lauantai 23. joulukuuta 2017

2017 tavoitteiden läpikäynti

Olen naureskellut vuoden tavoitteita. En tiedä onko tämä ihan oikeasti hauskaa vai surkuhupaisaa? Vuosi on ollut tunteiden vuoristorataa, kun on opetultu uutta kahden uuden tyypin kanssa. Mutta lähtökohtiin nähden tunnun onnistuneeni. Luxin tulo oli sattuman kauppaa ja olin asennoitunut elämään vuoden yhden koiran ja lapsen kanssa. Lopun kaiken Luxille ei tullut tavoitteita listattuakaan, mutta epävirallisena sen kanssa on ollut ottaa arki haltuun. 

Yllämainitussa ollaankin onnistuttu hyvin. Lux on arjessa helppo koira. Se kulkee siivosti hihnassa, se on nätisti kotona yksin. Varsin huomaamaton saksanpaimenkoiraksi. Lux on treenannut hieman tottisjuttuja ja se astuu laumaan kuin laumaan nätisti. Se ei uhoile ja kunnioittaa muita. Se on varsin tasapainoinen ja näppärä koiralapsi. Ja hirmuinen ikävä sitä on, kun tyyppi on juoksuhoidossa kasvattajan kanssa. Se on ottanut koko perheen sydämen haltuunsa ja uskomattomin suhde on tuon pienen ihmislapsen ja koiran välillä.


Linkin tavoitteet tälle vuodelle oli: 
★ TK1
Käytiin kaksi alokkaan koetta, jotka molemmat kaatuivat paikkamakuuseen. Vuoden kisauksilla siis plakkarissa 2x ALO3.

★ BH
En oikeastaan luonut tälle ajatustakaan. Link treenasi kaupan edessä norkoilua, mutta muuten BH:n eteen ei ole tehty mitään.

★ Silmäpeilaus & polvitarkastus
Tarkit jäivät ensi vuodelle. Ajattelin samalla kertaa käydä tsekkauttamassa Luxinkin silmät/polvet.

★ Runsas naksuttelu
Tästä ei oikeastaan ole muistikuvaa. Hiukan ollaan naksuteltu, ei mitään suurempaa projektia. Silti kuitenkin hävettävän vähän ollaan tehty naksun kanssa hommia.

★ Ruokinta balanssiin
Ruokinta on mielestäni ihan ok kantimissa, tai ratkaisut siihen on selvillä. Tilasin M&M:n alesta Linkille Planet pet Society Active sapuskaa HHC:n rinnalle. 

★ Yksi päiväreissuvaellus
Päivävaellukselle ei olla keritty, lähinnä pennun astuessa kuvioihin ei viitsinyt pidemmälle vaellukselle lähteä.

★ Terveenä pysyminen, koirakontaktit, treenit
Terveenä pysyttiin kummankin koiran puolelta. Lux on käynyt hakemassa rokotteet ja Linkki ei ole lekurilla vieraillut. Koirakontaktit on aikalailla jäänyt ohituksiin. Leikkitreffejä ei oikein ole pidetty. Lux on miitannut veljensä, sekä Nari-collien. Link puolestaan alkuvuodesta treffasi Leenan paimenlaumaa. Treeniporukka löydettiin loppukesästä hetkeksi ja oli mukava käydä treenaamassa uusien ihmisten kanssa. Vähän jäi käteen ja harmillisesti treenitkin loppuivat nopeasti. Treenikerrat jäi hävettävään 4krt.

Kokonaisuudessaan ei onnistuttu oikein missään. Tosin muuttujana tosiaan oli Lux. Joka on tuonut elämään paljon ja vähän lisää. Yhden koiran kanssa elo tuntuu nyt hirmu tylsältä. Kyllä tämä kaksi koiraa on enemmän mun juttu, kuin yksi. Ne liikuttavat toisiaan, ne purkavat toisiltaan virtaa ja niitä on muutenkin kiva katso touhuilemassa. Lisäksi ne on ihan erilaisia persoonia ja niiden kanssa on hauska touhuta.

Omat tavoitteet:
★ Palautuminen ja kuntoutuminen, terveellisemmät elämäntavat
Elämäntavat on paremmassa jamassa kuin vuoden alussa. Kroppa alkaa pikku hiljaa olemaan entisensä, vaikka aikaa se on ottanut. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että olen löytänyt liikunnan ilon uudestaan ja etenkin säännöllisyyden! Ja hyvän ruokailun.

★ Organisointi, oman jaksamisen tiedostaminen
En koe täyttäneeni tätä tavoitetta täysin, sillä itsetutkiskelu ja oikeiden välineiden löytäminen on edelleen kesken. Mutta parempaan suuntaan on menty.

★ Blogin pitäminen hengissä
Tämä tulee olemaan järjestyksessään 25. postaus, joten se on jo postaus enemmän kuin viimevuonna. Hieman surkuhupaisaa, mutta hengissä kuitenkin. Edes joten kuten!

Nyt aletaankin miettimään ensi vuoden tavoitteita. Toivottavasti ensi vuosi on aktiivisempi kuin tämä vuosi - koira, sekä kaveririntamalla. Uskon muuton edesauttavan asiaa. Ehkä ensivuoden alusta voitaisiin alkaa seurailemaan kulujakin jonkin verran. 

perjantai 15. joulukuuta 2017

Aikuinen nainen mä oon

Lux teki meille jouluyllätyksen, eli tyyppi aloitti ensimmäiset juoksunsa 1v 8pv iässä. Onhan niitä odoteltukin ja musta on tuntunut, että Lux on tehnyt juoksuja jo paljon pidempäänkin. Taisin viimeksi sanoa, kun tyyppi oli 8kk, että jo on ihme jos ei juoksut viikon sisään ala. Eihän ne alkaneetkaan. Tiistaina koirien leikki oli erilaista, ja Linkki kulki nenä kiinni Luxin takamuksessa. Päivemmällä lattialla oli tippa verta.

Ilmoitus kasvattajalle ja tuumaus, että hei, me tullaan kylään ja Lux jää viettämään menkkapäiviään kasvilaan. Starttasin auton keskiviikkona Kouvolaa kohden. Lux ei ihan hirveästi ole viettänyt tunteja autossa, mutta Mikkelin kohdalla oli pakko tarkistaa, että muistinhan ottaa koiran mukaan. Se ei ollut äännähtänytkään koko matkan aikana, eikä tyyppiä näkynyt taustapelistäkään. Kyllähän se oli mukana.

Lux asettui kasvattajan laumaan hyvin ja otti paikan nopeasti kodikseen. Onhan se syntynyt siellä ja elänyt muutenkin elämänsä ensimmäiset kuukaudet. Käytiin iltasella hallilla vielä illasta ja pääsin kokeilemaan hieman erilaista koiraa, mitä kumpikaan omistani on. Tuntui, kuin olisi ohjannut valtamerilaivaa, kun kaveri oli niin iso.

Sain oman koiran kanssa toimimiseen lisää palautetta ja varmuutta. Oikein harmitti jättää Lux juoksuhoitoon, kun olisi nyt intoa treenata. Tietää miten ongelmakohtia lähtee työstämään. Mulla on kyllä vakaana ideana lähteä useammin kasvattajan kanssa treenaamaan, kunhan saadaan muutto pois alta.

Koti on hiljainen yhden koiran kanssa, etenkin, kun koira on huomaamaton Link, joka lojuu vaan jossain. Link etsiskelee Luxia jonkin verran, vaikka mitenkään läheiset välit koirilla ei ole. Onneksi on kuitenkin toinen koira tässä, jotta pääsee edelleen harrastamaan ja nauttimaan koiranomistajan huveista. Helpompaa on myös toteuttaa joulu, uusivuosi ja muutto, kun on vain yksi koira. Joten sinällään Lux ajoitti juoksunsa hyvin.

Kotimatkalla auto kuitenkin päätti hajota, ja olin jumissa mörön takamuksessa melkein kolme tuntia. Kotiin kuitenkin pääsin, erisia on kuitenkin se, millä auto saadaan kotiin. Ei kestänyt Honda tuota reilu 500km ajomatkaa kokonaan.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulu on jo ovella

Meidän vuosi on ollut blogin ostalta varsin hiljainen, kun ollaan opeteltu kahden koiran ja lapsen yhteiseloa. Vuodenvaihteessa vaihdetaan maisemaa kaupunkiin, ihan Kuopioon. Olen niin iloinen ja odotan uusien harrastusmahdollisuuksien avautumista. Myös isompi asunto on ihan tervetullut vaihtoehto, vaikka kerrostaloelämää ei ole ikävä. Toivotaan, että naapurit olisi kohdallaan!

Lux täyttää kohta vuoden. Se on edelleen hirveän fiksu saksalainen neito. Luxin ongelma treeneissä on ääntely, tai lähinnä piippaus. Se suorittaa nätisti kaiken pyydetyn, mutta äänihaittoja on. Sillä on vaan kivaa!! Kotioloissahan tyyppi on ihan hiljainen ja rehellisesti minulla on hieman sormi suussa tämän ääntelevän yksilön kanssa, koska aiemmat koirani ovat olleet hiljaista sakkia.

Link puolestaan on tehnyt lähinnä sitä samaa ylläpitävää treeniä ja olen haaveillut ilmoittavani sen kokeeseen, koska kisaaminen nyt vaan on kivaa. Ei vain ole sattunut kokeita lähelle, niin on sitten jäänyt ilmoittamatta. Ehkä ensi vuonna, jos saan nieltyä tuon lisenssin. Riippuu pitkälti siitä millaisia treenejä saadaan aikaan alkuvuoden puolella.

Joulukuussa ei tule tapahtumaan enää mitään ihmeellistä, ellemme lähde Luxn kasvattajan luona käymään. Ehkä ensi vuonna paremmalla ajalla, ja enemmillä treenimäärillä. Toivon niin, että päästäisiin johonkin ryhmään treenaamaan ensivuonna. Ehkä tulen listaamaan jotkut tavoitteet, sekä käymään vanhat tavoitteet läpi.
11,5kk



sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kas kerran torille kävelimme


Luxin paikkamakuuprojekti potkaistiin käyntiin perjantaina ruokakippotreenillä. Siirsin suoraan treenin pihalle, koska koira tietää mitä maahan tarkoittaa. Ensimmäiseksi ongelmaksi löytyi kiihtyminen. Kierrokset nousi tappiin, joten Lux sai tehdä kolme lyhyttä toistoa, jotka kestivät sekunteja. Hain sille rauhaa ja oikeaa mielentilaa. Hiljaisesta, lyhyestä makuusta vapautin sen palkalle. Lux luopui helposti ruuasta ja tarjosi kontaktia, joten niistäkin treeneistä on ollut hyötyä. Paikkistreenejä jatketaan viikolla, kun viikonlopuna haluaa vähän relata ja viettää aikaa perheen kanssa.

