myös anteeksi. Ilmeisesti vielä löyty ihmisiä, jotka eivät osaa varoa koiraa tai tiedä miten niiden kanssa käyttäydytään, koska tämäkin henkilö lähestyi provosoivasti ylhäältä päin koiraa. Onneksi Linkki ei reagoi minun säikähdykseeni ja on muutenkin ystävällinen tyyppi.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Erävoitto!

Tämä päivä toi mukanaan jälleen uuden työpäivän, sekä uuden rytmin. Nyt muutaman päivän työt ajoittuvat päivän ja illan sijasta aamuun, joten jouduin kääntämään koko unirytmini ympäri. Hehe, olipas mukava herätä aikaisin aamulla ja tehdä aamutoimet rauhassa. Rakastan hitaita aamuja ja nyt sain nauttia sellaisesta. Kevyen työpäivän jälkeen (vaikkakin kävelin kotiin), päätin lähteä treenaamaan virtapallona pyörivää bortsua. En tiedä oliko sen hupulit enemmän sitä, että tulimme kerrankin molemmat samaan aikaan kotiin vai oliko sillä vain virtaa.


Urheiltiin siis treenipaikalle tyylikkäästi puolisen tuntia alkamisajankohdasta myöhässä. Ei ilmeisesti kuitenkaan oltu menetetty kovinkaan paljoa treeneistä. Kerrankin joku muu laittoi ruudun pystyyn ja sain keskittyä hetken hengähtämään. Meinasi olla virta lopussa. Päätin tyhjentää ruudun ympäristöön koko treenireppuni häiriöksi, joten sieltä löytyi kaikesta narupalloista alkaen, kapuloiden kautta vesipulloon ja sieltä hanskoihin. Vähän haastetta elämään. Linkin focushan meinasi olla pallossa ja se kerkesi kerran karkaamaankin tennispallon luo.  Ärähdys ja koira takaisin haltuun, sekä pallo kauemmas.

Itse ruutuun se kyllä löysi hyvin. Ainakin targetille, kunhan malttoi kuunnella. Kielsin sitä kerran menemästä frisbeelle, joka sotki bortsun pasmat. Se ei kuunnellut ja tarjosi merkin kiertoa (vasen takalaita, logiikka?). Se ei myöskään tahtonut löytää enää targetille, kun ajatukset oli jossain niin muualla. Sain treenattua sille kuitenkin henkilöryhmää. Ensin se teki kainalopalkalla hyvää ja pitkää pujottelua, ja sen jälkeen ilman kainalopalkkaa hieman lyhempää. Kerran kontakti tipahti, mutta ei haitannut ollenkaan ihmisten puhe. Henkilöryhmä on siis mennyt huimasti eteenpäin ja tuollaisen kaikkea rakastavan pienen bordercollien on hyvin, hyvin, hyvin vaikea tehdä töitä ihanien ihmisten keskellä. Kerran vielä ruutu targetilla, ja nyt se löytyi jo hyvin.


Linkki pääsi tauolle, ja tauon jälkeen se sai yksikerrallaan hakea minulle häiriö tavarat pois. Ensin tuli pallot, sitten frisbee, hanskat, pullo, kapulat ja vasta viimeisenä juomakuppi. Bortsu pääsi jälleen ottamaan lepiä muiden koirakoiden tehdessä ja sen jälkeen tehtiin hyppyä. Linkki meinasi sikailla ja karata hypylle ensin. Sen jälkeen treenikaveri toimi hyvänä häiriönä ja istui kuvaamassa hypyn sivussa. Linkillehän istuvat ihmiset ovat jotain niin ihanaa ja se on kahdesti hypyltä meinannut singota istuvien ihmisten syliin. Nyt se kuitenkin hyppäsi hyvin. Minun mielestäni se hyppää liian lähelle hyppyä, sekä myös steppaa pysähtymiskäskyn jälkeen. Pitää ehdottomasti irrottaa hyppytreenistä pelkkä seisomiskäsky ja tehdä sitä enemmän niin, että liikun itse. Tuoda sen jälkeen hyppy takaisin mukaan. Muutenhan se on ihan hirmu pätevä. Pieni pätkä seuruuta. Suoraa, täyskäännös, käännös oikealle ja käännös vasemmalle - palkka. Sitten bortsu takaisin lepäämään.


