torstai 31. heinäkuuta 2014

Riemua ja väärän rotuisia!


Heinäkuun lopun kuumat helteet ovat rajoittaneet pahasti koneen ääressä istumista. Olen keskittynyt lähinnä kuolemaan sängyssä ja säälimään koira parkaa helteillä. Ollaan suihkuteltu, käyty uimassa ja sijoitettu lenkit, sekä treenit mieluiten iltaan tai yöhön. Rakas koneparkakin vetelee viimeisiään, ylikuumenee ja kiukuttee - saa nähdä koska posahtaa.

"WTF, nainen huutaa taas!"
Perjantaina 25.7 saatiin rotukaveri seuraksi. Heidi saapui Riemun kanssa meidän pieneen pitäjään vierailulle. Tarkoituksena oli ensin treenailla, mutta kolmen jälkeen oli vielä pikkuisen liian kuuma. Bortsut saivat juosta nurmikentällä ja hyvin niillä natsasi yhteen. Kuitenkin molemmat makoilivat kuumuutta hirveästi. Tehtiin treeninä Linkin kanssa nouto, sekä pari seuruu pätkää ja taisi olla liikkeestä maahankin siinä hötäkässä mukana. Meno oli kuitenkin vähän laamaa, joten päätettiin lähteä uimaan.




Riemu ja Linkki ovat niin erilaisia persoonia, mutta hyvin pysyivät rannassa. Linkki ei huidellut omille teilleen järveen, eikä hukkunut. Riemu sen sijaan lutrasi rannassa. Vaihdettiin vielä uimapaikkaa kivilaiturille, josta Riemu humpsahtikin tottuneesti järveen ja junnu meni tietenkin perässä. Hyvin ne rallittivat laiturilta veteen ja rannasta laiturille. Hirmu kivaa oli!


Sunnuntaina 27.7 lähdettiin puolestaan Katjan ja Lumon kanssa katsomaan vääränrotuisia. Tai minulle väärän rotuisia kavereita. Tosin en tiedä siltikään, ovatko ne niin vääränrotuisia? Hmm, ken tietää. Aussie Openiin meillä kuitenkin oli suunta. Siellä oli huisisti tuttuja; Maija kera Naurun, Essi Narin kanssa, Oona ilman koiraa, Jenny ja Ilo, Jenna ja Hyrrä, sekä blogipiiristä stalkkaukseni kohteeksi joutunut Milli ja Priya. Myös uusia ihmisiä huimasti, sekä Wirneen J-naperoita omistajineen. Suloisia nuoria aussiepentuja sikisi meidän leirissämme ihan hirveästi.

Kokonaisuutena reissu oli ihan törkeän mahtava. Oli hieno päästä seuraamaan aussieiden skaboja, ja sain ensimmäistä kertaa tänä kesänä kunnon rusketusrajat! En kuitenkaan palanut, kovin pahasti. Löysin myös Lumon kanssa yhteisen sävelen. Lumohan vihaa Linkkiä, mutta voi kuinka pienen aussien naama levisi riemuun, kun se tajusi ettei minulla ole ällöttävää poikaa mukana. Lulle olikin varsinainen tumma ja tulinen rakastaja, joka viihtyi sylissä.

kaunis Nau <3


Naurun kehän jälkeen, karkeloiden ilmeisesti lähentyessä loppuaan, laitoimme leirin kasaan ja päätimme vielä lähteä ruokailemaan läheiselle ABC:lle porukalla. Oli mahtavaa nauraa ja juoruta ihanien naisten kanssa. Kunnollinen vapaa päivä arjesta, oi kyllä!

ps. Me lähdemme visitoimaan Vantaalle 8.8-10.8, sekä Maijan mokoma taisi ilmoittaa miut ja Linkin NakkiAloon, APUA!!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kaksin karkuteillä

Kuumuus ei meitä kaada, kun päästään rannalle vilvoittelemaan. Taas eilen käytiin uimassa ja saatiin kahdesti, kahdesti niskaan kultsu-uros. Ei se mitään, koirien kanssa sattuu vahinkoja, mutta tämäkään omistaja ei viitsinyt pyytää anteeksi koiransa viipottelua vapaana - vaikkei lähestyjä ollutkaan vihamielinen. Mutta on se kumma, kun ei koiraansa viitsi kytkeä, vaikka näkee toisen koirakon tulevan kohti rantaa. Pläntti on onneksi niin leveä, että pystyimme valtaamaan toisen puolen siitä ja nopeasti herra lähtikin kalppimaan koirineen pois.