Lux ja Linkki ovat kunnostautuneet myös perusasentonaksuttelulla. Luxille haen omatoimisempaa tuloa perusasentoon, jotta saisin käsiapua pois. Linkille taas olen naksutellut kontaktin kestoa. Kotioloissa se onkin ihan pala kakkua, mutta häiriön lisääntyessä Linkki herpautuu nopeammin.

Kävelimme koko konkkaronkan kanssa kylämme torille tekemään häiriötreenit. Linkin häiriöön kuuluivat rullalauteilevat tenavat, koira, sekä ohi menevät autot. Autot unohtuivat nopeasti, mutta koiraa piti hieman kytätä ja lapsetkin olivat jänniä. Linkki ei ole aikoihin treenannut nameilla, joten sen palkan hakeminen oli lähinnä ponnahtelua kainaloon tai sinkoamista eteenpäin ennen kuin bortsu sisäisti palkan tulevan minulta. Naksuttelin sille aika tiheästi hyvästä ja tiiviistä kontaktista, sekä hieman seuruun paikkaa. Tauon jälkeen pohdiskelin liikkeestä maahan menoa, johon on selkeästi tullut epävarmuutta ja/tai vieterille jäämistä. Voi olla, että olen liian monta kertaa palkannut koiran maahanmenosta lentävällä lelulla, että se ennakoi sitä. Tarvii muuttaa siis taktiikkaa tämän kanssa.

Lux puuhasteli häiriössä myös perusasentoja. Palkkailin sitä hyvästä kontaktista ja otettiin hieman seuruutakin mukaan. Luxin treenistä ei mielenpäälle jäänyt oikein mitään. Se teki myös liikkeestä maahanmenon alkeita niin, että peruutin sen edessä ja vahvala vartalo/käsiavulla autoin sen maahan. Ei voi muuta sanoa, kuin pätevä pentu.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Syksy ♥


Syyskuu on jälleen ollut kuolettavan hiljainen kimppatreenien osalta, joten blogiakaan ei ole hirveän usein tullut availtua. Treenit eivät kuitenkaan ole sammuneet kotona, vaan pentu on etenkin oppinut hirveästi uusia asioita. Allekirjoittanut puolestaan on opetellut uutta arjen hallintaa ja opetellut jopa tykkäämään aamuista, jotka sisältävät yleensä tunnin aamulenkin.

Luxin kanssa on naksuteltu luopumista ruuasta. Se on ahne, eikä aina ajattele täysillä, jos ruokaa on esillä. Nopeasti se kuitenkin hoksasi vaihtaa ruuan tuijottamisen kontaktiin. Tarkoituksenani olisi jalostaa tätä luopumista leluihin (ja laajentaa myös esimerkiksi lentäviin lehtiin, jotka on pennun mielestä parasta ikinä just nyt). Lux ei ole hirveästi treenannut perusasentoa ilman käsiapua, mutta sillä on pieni ajatus siitä, mitä siltä haetaan. Ajattelin ensin hakea kontaktin perusasennossa namiluopumisen kautta ja sen jälkeen kokeilla, josko saksalainen tarjoaisi omaehtoisesti perusasentoa. Siirrytään siis astetta luovempiin vaihtoehtoihin välillä.

Seuruu näyttää kivalta imuttaessa, sekä sen paikka on oikea. Vielä en ole lelua tuonut tähän, mutta ideana olisi opettaa Luxille kainalopalkkaa, sekä saada imutus pois. Osittain myös sen luopumisen kautta. Tyhjentelin taas puhelinta, jos tästä saataisiin videota.

Lux on myös jumpannut kaukoja. Sisällä se vain tarvisi pitävämmän alustain kuin meidän muovimatto, koska koira leviää kuin jokisen eväät konsanaan. Luxin ongelma on ollut malttamattomuus ja olen pidentänyt käskyvälejä ja palkannut sitä asennon pitämisestä. Ahkerasti ollaan otettu seisomista mukaan käskyihin. Maasta se nousee hienosti ja ilmavasti pompun kautta. Toivoisin, että Lux pystyisi pitämään tämän idean kaukoissa. Koska jos se pitää - niin kaukot ovat äärettömän mageat jossain vaiheessa.

Paikkamakuun opettamiseen olen punonut suunnitelmaa, joka olisi tarkoitus laittaa käytäntöön ennen kuin ulkona on liian kylmä makuuttaa koiraa. Samaten ajattelin soveltaa tätä paikkistreeniä Linkille.

Linkin suhteen tarkoituksena olisi päästä videoimaan palkaton seuruu, sillä motivaatiotreenejä on tehty paljon. Haluaisin nähdä missä kohtaa oikeasti mennään. Samalla tahtoisin kokeilla tehdä sen kanssa alokkaan palkattomana lävitse ja mielellään tämäkin videolle. Täytyy vain yrittää löytää mieheltä hieman aikaa, että saisin hänet kuvaamaan. Paikallaan oleva kamera on hieman haastava.

Joka tapauksessa näillä mennään eteenpäin ja nautitaan syksystä. Tuntuu, kuin syksy olisi viileämpi ja kauniimpi näin hieman ylempänä.

Lux 9,5kk, n. 55cm/16,5kg

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Hullu mikä hullu


Torstai tuntuu vakiintuneen treenipäiväksi, vaikka koitetaan erikseen sopia milloin mennään. Ajattelin olla sekopäinen ja ottaa mukaan koko lauman mukaanlukien lapsen ja molemmat koirat. Suuruuden hullua ehkä, mutta on niin kiva päästä tekemään sitä omaa juttua, ettei haitannut.

Luxin setti alkoi ohitusharjoituksilla ja pennun mielenkiinto tuntui olevan enemmän maan haistelussa ja muutenkin se oli enemmän tai vähemmän laama-moodilla. Veikkailisin runsaan haistelun ja osittaisen korvattomuuden viittaavan todella vahvasti juoksuihin. Ruualla se teki ihan nättejä perusasentoja, joita pyöriteltiin. Lux kävi myös tutustumassa houkutuksiin, kun kentälle lastattiin kasa leluja ja ruokaa.

Lux opettele myös rauhoittumaan käy siihen -käskyllä, joka meillä on käytössä Linkilläkin. Luu asettautui nätisti viereen rapsuteltavaksi tai nyhti heinikkoa irti. Täysin rento se ei ollut, mutta malttoi maata paikallaan kohtuu rauhassa, ellen itse sotkenut nameja sen kuonon lähelle.

Linkki puolestaan... Se tuli autosta häntä tötteröllä ja hirveän touhukkaana. Focus ei kuitenkaan ollut häiriössä - vaan pieni musta oli ihan tohkeissaan siitä, että hän pääsi vihdoin treenaamaan. Käytiin Linkin kanssa seuruuttamassa houkutukset läpi, sekä esiteltiin meidän työskentelyä muillekin. Koko koira esitti niin ilmavaa ja näyttävää seuruuta ettei tosikaan. Kaiken lisäksi se pääsi esittämään myös "kehä ravia" toisen koiran häiriönä. Lienee sanomattakin selvää, että viimeksi viimevuoden puolella kehässä ollut tarmoa puhkuva koira ei esittänyt parhaimpia liikkeitää, saati seisomista. Linkin vahvuudet oli todellakin tänään seuruussa sekä yllättävää kyllä, siinä rauhoittumisessa.

Kokonaisuutena olin hirveän tyytyväinen molempien koirien setteihin, sillä ne joutuivat myös hengailemaan "turhaan" kentän laidalla, koska en uskaltanut jättää kumpaakin tyyppiä autoon. Mahdottomuus ei ole tälläkään porukalla lähteä tekemään asioita, vaikka voimia se kyllä vei aivan järkyttävästi.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

"Näyttelytreenejä" ja merkin kiertoa


Käytiin torstaina toisen kerran kimppatreeneissä Luxin kanssa. Ehkäilin vielä kovin ennen lähtöä, kun koirat olivat olleet aika hyvällä aktivoinnilla päivällä. Päädyin kuitenkin pakkaamaan kojootin ja treenikamat autoon ja hurautin paikalle.

Ensimmäisessä erässä otettiin ringissä pujottelua/paikallaan pysymistä. Lux suoritti paikallaoloja muiden ohittaessa niin perusasennossa istuen, maaten kuin kaukoja tehden. Se ei kertaakaan yrittänyt lähteä moikkaamaan ketään. Omalla pujotteluvuorolla sitä hieman epäilytti viereinen collie ja toisella puolella oleva terieri. Muuten se ohitti nätisti ja teki myös maahanmenoja osana ohittelua. Tehtiin myös ihan kohtaamistreeniä, jossa koirat kohtasivat hallinnassa samalla puolella. Tämäkään ei teettänyt Luxille hirveämpiä vaikeuksia. Yhteensä meitä oli kuusi koirakkoa, joten kohtaamisia ja ohitteluja tuli reippaasti. Tässä välissä Lux pääsi sitten lepäämään.

Toisessa setissä se pääsi häiriökoiraksi ravaamaan collien perään, jolla on tapana vilkuilla takana tulevaa koiraa. Lux ei ole koskaan ravannut kehässä kenenkään kanssa, mutta se meni törkeän hienosti ravia hihna tuntumalla. Vähän se pääsi kiihtymään ja haukahti kerran, mutta muuten ravattiin nätisti kaksi kierrosta. Huvikseni ja esimerkiksi muille seisotinkin Luxin niinkuin saksanpaimenkoiria seisotetaan.

Muuten likka sai hengailla minun kanssani kehässä, kun toimitin kuvaajan virkaa ja kuvailtiin terieriä. Se oli pennulle loistava rauhoittumisharjoitus ja enimmäkseen Lux makoilikin vieressä nätisti tai nyhti apiloita nurmikosta. Sillä ei ollut kiire mihinkään ja tällainen hengailukin tekee nuorelle koiralle äärettömän hyvää.

Lopuksi pyysin vielä treenikaveria ottamaan muutaman kuvan Luxin seuruusta saadakseni hieman käsitystä siitä, millaiselta se näyttää. Puhelin on toistaiseksi niin täynnä kuvia ja kaikkea muuta roinaa ettei sinne videoita mahdu. Lux seurasi hyvin imutettuna, vaikka oli selkeästi väsynyt. Se tekee töitä tosissaan ja tuntuu tosi hyvältä käteen.

Palautteeksi saatiin, että perusasennot ovat hieman vinoja seuruun lopussa, mutta ok alussa. Alussa koira on, mutta se tekee hyvin töitä. Enemmän viettiä hommaan kuulemma pitäisi saada, mutta teknisesti hyvä koira. Olen jättänyt viettitreenaamisen suosiolla hieman syrjempään, koska pentu on vasta pentu ja tahdon, että sen pääkoppa kestää rankemman treenin. Haluan myös, että tekniikka on hyvässä kondiksessa ennen kuin koiraa lähtee nostattamaan enemmän.




Link ja Lux ovat molemmat työskennelleet pihalla merkin kierron parissa, koska en ole saanut itsestäni aikaiseksi rakentaa ruutua.

