perjantai 19. toukokuuta 2017

Ulkokausi korkattu!


Korkattiin treenikausi. Ensimmäistä kertaa pieni harmaa lähti tarkoituksen mukaan kentälle mukaan. Nyt se on enimmäkseen puuhastellut kotosalla sisällä erinäisiä juttuja tai satunnaisesti pissatusten yhteydessä pihalla jotain pientä seuruupätkää. Nyt kuitenkin otettiin ihan kunolla niskasta kiinni ja lähdettiin kokeilemaan miten asiat toimii kentällä.

Lux ei toistaisesti ole kovin häiriöherkkä.Tosin, häiriö oli aika minimaalista, koska iltaisin kylänraitilla ajaa pari autoa ja Linkki oli paikkamakuussa. Mutta neito on kova hajujen perään, niin pidän erityisesti sitä erävoittona, että se ettei nuorukainen huidellut omilla teillään, vaan fokusoi minuun.

Lux puuhasteli imutusseuruuta, jossa palkkaa sai välillä perusasennosta ja välillä liikkeestä. Välillä käsi irtosi nenästä, mutta idea on tyypille selvä. Oli ihan pakko ottaa muutama juoksuaskelkin ja on se pieni niin makeaa koiraa. Mitä seuruun opettamisesta pohdiskelin, luultavimmin sekoitan vähän jokaista tekniikkaa, kuten tähän mennessä. Imutus on ollut nyt helpoin lähtöajatus. Lux käyttää luonnostaan yllättävän hyvin takapäätään ja pyrkimyksenä on opettaa se jo heti oikealle paikalle. Väistämättä, kun kaksi viimeistä on opetettu liian eteen.

Seuruun lisäksi Lux teki maahanmenoja liikkeestä. Sen kanssa ei hirveästi ole maahanmenoja tehty, mutta vahvalla käsiavulla se meni maahan. Tekniikassa on vielä paljon opettelemista ja vahvistamista, mutta hyvä noin pieneksi treeniksi. Lisäksi Lux opetteli istumista paikallaan - tai lähinnä sitä paikalla oloa. Istuminen on vain sille vahvin liike, niin siitä oli helppo lähteä vaikeuttamaan ja lisäämään käskyyn kestoa, sekä etäisyyttä. Nythän tuo on lähinnä istuskellut kameran edessä (joka kyllä onnistuu isoveljen kanssa), mutta onhan se nyt eri juttu istua kentällä kuin metsässä.


Viimeisenä kokeilin miten Lux hiffaisi käsikosketuksen ulkona, jossa sitä ei ole treenattu. Hienosti se hokasi ja teki upeita toistoja. Tästä olen erityisen ylpeä. Lux ei jäänyt jumiin mihinkään, se työskenteli aktiivisesti ja pitkäjänteisesti, sekä tuntui olevan samassa kuplassa kuin minä. Hetkeen ei ole koiran treenaaminen tuntunut siltä, että on niin samalla aaltopituudella koiran kanssa. Linkki kun taas havannoi kaiken, niin sen kanssa pitää huomioida ympäristöä ihan eri tavalla.

Link oli meidän puuhastelujen ajan hienosti paikkamakuussa ja taisi vaihtaa kerran asentoa. Sillä tuntuu olevan helpompi maata, jos en kiinnitä huomiota siihen. Mitenkäs tämän toteutat kokeessa? Haha.


Tyytyväinen olen myös näiden piuhakäytöseen. 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Lux (melkein) 5kk


Pennun elämä on välillä arvoituksekasta. Lux kehitti ensimmäisen mahatautinsa yllättäen Linkin tokokokoepäivänä. Voitte kuvitella miten iloinen yllätys oli tulla lopputiimin kanssa kotiin, kun paska haisi. Siistinä tyttönä Lux oli sihdannut asiansa häkin kaltereiden välistä pihalle. Siivotessani sotkua, päätti pentu vielä oksentaa mökkiinsä, kun sen sinne tuuppasin siivouksen tieltä pois. (eikä voinut oksentaa 10sek sitten pihalla, huoh.) Tuli kirottua kaikki karvakasat maailman ääriin, vaikka nyt naurattaa. Onneksi oli kohtuu lämmin päivä ja meidän takapihan aita juuri valmistunut niin pahoinvoivan pennun pystyi lykkäämään sinne keräilemään oloaan. Pari kertaa se vielä oksensi, kerran jopa vedet, mutta sitten alkoi vesi pysyä sisällä. En keksi muuta, kuin mahapöpön tai sitten pentu oli syönyt jotain epäsopivaa aamulenkillä. Tiedä häntä, pääasia, että tirpana on kunnossa ja keräilee menetettyjä grammoja takaisin.

Lux on kohtapuoleen viisikuinen ja se pysyy arjessa hyvin mukana. Kunnioittaa talon sääntöjä ja on muutenkin varsin sopuisa eläjä. Linkki on alkanut näyttää pihalla pennulle kaapin paikkaa ja niiden leikit on menneet minusta rumaan niskassa roikkumisväsäämiseen. Liikkeessä ne eivät ole niin paljoa toistensa kimpussa, mutta paikallaan ne jylläävät menemään yhtenä koirapyörremyrskynä.

Lullen tottistelut ovat olleen hyvin minimaaliasia, mutta pikku hiljaa alan paneutua siihen enemmän. Pentu alkaa olemaan otollisessa iässä - sekä koossa. Huonon selän kanssa on vaikea tuollaista alle polven korkuista tirpanaa koittaa imutella ja opettaa sille perusasentoja. Pentu ei toistaiseksi osaa kuin istua, mutta se ei onneksi haittaa. Se on mukava seurapiirikoira ottaen vieraat rauhallisesti vastaan ja nukkuen loppuajan. Vaunujen kanssa komppanja kulkee yllättävän nätisti ja ollaan ohitettu niin koiria kuin pyöräilijöitä.


Se, mitä olen huomannuit, niin saksalainen tasapainoittaa bordercollieta. Linkki on haastava koira siinä, että se näkee kaiken ja ennen sitä pitää keretä reagoimaan tai pakka leviää. Luxin kanssa Link on rauhallisempi ja sen reaktiot ei ole niin ylimitoitettua. Lux taas on ottanut vastaan kaiken tulevan rennosti. Yksin se on hieman epävarma, mutta Linkin kanssa saksalainen voi kohdata vaikka millaisen mörön.