Linkki haki lelua ja minäkin uskallauduin uimaan bortsun kanssa. Olen kyllä iloinen siitä, että tuo ui hyvällä tyylillä ja tehokkaasti - sekä nauttii tekemisestä. Lelu löytyi joka kerta, vaikka kerran se meinasikin hukkua vesikasvustoon. Linkki ei myöskään välittänyt minusta uimasilla, vaikka moni koira olisi saattanut hätääntyä siitä. Poitsu oli äärihieno.

Illemmalle uhmattiin aurinkoa ja lähdettiin Katjan kyydillä itään treenaamaan. Oli ihan järkyttävän kuuma hiekkakentällä, josta ei juuri ollenkaan löydy varjoa. Olin lähtenyt matkaan taas vailla treenisuunnitelmaa, jotain epämääräistä olin kehitellyt hypystä, sekä seuruun käännöksistä. Pyh, hyppyä päästiin ottamaan. Huomattavasti säkää matalammilla lankuilla, mutta Linkki kuitenkin meni yli palkan luo. En laskenut toistoja, kuinka monta kertaa tehtiin niin, mutta päätin jättää hypyn hautumaan.

Pieni tauko, ja sen jälkeen otettiin paikkamakuu ryhmässä. Taisi olla kahdeksan koirakkoa rivissä ja Linkki ensimmäistä kertaa keskivaiheilla. Ei reagoinut muiden käskyihin vaan tipahti omalla hieman kieroon maahan. En tiedä kuinka kauan makuutettiin, ehdin täyteen matkaan ja palkkaamaan muutamaan otteeseen, ennen kuin paimenlapsi kyllästyi ja alkoi nyhtää kentällä kasvavia ruohotupsuja. Kävin ohjentamassa sitä kyseisestä toiminnosta ja loppuajan makasi hyvin, rauhassa ja täpäkkänä. Täytyy alkaa keksiä jotain paikkamakuuseen jipoiksi, ettei siitä tule liian tylsää liiketti.

Seuruussa Linkki kävi hirveillä kierroksilla. Sillä oli kunnollinen "Katso! Katso! Minä osaan!"-draivi päällä ja junnu tuppasi hieman edistämään, vaikka esittikin ihan mahtavaa työtä. Käännöksissä hukkui, ja oma jaksamus ei riittänyt treenaamaan näitä sen enempää. Palaillaan kotioloissa sitten enemmän. Otettiin myös yksi luoksari täydeltä matkalta ja se oli kympinarvoinen suoritus. Ei ennakoinut käskyjä. Linkki teki myös avoimen kaukot ja treenaili voivoin kaukojen m-s-vaihtoja. On se super.

Loppuajan odotteli varjossa kiinni autossa ja oli äärettömän nätisti. Autoon olisi vain tahtonut jäädä Katjan ja Tiinan koiraksi, viidenneksi pääksi laumaan. Suostui se loppujen lopuksi lähtemään minunkin matkaani. Hölmö tapaus on tuo mustavalkoinen, mutta niin mahtava ja rakas.

ps. voisi edelleen opetella suunnittelemaan treenejä.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ei hyvä, mutta täydellinen

Tiistain extempore Katjan & Lumon, sekä Pauliinan ja Jessen kanssa. 

