maanantai 29. syyskuuta 2014

Tokoa, tokoa

Torstaina oli taas treenintäyteinen päivä, kun siirryttiin Katjan kyydillä treeneihin. Linkki pääsi tällä kertaa oleilemaan pitkästä aikaa takarontissa, ja hienostihan junnu matkusti. Se on kyllä niin luottopoika, ettei tosikaan.

Paikan päällä oli monta koirakkoa, taisin laskea parhaimmillaan yhdeksään. En tosin vanno, mutta paljon oli tohinaa kentällä. Tehtiin Linkin kanssa pientä kivaa seuruuta kauempana muista ja vaatimuksena vain hyvä, oikeapaikkainen seuruu. Se ei tuottanut paimenelle hankaluuksia. Pyöriteltiin ekassa setissä myös perusasentoa. Myös lähellä Linkin mielestä niin iiiiihanaa Katjaa ja Tuiketta. Hyvin pysyi aivot. Tehtiin myös pari liikkeestä seisomiseen jäävää. Hyviä täpäköitä pysähdyksiä, joita palkkailin vaihtelevasti  Setin loppuun otettiin luoksari, jossa koira oli niin kierroksilla, ettei istunut loppuperusasentoon. Ei siis yhtään sitä normaalia Linkkiä. Vaihdoin luoksetulokäskys kokeiluksi sivulle tulo käskyyn, jolloin istuminen oli nopeampaa ja palkkasin sen siitä. Sen jälkeen junnu pääsi autoon huilailemaan hieman.

Seuraavassa setissä tehtiin vähän temppuja. Selkään hyppyä, jalkojen välistä pujottelua, pyörähdyksiä, sekä jalkojen välissä seuruuta. Hieman myös peruutusta. Ajattelin myös makuuttaa Linkkiä paikallaan, mutta se ei mennyt käskystä maahan ensimmäisillä yrittämillä ja oli hirveän levoton muutenkin. Huomaa, että ollaan taas unohdettu paikkamakuun treenaaminen, kun ollaan keskitytty muuhun häiriöön. Pitäisi muistaa tehdä enemmän.

Kolmannessa setissä tehtiin seuruuta ihmis- ja koiraryhmässä. Helppoa tekemistä ja hyvällä fiiliksellä kestettiin pujottelu muiden välissä. Hyvin rennosti jätkä otti kaiken, eikä kontaktikaan hapuillut juuri yhtään. Pääsi sitten temuamaan hetken pallon kanssa ja leikkimään muutenkin. Linkkiä kehuttiin taas hirveän päteväksi menijäksi ja tekeehän se hyvää työtä ainakin omaan silmään. Jätkä on liekeissä - niin sanotusti.

Teknisesti se on hyvä. Seuraavaksi lähden ketjuttamaan liikkeitä häiriössä kunnolla, kun nykyään se onnistuu jo hyvin tutulla, hiljaisella kentällä. On aina mukava kuulla kehuja omasta koirasta, vaikka harvoin kukaan meitä tulee kehumaan ja ylistämään. Itse kyllä koitan olla positiivinen ja kannustava treenikumppaneilleni, mutta en saa oikein mitään takaisin päin. Harmi vain, tsemppi olisi tarpeen ja lisäisi motivaatiota paljonkin, kun tietää onnistuneensa jossain koiran kanssa.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Pimeys saapuu

Pikku hiljaa on syys alkanut ottaa omakseen kesäisen sään. Sen on huomannut palelevat sormet, jäässä olevat varpaat ja lenkillekin saa toppautua kunnolla. Kameraa on enää turha haikailla iltalenkille, kun jo kahdeksalta on pimeä. Tai aamulenkille, koska aamullakin on pimeää.  Kuvat siis varmasti tulevat vähentymään, ellen ala puoltamaan kännykkäräpsyjä - joita tulee otettua silloin tällöin töhöstä paimenpojasta.

Väsynyttä on ollut meininki. Pieniä hyvän mielen tokopätkiä ollaan tehty, mutta jotain ihan minimaalista. Seuruu alkaa näyttää taas hyvältä, voimakkaalta ja oikeaan suuntaan suuntaituvalta. Sen energia on pikkuisen ylöspäin, eikä suoraan eteenpäin. Kontakti on hyvä. Varmaan ensimmäistä kertaa käsissä on koira, jonka kontakti on hyvä. Seuruu kestää pidempääkin matkaa. Pitäisi kokeilla vielä häiriökäskyillä sen kestävyyttä.