Luxin kanssa on suunnitelmissa lähteä kaupunkiin shokeeraamaan pentu, Linkki kun kaupungin vilinässä on tottunut olemaan. Ja sen kanssa saisi tehdä enemmän ilman isoveljen tukea. Samalla aloitellaan hieman tottistreenejä, jatketaan naksuttelua ja katsotaan millaista jälkeä saadaan aikaiseksi pennun kanssa.

Jälkikelejä, kun saadaan hieman odotella, kun meillä on kahtena yönä satanut lunta ja maa on yhtä mutalillua.

~ 13,8kg

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Puuttuva palanen


Lauantaina 22.4 kävimme näyttämässä jälleen osaamistamme Pieksämäen kivituhkahallissa. Ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin ajatuksena oli. Kerkesin jo riemuita, kun paikkamakuupaikka oli meille otollinen - rivin viimeinen. Koira oli kuitenkin ihan muissa maailmoissa, lisäksi naksutin oli kotona (tai ainakaan en sitä taskuista löytänyt). Sain laittaa kaiken osaamiseni peliin, että sain koiran edes hieman otolliseen mielentilaan.

Tuomarina oli tällä kertaa Tommi Varis - miellyttävä tuomari, jolta tuli suora palaute liikkeiden jälkeen. Kivan humoristinen mies.

Paikkamakuu 0 - Linkki meni edellisen käskyllä maahan, mutta jäi hyvin ja hiljaa makaamaan. n. 40sek kohdalla vieruskaveri lähti harhailemaan ja toi levottomuuden koiraan. Vieruskaveri lähdettiin kytkemään ja omistaja oli palaamassa sen kanssa paikkamakuu riviin, mitä Linkki ei enää kestänyt. Se nousi ja hiipi minua kohden. Koira, joka ei koskaan ole noussut paikkiksesta. Linkki myös nosti kierokset ensimmäistä kertaa ihan tappiin ja koko koira oli täysin ylivirittynyt uudesta tilanteesta. Me oltaisiin saatu mahdollisuus uusia paikkamakuu, mutta jätin väliin. Tiesin etten saa koiraa kokoamaan itseään niin nopeasti, että uusinnassa olisi ollut mitään järkeä.

Seuraaminen 8,5 - Varmaan Linkin paras koeseuruu ikinä. Se oli mukana heti alusta alkaen ja teki nättiä ja tiivistä seuruuta. Meidän pk-mainen seuruu ei ollut tuomarille mieleen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - Kuulemma vähän hitaan puoleisesti tipahti maahan.

Luoksetulo 8,5 - Pisteet lähti ilmeisimmin omasta vartaloavusta. Avaan käden, jotta koira mahtuu paikalleen. Pitäisi osata kutsua se käsi auki tai pitää käsi kiinni vartalossa.

Noutoesineen pitäminen 8 - Hyvä pito, nousi vaan luovuttamisen jälkeen seisomaan. Ei ole kotona tehnyt tätä pitkään aikaan, eikä kisapaikallakaan tehnyt.

Kauko-ohjaus 10 - Perus Link.

Estehyppy 9,5 - En tiedä mistä puolikas lähti.

Kokonaisvaikutus 5 - Tuomari kommentoi Linkin haastavaksi nuoreksi koiraksi ja antoi kuulemma näkyä kokonaisvaikutelmassa. Luulen, että pisteitä tiputti se, että Link jumittui nuuskimaan maata kohdalla, jossa pito/kaukot/hyppy suoritettiin. Jouduin komentamaan vähän kovemmin sen hommiin. Oma epäilys on, että paikalla olisi tehnyt aiemmin juoksuja tekevä narttu, koska kaikki urokset tuntuivat kovasti haistelevan sitä kohtaa. Liikkeiden väleihin kehotti kiinnittämään huomiota, joten ainoa minkä keksin pistealennuksen syyksi oli haistelu. Sillä muuten koira oli käskynalla, seurasi liikkeenvaihtopaikalta toiselle ja makasi maassa palautteen annot. Tuomari myöskin veikkasi Linkkiä alle 3 vuotiaaksi.

ALO3, 123/200 pstettä.

Onnistuneella paikkamakuulla oltaisiin tehty ykkönen. Olen aika neuvoton tällä hetkellä koko paikkiksen kanssa, koska kotona treenatessa Linkki ei mene mihinkään häiriöön. Se pysyy kuin tatti maassa valekäskyillä, ruoka/lelu häiriöllä, Lux-häiriöllä, Youtubesta soitetuilla häiriökäskyillä, miehen häiriköinnillä, torihäiriöllä (joka ei kovin merkittävä ole tässä 3500 ihmisen kylässä). Mutta sitten kokeessa paikkis pissii jonkun typerän syyn takia. Linkin paikkis oli paremmassa kunnossa, kun päästiin treenaamaan sitä säännöllisesti koirahäiriöön ja riviin. Nyt siltä on kokonaan jäänyt äänteleminen pois, mutta treenattavia tilanteita olisi vielä. En näe enää järkeä ilmoittaa sitä kokeisiin epäonnistumaan ilman treeniä. Treenitilanteen järjestäminen on vaan... Likimain mahdotonta. Meidän kylässä ei ole harrastajia, ja lähimmät kaupungit on 40km päässä. Ei vain riitä tällä hetkellä resurssit lähteä niin pitkälle treenaamaan.

Ehkä me vielä joskus tehdään se TK1, mutta nyt laitetaan projekti jäihin ja etsitään uusia rakaisuja, sekä aletaan treenaamaan avoimen liikkeitä tosissaan. Meillähän on avoimeen oikeuttava kisatulos, mutta en halua lähteä sinne vielä.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Lux 4kk


Lux on ollut meillä nyt kuukauden päivät. Se sujahti laumaan hyvin ja otti tilan itselleen varmoin ottein. Pentu ei hirveämmin arastellut iso koiraa ja Linkki puolestaan otti hyvin sopuisasti vastaan pennun. Tosin pennun kasvaessa on bortsukin opetellut antamaan kunnolla palautetta pennun törttöilystä. Ensimmäiset hetket menevät aina arjen opettelussa ja olen enimmäkseen ihminen, joka tykkää antaa pennun olla pentu ja kasvaa hieman puskassa jonkin aikaa. Muodostaa suhdetta koiraan.