Linkin ongelmia ovat olleet muunmuassa merkin tunnistaminen (tähän mennessä se on kiertänyt puita, tolppia, isoja kiviä, autoja ja muita kiinteitä ja selkeitä kohteita), joten koira kaahasi ensimmäisenä merkistä ohi. Toinen ongelma Linkillä on ollut, että sen liike pysähtyy, kun merkiltä pitäisi palata tai se tekee valtavan kaarroksen. Lähdin korjaamaan ongelmaa ensin lyhyellä välillä palkaten sen ruualla, kun bortsu ymmärsi ottaa aivonsa kehiin ja silmät. Tiukempaa käännöstä hain toisessa treenissä pallon kanssa. Palkka ei voi olla minulla kädessä, mutta kiertomerkin vieressä se sai aikaan nopean ja tiukan käännöksen. Jopa niin tiukan, että merkki kaatui kerran. Linkki tietää mitä sen pitää tehdä, mutta se ei aina malta ottaa aivojaan mukaan työskentelyyn. Pallon vetovoimalla saatiin muutamia tosi hyviä toistoja pidemmältäkin matkalta niin, että pallo siirrettiin paljon lähemmäs koiran lähtöpistettä.


Lux puolestaan teki ensimmäisiä kertoja merkkejä. Se on aika naminarkomaani ja harvemmin käyttää päätään, jos ruokaa annetaan nenän eteen. Päädyin Luxin kanssa näyttämään kädellä kiertoa minimoiden koiran epäonnistumisen. Irrotin myös sen kuonon kädestäni, jotta aivot ei menisi ruoka-moodiin. Lux teki myös todella näppäriä ja hyviä toistoja onnistuen. Voi olla, että palaan Luxin kanssa tähän vielä naksuttimella, mutta aika sen näyttää. 

lauantai 12. elokuuta 2017

Back in business


Olen tehnyt kovasti töitä, että löytäisin itselleni treeniseuraa. Nyt tämän asian osalta näyttäisi vihreää valoa, kun n. 14km päässä pyörii omatoiminen "näyttelytreenirinki". Oltiinkin siellä visitoimassa ensimmäistä kertaa. Päivän osoittautuessa hirveän lämpimäksi, jätin mielelläni bortsun kotiin ja lähdettiin vain likkojen retkelle.

Menossa oli mukana erilaisia koiria eri roturyhmistä, vaikka saksalaisedustus oli vahvin. Niitä oli peräti kolme paikalla. Oli pientä, isoa, vanhaa ja nuorta. Aina on jännittävää tulla uuteen porukkaan ja vähän fiilistellä millaisia koirakkoja ja ihmisiä oli liikenteessä. Näin ensimmäisellä kertaa tehtiin vähän kaikkea - koirat lähinnä yksitellen "kehässä". Ei karsittu pihalle näitä pk-puolen ihmisiä, vaan heille oli henkilöryhmää ja sitä mitä itse kukin toivoi.

Luxin vuorolla oli makkararinki. Ei-koiraihminen kuvaa tuota pentua nopeasti araksi, vaikka se oikeasti on vain jonkin verran pidättyväinen, eikä sitä liioimmin kiinnosta ihmiset. Haaveilen edelleen salaa hieman hakukoiran urasta, niin Lux sai tehdä makkararinkiä - eli käydä syömässä vain kaikkien luona. Se ei vierastanut, ei aristanut, eikä väistänyt ketään. Rauhallisesti se kulki rapsuteltavana ja söi ruuat, muttei härveltänyt sen enempää. Olin ihan häkeltynyt siitä, miten rauhallisesti se otti tilanteen.

Poistuin seuraavan koiran tieltä hieman kauemmas tekemään omia juttuja. Luxille isompi häiriö oli pidempi nurmikenttä kuin ihmiset ja koirat, joita se ei juurikaan ole nähnyt. Seuruuttelin pentua vaihtelevalla vauhdilla, käännöksillä ja askelsiirtymillä imuttaessa ja irrottelin kättä välillä. Sen kanssa pitäisi kohta siirtyä jo pidempää matkaa seuruuttamaan ilman imutusta, koska koiralla on tosi hyvin selvillä mitä siltä haetaan.

Lux teki myös i-m vaihtoja, sekä i-s vaihtoja. Seisomisessa se meinaa vielä liikkua hieman eteenpäin pakostakin, mutta olen palkkaillut sitä pompahtavista ja suoraan jaloilleen jäävistä seisomisista. Lyhkäisen paikkamakuun pentu teki myös itse ja ainoa puuttuminen oli nurmikon haisteluun. Pätevä likka.

Olin ihan fiiliksissä. Lux odotti myös autossa nätisti. Tällä hetkellä meillä on käytössä porrasperä auto, niin takapenkillä hengailu tulee koirille tutuksi. Lux ei kuitenkaan ollut moksiskaan odotteluista ja se ei myöskään huutanut autossa, vaikka muutama muu koira möykkäsikin viereisissä autoissa. Likka myös nukkui automatkat, vaikka se ei hirveästi ole päässyt autoilun makuun. Lux on luultavimmin ollut meillä autossa mukana alta 10 kertaa, mutta se matkustaa kuin kokenut konkari. On jotenkin outoa, kun taustapeilistä ei näy päätä ja korvaparia. Linkki nimittäin ei nuku ikinä autossa, vaikka matkattaisiin kuinka pitkää matkaa tahansa. Koska saattaahan vastaan tulla vaikka auto!!

Fiilikset ensimmäisestä treenistä olivat varsin hyvät. Porukka tuntui mukavalta ja toivottavasti jatkossakin pääsemme mukaan hakemaan häiriköityä treenejä ja ehkä hieman vinkkejäkin, mikäli niitä tuolta tulisi.

torstai 10. elokuuta 2017

Lux 8kk & Link 4,5


8kk ikäinen Lux on sirpakka pentu. Tirriäinen opetettiin juuri ja juuri kuvaa varten seisomaan, eikä avustajaa ollut sen enempää kuin Linki pitämässä pennun huomiota hieman itsessään. Lux on lenkkeillyt nyt aika paljon myös yksin opetellakseen kohtaamaan asiat myös ilman toisen koiran tukea - tai näin ajattelin. Luxin reaktiot eivät kuitenkaan ole uusiin asioihin sen suuremmat, oli mukana Link tai ei. Se ottaa kaiken mitä mainioimmin vastaan. Luxilla on tällä hetkellä paras hihnakäytös minun koiristani. Pumpulipallosta on kasvanut varsin kivan oloinen nuori neitokainen, joka ei anna maailman hätkäyttää itseään. Tämä koira tuntuu niin käteen sopivalta ja kivalta. Vaikka hieman sikaa lähdettiin säkissä katsomaan, ei Lux ole tuottanut pettymystä. Se on upea. Kaikessa vaatimattomuudessaan.


4,5 vuotias Link on myös makea ilmestys. Linkin kanssa ollaan hömpsötelty tokoa bortsun priva-aikana. Se on ollut ihan liekeissä, kun ollaan treenattu askelsiirtymiä ja peruutusta seuruussa patukan avulla. Ollaan ylläpidetty jääviä liikkeitä, mutta istuminen vaatisi huomattavasti enemmän treeniä. Olen taistellut sen kanssa, ilmoittaisinko mustaa kokeeseen vai en. Paikkista ei olla vieläkään päästy treenaamaan ollenkaan. Link on nauttinut rapsuista, uintiretkistä, metsälenkeistä... Koiranelämästä. Samalla olen miettinyt sen pallien kohtaloa ja jalostusarvoa. Etenkin nyt - kun talossa on narttu. 


Erityisen ylpeä olen kaksikon kanssa lenkkeilystä, sillä lenkkimme näyttävät pääsääntöisesti tältä. Koirat kulkevat nätisti rinta rinnan rempomatta. Poislukien päivät, jolloin bortsulla on vaikeaa ja se vatkaa edes takaisin sotkien molempien hihnat jalkoihin ja päivät, jolloin seefferillä on liian kiire syödä kaikki kukat, jotka kasvavat penkereellä.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Hei hei, heinäkuu


Olen ties kuinka monta kertaa aloittanut kirjoittamaan otsikolla "Lux 7kk", "Onnistuneet treenit", "Näin opetan asian x", mutta lopun kaiken ei tekstinkäsittelyohjelmaan ole tullut paria riviä enempää ja ajatuskin on katkennut. Inspiraatio on tiessään ja Luxin pentuvuodesta tulee tallennettua hirveän vähän informaatiota verrattuna Linkin pentuaikaan.

Mitä Linkille kuuluu?
Link on jatkanut harjoituksiaan frisbeen ilmaisun parissa ja muutaman kerran päässyt etsimään fribeetä heinikosta, unohtaen vain ilmaisun. Tarvisi palata pari askelta taaksepäin ja hakea matalampaa viettiä touhuun.
Link on tehnyt myös kivoja alokkaan treenejä, lähinnä seuruussa työskentelyä ja olemme löytäneet bordercollien totiseen asenteeseen iloisesti heiluvaa häntää. Myös merkin (tai tässä tapauksessa puun) kiertoon on alettu panostaa. Vielä pitäisi ruutukamat kaivaa pölyyntymästä niin kerkeäisi sitä treenata ennen lumien tuloa.
Muuten bortsu on hengaillut, kulkenut lenkillä, uinut paljon ja kiusannut Luxia.

Mitä Luxille kuuluu?
Lux on opetellut paljon uusia asioita. Se osaa nykyään mennä maahan pelkällä ääniavulla, sekä seisomista ollaan otettu käsiavulla. Pentu on innokas tarjoamaan myös näitä toimintoja aktiivisesti ja mielellään kaikkea kerralla, niin kuuntelutreenikin on tullut tarpeeseen.
Eteentuloa ollaan harjoiteltu ahkerasti. Tämä on minulle kokonaan vieras alue, joten epämukavuusalueella mennään. En tiedä tuleeko projektista mitään, mutta ainakin Luxin eteentulo näyttää paremmalta kuin Linkin koskaan.
Perusasentoa ollaan treenailtu myös ja Lux alkaa tarjoamaan tätäkin aktiivisemmin etuviiston sijaan. Sillä on yllättävät hyvä paikka ja se lähtee hyvin myös mukaan siitä.

Lux ajoi myös ensimmäisen jälkensä (n. 70m) ja minä tunaroin jäljelle liikaa ruokaa. Olen ollut laiska tallomaan jälkeä, koska se tuntuu jo ajatuksena niin työläältä. Ajattelin, että jos tälle kesälle saadaan hieman pohjia nenätyöhön, niin ensikesänä voitaisiin jatkaa asian työstämistä. Luxilla on hyvä nenä, mutta selkeästi asia oli uutta ja jälki olisi saanut olla huomattavasti pidempi, sillä draivi jälkeen alkoi löytyä vasta 50m jälkeen.  Keppien ilmaisu ollaan myös otettu kuvioihin erillisenä asiana. Saa nähdä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään.