Tein pitkästä aikaa seisomaan jääviä. Ihan vaan ajatuksena kokeilla, miten koira ottaa pysähdykset. Päätin vaihtaa käskynkin. Edellinen käsky on saanut ikävän mielikuvan paimenen päähän, joten uusi, paljon iloisempi taas sai sen empimään miten pitikään toimia. Palkkasin seisomaan jäävät, mutta en reagoinut mitenkään maahanmenoihin tai muuhun sooloiluun. Linkki oli ensin vähän, että mitäköhän tässä haettiin, mutta saatiin kauniita, napakoita pysähdyksiä, joissa koira ei valunut. Superpalkka siitä, ja treeni lopetettiin.

Itsellä hyvä fiilis, koiralla hyvä fiilis. Voi alkaa taas rakentaa suorituksia. Pitäisi mennä keskenään kokeilemaan viikonloppuna miltä pidempi ketjutus toimii vaikka kaukopalkalla. Jospa sitä sunnuntaina testaisi.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Voi Liikkis! ♥


Kun ei heitä heti aamusta kirvestä kaivoon, niin joku voi onnistuakin. Ei tosiaan ollut mitenkään parhaimmat fiilikset, mutta hyvässä seurassa on aina mahtava lähteä treenaamaan. Ehdottomasti parasta koiran kanssa harrastamisessa on ihanat ja tsemppaavat ihmiset, jotka valaa uskoa silloin, kun itse tuntuu olevan suossa pää alaspäin tukehtumassa siihen limalöllösammaleeseen. En edes tiedä miten voisin kiittää Katjaa (), joka jaksaa kuunnella huolet, murheet ja tsempata vielä eteenpäin. Potkia ja raahata treeneihin. Ihan kultakimpale koko nainen, miten mä tuommoisen olen elämääni ansainnut?

Oma asenne oli pohjasyövereissä treeneihin mentäessä, vaikka koiralla oli hyvä fiilis. Hetken haisteltuani ilmakehää ja tähtien asentoa ajattelin Linkin tekevän pieniä juttuja superhäiriössä. Eli ensin hallitusti "kehään" ja siitä seuruutusta ja paljon palkkaa. Paimen oli hyvässä vireessä ja tekemisen meiningissä jo releitä vaihtaessa, että sen kanssa oli ilo lähteä tekemään. Linkki teki hyvällä temmolla, mahtavasti näyttävääkin seuruuta pari lyhempää pätkää ja muutaman pidemmän. Käännöksillä, suoralla, täykkärillä. Se toimi. Se teki perusasennon kestävyyttä sosiaalisella palkalla ja yhden liikkeestä maahanmenon. Palkkana oli kainalopalkka. Sen jälkeen jätkä pääsi tauolle.

Tauon jälkeen ei kaivettukaan tokokamppeita, vaan temppuiltiin ja pidettiin hauskaa namipalkalla. Kurrea, selkään hyppyä, jalkojen välissä seuruuta, pyörähtelyä. Semmoista kivaa hömppää. Junnu oli ihan liekeissä tekemässä kaikkea kivaa ja kerran meinasikin vain harhautua tekemisestä. Ilo sen kanssa on tehdä, kun tekeminen on niin nättiä. Pääsi sitten chillaamaan autoon.

Ajattelin, etten koiraa enään ota ulos tekemään mitään, mutta tilaa tullessa lisää päädyin tekemään vielä setin seuruuta, ja pääsin kunnolla kisaamaan koiran kanssa. Juoksemaan ja leikkimään ja olemaan kunnolla sen kanssa. Heiteltiin palloa, tehtiin luoksaria. Tehtiin töitä niin kainalo- kuin kaukopalkallakin. En osaa sanoa muuta kuin vau. Se on niin hieno!

Ollaanko valmiina muutokseen?

Syyskuun puoliväli toi hieman tuulahduksia tähän totuttuun arkeen. Vaikka en haluakaan jakaa koirani blogiin niin paljon muuta elämää, on sekin sidoksissa koiran elämään.  Enää ei olekaan kaikki aivan samalla tavalla, vaikka lauman kokoonpano on vakinuistunutkin kolmeen jäseneen siten, että kahdelle jäsenelle lisättiin rangas nimettömän vasempaan.  Lisäksi Linkin yksin viettämä aika lisääntyi ja elämään tuli lisää rutiineja, kun meikäläinen pokasi itselleen paikan baarityöntekijän koulutuksesta. Se alkoi tiistaina ja jo nyt ollaan saatu elämä uomiinsa kohtalaisen hyvin - vaikka väsyttääkin koulun jälkeen.