Luxin elämä täällä on siis koostunut arkiasioiden opettelusta. Olen kiinnittänyt huomiota pennun äänen käyttöön. Pidän hiljaisista koirista, enkä siedä ollenkaan turhaa louskuttamista. Luxille tehtiin suoraan selväksi, että haukkuminen ei ole ok missään tilanteessa kotona. Leikkiessä saa pitää vähän meteliä, mutta mitäänturhanpäiväistä louskutusta en siedä. Toinen on piippaaminen, joka on ärsyttävää. Piippaamisella pentu ei ole voittanut mitään; se ei pääse ulos ennen kuin pilli on kiinni tai jos pikku piippaus yltyy karmeaksi, on osoite häkissä rauhoittumassa. Huomiota ei saa piippaamalla ja jos ulkona menee yli, niin laumasta eristäminen on toiminut hyvin.

Lux on opetellut toista elämässä vaadittavaa taitoa, eli luoksetuloa. Se pysyy luontaisesti kohtalaisen lähellä, mutta olen onnistunut arvottamaan itseni Linkkiä tärkeämmäksi. Pentu sinkoaa mieluummin minun luokseni Linkin jahtaamisen sijaan, jos sitä pyydän. Olen palkannut pentua niin kehuilla, rapsutuksilla, ruualla kuin leikillä. Vaikka koirat ulkoilevat paljon keskenään, pääsevät molemmat myös privalenkille/juoksulle kerran päivässä mahdollisuuksien mukaan. Lux ei kuitenkaan irtoa kauas yksinkään ja on vielä paremmin kuulolla yksin. On jotenkin rentouttavaa, kun Lux ei ole niin reaktiivinen, eikä sitä tarvitse olla kolmea askelta edellä, jos tahtoo koiran vielä hallintaan ennen tilannetta.


Arkikäytöksestä toinen on ollut ruokailutilanteiden rauhoittaminen. En pidä myöskään keittiössä hääräilevistä koirista (saati perässä juoksevista). Luxilla on mieletön ruokahalu ja pieni saksalainen vähintään kuolee nälkään, jos ruokaa ei tule hetijustnyt. Se vauhkoili siis ruoka-aikaa. Aloitin projektin ihan vain sillä, että Lux opettelee istumaan rauhassa paikallaan ruokakipon laskeutuessa maahan. Nopeasti se ymmärsi homman jujun. Halusin kuitenkin arvottaa Linkin syömisen etusijalle, joten tarvi keksiä ratkaisuja, miten pystyn päästämään Linkin kipolle ennen Luxia. Aloin ajaa pennun pois keittiöstä (sekä olohuoneen ovelta) hepuloimasta ja kuikuilemasta. Näin pystyin molemmat kipot laittamaan paikalleen ilman että kompastelin koiraan. Tähän mennessä minun ei tarvitse kovin montaa kertaa palauttaa pentua takaisin olkkariin odottamaan.  Hepuloimisen kanssa työskennellään sen jälkeen, kun pentu ei ymmärrä, miksi Linkki pääsee ensin syömään KUN HÄNELLÄ ON HUUTAVA NÄLKÄ JA HÄN KUOLEE IHAN HETI JUST NYT, JOS RUOKAA EI TIPU. Joten homma on edelleen projektiasteella - huomattavasti parempaan suuntaan.

Olen myös alkanut ehdollistaa Luxia naksuttimella. En tiedä vielä kuinka paljon naksutinta tulen ja jaksan käyttää sen kanssa, mutta haluan koiran olevan ehdollistunut sille. Linkin kanssa se on ollut hauska apu temppuja opetellessa. Lux on tehnyt myös pientä seuruu pätkää imuttaen ja lähinnä opetellut toimimaan erilaisissa häiriöissä; Linkin seuratessa toisella puolella, lapsien leikkiessä sivummalla, "keskellä vilkasta toria" (= kolme ihmistä ja neljä autoa, satunnainen liikenne) ja toistaiseksi saksalainen on ollut helppo huijata samaan kuplaan kanssani. Koska onhan ruoka nyt superpaljon kiinnostavampaa kuin ympäröivä maailma.

Lux kävi myös vahvisterokotuksilla. Painoa pikkulikalle oli kertynyt 11,8kg - hyvässä kunnossa oleva sutjakka pentu. Lux otti ihan rauhassa eläinlääkärin tutkistelun ja meinasi vähän pusutellakin. Rokotetta se ei huomannut yllättäen, koska ruokaa. Jälkeen päin vähän rapsutteli rokotekohtaa, kun ilmeisesti kirveli. Automatkat menivät hyvin ja pentu lähinä torkkui jaloissa.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kun bordercollie luulee olevansa liian fiksu; pohdinnassa palkkaus, seuruu ja paljon muuta


Bortsupojan ongelma numero yksi on se, että se kuvittelee olevansa liian fiksu. Linkin opittua jonkun asian, se tarjoaa sitä. Yksi ongelma on se, että alokas alkaa olemaan bortsulle liian helppoa ja tuttua kauraa, niin se alkaa keksimään omia variaatioita liikkeistä. Tai ennakoimaan käskyjä.

Linkin kanssa kokeen jälkeiset treenit ovat painottuneet aika paljon maassa makoiluun ja käskyjen ennakoimattomuuteen. Voisin lyödä pääni pantiksi, että ensi kokeessa en saa sitä koiraa ylös sieltä tantereesta tätä menoa. Linkki on tehnyt paikkamakuuta häiriössä; Lux, ihmisipana (kiljahteleva ja ääntään kokeileva) ja tietokoneen kautta toistetut tokovideot. Ihan vain, etten ole vieläkään keksinyt miten treenaisin häiriköityä paikkista yksin ulkona, joten sisätreenit kunniaan. Tosin ulkona treeni on keskittynyt Linkin ollessa paikkamakuussa, niin olen touhunnut Luxin kanssa.