Meillä kävi myös vieraita, kun Luxin veli, upea Toore kävi kylässä. Pentujen kanssa suunnattiin n. 5km metsälenkille ja sisarusten leikit ja olemukset olivat samanlaiset. Ne eivät reuhanneet koko lenkkiä, vaan jolkottelivat myös haistelemassa ja hieman painivat välillä. Ne sulautuivat niin hyvin yhteen, että ihan hämmästytti. Toore on komea miehenalku ja Lux näytti pojan rinnalla niin pienelle tytölle kuin olla ja voi. Hyvällä tuurilla saadaan Toore vielä huomenna kylään.




keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Keskikesän aikaa


Kesäkuu on loppupuolella. Varsinaisia kunnon kesäisiä päiviä täällä Kuopion seutuvilla on ollut vain kourallinen. Koirat ovat päässeet tasan kahdesti uimaan (tai lähinnä Link on päässyt). Ensimmäisellä kerralla Lux juoksi perässä järveen ja hämmästyi, kun vesi ei kantanutkaan kuin jää. Toisella kertaa se jäi kotiin, kun korvattomalle mustavalkoiselle saa huudella pää punaisena, että se tajuaa tulla takaisin.

Koirien kesä on ollut punkkeja, metsälenkkeilyä ja hengailua. Monessa blogissa viuhahtelee postauksia kesän kuntokuurista; meillä lenkit menevät iltaan ja aamuun, sillä keskipäivä on liian kuumaa aikaa bortsulle. Linkin kuumuudensieto on vain laskenut tai ehkä siihen vain on enemmän herännyt, kun vieressä on pentu, joka ei hikoile läheskään niin paljoa. Spesiaaliaikaa ovat molemmat saaneet tasaisesti, mutta myös yhdessä on liikuttu paljon.

Linkin ruokakuulumisiin sen verran, että bordercollie on nostanut painonsa hienosti 19kg, mitä se ei ole pitkään aikaan (jos ikinä) painanut. Sen kylkiluut eivät enää paista ja koiraa on mukava silittääkin, kun kevyellä kosketuksella ei voi laskea kuinka monta kylkiluuta tuntuukaan käteen. Eniten naurattaa, että resepti tähän lihotukseen olikin niin yksinkertainen kuin unohtunut ruokatilaus ja HHC:n kanariisi hätävarana. HHC tarttuikin koiraan ilman jättimäistä annosta ja imeytyy melkein olemattomiin. Ei kuitenkaan niin hyvin kuin Luxin ruoka Luxille, mutta Linkiksi jätökset ovat pieniä ja kiinteitä. En tiedä, pitäisikö minun nauraa vai itkeä, sillä Linkin painon kanssa on tapeltu koko sen elinikä. Nyt se on vihdoin sopiva ja hyvän näköinen.


Lux tapasi myös ensimmäisen lauman ulkopuolisen koiran, kun Essi Nari-collien kanssa saapui Lohjalta asti kesäreissun yhteydessä meitä tervehtimään. Oli mukavaa nähdä vanhaa ystävää - sekä se, että miten hienosti pieni saksalainen käyttäytyi ihan yksin täysin vieraan koiran kanssa. Lux oli kohtelias ja rauhanomainen. Ne juoksivat hetken Narin kanssa, mutta pian kuitenkin molemmat jäivät touhuilemaan omiaan pyörien jaloissa. Oli hyvä nähdä Luxin reaktio toiseen koiraan, ilman Linkin tukea. Myös pentu oli parempi valinta kiltin collien seuraksi, kuin raisu bortsu, joka ei aina osaa antaa muiden olla omissa oloissaan.

Lux on päässyt viettämään myös spesiaaliaikaa autoillen yksinään. Hirmu vähän ollaan ylipäätään autoiltu yhtään mihinkään. Suurin osa kauppareissuistakin hoituu kävellen ja pitkän aikaa autokin oli rikki. Nyt käytiin kuitenkin pari päivää sitten Tervon Savelassa kävelemässä Luxin kanssa. Se on ihan erilainen kuin Linkki, ja meitä mieheni kanssa oikein nauratti miten huoleton sen kanssa oli lähteä. Bortsua saa aina olla askeleen edellä, mutta Lux piti huolen, että pysyi mukana, sekä sitä ei tarvinnut huudella mistään ryteiköstä pois.

Luxin treeneille kuuluu hyvää, se on alkanut opetella maahanmenoa kaikissa paikoissa ja tilanteissa. Sivulla olossa, edessää, kaukoissa, liikkeestä... Se on opetellut myös seuruun alkeita imutuksella ja nousevalla kädellä - välillä perusasennosta perusasentoon tai vaan liikkeestä seuruuseen. Eri variaatioita. Lisäksi Lux on opetellut erottelemaan käskyjä, sekä tehnyt muutaman namiruudun. Jälkeä ei olla vieläkään päästy ajamaan.

Linkin projektina on ollut frisbeen ilmaisun opettelu. Mieheni on hulluna frisbeegolffiin, niin kuin moni muukin kaveri. Tiedättekö millainen määrä kiekkoja hukkuu metsään? Paljon. Tarkkanenäinen koira löytää kiekot helpommin kuin ihmiset. Haluan opettaa Linkille makuuilmaisun kiekolle, sillä sitä ei ole hyvä tuoda tai ottaa hampaisiin, ettei kalliit kiekot mene käyttökelvottomiksi. Olemme edenneet siihen vaiheeseen, että koira sisätiloissa ilmaisee kiekon nätisti. Seuraavaksi treenit tulisi siirtää ulos ja ottaa eri värisiä ja näköisiä kiekkoja. Miehellä olisi jo kova palo testata koiraa ihan radallakin, mutta vielä ei ole mustavalkoinen valmis tosihommiin.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Ulkokausi korkattu!


Korkattiin treenikausi. Ensimmäistä kertaa pieni harmaa lähti tarkoituksen mukaan kentälle mukaan. Nyt se on enimmäkseen puuhastellut kotosalla sisällä erinäisiä juttuja tai satunnaisesti pissatusten yhteydessä pihalla jotain pientä seuruupätkää. Nyt kuitenkin otettiin ihan kunolla niskasta kiinni ja lähdettiin kokeilemaan miten asiat toimii kentällä.

Lux ei toistaisesti ole kovin häiriöherkkä.Tosin, häiriö oli aika minimaalista, koska iltaisin kylänraitilla ajaa pari autoa ja Linkki oli paikkamakuussa. Mutta neito on kova hajujen perään, niin pidän erityisesti sitä erävoittona, että se ettei nuorukainen huidellut omilla teillään, vaan fokusoi minuun.

Lux puuhasteli imutusseuruuta, jossa palkkaa sai välillä perusasennosta ja välillä liikkeestä. Välillä käsi irtosi nenästä, mutta idea on tyypille selvä. Oli ihan pakko ottaa muutama juoksuaskelkin ja on se pieni niin makeaa koiraa. Mitä seuruun opettamisesta pohdiskelin, luultavimmin sekoitan vähän jokaista tekniikkaa, kuten tähän mennessä. Imutus on ollut nyt helpoin lähtöajatus. Lux käyttää luonnostaan yllättävän hyvin takapäätään ja pyrkimyksenä on opettaa se jo heti oikealle paikalle. Väistämättä, kun kaksi viimeistä on opetettu liian eteen.

Seuruun lisäksi Lux teki maahanmenoja liikkeestä. Sen kanssa ei hirveästi ole maahanmenoja tehty, mutta vahvalla käsiavulla se meni maahan. Tekniikassa on vielä paljon opettelemista ja vahvistamista, mutta hyvä noin pieneksi treeniksi. Lisäksi Lux opetteli istumista paikallaan - tai lähinnä sitä paikalla oloa. Istuminen on vain sille vahvin liike, niin siitä oli helppo lähteä vaikeuttamaan ja lisäämään käskyyn kestoa, sekä etäisyyttä. Nythän tuo on lähinnä istuskellut kameran edessä (joka kyllä onnistuu isoveljen kanssa), mutta onhan se nyt eri juttu istua kentällä kuin metsässä.


Viimeisenä kokeilin miten Lux hiffaisi käsikosketuksen ulkona, jossa sitä ei ole treenattu. Hienosti se hokasi ja teki upeita toistoja. Tästä olen erityisen ylpeä. Lux ei jäänyt jumiin mihinkään, se työskenteli aktiivisesti ja pitkäjänteisesti, sekä tuntui olevan samassa kuplassa kuin minä. Hetkeen ei ole koiran treenaaminen tuntunut siltä, että on niin samalla aaltopituudella koiran kanssa. Linkki kun taas havannoi kaiken, niin sen kanssa pitää huomioida ympäristöä ihan eri tavalla.

Link oli meidän puuhastelujen ajan hienosti paikkamakuussa ja taisi vaihtaa kerran asentoa. Sillä tuntuu olevan helpompi maata, jos en kiinnitä huomiota siihen. Mitenkäs tämän toteutat kokeessa? Haha.


Tyytyväinen olen myös näiden piuhakäytöseen. 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Lux (melkein) 5kk


Pennun elämä on välillä arvoituksekasta. Lux kehitti ensimmäisen mahatautinsa yllättäen Linkin tokokokoepäivänä. Voitte kuvitella miten iloinen yllätys oli tulla lopputiimin kanssa kotiin, kun paska haisi. Siistinä tyttönä Lux oli sihdannut asiansa häkin kaltereiden välistä pihalle. Siivotessani sotkua, päätti pentu vielä oksentaa mökkiinsä, kun sen sinne tuuppasin siivouksen tieltä pois. (eikä voinut oksentaa 10sek sitten pihalla, huoh.) Tuli kirottua kaikki karvakasat maailman ääriin, vaikka nyt naurattaa. Onneksi oli kohtuu lämmin päivä ja meidän takapihan aita juuri valmistunut niin pahoinvoivan pennun pystyi lykkäämään sinne keräilemään oloaan. Pari kertaa se vielä oksensi, kerran jopa vedet, mutta sitten alkoi vesi pysyä sisällä. En keksi muuta, kuin mahapöpön tai sitten pentu oli syönyt jotain epäsopivaa aamulenkillä. Tiedä häntä, pääasia, että tirpana on kunnossa ja keräilee menetettyjä grammoja takaisin.

Lux on kohtapuoleen viisikuinen ja se pysyy arjessa hyvin mukana. Kunnioittaa talon sääntöjä ja on muutenkin varsin sopuisa eläjä. Linkki on alkanut näyttää pihalla pennulle kaapin paikkaa ja niiden leikit on menneet minusta rumaan niskassa roikkumisväsäämiseen. Liikkeessä ne eivät ole niin paljoa toistensa kimpussa, mutta paikallaan ne jylläävät menemään yhtenä koirapyörremyrskynä.