Aamusella junnua saa raahata miltei niska-pers-otteella ulos, kun mokoma mukavuuden haluinen bordercollie ei mitenkään tahtoisi nousta niin aikaisin. Toki ymmärään Linkin fiiliksiä, mutta itselleni herääminen ei ole tiukkaa tehnyt. Olen ihan liekeissä uudesta jutusta, kun olen askeleen lähempänä sitä ei-niin-salaista unelmaani. Kävelen kouluun, kävelen koulusta kotiin, otan koiran ja käyn joko lenkillä tai treenaamassa. Pitkiksi ei päivät Linkillä silti venähdä, koska toinen puolisko on aika myöhään kotona.

Linkki - kuten arvata saattaa - on sopeutunut tähän elämänmuutokseen hyvin. Oikeastaan se on tullut hieman innokkaammaksikin tekemään asioita kanssani, kun en ole jatkuvasti koiran liki. Ollaan treenattu nopeampaa perusasentoa ja seuruuseen on haettu tiettyä mielentilaa ja ilmettä. Paikkamakuuta ollaan opeteltu pikku hiljaa taas ja jätkä on päässyt tekemään enemmän ja enemmän häiriöön töitä. Ehkä tästä vielä pikku hiljaa rakennetaan sitä toimivaa suoritusta.

Ei kuitenkaan kaikki ole niin helppoa, kun keskiviikkona lähdin treenaamaan. Piti ensiksi olla seuraakin, mutta seura tekikin oharit. Surullista, sillä me kaivataan enemmän häiriötreeniä. Vahvistelin koiran reagointia ja asioiden tarjoamista. Tehtiin seuruuta kainalopalkalla ja kaukopalkalla. Linkki teki hyvin ja innokkaasti. Treenattiin myös sosiaalisella palkatta perusasennon pitoa yllä, kun kentän ohitse meni koirakkoja. Paimen piti näppärästi kontaktia.

Lopussa otettiin selkään hyppäämistä lelu ja namipalkalla, sekä pyörittelin koiraa ympyrää ja heittelin sille frisbeetä. Linkki teki hirmu hienosti ja kivasti. Superbortsu.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Läpimurtoja


Viime päivät ovat hellineet ainakin kotikolomme lähiympäristöä mukavasti auringonpaisteella ja suhteellisen kesäisillä fiiliksillä, jotka ovatkin koituneet allekirjoittaneen kohtaloksi. Flunssan poikanen on tullut kylään; kurkku kuin raastinrauta, ääni ottanut pikamatkan etelään ja nokka vuotaa. Onneksi se ei vielä hirveästi menoa haittaa, vaikka tekisikin mieli vain käpertyä peitonalle ja juoda jotain lämmintä. Viimeviikolla kävin anniskelupassikurssin itse, sekä ruksailin lotolla sen verran oikein, että virallisestikin saan tarjoilla alkoholijuomia. Jospa tästä uutta uraa urkenisi?

Linkin kanssa ollaan vaivutti hetkelliseen koomaan ja nautittu lämpimistä keleistä, käyti Messin kanssa pitkillä metsälenkeillä ja muisteltu, miten käyttäydytään hihnassa. Piipahdettiin me kaupungin sykkeessäkin. Ehdottomasti pitäisi kaupunkiin lähteä useammin, mutta tuntuu niin turhalta lähteä asvalttiviidakkoon, kun voisi kävellä kauniissa metsässä tai järven rannalla. Pyh.

Tehtiin lauantaiaamusta hieman treeniä pallon kanssa. Minä, joka olen valittanut aina siitä, että Linkki on liian kiinni pallossa, mutta pitää vain osata hyödyntää sitä palkkaa oikein. Eli kädettömyyteni taas lelun kanssa tulee esiin. Tehtiin ensin seuruuta kainalopalkalla ja monesti palkkasin vain nopeasta sivulletulosta. Pidettiin kierrokset hallinnassa ja tehtiin näyttävääkin ja hyvää pätkää. Koira oikein puhkui intoa. Lopuksi päädyin jättämään palkan pois, kehän reunalle ja hitsi miten hienosti paimen tekikään, vaikka pallo oli reunalla odottamassa. Ei ollut yhtään kiinni, kun kierrokset pysyivät sopivassa balanssissa tekemiseen. Pienen seuruutaiteilun jälkeen leikittiin hetki ja vaihdettiin releet pois.

Huomioina, ettei Linkkiä ahdista enää hihna hirveästi, vaan K9-lyhyen hihnan pätkän kanssa se tekee mainiosti. Välillä pidän kiinni, välillä en. Työn tekeminen on silti rennompaa, parempaa ja enemmän aktiivista.