Tämän lisäksi Linkki on parannellut jälleen perusasennon paikkaa naksutellen ja tehnyt sivussa maahanmenoja. Isompana projektina olen ottanut kaukojen treenaamisen. Linkilläkin on focus eteenpäin; maasta seisomaan noustessa se imeytyy lähemmäs ohjaajaa -> missä palkka on. Tiedän, että seisomaan nousut tulee vasta voittajassa, mutta jos treenaisin pelkästään istu - maahan kaukoja, noheva bordercollie suorittaisi niitä itsenäisesti kokeillen mikä tällä kertaa kelpaa. Seisominen on kuitenkin alkanut sujua pidemmältäkin matkalta. Välillä saa aina palata vähän taakse päin ja muistuttaa miten pitikään mennä. Seuraava projekti on seiso - istu -vaihto, joka tulee olemaan hieman haastavampi.

Seuruun kanssa olen itse opetellut kävelemään. Palasin ajassa taakse päin ja lueskelin Ocan blogia. Pohdiskelin sen ongelmaa; se ei kääntynyt vasemmalle, sekä poikitti. Vanhempana ja fiksumpana tiedän ongelman olevan siinä, että koira edisti enkä antanut sille tilaa kääntyä. Olin myös liikkeissäni rivakka, ja huidoin vaan menemään miettimättä koiraa iloisena siitä, että se edes jotenkin seurasi. Linkin kanssa olen tajunnut tehdä töitä oikean paikan löytymisen kanssa, vaikka sekin on alun alkaen opetettu liian eteen. Linkki on kuitenkin tempperamentiltaan erilainen; anteeksiantavampi, aktiivisempi tekemään töitä. Sitä ei haittaa pienet mokat ja se kestää paljon enemmän painetta minulta. Ei kuitenkaan ole kiva paineistaa koiraa (vaikka se ei paineistu), ja antaa tilaa sille kääntyä. Opettelin siis kävelemään taas ja antamaan koiralle apuja kääntymiseen lyhyemmällä askeleella ennen käännöstä tai pysähdystä. Lyhyen askeleen jälkeen seuraavan askeleessa jalkaterä kääntyy käännöksen suuntaan. Etenkin oikealle päin käännöksiä tämä pieni vihje paransi huomattavasti, koska koira lukee kehonkieltä. Myöskään pysähdyksistä ei tule niin äkkinäisiä, kun pystyy herättämään koiraa hieman siihen valmiiksi. Jopa meidän työskentely näytti siistiltä ja hallitulta.


Lisäksi Linkin kanssa on hyvä kiinnittää huomiota palkan suuntaan ja etenkin siihen, mistä ja miten sen palkkaa. Bortsu kestää hyvin toistoja, se pitää viretilaa yllä viritesanalla (tehdäänkö töitä). Olen iloinen, että pentuna olen rakentanut sille moisen, enkä seisottanut turhaa kentällä töllöttämässä muiden tekemistä. Auton kanssa viritesana on ollut helppo rakentaa, mutta se onnistuu myös häkin tai ihan vain puuhun/muuhun paikkaan sidotun koiran kanssa. Luxille pitää rakentaa sama ominaisuus. Tahdon palkata Linkin lähelle kehoa, sillä se alkaa usein hölmöilemään ja kyttäämään palkkaa. Teen sen kanssa edelleen paljon kainalopalkkaseuruuta, jossa palkka tipahtaa koiran nokan eteen ja mieluummin vielä aavistuksen taakse päin seuruun paikasta. Linkillä on mieletön kiire ja focus eteen, kun minä tahtoisen sen olevan eteen ja ylös. Tätä on työstetty aika pitkään, mutta musta tuntuu, että se hajoaa täysin heti, jos erehdyn palkkaamaan koiran heittämällä pallon. Linkki saa suurimman osan palkasta myös sanallisilla kehuilla ja pyrin arvottamaan kehun/rapsutukset pallon edelle.

Linkin kanssa tehdään myös paljon luopumisharjoituksia. Se jää bortsumaisella tavalla jumiin asioihin; etenkin leluihin. Kapula on toinen paha, mihin koira jää jumiin ja se hankaloittaa myös meidän alokasluokan hömpöttelyä. Linkki kovin tahtoisi lähteä kapulan perään eikä ymmärrä miksi liikkuri vie sen pois tai miksei se saisi hakea kaikkia kapuloita pöydiltä. Töitä on siis tehtävänä paljon, vaikka koira onkin muka kisavalmis. Saati sitten ajatuksena, kuinka pitkä matka tokovalioksi on. Arvelisin, että omat kykyni riittävät vielä avoimeen, mutta sen jälkeen tulevat asiat menevät äärettömän vaikeaksi. Mulla ei ole mitään hajua miten opettaa koiralle tunnaria tai EVL:n hyppynoutomerkki hässäkkää.

Luxin tulo on myös tasapainottanut bordercollieta. Linkiltä on jäänyt hyvin paljon ylimääräistä hösäämistä pois. Se ei ole menettänyt luonnettaan, mutta se on paljon tyynempi ja jotenkin levollisempi. Siinä, missä Lux on hakeutunut tulostaan lähtien Linkin lähelle nukkumaan, on Linkkikin alkanut hakeutua pennun viereen. Se uskaltaa myös rajummin komentaa pentua, mutta ei kuitenkaan turhista asioista. Ne kykenevät jopa leikkimään samoille leluilla, vaikka ilman valvontaa en ole jättänytkään leluja lattioille.  Linkin motivaatio työntekoon on myös kasvanut sen joutuessa näkemään enemmän vaivaa huomioni eteen. Bortsu saaa silti oman privalenkin päivällä ja treenituokiot, sekä omaa pari etuoikeutettua juttua maata sohvalla tai kammeta illalla sängyn jalkopäähän nukkumaan.


Jos miinuspuolia pitää etsiä, niin Linkki kuluttaa jälleen aivan törkeästi. Se on laihtunut jälleen kamalan näköiseksi. Nostin Linkin ruoka-annosta, kun pentu tuli taloon ja olen yrittänyt naksutella sille joka päivä (lisää ruokaa). Mutta silti. Juttelin aiheesta Luxin kasvattajan kanssa. Häneltä idea, että antaisin samaa ruokaa myös Linkille. Lux siis syö tanskalaista SØCLA -merkkistä ruokaa, joka on suunniteltu rekikoirille. Ideatasolla nousi myös kokeilla Linkille korkeaenergista ARKTISta samalta tuottajalta. Lisäksi pitäisi tilata taas lihaa, kun sillä tuntuu tarttuvan paremmin, eikä ruokamäärät nouse niin suuriksi. Ruokaongelma on myös se, että jos bortsun ruokamäärää lisää suhteettomasti, alkaa sitä tulla enemmän ja enemmän läpi, jolloin ruoka ei imeydy kunnolla.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Peter Pan tokokokeessa

Käytiin kokeilemassa missä kunnossa alokkaan liikkeet ovat pitkästä tauosta huolimatta. Muutaman kerran ollaan hömpötelty  tokoa, mutta se tavoitteellinen treenaus puuttui. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että tykkään hirmusti savolaisista koiraharrastajista - niinkuin savolaisista yleensäkin. Niin rennon lupsakkaa porukkaa kuin olla ja voi.