Eilinen treeni tarjosi pienen makupalan siitä röyhkeydestä, mitä ollaan Linkin kanssa hieman kasvateltu. Tykkään röyhkeämmästä koirasta, Linkki on kiltti, se tekee töitä ilolla ja on mahtava. Mutta semmoinen pieni röyhkeys siitä on jäänyt puuttumaan. Eilen se kuitenkin varasti palkalla ja sikaili noudoissa pienesti.

Tosiaan, niihin noutoihin. Linkki tutustui ensimmäistä kertaa metskuun, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Röyhkeästi se kävi kuitenkin omine lupineen palkkaan kiinni ja tästä pieni palaute. Koira sai olla hetken tekemättä mitään ja sen jälkeen uusi kokeilu, jolloin metsku palautui nätisti ja Linkki sai superkehut. Kaksi onnistunutta toistoa ja unohdetaan metsku taas hetkeksi. Sen jälkeen sai tehdä noudon painavemmalla puukapulalla, eikä tässäkään ollut mitään probleemaa.

Lumon tehdessä paikkamakuuta, Linkki toimi häiriökoirana. Jätin koiran istumaan, palkkasin sen kerran käveltyäni täyteen matkaan, koska häiriö oli kova. Kentän toisessa päässätenavat potkivat palloa, kentän laidalla pelattiin korista, sekä autoja liikehti ympäri kenttää. Linkki pysyi hienosti ja teki näppärän luoksetulon. Sen jälkeen seuruutin sitä pari kertaa Katjan ohi, katkaistakseni Lumon näköyhteyden Katjaan. Linkki teki seuruut tosi pätevästi, ja ilman käsiapuja!

Tein piskin kanssa molemmat jäävät ilman apuja ja hyvin ne toimivat. Vapautin kummatkin paikaltaan. Samalla Linkki tehtaili hieman avoimen kaukoja meinaten hukata pikkuisen ajatustaan. Makuutin koiraa myös paikallaan palkkaillen, kun miltei kymmenen mopoautoa päättivät lähteä yhtäaikaa parilla kaksipyöräisellä höystettynä. Junnu pysyi hyvin maassa. Mahtava otus. Tehtiin myös yksi luoksepäästävyys ja namin voimalla takamus pysyi maassa - liekkö edes huomannut Katjaa.

Linkki sai hakea myös frisbeetä ja tehdä samalla is-sei-maa-settejä eri järjestyksessä ennen kuin frisbee lensi. Linkki myös teki töitä Katjan kanssa toimien ihan hyvin hänelläkin. Moisen rupeaman jälkeen junnu toimitti seurakoiran virkaa chillaillen nurmikolla vapaana tien vieressä. Mikä mahtava jäbä!

Aikaisemmin päivällä käytiin vielä uimassa. Hieman uhkarohkeana totesin, että saakoot junnu mennä vapaana uimaan ja kadotkoon, jos käskyt ei mene läpi. Olihan meillä upea vesilelu mukana, joka ollaan saatu Jenniltä viime vuoden puolella. Mutta ei, koira ei karannut, vaikka vieressä ui kaksi sorsaperhettä ja lelukaan ei hukkunut. Puolessa välissä harjoitettiin hieman vesikävelyä hihnassa. Tekee muuten omistajankin kipeille raajoille hyvää moinen tepastelu. Kyllä sitä saa olla ylpeä koirasta.

Linkki on oikeasti sitä kaikkea, mitä voi vaikean koiran jälkeen toivoa. Tuossa eläimessä ei ole mitään vikaa ja se on aivan käsittämättömän mahtava.

Ehdottomasti kesän paras maanantai!

(auttamattomasti olen myöhässä t. laiska bloggaaja. 
tämä siis koskee 7.7. maanantaita)


Haikeudella muistelen maanantain hyvää fiilistä, mahtavia ihmisiä ja upeita koiria. Maanantai ei tuntunut yhtään maanantailta ja sunnuntai-iltana pieni jännitys kipristeli mahassa, kun tiesin, että Maija tulee Hämeenlinnaan! Yhteiset treenit Maijan ja Katjan kanssa ovat oikeasti odottamisen arvoisia. Samalla jännitti, että miten Linkki suhtautuu, kun se oli viettänyt vapaan mökkiviikonlopun viihdyttämässä kavereitani.