Viimeisenä otettiin paikkamakuu. Ensimmäinen setti oli minuutin mittainen ja Linkki sai makoilla pää maassa rivin laidalla, kun naksuttelin sille sitä. Koira ei vaikuttanut ahdistuneelta, joten päätin ottaa sen rivin keskelle makaamaan. Se jäi hyvin, ei ennakoinut käskyä (liikkuroin samalla) ja jätin sen makaamaan vain "paikka" -käskyllä. En vaatinut siltä pään maahan laittoa. Koiran focus pysyi hyvin minussa. Muutaman kerran vilkaisi vierustoveria. Se kuitenkin makasi hiljaa ja rauhassa. Palkkasin 1,5min aikana kolmesti isommasta häiriöstä (yksi koira vietiin rivistä, toinen nousi istumaan/seisomaan välillä). Loppujen lopuksi pyysin sen vielä sivulle ja pidettiin superbileet. Erävoitto!

Kumpa tällaisia onnistumisia saataisiin enemmän, sillä nyt rivissä oli äänetön ja rauhallinen koira, joka ei ahdistunut tai kuikuillut muita. Tuli ihan superhyvä fiilis siitä, että sai tuollaisen (mitättömän) asian onnistumaan. Vaikka se tuntuu pieneltä, on se suuri askel meille. Nyt, kun vain pääsisi tekemään vielä enemmän paikkamakuuta ryhmässä ja hakemaan sitä oikeaa fiilistä siihen. Täytyy olla vain tarkkana koiran mielentilan kanssa, mitä siltä voi vaatia missäkin tilanteessa. Selvästi pää maassa makoilu rauhoittaa sitä, mutta sen jälkeen se pystyi myös hyvään makuuseen pää ilmassa. Ehkä tähänkin löydetään se kultainen keskitie jostain.

Kuvista kiitos Jassu!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Nurmen korkkaus

Olen hirveän laiska treenaamaan yksin. On siis saavutus, että perjantaina käytiin hömpöttelemässä nurmikentällä pitkästä aikaa. Talvihan ollaan treenattu lumessa/märällä hiekkakentälle tai vaihtoehtoisesti parkkihallissa. Nurmi oli siis uusi juttu pitkästä aikaa.

Perjantaina kopiteltiin frisbeetä, kun nuorisoa pelaili korista/jalkapalloa vieressä, autoja ja mopoja ajoi ohi, sekä satunnaisia lenkkeilijöitäkin. Linkin focus oli kokoajan minussa ja frisbeessä, eikä se meinannut vahingossakaan lähteä kenenkään muun luo. Nuorisolaumasta muutama kyllä katseli meitä kiinnostuneena. Pujoteltiin jalkojen välistä, pakiteltiin, kierrettiin maalia, ja kopiteltiin fribaa. Sellaista pikkukivaa puuhastelua, joista tuloksena oli tyytyväinen koira.

Lauantaiaamuna otin itseäni sitten niskasta kiinni ja pakkasin treenikamat kantoon. Vielä, kun ruutu on meillä niin paras treenata sitä. Käveltiin Linkin kanssa rauhaksiin kentälle ja jätin sen käskyn alle makaamaan, kun kasailin ruudun ja vein häiriöksi noutokapulan syrjemmälle. Lisämausteena oli kaksi poikaa pelaamassa koripalloa ja satunnaista liikennettä. Ei oikeastaan mitään kummempaa.


Lähetin tyhjään ruutuun läheltä, mutta meinasi käydä kiertämässä törpön. Seuraavalla lähetyksellä löysi suoraan ruutuun. 5x targetilla + pysäytyksen, 2x tyhjään ja 4x pitkältä matkalta targetille. Kertaakaan ei eksynyt ja löysi hyvin ruudun ja maltoi pysähtyä. Tuntui jäävän kunnon palo lähteä ruutuun, kun meinasi pariin otteeseen karatakin sinne touhuamaan.

Tämän jälkeen kutsuin koiraa seuruuseen maasta, istumasta ja seisomasta. Palkka heti kainalosta, kun hakeutui oikealle kohdalle. Linkki oli täysin liekeissä ja siitä tällainen erilainen puuha oli oikein kivaa. Tähän väliin laitoin sen rauhoittumaan hetkeksi ja keräilin ruudun nippuun. Nostelin törpöt yhteen kasaan ja seuraavaksi Linkki sai treenailla kohteen kiertämistä. Palkkasin sen muutamaan kertaan heittämällä frisbeen hyvästä suorituksesta. Kuuma meinasi koiralle tulla, mutta hyvin se makasi myös hählättäen näennäisesti päämaassa. Mielentila oli hyvä, eikä pää kohottut tanteraasta ollenkaan. Taisi makoilla jonkin 30 sekuntia minun puuhastellessa kamoja kasaan. Malttoi pysyä hyvin.