Tuomarina oli ihanan positiivinen Riikka Pulliainen, jota voin vaan suositella ensimmäistä koetta suunnitteleville. Hyvin ymmärtäväinen tuomari alokasluokan koirakoiden kanssa ja pienet virheet eivät haitanneet.

Meidän koe ei kuitenkaan mennyt niin putkeen kuin olisi voinut mennä, mutta olen hirmu tyytyväinen ottaen huomioon, että oltiin toisia suoritusvuorossa.

Paikkamakuu 0 - Kuusi koirakkoa, joista oltiin toisena. Linkki ei kestänyt rivin loppuun asti maassa, enkä minä tajunnut käskeä sitä uudestaan makaamaan. Se oli makuussa hirmu levoton ja vempuili edes takaisin ja tuli hieman eteenpäin. Nousi myös ennen käsky.

Seuruu 8 - Koira oli nukuksissa alusta ja ensimmäisen käännöksen teki vähän niin ja näin, mutta tsemppasi hyvin loppuun.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Koira, joka tippuu vaikka vesilätäkköön, jos käsketään, päätti kumartaa maahanmenossa. Siis mitä? En todellakaan tiedä. Tai ymmärrä.

Luoksetulo 10 - Perus Linkkiä. Nopea, mutta hieman hidas istuminen.

Noutoesineen pitäminen 7 - Annoin kapula ja Linkki nousi seisomaan? Öö... Anteeksi mitä. Alkoi ihan itseäkin naurattaa bortsun hölmöily. Mitä lie korvien välissä liikkui.

Kauko-ohjaus 9 - Ei hajua, mistä piste lähti. Teki nätisti.

Estehyppy 10 - Se, mitä ei treenaa, ei hajoa. Linkki ei ole estettä nähnyt sitten viimekokeen, mutta tyylipuhtaasti se tuli yli sieltä.

Kokonaisvaikutus 9 - "Taitaa olla aika nuori koira." Oli tuomarin kommentti. Nauroin katketakseni ja kerroin meidän Peter Panin olevan kuitenkin jo neljä vuotta. Mainintoja siitä, että koira näkee kaiken ja ottaa häiriötä.

Yhteensä 124/200, ALO3 - joten saatiin kisakirjaan se viimeinen puuttuva alo-tulos. Nyt voikin hakea ne kaksi ykköstä.

Plussaa ehdottomasti koiran asenteesta. Se teki tosi hyvin töitä vieraassa hallissa, eikä haistellut alkua enempää. Se pysyi hyvin hallinnassa, eikä harhaillut liikkeiden välissä. Ja meillä oli hauskaa: taisin ensimmäistä kertaa hymyillä kokeen läpi. Oma olo oli rento. Linkki ei myöskään ottanut häiriötä muista koirista ulkona ja kulki hirveän nätisti. Kuitenkin haasteena vieras halli ja kokeenomainen tilanne.

Ihan Luxinkin koulutuksen takia tsiikailin vähän avoa ja aloa kokonaisuutena. Yleisiä huomioita alokkaasta oli se, että tosi monella oli ongelmia paikkamakuun kanssa. Tai lähinnä koirat uuden vuorotellen käskytyksen myötä seilaavat ylös/alas miten sattuu. Myös ääntelemistä rivissä on. Joista molemmat on myös Linkin ongelmia. Seuraavat ongelmat olivat enimmäkseen seuruun kestävyydessä, lähinnä aloitukset. Niinkuin meillä. Ja yllättävän moni koira vaati niin avoimessa kuin alokkaassa kaksoiskäskyä kauko-ohjauksessa. Avoimen ongelmia oli myös istumisen/seisomisen/maahanmenon erottelu, sekä ruutu. Positiivista oli koirien palkkaus sekä yleisesti ottaen kaikilla näytti olevan hirmu hauskaa kehässä. Kiva katsoa vähän analyyttisemminkin kokeita. Tiedän kyllä mihin aion Luxin kanssa panostaa.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Huppista keikkaa


Olen niin onneton muistini kanssa. Eilen tipahti kisakirje sähköpostiin. Niin mikä oli? Minne oli? Ainiin. Ilmoitin bortsun tokokokeeseen, silloin kun ei ollut pennusta tietoa ja hallitreenit meni hyvin. En muistanut koko kokeita, vaikka mies silloin tällöin kyseli, että koskas me mennäänkään Pieksämäelle. Aina sanoin, että pitää tarkistaa, mutta unohdin sen ennen kuin pääsin koneelle asti.

No, kokeeseen mennään. Se nyt on oletusarvoista. Bortsulla on kuitenkin pohja kunnossa ja vähän olen virkistellyt sen muistia tekemällä kaukoja ruokakipolle ja vähän jääviä ulkona. Sellaista hömpöttelyä, välillä pentu niskassa roikkuen ja välillä ihan spesiaalisti kahdestaan. Koitin meille treeniseuraakin hieman huudella, mutta sellaista ei nyt tähän väliin saatu harmillisesti. Linkille olisi tehnyt hyvää treenata liikkuroitua - ja miksei siellä hallissakin.

Kävin tänään kuitenkin ihan "kentällä" asti tekemässä alokkaan palkattuna ja katselin vähän missä kunnossa liikeet ovat. Ja ihan aluksi voin sanoa unohtaneeni kaukot tästä setistä. Muuten bortsu suoritti kaiken mallikkaasti autohäiriöstä huolimatta. Seuruusa sillä on kivasti draivia ja paikka on alkanut pysymään hieman taempana. Se ei juurikaan irronnut sivulle eikä eteen. Luoksari oli Linkiksi nopea ja nätti. Jäävät se erotteli hyvin - kun tein molemmat. Kapulaa piti nätisti mälväämättä, sekä pysyi hienosti paikallaan, kun otin kapulan suusta. Eli perusLinkki ongelmat oli poissa. Toivottavasti ne myös pysyvät poissa. Tein myös 1,5min makuun bortsulla, ja siinäkin se oli rauhallinen ja näppärä. Pidempään en viitsinyt makuuttaa, koska maa on kylmä ja luminen.