Veneillessä junnu oli kuulemma käyttäytynyt hyvin, ollut oma hurmaava itsensä ja rakastanut paljon. Nukkunut ja ollut kuin kotonaan vieraissa paikoissa. Päässyt grillaamaan ja leikkimään kahden koiran kanssa, sekä näyttänyt koiraelämän parhaita puolia niitä kaipaaville. Junnusta pidettiin, ja oli ilo kuulla, että sille osattiin pitää kuria, eikä se kussut ketään linssiin. Muutenkin hurmaava oma itsensä, eikä ollut yhtään väsynyt reissusta, vaikka odotin kotiin puolikuollutta bortsua.

Mitä siihen mahtavaan maanantaihin taas tulee, niin huh huh. Vähän keskipäivän helteiden jälkeen luut raahattiinkin nurmikentälle, jossa oli kaikkien onneksi varjoa. Katjalla oli mukanaan issikat Isla ja Tuike, sekä auspai Lumo. Maija oli tullut aussiepowerilla mukaan, eli Kida ja Nauru kurkistelivat luukusta.

Linkki teki ekassa setissä vaan kevyttä höntsäilyä, pikkuisen perusasentoa, seuruuta ja muuta diipadaapailua. Myös paikkamakuun se teki muiden kanssa rivissä, palkkailin sitä kohtuu tiheästi (ei välttämättä olisi tarvinnut) rauhallisesta makuusta. Lopun kaiken palkkailin sitä, että odotteli rauhassa häiriöstä huolimatta. Toiseen settiin Linkki teki liikkuroidun alokasluokan, joka sai meikäläisen karvat nousemaan pystyyn. Koitin kertoa Maijalle, ettei se osaa! Se on pentu vasta, eikä sille ole koskaan tehty mitään tuommoista. Onneksi kitinöitäni ei otettu huomioon ja Linkki sai tehdä liikkuroidun alon lyhennetyllä seuruulla.


Luoksepäästävyydessä se oli ihan valmis rakastamaan Maijaa, mutta toisella kertaa jäi aloilleen ja tämä hoidettiin loppuun nätisti namiavulla.

Vapaassa seuruussa Linkki oli oma tavallinen superitsensä. Käännöksessä se vaan hieman aukesi ja meinasi jättää viimeisen perusasennon hakematta. Muuten se oli mainio.

Liikkeestä maahanmenossa annoin tosi vahvan vartaloavun, vaikka koira ei olisi tarjonnut sitä. Ei meinannut nousta enää sivulle.

Luoksetulossa jäi hyvin, ja tuli nätisti. Heitti ehkä hieman liian pitkän lenkin takaa sivulle.

Liikkeestä seisominen tehtiin kahteen kertaan, kun minä aivopiereskelin ja palkkasin koiran ennakoinnista. Toisella kertaa vapautin suoraan seisomisesta.

Kokonaisuutena Maija bongasi virheitä; käskytän myöhään, en luota koiraan ja annan sille turhia apuja. No, tottahan tuo on joka sana.


Loppuilta vietettiinkin Katjan luona metsälenkkeillen ison koiralauman kanssa, ja pääsi tassukansa pulahtamaan järveenkin pariin otteeseen. Lauma toimi hyvin ja ylimääräisiltä kärhämiltä vältyttiin. Linkillä oli superhauskaa Naurun kanssa, eikä koira kadonnut uidessakaan mihinkään kauemmas.