Lullen tottistelut ovat olleen hyvin minimaaliasia, mutta pikku hiljaa alan paneutua siihen enemmän. Pentu alkaa olemaan otollisessa iässä - sekä koossa. Huonon selän kanssa on vaikea tuollaista alle polven korkuista tirpanaa koittaa imutella ja opettaa sille perusasentoja. Pentu ei toistaiseksi osaa kuin istua, mutta se ei onneksi haittaa. Se on mukava seurapiirikoira ottaen vieraat rauhallisesti vastaan ja nukkuen loppuajan. Vaunujen kanssa komppanja kulkee yllättävän nätisti ja ollaan ohitettu niin koiria kuin pyöräilijöitä.


Se, mitä olen huomannuit, niin saksalainen tasapainoittaa bordercollieta. Linkki on haastava koira siinä, että se näkee kaiken ja ennen sitä pitää keretä reagoimaan tai pakka leviää. Luxin kanssa Link on rauhallisempi ja sen reaktiot ei ole niin ylimitoitettua. Lux taas on ottanut vastaan kaiken tulevan rennosti. Yksin se on hieman epävarma, mutta Linkin kanssa saksalainen voi kohdata vaikka millaisen mörön.

Luxin kanssa on suunnitelmissa lähteä kaupunkiin shokeeraamaan pentu, Linkki kun kaupungin vilinässä on tottunut olemaan. Ja sen kanssa saisi tehdä enemmän ilman isoveljen tukea. Samalla aloitellaan hieman tottistreenejä, jatketaan naksuttelua ja katsotaan millaista jälkeä saadaan aikaiseksi pennun kanssa.

Jälkikelejä, kun saadaan hieman odotella, kun meillä on kahtena yönä satanut lunta ja maa on yhtä mutalillua.

~ 13,8kg

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Puuttuva palanen


Lauantaina 22.4 kävimme näyttämässä jälleen osaamistamme Pieksämäen kivituhkahallissa. Ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin ajatuksena oli. Kerkesin jo riemuita, kun paikkamakuupaikka oli meille otollinen - rivin viimeinen. Koira oli kuitenkin ihan muissa maailmoissa, lisäksi naksutin oli kotona (tai ainakaan en sitä taskuista löytänyt). Sain laittaa kaiken osaamiseni peliin, että sain koiran edes hieman otolliseen mielentilaan.

Tuomarina oli tällä kertaa Tommi Varis - miellyttävä tuomari, jolta tuli suora palaute liikkeiden jälkeen. Kivan humoristinen mies.

Paikkamakuu 0 - Linkki meni edellisen käskyllä maahan, mutta jäi hyvin ja hiljaa makaamaan. n. 40sek kohdalla vieruskaveri lähti harhailemaan ja toi levottomuuden koiraan. Vieruskaveri lähdettiin kytkemään ja omistaja oli palaamassa sen kanssa paikkamakuu riviin, mitä Linkki ei enää kestänyt. Se nousi ja hiipi minua kohden. Koira, joka ei koskaan ole noussut paikkiksesta. Linkki myös nosti kierokset ensimmäistä kertaa ihan tappiin ja koko koira oli täysin ylivirittynyt uudesta tilanteesta. Me oltaisiin saatu mahdollisuus uusia paikkamakuu, mutta jätin väliin. Tiesin etten saa koiraa kokoamaan itseään niin nopeasti, että uusinnassa olisi ollut mitään järkeä.

Seuraaminen 8,5 - Varmaan Linkin paras koeseuruu ikinä. Se oli mukana heti alusta alkaen ja teki nättiä ja tiivistä seuruuta. Meidän pk-mainen seuruu ei ollut tuomarille mieleen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - Kuulemma vähän hitaan puoleisesti tipahti maahan.

Luoksetulo 8,5 - Pisteet lähti ilmeisimmin omasta vartaloavusta. Avaan käden, jotta koira mahtuu paikalleen. Pitäisi osata kutsua se käsi auki tai pitää käsi kiinni vartalossa.

Noutoesineen pitäminen 8 - Hyvä pito, nousi vaan luovuttamisen jälkeen seisomaan. Ei ole kotona tehnyt tätä pitkään aikaan, eikä kisapaikallakaan tehnyt.

Kauko-ohjaus 10 - Perus Link.

Estehyppy 9,5 - En tiedä mistä puolikas lähti.

Kokonaisvaikutus 5 - Tuomari kommentoi Linkin haastavaksi nuoreksi koiraksi ja antoi kuulemma näkyä kokonaisvaikutelmassa. Luulen, että pisteitä tiputti se, että Link jumittui nuuskimaan maata kohdalla, jossa pito/kaukot/hyppy suoritettiin. Jouduin komentamaan vähän kovemmin sen hommiin. Oma epäilys on, että paikalla olisi tehnyt aiemmin juoksuja tekevä narttu, koska kaikki urokset tuntuivat kovasti haistelevan sitä kohtaa. Liikkeiden väleihin kehotti kiinnittämään huomiota, joten ainoa minkä keksin pistealennuksen syyksi oli haistelu. Sillä muuten koira oli käskynalla, seurasi liikkeenvaihtopaikalta toiselle ja makasi maassa palautteen annot. Tuomari myöskin veikkasi Linkkiä alle 3 vuotiaaksi.

ALO3, 123/200 pstettä.

Onnistuneella paikkamakuulla oltaisiin tehty ykkönen. Olen aika neuvoton tällä hetkellä koko paikkiksen kanssa, koska kotona treenatessa Linkki ei mene mihinkään häiriöön. Se pysyy kuin tatti maassa valekäskyillä, ruoka/lelu häiriöllä, Lux-häiriöllä, Youtubesta soitetuilla häiriökäskyillä, miehen häiriköinnillä, torihäiriöllä (joka ei kovin merkittävä ole tässä 3500 ihmisen kylässä). Mutta sitten kokeessa paikkis pissii jonkun typerän syyn takia. Linkin paikkis oli paremmassa kunnossa, kun päästiin treenaamaan sitä säännöllisesti koirahäiriöön ja riviin. Nyt siltä on kokonaan jäänyt äänteleminen pois, mutta treenattavia tilanteita olisi vielä. En näe enää järkeä ilmoittaa sitä kokeisiin epäonnistumaan ilman treeniä. Treenitilanteen järjestäminen on vaan... Likimain mahdotonta. Meidän kylässä ei ole harrastajia, ja lähimmät kaupungit on 40km päässä. Ei vain riitä tällä hetkellä resurssit lähteä niin pitkälle treenaamaan.

Ehkä me vielä joskus tehdään se TK1, mutta nyt laitetaan projekti jäihin ja etsitään uusia rakaisuja, sekä aletaan treenaamaan avoimen liikkeitä tosissaan. Meillähän on avoimeen oikeuttava kisatulos, mutta en halua lähteä sinne vielä.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Lux 4kk


Lux on ollut meillä nyt kuukauden päivät. Se sujahti laumaan hyvin ja otti tilan itselleen varmoin ottein. Pentu ei hirveämmin arastellut iso koiraa ja Linkki puolestaan otti hyvin sopuisasti vastaan pennun. Tosin pennun kasvaessa on bortsukin opetellut antamaan kunnolla palautetta pennun törttöilystä. Ensimmäiset hetket menevät aina arjen opettelussa ja olen enimmäkseen ihminen, joka tykkää antaa pennun olla pentu ja kasvaa hieman puskassa jonkin aikaa. Muodostaa suhdetta koiraan.

Luxin elämä täällä on siis koostunut arkiasioiden opettelusta. Olen kiinnittänyt huomiota pennun äänen käyttöön. Pidän hiljaisista koirista, enkä siedä ollenkaan turhaa louskuttamista. Luxille tehtiin suoraan selväksi, että haukkuminen ei ole ok missään tilanteessa kotona. Leikkiessä saa pitää vähän meteliä, mutta mitäänturhanpäiväistä louskutusta en siedä. Toinen on piippaaminen, joka on ärsyttävää. Piippaamisella pentu ei ole voittanut mitään; se ei pääse ulos ennen kuin pilli on kiinni tai jos pikku piippaus yltyy karmeaksi, on osoite häkissä rauhoittumassa. Huomiota ei saa piippaamalla ja jos ulkona menee yli, niin laumasta eristäminen on toiminut hyvin.

Lux on opetellut toista elämässä vaadittavaa taitoa, eli luoksetuloa. Se pysyy luontaisesti kohtalaisen lähellä, mutta olen onnistunut arvottamaan itseni Linkkiä tärkeämmäksi. Pentu sinkoaa mieluummin minun luokseni Linkin jahtaamisen sijaan, jos sitä pyydän. Olen palkannut pentua niin kehuilla, rapsutuksilla, ruualla kuin leikillä. Vaikka koirat ulkoilevat paljon keskenään, pääsevät molemmat myös privalenkille/juoksulle kerran päivässä mahdollisuuksien mukaan. Lux ei kuitenkaan irtoa kauas yksinkään ja on vielä paremmin kuulolla yksin. On jotenkin rentouttavaa, kun Lux ei ole niin reaktiivinen, eikä sitä tarvitse olla kolmea askelta edellä, jos tahtoo koiran vielä hallintaan ennen tilannetta.


Arkikäytöksestä toinen on ollut ruokailutilanteiden rauhoittaminen. En pidä myöskään keittiössä hääräilevistä koirista (saati perässä juoksevista). Luxilla on mieletön ruokahalu ja pieni saksalainen vähintään kuolee nälkään, jos ruokaa ei tule hetijustnyt. Se vauhkoili siis ruoka-aikaa. Aloitin projektin ihan vain sillä, että Lux opettelee istumaan rauhassa paikallaan ruokakipon laskeutuessa maahan. Nopeasti se ymmärsi homman jujun. Halusin kuitenkin arvottaa Linkin syömisen etusijalle, joten tarvi keksiä ratkaisuja, miten pystyn päästämään Linkin kipolle ennen Luxia. Aloin ajaa pennun pois keittiöstä (sekä olohuoneen ovelta) hepuloimasta ja kuikuilemasta. Näin pystyin molemmat kipot laittamaan paikalleen ilman että kompastelin koiraan. Tähän mennessä minun ei tarvitse kovin montaa kertaa palauttaa pentua takaisin olkkariin odottamaan.  Hepuloimisen kanssa työskennellään sen jälkeen, kun pentu ei ymmärrä, miksi Linkki pääsee ensin syömään KUN HÄNELLÄ ON HUUTAVA NÄLKÄ JA HÄN KUOLEE IHAN HETI JUST NYT, JOS RUOKAA EI TIPU. Joten homma on edelleen projektiasteella - huomattavasti parempaan suuntaan.