Alokkaan setin lisäksi hion Linkin seuruun peruutuksia hetken aikaa ja sitten hassuteltiin pallon kanssa. Kotopihalla otin Luxin mukaan kuvioihin ja remmoin bortsulle palloa - jonka päälle pikku saksalainen ei ymmärrä mitään.

Luxin kanssa hieman leikittiin ja härvättiin pihalla isomman koiran häiriöstä huolimatta. Lux on opiskellut arkea - yksinoloa, rauhoittumista, kiellettyjä asioita ja niin päin pois. Se ei osaa vielä juurikaan mitään muuta kuin istua, mutta ei sen tarvikaan. Se kulkee vapaana ja pysyy lähellä, se kulkee yllättävän hallitusti hihnassa isomman koiran kanssa, sekä yksin.

Hankin myös treenivihon, ja ajatukset bortsun harrastusjuttujen kanssa alkavat selvitä. Pentuhan kisaa ensimmäisen kerran ehkä keväällä 2018, mutta senkin kanssa aletaan loppukesästä varmasti tekemään paljon enemmän, kunhan sintti kasvaa. Nyt sen treenaaminen olisi huonoselkäiselle hirveän työlästä. Eiköhän siitäkin vielä pätevä tule.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Valon lapsi

passikuva

Kovasti aina suunnittelee, miten tekee jotkut asiat pennun kanssa ja mitä ei missään nimessä tee. Naurattaa, että vaikka hirveästi on ollut suunnitelmia, niin ne kaikki ovat ainakin toistaiseksi jääneet. Linkkihän oli helppo pentu ja Lux tuntuu jatkavan samaa rataa. Olen ollut aina sitä mieltä, että koiran täytyy saada olla pentu. Linkki ei osannut juuri mitään ennen vuoden ikää - paitsi juosta hakumetsässä.

Lux on tasapainoinen pentu. Sen maailma ei järky vähästä, joten sen kanssa työskentely tulee varmasti olemaan helppoa. Tosin se on huomattavasti tempperamenttisempi kuin Linkki. Lux on ahne, mutta ei juurikaan syty kunnolla leluille. Kyllä se itsekseen touhaa vähän, mutta hyvin huonosti. Pikkaisen ollaan opeteltu leikkimään narupallolla. Lux myös palkkautuu äärettömän hyvin laumalla, joten olen pyrkinyt tätä vahvistamaankin eniten. Linkki ei juuri arvosta laumalla palkkausta - en koskaan osannut opettaa sitä sille. Haluan myös karsia virheitäni aikaisempien koirien kanssa. Mun koirillahan on ollut pääsääntöisesti samat ongelmat; maltti ja seuruun edistäminen. Ne ovat mun näköisiä suorittajia.

Viime päivinä Lux on opiskellut lapsiperheen arjessa tärkeitä taitoja, kuten sitä ettei vauvan matolle mennä, lapsen sormia tai varpaita ei nakerrella ja on vauvan lelut, sekä koirien lelut. Yleensä vielä kummallakin koiralla omansa, koska Link ei oikein tykkää luovuttaa lelujaan. Saksalainen on opetellut kulkemaan vaunujen vieressä, olemaan hyppimättä syliin, jos lapsi on sylissä. Lisäksi treenikohteisiin on kuulunut satunnainen hihnassa kulkeminen, sillä aina en voi päästää koiria juoksemaan vapaana pihalle vaan täytyy tehdä siirtymä hihnassa. Yllättävän hyvin kaksikko kulkee - Linkki on pitkäraajaisempi ja nopeampi ja Lux tykkäisi nuuskutella ja istahtaa välillä pohtimaan maailman menoa.


Pentu on myös treenannut vapaana oloa oikein urakalla. Minulle on tärkeää, että koirat voivat liikkua vapaana ja niihin täytyy silloin olla luottoa. Tasan kerran pentu on testannut tarviiko tulla. Ne ovat opetelleet omat nimensä, jotka oikeuttavat asioihin; milloin namipalaan, ulospääsyyn, sisälle menoon tai johonkin muuhun käskyyn liitettynä. Lux on myös opetellut rauhoittumaan, niin häkkiin kuin vapaanakin. Se on oppinut mitä "nukkuminen" tarkoittaa. Pentu on tuumaileva, mutta se saattaa unohtua nuuskuttamaan ympäri kämppää ja lietsoa itseään isompaan levottomuuteen.

Linkki on ollut täysin pennun vietävissä. Se on turvautunut ihmisiin ja olenkin puuttunut, jos Luz meinaa liikaa kiusata isoveljeä. Nyt kuitenkin Link on kahdesti kertonut pennulle nätisti milloin se naamalla ja päällä pomppiminen riittää. Ehkä senkin teräshermot alkavat pettää pennun kanssa. Muuten Linkki leikittää kohtalaisen nätisti pentua, mitä nyt omalla typerällä tavallaan käy vähän mölähtämässä pennun naamalla. Se on Linkin tapa haastaa leikkiin, eikä saksanpaimen oikein vielä ymmärrä sitä.

Mä olen kotona suhteellisen natsi joidenkin asioiden kanssa. Ensimmäinen pennun opeteltava asia oli, että ruokakuppi ei kolahda maahan ennen kuin rauhoitutaan ja sitä odotetaan nätisti. Tätähän edelsi päivä suoraa huuta siitä, miksei se saakelin safka tipahda naaman eteen. Lux on kuitenkin nopea oppimaan, niin näin viikon jälkeen pentu tapittaa silmiin, mutta vapautus käskyn merkitys on vielä hieman hämärä. Se on kuitenkin hiljaa ja rauhassa, sekä syö paljon rauhallisemmin.