Sen jälkeen käytiin kaupassa, ja Linkki joutui hengaamaan Kidan ja Naurun kanssa takarontissa. Kida oli täpäkkänä ja laittoi nuorukaisen kuriin. Ei hirveästi poika rehannut autossa. Kauppakäynnin jälkeen päästiinkin itse asiaan ja kohokohtaan; paskanjauhamiseen sekä grillaamiseen. Omnomnom! Kyllä maha kiitti ja mieli lepäsi, aivan mahtavia ihmisiä molemmat, mahtavia koiria ja mahtavaa ruokaa!

ps. postauksen kuvista saadaan kiittää ihanaa Maijaa!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

SuperLinks ja McDonalds

Linkki on super. Yksinkertaisesti. Päivä toisensa jälkeen havahdun siihen, kuinka mahtavan koiran olen saanut. Junnulla on ikää reilu vuosi, ja se on paljon tasapainoisempi, fiksumpi ja kivempi kaveri kaikkeen. Linkin kanssa on kiva tehdä kaikkea uutta, sekä kaikkea vanhaa. Ylipäätään Linkin kanssa on kiva touhuta ja kiva olla touhuamatta, kun tietää ettei se pimahda muutaman päivän levosta.

Tänään käytiin tekemässä tokoa häiriössä. Siis koirahäiriössä. Linkki dunaili pääsääntöisesti vapaana, eikä se meinannut mihinkään livistääkään. Alunalkaen paikalla oli meidän lisäksi neljä koirakkoa, loppua kohden kuusi koirakkoa. Ekassa setissä tehtailtiin ensin kierroksia ylös, siitä pari näppärää seuruuta, paikkamakuuta, temppuilua ja perusasennon askelia hieman omassa rauhassamme. Myös setti avon kaukoja otettiin. Palkkailin kontaktista minuun ja ympäristön ignooraamisesta. Linkki teki hyvällä draivilla. Mentiin pitämään juomataukoa ja rauhoituttiin hieman kentän laidalle vaihtaen kaikki treenireleet pois. Tauko oli hyvin selvä junnulle ja se lepäili palkoilla mukavasti paikallaan.

Seuraavassa setissä vietiin seuruu kunnolliseen häiriöön, käytettiin koko kenttää hyväksi ja pujoteltiin koirakkoja. Mentiin lähelle ihoakin ja jäbä teki mainiosti kovemmin ja kovemmin hommia pitäen kontaktia. Linkki teki pari liikkeestä stoppia peruuttaen pysähtymällä kuin seinään ja sitten se sai hassutella kierimällä, pyörimällä ja tanssimalla. Koiralla oli kiva vire myös toiseen settiin ja se jaksoi tehdä. Oltiin näiden kahden setin jälkeen valmiita kotiin.

Linkki sai rehata hetken Katjan Tuikkeen kanssa ja ne löysivätkin kivan yhteisen sävelen. Tuikkeen Linkki on nähnyt jossain joulu-helmikuussa ensimmäisen kerran ja niillä oli hirmu kivaa silloin. Yhteinen sävel löytyi leikkiin nytkin. Junnulle teki kyllä hyvää päästä hieman leikkimään, kun ei pitkään aikaan ole saanut ottaa kontaktia muihin koiriin mitenkään ihmeellisemmin. Kivaa sillä oli.

Seurapiiripaimen sai väläytellä kykyään sulautua elämään, kun päädyttiin mäkkäriin kahville. Ulkoterassilla istuessa paimen nousi oikeaoppisesti istumaan tuolille ja katselemaan ympäristöä. Olin ihan varma, että se rakastaa jokaisen ihmisen halki, mutta hyvin paimen piti takamuksensa penkissä. Kyllä se katseli ohi ajavia autoja, ihmisiä, koiria. Mutta oli ihan hirmu nätisti. Kertaakaan ei tarvinnut ottaa kiinni tai pelätä, että koira sinkoaisi johonkin. Linkki oli hyvin rakkauspaimen.

Autossakin se odotti nätisti, kun käytiin sisällä syömässä. On se superr. Kotona koira kömpikin tyytyväisesti sohvalle ja huokaisi. Linkillä oli kivan erilainen ja raskas päivä takanaan, mutta oli paimen superr. Se teki kaiken mitä pyydettiin ja vähän enemmänkin.