Olen myös alkanut ehdollistaa Luxia naksuttimella. En tiedä vielä kuinka paljon naksutinta tulen ja jaksan käyttää sen kanssa, mutta haluan koiran olevan ehdollistunut sille. Linkin kanssa se on ollut hauska apu temppuja opetellessa. Lux on tehnyt myös pientä seuruu pätkää imuttaen ja lähinnä opetellut toimimaan erilaisissa häiriöissä; Linkin seuratessa toisella puolella, lapsien leikkiessä sivummalla, "keskellä vilkasta toria" (= kolme ihmistä ja neljä autoa, satunnainen liikenne) ja toistaiseksi saksalainen on ollut helppo huijata samaan kuplaan kanssani. Koska onhan ruoka nyt superpaljon kiinnostavampaa kuin ympäröivä maailma.

Lux kävi myös vahvisterokotuksilla. Painoa pikkulikalle oli kertynyt 11,8kg - hyvässä kunnossa oleva sutjakka pentu. Lux otti ihan rauhassa eläinlääkärin tutkistelun ja meinasi vähän pusutellakin. Rokotetta se ei huomannut yllättäen, koska ruokaa. Jälkeen päin vähän rapsutteli rokotekohtaa, kun ilmeisesti kirveli. Automatkat menivät hyvin ja pentu lähinä torkkui jaloissa.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kun bordercollie luulee olevansa liian fiksu; pohdinnassa palkkaus, seuruu ja paljon muuta


Bortsupojan ongelma numero yksi on se, että se kuvittelee olevansa liian fiksu. Linkin opittua jonkun asian, se tarjoaa sitä. Yksi ongelma on se, että alokas alkaa olemaan bortsulle liian helppoa ja tuttua kauraa, niin se alkaa keksimään omia variaatioita liikkeistä. Tai ennakoimaan käskyjä.

Linkin kanssa kokeen jälkeiset treenit ovat painottuneet aika paljon maassa makoiluun ja käskyjen ennakoimattomuuteen. Voisin lyödä pääni pantiksi, että ensi kokeessa en saa sitä koiraa ylös sieltä tantereesta tätä menoa. Linkki on tehnyt paikkamakuuta häiriössä; Lux, ihmisipana (kiljahteleva ja ääntään kokeileva) ja tietokoneen kautta toistetut tokovideot. Ihan vain, etten ole vieläkään keksinyt miten treenaisin häiriköityä paikkista yksin ulkona, joten sisätreenit kunniaan. Tosin ulkona treeni on keskittynyt Linkin ollessa paikkamakuussa, niin olen touhunnut Luxin kanssa.

Tämän lisäksi Linkki on parannellut jälleen perusasennon paikkaa naksutellen ja tehnyt sivussa maahanmenoja. Isompana projektina olen ottanut kaukojen treenaamisen. Linkilläkin on focus eteenpäin; maasta seisomaan noustessa se imeytyy lähemmäs ohjaajaa -> missä palkka on. Tiedän, että seisomaan nousut tulee vasta voittajassa, mutta jos treenaisin pelkästään istu - maahan kaukoja, noheva bordercollie suorittaisi niitä itsenäisesti kokeillen mikä tällä kertaa kelpaa. Seisominen on kuitenkin alkanut sujua pidemmältäkin matkalta. Välillä saa aina palata vähän taakse päin ja muistuttaa miten pitikään mennä. Seuraava projekti on seiso - istu -vaihto, joka tulee olemaan hieman haastavampi.

Seuruun kanssa olen itse opetellut kävelemään. Palasin ajassa taakse päin ja lueskelin Ocan blogia. Pohdiskelin sen ongelmaa; se ei kääntynyt vasemmalle, sekä poikitti. Vanhempana ja fiksumpana tiedän ongelman olevan siinä, että koira edisti enkä antanut sille tilaa kääntyä. Olin myös liikkeissäni rivakka, ja huidoin vaan menemään miettimättä koiraa iloisena siitä, että se edes jotenkin seurasi. Linkin kanssa olen tajunnut tehdä töitä oikean paikan löytymisen kanssa, vaikka sekin on alun alkaen opetettu liian eteen. Linkki on kuitenkin tempperamentiltaan erilainen; anteeksiantavampi, aktiivisempi tekemään töitä. Sitä ei haittaa pienet mokat ja se kestää paljon enemmän painetta minulta. Ei kuitenkaan ole kiva paineistaa koiraa (vaikka se ei paineistu), ja antaa tilaa sille kääntyä. Opettelin siis kävelemään taas ja antamaan koiralle apuja kääntymiseen lyhyemmällä askeleella ennen käännöstä tai pysähdystä. Lyhyen askeleen jälkeen seuraavan askeleessa jalkaterä kääntyy käännöksen suuntaan. Etenkin oikealle päin käännöksiä tämä pieni vihje paransi huomattavasti, koska koira lukee kehonkieltä. Myöskään pysähdyksistä ei tule niin äkkinäisiä, kun pystyy herättämään koiraa hieman siihen valmiiksi. Jopa meidän työskentely näytti siistiltä ja hallitulta.


Lisäksi Linkin kanssa on hyvä kiinnittää huomiota palkan suuntaan ja etenkin siihen, mistä ja miten sen palkkaa. Bortsu kestää hyvin toistoja, se pitää viretilaa yllä viritesanalla (tehdäänkö töitä). Olen iloinen, että pentuna olen rakentanut sille moisen, enkä seisottanut turhaa kentällä töllöttämässä muiden tekemistä. Auton kanssa viritesana on ollut helppo rakentaa, mutta se onnistuu myös häkin tai ihan vain puuhun/muuhun paikkaan sidotun koiran kanssa. Luxille pitää rakentaa sama ominaisuus. Tahdon palkata Linkin lähelle kehoa, sillä se alkaa usein hölmöilemään ja kyttäämään palkkaa. Teen sen kanssa edelleen paljon kainalopalkkaseuruuta, jossa palkka tipahtaa koiran nokan eteen ja mieluummin vielä aavistuksen taakse päin seuruun paikasta. Linkillä on mieletön kiire ja focus eteen, kun minä tahtoisen sen olevan eteen ja ylös. Tätä on työstetty aika pitkään, mutta musta tuntuu, että se hajoaa täysin heti, jos erehdyn palkkaamaan koiran heittämällä pallon. Linkki saa suurimman osan palkasta myös sanallisilla kehuilla ja pyrin arvottamaan kehun/rapsutukset pallon edelle.

Linkin kanssa tehdään myös paljon luopumisharjoituksia. Se jää bortsumaisella tavalla jumiin asioihin; etenkin leluihin. Kapula on toinen paha, mihin koira jää jumiin ja se hankaloittaa myös meidän alokasluokan hömpöttelyä. Linkki kovin tahtoisi lähteä kapulan perään eikä ymmärrä miksi liikkuri vie sen pois tai miksei se saisi hakea kaikkia kapuloita pöydiltä. Töitä on siis tehtävänä paljon, vaikka koira onkin muka kisavalmis. Saati sitten ajatuksena, kuinka pitkä matka tokovalioksi on. Arvelisin, että omat kykyni riittävät vielä avoimeen, mutta sen jälkeen tulevat asiat menevät äärettömän vaikeaksi. Mulla ei ole mitään hajua miten opettaa koiralle tunnaria tai EVL:n hyppynoutomerkki hässäkkää.

Luxin tulo on myös tasapainottanut bordercollieta. Linkiltä on jäänyt hyvin paljon ylimääräistä hösäämistä pois. Se ei ole menettänyt luonnettaan, mutta se on paljon tyynempi ja jotenkin levollisempi. Siinä, missä Lux on hakeutunut tulostaan lähtien Linkin lähelle nukkumaan, on Linkkikin alkanut hakeutua pennun viereen. Se uskaltaa myös rajummin komentaa pentua, mutta ei kuitenkaan turhista asioista. Ne kykenevät jopa leikkimään samoille leluilla, vaikka ilman valvontaa en ole jättänytkään leluja lattioille.  Linkin motivaatio työntekoon on myös kasvanut sen joutuessa näkemään enemmän vaivaa huomioni eteen. Bortsu saaa silti oman privalenkin päivällä ja treenituokiot, sekä omaa pari etuoikeutettua juttua maata sohvalla tai kammeta illalla sängyn jalkopäähän nukkumaan.


Jos miinuspuolia pitää etsiä, niin Linkki kuluttaa jälleen aivan törkeästi. Se on laihtunut jälleen kamalan näköiseksi. Nostin Linkin ruoka-annosta, kun pentu tuli taloon ja olen yrittänyt naksutella sille joka päivä (lisää ruokaa). Mutta silti. Juttelin aiheesta Luxin kasvattajan kanssa. Häneltä idea, että antaisin samaa ruokaa myös Linkille. Lux siis syö tanskalaista SØCLA -merkkistä ruokaa, joka on suunniteltu rekikoirille. Ideatasolla nousi myös kokeilla Linkille korkeaenergista ARKTISta samalta tuottajalta. Lisäksi pitäisi tilata taas lihaa, kun sillä tuntuu tarttuvan paremmin, eikä ruokamäärät nouse niin suuriksi. Ruokaongelma on myös se, että jos bortsun ruokamäärää lisää suhteettomasti, alkaa sitä tulla enemmän ja enemmän läpi, jolloin ruoka ei imeydy kunnolla.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Peter Pan tokokokeessa

Käytiin kokeilemassa missä kunnossa alokkaan liikkeet ovat pitkästä tauosta huolimatta. Muutaman kerran ollaan hömpötelty  tokoa, mutta se tavoitteellinen treenaus puuttui. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että tykkään hirmusti savolaisista koiraharrastajista - niinkuin savolaisista yleensäkin. Niin rennon lupsakkaa porukkaa kuin olla ja voi.

Tuomarina oli ihanan positiivinen Riikka Pulliainen, jota voin vaan suositella ensimmäistä koetta suunnitteleville. Hyvin ymmärtäväinen tuomari alokasluokan koirakoiden kanssa ja pienet virheet eivät haitanneet.

Meidän koe ei kuitenkaan mennyt niin putkeen kuin olisi voinut mennä, mutta olen hirmu tyytyväinen ottaen huomioon, että oltiin toisia suoritusvuorossa.

Paikkamakuu 0 - Kuusi koirakkoa, joista oltiin toisena. Linkki ei kestänyt rivin loppuun asti maassa, enkä minä tajunnut käskeä sitä uudestaan makaamaan. Se oli makuussa hirmu levoton ja vempuili edes takaisin ja tuli hieman eteenpäin. Nousi myös ennen käsky.

Seuruu 8 - Koira oli nukuksissa alusta ja ensimmäisen käännöksen teki vähän niin ja näin, mutta tsemppasi hyvin loppuun.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Koira, joka tippuu vaikka vesilätäkköön, jos käsketään, päätti kumartaa maahanmenossa. Siis mitä? En todellakaan tiedä. Tai ymmärrä.

Luoksetulo 10 - Perus Linkkiä. Nopea, mutta hieman hidas istuminen.

Noutoesineen pitäminen 7 - Annoin kapula ja Linkki nousi seisomaan? Öö... Anteeksi mitä. Alkoi ihan itseäkin naurattaa bortsun hölmöily. Mitä lie korvien välissä liikkui.