Äänenkäyttö onkin yksi, minkä kanssa olen kovasti kiinnittänyt huomiota. Lux örisee, purisee, vinkuu, mölähtelee, ukisee... Sen ääniskaala on ihan käsittämätön ja välillä pitää miettiä kummasta ääni oikein lähtee; lapsesta vai koirasta. Lux osaa myös haukkua uskottavammin kuin bordercollie koskaan. Minä kuitenkin arvostan hiljaisia koiria. Link ei juuri inahdakaan kotosalla, joten pentukaan ei ole saanut mitään etuoikeuksia äänenkäytöllä ja se onkin vähentynyt hyvin. Nykyään se haastaa myös hiljaa bortsua leikkiin.

Meillä on myös käynyt vieraita ja kotiuduttuaan Lux on näyttänyt olevansa yhden perheen koira. Se kyllä moikkaa vieraat oman harkintansa mukaan, mutta vetäytyy yleensä sitten omiin oloihinsa toisin kuin bortsu, joka ui liiveihin, syliin ja lähtee vaikka mukaan jos pyydetään. Mielenkiinnolla odotan, mihin tuo Luxin luonne kehittyy.


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Pikku prinsessa


Ei ole salaisuus, että olen jo pari vuotta tarkkaillut pentueita, kasvattajia ja koiria. On ollut vaihtoehtoja bordercolliesta dopperiin ja sieltä jopa sekarotuisiin.Olen etsinyt meidän laumaan sopivaa tyyppiä ja vihdoin se löytyi.

Oma koiranhankintani on hyvin fiilispohjaista ollut aina. Etsin persoonia - rodusta viis. Pidempään seuranneet tietävät, että Link oli "vahinko". Tai pikemminkin kohtalo. Siksi nimittäisin tätäkin sattumaa. Hyvin harvoin otan yhteyttä valmiisiin pentuihin. Tykkään katsella ja tarkkailla ja tutustua koiriin etukäteen. Minulla on lista nartuista, joita seuraan mahdollisten pentujen toivossa ja sama on muutaman uroksenkin kanssa. Kun näin ilmoituksen näistä pennuista - tuli fiilis. Kasvattajasta tuli vielä parempi fiilis. Ja kun pentuja meni katsomaan, oli fiilsi jo katossa.

Meidän mukaamme lähti harmaa narttupentu sijoitussopimuksella. Viralliselta nimeltään talouden prinsessa on Calla, mutta meillä hienoisen nimiväännön jälkeen ristittiin tyttö nimellä Lux. Pentuna Lux on tasapainoinen ja helppo. Siltä kyllä löytyy mielipiteet, sekä temperamenttiä. Imee nopeasti vaikutteita vanhemmasta koirasta ja oppii itsekin hirmu nopeasti.


Link on ottanut Luxin vastaan nöyrästi. Toistaiseksi en ole pitänyt leluja lattialla vahtimatta koiria. Ja ruokailu hoidetaan sivistyneesti pentu häkissä ja bortsu vapaana. Näin kumpikaan ei mene sörkkimään toisiaan ja ruokarauha säilyy.

Ainakin toistaisekis kahden koiran, sekä yhden vauvan arki on ollut helppoa ja miellyttävää. Pentu sujahti arkeen helposti ja mukautuu hyvin. Tykkään, tosi paljon.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Hallitreeniä kerran vuodessa


Listasin tavoitteisiin yleispätevän kohdan, että haluan olla aktiivisempi koiraurheilun saralla. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja päädyin laittamaan Paimenlauman Leenalle viestiä, josko hänestä liikenisi treeniseuraa. Ja sitähän onneksi löytyis, samoin treenipaikka.

Perjantaina pakkasimme koko konkkaronkan autoon. Mies tahtoi mennä pojan kanssa kauppakeskukseen, joten me saatiin Linkin kanssa ihan laatuaikaa kahdestaan. Bordercollie oli innoissaan, vaikka taustalla olikin kohtuu rankka pilkkireissu edellisellä päivällä. Leenan tytöt olivat kivoja, mutta malttoi Linkki ihan kivasti lämppälenkinkin kulkea pääsääntöisesti eteen hieman leijuen maan pinnan yläpuolella

Meidän tausta on vahvasti toko - mutta pääsääntöisesti tahdoin nähdä miten Linkki käyttäytyy hallissa. Leena ehdotti, että voitaisiin tehdä Linkille hieman hyppytekniikkaa. Bortsu pääsi ensimmäisenä esteille ja muikeasti se työskenteli targetin kanssa. Pariin otteeseen meinasi noutaa targetinkin. Hulvaton eläin pitkine koipineen, mutta ihan hyvin se kasasi itseään hypyille. Putkenkin Linkki muisti mainiosti. Itseäni yllätti, kuinka hyvin tokokoira luopui kontaktistaan ja focus siirtyi esteisiin ja targettiin, sekä miten huolellinen se oli hypyissään - vaikka rimat hyvin matalalla olivatkin.

Pienen breikin jälkeen Linkki sai mennä tekemään tokoa, kun Leena toi meille aksahäiriötä. Bortsu teki seuraamista kainalopalkalla, sekä ilman näkyvää palkkaa näppärästi. Palkkalin sitä vaihtelevasti perusasennosta, sekä hyväsä liikkeestä. Tein myös juoksun seinään päin, minkä muistin olevan viime hallikokeessa ahdistava yhtälö koiralle. Nyt se ei kuitenkaan aiheuttanut mitään suurempaa ongelmaa. Tämän lisäksi Linkki teki pari paikkamakuuta takapalkalla ja toisella kertaa sain irrotettua sieltä piippaamisen, joka tulee, kun koira on liian korkeassa vireessä. Se ei meinaa malttaa laskea itseään tarpeeksi matalaan vireeseen makuussa, vaikka muuten tekikin hyvät makuut ilman pään laskemisia. Tähän ongelmaan pitää jatkossa edelleen kiinnittää huomiota, vaikka nyt se on yleisilmeeltään parempi. Tiedän myös, että ollessani enemmän koiran tukena vaikeassa tilanteessa se tekee paremman makuun. Lisäksi leikittiin ja hömpättiin vähän.

Nenä meinasi viedä hallissa hieman. Pohja tuntui olevan sellainen, että se imee hajuja hyvin itseensä, mutta niin kauan, kun itse muistin pitää koiran mukana se toimi hyvin. En näkisi tällaisellä yhden aksaavan koiran häiriöllä hallia ongelmaksi. Eniten tahdoin nähdä koiran työskentelyä ja sitä miten pystyisin hallitsemaan sitä. Treenitaukoa meillä kuitenkin on takana, eikä Link ole tehnyt hallissa mitään. Mutta se tuntuu kypsyneen pääkopaltaan kyllä - vaikka halli tekikin siihen pienen levottomuuden (tai minun jännitykseni), niin se kuitenkin kykeni toimimaan myös palkatta. Ja vaikka nenä meinasikin viedä, niin se oli myös helppo irrottaa hajumaailmastaan.