Loppua kohden humppailtiin vielä pari kertaa frisbeen kanssa ja lähdettiin sitten kotiin. Lopunkaiken jäi hyvät fiilikset koko treenistä. En tällä kertaa tehnyt liikaa, enkä samoja juttuja. Pystyin pitämään hermot kurissa, vaikka treenasin yksin ja oma asennekin oli hyvä. Koiran asenteesta puhumattakaan.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Ruutuun mars!

Me ollaan muutamia päiviä nautiskeltu ylhäisestä yksinäisyydestä ja istuskeltu aamupäivästä etupihalla, grillin vieressä, kun sinne vielä paistaa aurinko. Linkki on saanut hengailla vapaana, lähinnä se on makoillut ja istunut katsellen maailman menoa. Bordercollie on nauttinut saamastaan privaattiajasta ulkona täysin siemauksin. Tänäänkin katseltiin, kun naapurin setä vaihtoi autoon renkaita. Pitää vain alkaa olemaan tarkkana, kun meidänkin rauhalliselta kotiseudulta löytyi lihapullia, joiden sisällä oli nauloja. Surullista, että tätä tapahtuu aivan meidän takapihalla. En vain ymmärrä. Onneksi vielä lähialueen koirat eivät ole menehtyneet ja puskaradio on pyörinyt kovin, jotta kaikki olisivat tarkkoja.

Lähdettiin kuitenkin tiistaina Idänpäähän treenaamaan pitkästä aikaa. Kulkeminen on ollut niin hankalaa, mutta vihdoin, kun pääsi kimppatreeneihin. Onneksi on kivoja ihmisiä, jotka huolii meidänkin tiimin kyytiinsä. Linkin matka meinasi mennä pipariksi, kun toinen koira lietsoi levottomuutta, kun lähestyttiin kenttään.

Kentällä koira seurasi hyvässä hallinnassa kolmen koiran läpi ja sain sen kiinnitettyä tolppaankin mainiosti. Linkki meinasi purkaa turhautumistaan ruohotupsuihin, mutta parilla käskyllä kuitenkin asettui aloilleen odottamaan. Kasailin ruudun ja jätin targetin sinne. Seuraavaksi koira kevyellä leikityksellä mukaan ja matkaa n. 10m ruudusta. Hyvin se löysi ruutuun. Vaihtelin matkaa ja otin pari kertaa välissä targetin pois ja pysäytin koiran ruutuun seisomaan ja palkkasin sen sinne. Tekeminen näyti varmalta ja Linkillä oli hirmu kivaa. Toivottavasti sen ruutu tulee näyttämäänkin siltä, miltä se näyttää nyt treenivaiheessa. Koira hallinnassa takaisin tolppaan.

Tauon jälkeen Linkki teki pari pätkää seuruuta siten, että itse kiemurtelin kävellessäni. Bortsu piti hyvin paikkansa, eikä edistänyt. Takapääkin tuntui tekävän kunnolla töitä, eikä vain puoliteholla. Kontakti pysyi myös hyvin. Palkkasin vielä pikkaisen enemmän taaksepäin. Tein myös tähän väliin kaksi tyhjää ruutua eri suunnista ja Linkki löysi ruutuun varmasti. Se pysähtyi hyvin.

Plätsiä aamulta.

Olin hieman tyhmä ja unohdin naksuttimen kotiin. Linkki kuitenkin teki sanallisesta vihjeestä ja palkkasanasta päämaassa makuita toisten koirien läheisyydessä kiinnittäen ollenkaan huomiota niihin. Tämän jälkeen otettiin vielä kolme noutoa, joista ensimmäisellä kerralla varasti kapulalle. Toisella kertaa pysyi hyvin, ja kolmannella vaadin vielä sivulle istumisen jälkeen pätkän seuruuta kapula suussa. Ote meinasi olla löysä, mutta tehdessään jotain muuta ei koira enää keskittynyt kapulan mälväämiseen. Pointsit Linkille tästä.

Junnu sai myös toimia assistenttina, kun purettiin ruutu ja hienosti pieni työmyyrä kantoi ruutunauhan treenirepulle saakka. Se ei myöskään häirinnyt muita koiria ja malttoi aloillaan, kun soin huomiota toiselle koiralle. Linkki chillaili vielä hihnassa, kun keskusteltiin muiden kanssa. Vältän yleensä koiran pitämistä hihnassa itseni läheisyydessä. Tänään sen piippaaminen oli kuitenkin hallittavissa, eikä omakaan hermo palanut kiinni ääntelevään koiraan. Linkkihän on muuten tosi hiljainen, mutta se vuotaa jonkin verran, ellei sille ole määrättyä tekemistä tai se on liian innoissaan.

Hihi, pätevä paimenpoika. Ja niin komea, näyttää ihan koiralta!

2v 2kk