Kauko-ohjaus 9 - Ei hajua, mistä piste lähti. Teki nätisti.

Estehyppy 10 - Se, mitä ei treenaa, ei hajoa. Linkki ei ole estettä nähnyt sitten viimekokeen, mutta tyylipuhtaasti se tuli yli sieltä.

Kokonaisvaikutus 9 - "Taitaa olla aika nuori koira." Oli tuomarin kommentti. Nauroin katketakseni ja kerroin meidän Peter Panin olevan kuitenkin jo neljä vuotta. Mainintoja siitä, että koira näkee kaiken ja ottaa häiriötä.

Yhteensä 124/200, ALO3 - joten saatiin kisakirjaan se viimeinen puuttuva alo-tulos. Nyt voikin hakea ne kaksi ykköstä.

Plussaa ehdottomasti koiran asenteesta. Se teki tosi hyvin töitä vieraassa hallissa, eikä haistellut alkua enempää. Se pysyi hyvin hallinnassa, eikä harhaillut liikkeiden välissä. Ja meillä oli hauskaa: taisin ensimmäistä kertaa hymyillä kokeen läpi. Oma olo oli rento. Linkki ei myöskään ottanut häiriötä muista koirista ulkona ja kulki hirveän nätisti. Kuitenkin haasteena vieras halli ja kokeenomainen tilanne.

Ihan Luxinkin koulutuksen takia tsiikailin vähän avoa ja aloa kokonaisuutena. Yleisiä huomioita alokkaasta oli se, että tosi monella oli ongelmia paikkamakuun kanssa. Tai lähinnä koirat uuden vuorotellen käskytyksen myötä seilaavat ylös/alas miten sattuu. Myös ääntelemistä rivissä on. Joista molemmat on myös Linkin ongelmia. Seuraavat ongelmat olivat enimmäkseen seuruun kestävyydessä, lähinnä aloitukset. Niinkuin meillä. Ja yllättävän moni koira vaati niin avoimessa kuin alokkaassa kaksoiskäskyä kauko-ohjauksessa. Avoimen ongelmia oli myös istumisen/seisomisen/maahanmenon erottelu, sekä ruutu. Positiivista oli koirien palkkaus sekä yleisesti ottaen kaikilla näytti olevan hirmu hauskaa kehässä. Kiva katsoa vähän analyyttisemminkin kokeita. Tiedän kyllä mihin aion Luxin kanssa panostaa.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Huppista keikkaa


Olen niin onneton muistini kanssa. Eilen tipahti kisakirje sähköpostiin. Niin mikä oli? Minne oli? Ainiin. Ilmoitin bortsun tokokokeeseen, silloin kun ei ollut pennusta tietoa ja hallitreenit meni hyvin. En muistanut koko kokeita, vaikka mies silloin tällöin kyseli, että koskas me mennäänkään Pieksämäelle. Aina sanoin, että pitää tarkistaa, mutta unohdin sen ennen kuin pääsin koneelle asti.

No, kokeeseen mennään. Se nyt on oletusarvoista. Bortsulla on kuitenkin pohja kunnossa ja vähän olen virkistellyt sen muistia tekemällä kaukoja ruokakipolle ja vähän jääviä ulkona. Sellaista hömpöttelyä, välillä pentu niskassa roikkuen ja välillä ihan spesiaalisti kahdestaan. Koitin meille treeniseuraakin hieman huudella, mutta sellaista ei nyt tähän väliin saatu harmillisesti. Linkille olisi tehnyt hyvää treenata liikkuroitua - ja miksei siellä hallissakin.

Kävin tänään kuitenkin ihan "kentällä" asti tekemässä alokkaan palkattuna ja katselin vähän missä kunnossa liikeet ovat. Ja ihan aluksi voin sanoa unohtaneeni kaukot tästä setistä. Muuten bortsu suoritti kaiken mallikkaasti autohäiriöstä huolimatta. Seuruusa sillä on kivasti draivia ja paikka on alkanut pysymään hieman taempana. Se ei juurikaan irronnut sivulle eikä eteen. Luoksari oli Linkiksi nopea ja nätti. Jäävät se erotteli hyvin - kun tein molemmat. Kapulaa piti nätisti mälväämättä, sekä pysyi hienosti paikallaan, kun otin kapulan suusta. Eli perusLinkki ongelmat oli poissa. Toivottavasti ne myös pysyvät poissa. Tein myös 1,5min makuun bortsulla, ja siinäkin se oli rauhallinen ja näppärä. Pidempään en viitsinyt makuuttaa, koska maa on kylmä ja luminen.


Alokkaan setin lisäksi hion Linkin seuruun peruutuksia hetken aikaa ja sitten hassuteltiin pallon kanssa. Kotopihalla otin Luxin mukaan kuvioihin ja remmoin bortsulle palloa - jonka päälle pikku saksalainen ei ymmärrä mitään.

Luxin kanssa hieman leikittiin ja härvättiin pihalla isomman koiran häiriöstä huolimatta. Lux on opiskellut arkea - yksinoloa, rauhoittumista, kiellettyjä asioita ja niin päin pois. Se ei osaa vielä juurikaan mitään muuta kuin istua, mutta ei sen tarvikaan. Se kulkee vapaana ja pysyy lähellä, se kulkee yllättävän hallitusti hihnassa isomman koiran kanssa, sekä yksin.

Hankin myös treenivihon, ja ajatukset bortsun harrastusjuttujen kanssa alkavat selvitä. Pentuhan kisaa ensimmäisen kerran ehkä keväällä 2018, mutta senkin kanssa aletaan loppukesästä varmasti tekemään paljon enemmän, kunhan sintti kasvaa. Nyt sen treenaaminen olisi huonoselkäiselle hirveän työlästä. Eiköhän siitäkin vielä pätevä tule.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Valon lapsi

passikuva

Kovasti aina suunnittelee, miten tekee jotkut asiat pennun kanssa ja mitä ei missään nimessä tee. Naurattaa, että vaikka hirveästi on ollut suunnitelmia, niin ne kaikki ovat ainakin toistaiseksi jääneet. Linkkihän oli helppo pentu ja Lux tuntuu jatkavan samaa rataa. Olen ollut aina sitä mieltä, että koiran täytyy saada olla pentu. Linkki ei osannut juuri mitään ennen vuoden ikää - paitsi juosta hakumetsässä.

Lux on tasapainoinen pentu. Sen maailma ei järky vähästä, joten sen kanssa työskentely tulee varmasti olemaan helppoa. Tosin se on huomattavasti tempperamenttisempi kuin Linkki. Lux on ahne, mutta ei juurikaan syty kunnolla leluille. Kyllä se itsekseen touhaa vähän, mutta hyvin huonosti. Pikkaisen ollaan opeteltu leikkimään narupallolla. Lux myös palkkautuu äärettömän hyvin laumalla, joten olen pyrkinyt tätä vahvistamaankin eniten. Linkki ei juuri arvosta laumalla palkkausta - en koskaan osannut opettaa sitä sille. Haluan myös karsia virheitäni aikaisempien koirien kanssa. Mun koirillahan on ollut pääsääntöisesti samat ongelmat; maltti ja seuruun edistäminen. Ne ovat mun näköisiä suorittajia.

Viime päivinä Lux on opiskellut lapsiperheen arjessa tärkeitä taitoja, kuten sitä ettei vauvan matolle mennä, lapsen sormia tai varpaita ei nakerrella ja on vauvan lelut, sekä koirien lelut. Yleensä vielä kummallakin koiralla omansa, koska Link ei oikein tykkää luovuttaa lelujaan. Saksalainen on opetellut kulkemaan vaunujen vieressä, olemaan hyppimättä syliin, jos lapsi on sylissä. Lisäksi treenikohteisiin on kuulunut satunnainen hihnassa kulkeminen, sillä aina en voi päästää koiria juoksemaan vapaana pihalle vaan täytyy tehdä siirtymä hihnassa. Yllättävän hyvin kaksikko kulkee - Linkki on pitkäraajaisempi ja nopeampi ja Lux tykkäisi nuuskutella ja istahtaa välillä pohtimaan maailman menoa.


Pentu on myös treenannut vapaana oloa oikein urakalla. Minulle on tärkeää, että koirat voivat liikkua vapaana ja niihin täytyy silloin olla luottoa. Tasan kerran pentu on testannut tarviiko tulla. Ne ovat opetelleet omat nimensä, jotka oikeuttavat asioihin; milloin namipalaan, ulospääsyyn, sisälle menoon tai johonkin muuhun käskyyn liitettynä. Lux on myös opetellut rauhoittumaan, niin häkkiin kuin vapaanakin. Se on oppinut mitä "nukkuminen" tarkoittaa. Pentu on tuumaileva, mutta se saattaa unohtua nuuskuttamaan ympäri kämppää ja lietsoa itseään isompaan levottomuuteen.

Linkki on ollut täysin pennun vietävissä. Se on turvautunut ihmisiin ja olenkin puuttunut, jos Luz meinaa liikaa kiusata isoveljeä. Nyt kuitenkin Link on kahdesti kertonut pennulle nätisti milloin se naamalla ja päällä pomppiminen riittää. Ehkä senkin teräshermot alkavat pettää pennun kanssa. Muuten Linkki leikittää kohtalaisen nätisti pentua, mitä nyt omalla typerällä tavallaan käy vähän mölähtämässä pennun naamalla. Se on Linkin tapa haastaa leikkiin, eikä saksanpaimen oikein vielä ymmärrä sitä.

Mä olen kotona suhteellisen natsi joidenkin asioiden kanssa. Ensimmäinen pennun opeteltava asia oli, että ruokakuppi ei kolahda maahan ennen kuin rauhoitutaan ja sitä odotetaan nätisti. Tätähän edelsi päivä suoraa huuta siitä, miksei se saakelin safka tipahda naaman eteen. Lux on kuitenkin nopea oppimaan, niin näin viikon jälkeen pentu tapittaa silmiin, mutta vapautus käskyn merkitys on vielä hieman hämärä. Se on kuitenkin hiljaa ja rauhassa, sekä syö paljon rauhallisemmin.

Äänenkäyttö onkin yksi, minkä kanssa olen kovasti kiinnittänyt huomiota. Lux örisee, purisee, vinkuu, mölähtelee, ukisee... Sen ääniskaala on ihan käsittämätön ja välillä pitää miettiä kummasta ääni oikein lähtee; lapsesta vai koirasta. Lux osaa myös haukkua uskottavammin kuin bordercollie koskaan. Minä kuitenkin arvostan hiljaisia koiria. Link ei juuri inahdakaan kotosalla, joten pentukaan ei ole saanut mitään etuoikeuksia äänenkäytöllä ja se onkin vähentynyt hyvin. Nykyään se haastaa myös hiljaa bortsua leikkiin.