Illemmalla lähdettiin tekemään häiriötreeniä kahden muun koirakon kanssa. Linkki sai ensin muistella miten ollaan rauhassa tolpassa, sillä kierrokset meinasin nousta kattoon. Liikkuroin muille muutamia pätkiä seuruuta, palkkailin junnua rauhassa olemisesta ja kunnon hiljaisuuden jälkeen kaivettiin oikea panta, sekä pallo mukaan ja lähdettiin tekemään. Linkin keskittyminen oli kokonaan minussa. Sitä ei kiinnostanut muut, vaan se teki töitä minulle. Ilolla. Palkka oli välillä kainalossa, välillä taskussa ja perusasennot oli huisin nopeita! Aamuinen treeni näkyi jo tässä vaiheessa ja supernopeista perusasennoista palkkailin.

Linkki oli myös esimerkkikoirana, kun näytin muille käännöksiä. Junnu teki hirveän hyvin. Otettiin myös pari kertaa liikkeestä seis vahvalla käsiavulla, koska se on tökkinyt viimeaikoina. Vähän meinasi ahdistaa jäädä yksin, mutta hienosti se suoriutui. Linkin motivaatio oli kokoajan hyvä, se pysyi hyvin mukana ja teki pitkääkin pätkää superisti. Ei ollut moksiskaan vaikka treenikavereiden koirat karkailivat, sekä loppuajasta odotti hienosti tolpassa kiinni!

Ehkä tämä meidän tokomotivaatio tästä pikkuhiljaa lähtee nousemaan ja nousemaan. Eilen oli ainakin superpäivä sen saralla.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Potkaistaan syyskuu käyntiin!

Meinasin kirjoittaa valituksen siitä, kuinka mikään ei inspaa, eikä me päästä ikinä tästä suosta yli, mutta hemmetti. Me ollaan taistelijoita! Meillä on asennetta, kunhan sen vaan repii esille. Intoa, sekä hyvää fiilistä puhkuen otettiin kamat kantoon ja suunnattiin lauantaiaamuna ennen kymmentä kentälle.

Lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä, onnistuneita suorituksia. Matkalla vahvistelin luoksetuloa irtiollessa, kun pojalla on meinannut korvat niin sanotusti katoilla jo yksin telmiessään. Hajut meinasivat viedä mennessään, mutta kunnon tsempillä löytyi mies luokse nopeastikin.

Kentällä aloitettiin purkamalla varusteet koiran ollessa "käy siihen"-käskyn alla chillaamassa rennosti. Linkki pysyi hienosti, eikä ollut mitään ongelmaa. Vaihdettiin reenireleet: panta ja hihnan pätkä. Sitten leikittiin hetken kahden lelun leikkiä. Leikin jälkeen tehtiin seuruuta kainalopalkalla. Lyhyitä pätkiä hyvällä fiiliksellä. Linkki yritti tosissaan ja jaksoi tehdä, tehdä ja tehdä.

Tehtiin lyhyiden seuruupätkien jälkeen ketjutettuna liikkeestä maahan ja L-kirjaimen muotoinen seuruukuvio palkaten niin, että palkkasin koiran maahan ja siitä lähdettiin seuruuttamaan kainalopalkan kanssa. Hyvällä fiiliksellä oltiin liikkeellä, kuten pitikin.

Lopuksi Linkki teki töitä kapulan noston kanssa ja tehtiin pari vauhtinoutoa, jotta koira tuli laukalla luo. Linkkihän tekee noudon teknisesti tosi hyvin oikein ja tykkää hirmuisesti liikkeestä. Palo on kova aina kapulalle, mutta se palauttaa ravilla, jota onkin lähdetty työstämään kovasti pois.

Kapulahömppäilyjen jälkeen Linkki sai hakea frisbeetä, sekä höntsäillä temppuja ja lyötiin vähän haastetta peliin muutaman lapsen mennessä ohi. Huvitettiin heitä kurre-tempulla, sekä kierimisellä! Oli kiva ilahduttaa pikkuihmisiä.

Vaikka ollaankin oltu puolitoista viikkoa hiljaisuudessa, niin ei me ihan mitään olla tekemättä oltu. Tavattiin viimeviikolla Messi-niminen pk-collie, jota lähdettiin morjestamaan metsälenkin puitteissa. Pojilla oli hirmu kivaa ja Linkki näyttikin parhaat puolet itsestään karaten mm. uimaan ilman lupaa. Hienosti mätsäsivät kaksi nuori urosta yhteen.

Tänään käytiinkin likimäin seitsemisen kilometrin lenkki hukaten itsemmän hieman noihin Hämeenlinnan metsiin, mutta löydettiin lopulta ehjänä takaisin. Linkki otti riemunirti metsäretkestä ja juoksi varmaan parinkymmenen kilometrin edestä, sekä kävi uimassa kerran. Jopa luvallisesti. Nyt on väsynyt pieni paimen kerällä vieressä.