Meillä on myös käynyt vieraita ja kotiuduttuaan Lux on näyttänyt olevansa yhden perheen koira. Se kyllä moikkaa vieraat oman harkintansa mukaan, mutta vetäytyy yleensä sitten omiin oloihinsa toisin kuin bortsu, joka ui liiveihin, syliin ja lähtee vaikka mukaan jos pyydetään. Mielenkiinnolla odotan, mihin tuo Luxin luonne kehittyy.


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Pikku prinsessa


Ei ole salaisuus, että olen jo pari vuotta tarkkaillut pentueita, kasvattajia ja koiria. On ollut vaihtoehtoja bordercolliesta dopperiin ja sieltä jopa sekarotuisiin.Olen etsinyt meidän laumaan sopivaa tyyppiä ja vihdoin se löytyi.

Oma koiranhankintani on hyvin fiilispohjaista ollut aina. Etsin persoonia - rodusta viis. Pidempään seuranneet tietävät, että Link oli "vahinko". Tai pikemminkin kohtalo. Siksi nimittäisin tätäkin sattumaa. Hyvin harvoin otan yhteyttä valmiisiin pentuihin. Tykkään katsella ja tarkkailla ja tutustua koiriin etukäteen. Minulla on lista nartuista, joita seuraan mahdollisten pentujen toivossa ja sama on muutaman uroksenkin kanssa. Kun näin ilmoituksen näistä pennuista - tuli fiilis. Kasvattajasta tuli vielä parempi fiilis. Ja kun pentuja meni katsomaan, oli fiilsi jo katossa.

Meidän mukaamme lähti harmaa narttupentu sijoitussopimuksella. Viralliselta nimeltään talouden prinsessa on Calla, mutta meillä hienoisen nimiväännön jälkeen ristittiin tyttö nimellä Lux. Pentuna Lux on tasapainoinen ja helppo. Siltä kyllä löytyy mielipiteet, sekä temperamenttiä. Imee nopeasti vaikutteita vanhemmasta koirasta ja oppii itsekin hirmu nopeasti.


Link on ottanut Luxin vastaan nöyrästi. Toistaiseksi en ole pitänyt leluja lattialla vahtimatta koiria. Ja ruokailu hoidetaan sivistyneesti pentu häkissä ja bortsu vapaana. Näin kumpikaan ei mene sörkkimään toisiaan ja ruokarauha säilyy.

Ainakin toistaisekis kahden koiran, sekä yhden vauvan arki on ollut helppoa ja miellyttävää. Pentu sujahti arkeen helposti ja mukautuu hyvin. Tykkään, tosi paljon.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Hallitreeniä kerran vuodessa


Listasin tavoitteisiin yleispätevän kohdan, että haluan olla aktiivisempi koiraurheilun saralla. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja päädyin laittamaan Paimenlauman Leenalle viestiä, josko hänestä liikenisi treeniseuraa. Ja sitähän onneksi löytyis, samoin treenipaikka.

Perjantaina pakkasimme koko konkkaronkan autoon. Mies tahtoi mennä pojan kanssa kauppakeskukseen, joten me saatiin Linkin kanssa ihan laatuaikaa kahdestaan. Bordercollie oli innoissaan, vaikka taustalla olikin kohtuu rankka pilkkireissu edellisellä päivällä. Leenan tytöt olivat kivoja, mutta malttoi Linkki ihan kivasti lämppälenkinkin kulkea pääsääntöisesti eteen hieman leijuen maan pinnan yläpuolella

Meidän tausta on vahvasti toko - mutta pääsääntöisesti tahdoin nähdä miten Linkki käyttäytyy hallissa. Leena ehdotti, että voitaisiin tehdä Linkille hieman hyppytekniikkaa. Bortsu pääsi ensimmäisenä esteille ja muikeasti se työskenteli targetin kanssa. Pariin otteeseen meinasi noutaa targetinkin. Hulvaton eläin pitkine koipineen, mutta ihan hyvin se kasasi itseään hypyille. Putkenkin Linkki muisti mainiosti. Itseäni yllätti, kuinka hyvin tokokoira luopui kontaktistaan ja focus siirtyi esteisiin ja targettiin, sekä miten huolellinen se oli hypyissään - vaikka rimat hyvin matalalla olivatkin.

Pienen breikin jälkeen Linkki sai mennä tekemään tokoa, kun Leena toi meille aksahäiriötä. Bortsu teki seuraamista kainalopalkalla, sekä ilman näkyvää palkkaa näppärästi. Palkkalin sitä vaihtelevasti perusasennosta, sekä hyväsä liikkeestä. Tein myös juoksun seinään päin, minkä muistin olevan viime hallikokeessa ahdistava yhtälö koiralle. Nyt se ei kuitenkaan aiheuttanut mitään suurempaa ongelmaa. Tämän lisäksi Linkki teki pari paikkamakuuta takapalkalla ja toisella kertaa sain irrotettua sieltä piippaamisen, joka tulee, kun koira on liian korkeassa vireessä. Se ei meinaa malttaa laskea itseään tarpeeksi matalaan vireeseen makuussa, vaikka muuten tekikin hyvät makuut ilman pään laskemisia. Tähän ongelmaan pitää jatkossa edelleen kiinnittää huomiota, vaikka nyt se on yleisilmeeltään parempi. Tiedän myös, että ollessani enemmän koiran tukena vaikeassa tilanteessa se tekee paremman makuun. Lisäksi leikittiin ja hömpättiin vähän.

Nenä meinasi viedä hallissa hieman. Pohja tuntui olevan sellainen, että se imee hajuja hyvin itseensä, mutta niin kauan, kun itse muistin pitää koiran mukana se toimi hyvin. En näkisi tällaisellä yhden aksaavan koiran häiriöllä hallia ongelmaksi. Eniten tahdoin nähdä koiran työskentelyä ja sitä miten pystyisin hallitsemaan sitä. Treenitaukoa meillä kuitenkin on takana, eikä Link ole tehnyt hallissa mitään. Mutta se tuntuu kypsyneen pääkopaltaan kyllä - vaikka halli tekikin siihen pienen levottomuuden (tai minun jännitykseni), niin se kuitenkin kykeni toimimaan myös palkatta. Ja vaikka nenä meinasikin viedä, niin se oli myös helppo irrottaa hajumaailmastaan.

Link melkein 4v

Oli piristävää, sekä mukavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan, sillä viimeiset treenit ovat ennen koettamme. Silloin niitä olikin huimasti kahdet putkeen ja kokeen jälkeen emme ole käyneet kenenkään kanssa treenamassa. Sen näki myös treenirepusta, josta löytyi niin viime kokeen palkinnot, kisakirjat kuin tuloslaputkin. Ruutunauhankin kaivoin ikean kassin pohjalta. Mutta ehkä tämä tästä. Pikku hiljaa hieman aktiivisemmaksi.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Tavoitteet 2017


Ollaan taas ehkä hieman myöhässä näiden tavoitteiden kanssa, mutta niitä on kuitenkin pohdiskeltu. Viime vuosi oli niin köyhä, että hävettää. Tänä vuonna on taas uusi pyörä mukana, joten opettelua on niin puolin ja toisin. Toivon kuitenkin löytäväni koiraharrastukselle aikaa, sillä se on minun henkireikäni. Ainakin tähän asti on näyttänyt ihan hyvältä.

LINK:

★ TK1
Yksi alokkaan koe on jo ykkösenä, joten kahden seuraavan pitäisi olla läpihuutojuttu, kunhan saadaan pari treeniä alle. Myöskin pidän mahdollisena avoimessa strattaamista, mikäli saadaan liikkeet kuntoon. Alokkaan ohella siis avon liikkeet haltuun.

 BH
Jos tänä vuonna? Parina aikaisempana olen aikonut - mutten koskaan ole mennyt. Meidän PK ura näyttää heikolta, mutta toivossa on hyvä elää, että edes BH saataisiin käytyä. Eihän se vaatisi vain kuin sen kokeeseen ilmoittamisen, joten sopivaa koetta pitää alkaa katselemaan.

★ Silmäpeilaus & polvitarkastus
Linkin terveystulokset menee vanhaksi 09/17, joten uusintatarkkeja pitää suunnitella syksymmälle.

★ Runsas naksuttelu
Haluaisin lisätä meidän naksuttelun määrää ihan viikottaiseen - ellei jopa päivittäiseen ohjelmaan. Se aktivoi hyvin koiraa, kun vauvan kanssa voi samalla hengailla lattialla ja touhuilla koiran kanssa.

★ Ruokinta balanssiin
Nyt paino seilaa sinne tänne, joten tahtoisin löytää sen kultaisen keskitien meidän ruokinnassa. Myös painon pysyminen balanssissa, kun kesää kohden aktivoidutaan. Se voi tuottaa ongelmia jo paljon kuluttavalle koiralle.

★ Yksi päiväreissuvaellus
Tykkään liikkua luonnossa ja varmasti kävelen tänä kesänä läpi noita luontopolkuja, mitä meidän kylällä on. Mutta samaan syssyyn kaipaan myös ehkä hieman pidemmälle suuntautuvaa päiväreissua. Yönyli vaellus saa odottaa vielä muutamia vuosia, jotta päästään kaikki lähtemään.

★ Terveenä pysyminen, koirakontaktit, treenit
Toivon, että tänä vuonna näemme aktiivisemmin muita koirakoita. Niin treenien kuin lenkkeilynkin merkeissä. Mikään ei piristä päivää enempää, kuin toisen, samanhenkisen ihmisen seura. Toivottavasti löydetään myös uusia kavereita ja harrastusporukoita. Tietysti myös eläinlääkärireissujen välttäminen on ihan oiva tavoite.



OMAT:
 Palautuminen ja kuntoutuminen, terveellisemmät elämäntavat
Raskaus laittaa kropan koville, joten kuntoon on päästävä takaisin. Vielä kummoista en voi tehdä, koska kroppa ei ole kunnolla palautunut, mutta pikku hiljaa aloitan treenit. Vuoden lopussa toivottavasti on löytynyt säännöllinen ruokavalio, lenkkeily ja lihaskuntotreeni.

★ Organisointi, oman jaksamisen tiedostaminen
Jatketaan itsetutkiskelua myös tänä vuonna, koska comboon on lisätty uusia palasia, joiden kanssa elää. Haluan tiedostaa oman jaksamiseni, ja olla varma, että pysyn kunnossa. Myös kalenteri, asioiden organisoiminen ja työskentelytapojen tehostaminen kaikilla osa-alueilla on varmasti tarpeen tänävuonna.

★ Blogin pitäminen hengissä
Viimeaikoina se on ollut kamppailua, mutta yritys on hyvä listata kaikki isoimmat tapahtumat ja mielellään myös kirjata ylös treenejä, joita tehdään. Oman muistin virkistämiseksi ja muistojen ylläpitämiseksi. Ehkä myös hieman lukijoiden iloksi.

Kuvista kiitos Jenny Piittinen