Link melkein 4v

Oli piristävää, sekä mukavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan, sillä viimeiset treenit ovat ennen koettamme. Silloin niitä olikin huimasti kahdet putkeen ja kokeen jälkeen emme ole käyneet kenenkään kanssa treenamassa. Sen näki myös treenirepusta, josta löytyi niin viime kokeen palkinnot, kisakirjat kuin tuloslaputkin. Ruutunauhankin kaivoin ikean kassin pohjalta. Mutta ehkä tämä tästä. Pikku hiljaa hieman aktiivisemmaksi.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Tavoitteet 2017


Ollaan taas ehkä hieman myöhässä näiden tavoitteiden kanssa, mutta niitä on kuitenkin pohdiskeltu. Viime vuosi oli niin köyhä, että hävettää. Tänä vuonna on taas uusi pyörä mukana, joten opettelua on niin puolin ja toisin. Toivon kuitenkin löytäväni koiraharrastukselle aikaa, sillä se on minun henkireikäni. Ainakin tähän asti on näyttänyt ihan hyvältä.

LINK:

★ TK1
Yksi alokkaan koe on jo ykkösenä, joten kahden seuraavan pitäisi olla läpihuutojuttu, kunhan saadaan pari treeniä alle. Myöskin pidän mahdollisena avoimessa strattaamista, mikäli saadaan liikkeet kuntoon. Alokkaan ohella siis avon liikkeet haltuun.

 BH
Jos tänä vuonna? Parina aikaisempana olen aikonut - mutten koskaan ole mennyt. Meidän PK ura näyttää heikolta, mutta toivossa on hyvä elää, että edes BH saataisiin käytyä. Eihän se vaatisi vain kuin sen kokeeseen ilmoittamisen, joten sopivaa koetta pitää alkaa katselemaan.

★ Silmäpeilaus & polvitarkastus
Linkin terveystulokset menee vanhaksi 09/17, joten uusintatarkkeja pitää suunnitella syksymmälle.

★ Runsas naksuttelu
Haluaisin lisätä meidän naksuttelun määrää ihan viikottaiseen - ellei jopa päivittäiseen ohjelmaan. Se aktivoi hyvin koiraa, kun vauvan kanssa voi samalla hengailla lattialla ja touhuilla koiran kanssa.

★ Ruokinta balanssiin
Nyt paino seilaa sinne tänne, joten tahtoisin löytää sen kultaisen keskitien meidän ruokinnassa. Myös painon pysyminen balanssissa, kun kesää kohden aktivoidutaan. Se voi tuottaa ongelmia jo paljon kuluttavalle koiralle.

★ Yksi päiväreissuvaellus
Tykkään liikkua luonnossa ja varmasti kävelen tänä kesänä läpi noita luontopolkuja, mitä meidän kylällä on. Mutta samaan syssyyn kaipaan myös ehkä hieman pidemmälle suuntautuvaa päiväreissua. Yönyli vaellus saa odottaa vielä muutamia vuosia, jotta päästään kaikki lähtemään.

★ Terveenä pysyminen, koirakontaktit, treenit
Toivon, että tänä vuonna näemme aktiivisemmin muita koirakoita. Niin treenien kuin lenkkeilynkin merkeissä. Mikään ei piristä päivää enempää, kuin toisen, samanhenkisen ihmisen seura. Toivottavasti löydetään myös uusia kavereita ja harrastusporukoita. Tietysti myös eläinlääkärireissujen välttäminen on ihan oiva tavoite.



OMAT:
 Palautuminen ja kuntoutuminen, terveellisemmät elämäntavat
Raskaus laittaa kropan koville, joten kuntoon on päästävä takaisin. Vielä kummoista en voi tehdä, koska kroppa ei ole kunnolla palautunut, mutta pikku hiljaa aloitan treenit. Vuoden lopussa toivottavasti on löytynyt säännöllinen ruokavalio, lenkkeily ja lihaskuntotreeni.

★ Organisointi, oman jaksamisen tiedostaminen
Jatketaan itsetutkiskelua myös tänä vuonna, koska comboon on lisätty uusia palasia, joiden kanssa elää. Haluan tiedostaa oman jaksamiseni, ja olla varma, että pysyn kunnossa. Myös kalenteri, asioiden organisoiminen ja työskentelytapojen tehostaminen kaikilla osa-alueilla on varmasti tarpeen tänävuonna.

★ Blogin pitäminen hengissä
Viimeaikoina se on ollut kamppailua, mutta yritys on hyvä listata kaikki isoimmat tapahtumat ja mielellään myös kirjata ylös treenejä, joita tehdään. Oman muistin virkistämiseksi ja muistojen ylläpitämiseksi. Ehkä myös hieman lukijoiden iloksi.

Kuvista kiitos Jenny Piittinen

maanantai 23. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, uudet kujeet

kuvasta kiitos Leena!

Käytiin tekemässä ensimmäiset tokonnäköiset treenit tälle vuodelle. Mitään hirveän hyvää kenttäratkaisua meillä ei ole tällä hetkellä, mutta semmoinen välttävä. Toko on onneksi siitä helppo treenattava, ettei se vaati hirveästi. Suunnitelmissa on karsia treenireppua sen verran, että se ei paina jumalattomia määriä, jolloin se on helppo ottaa mukaan vaunulenkille. Pikkutyyppi on siitä helppo, että viihtyy vaunuissa hyvin nukkumassa - ainakin useimmiten.

Koen edelleen suurimmaksi ongelmaksi seuruun ja sen edistämisen. Varsinkin nyt, kun treenitaukoa on vähän enemmän joulun aikaan. Kainalopalkalla ja taaksepäin suuntautuvalla palkkauksella innokasta seuruuta on helpompi siirtää oikealle paikalle. Minusta Linkin perusasento on hyvä, mutta sillä on koko ajan ollut liian kiire eteenpäin ja virheellisesti olen myös useimmiten palkannut sen sinne eteenpäin. Sillä on kuite
nkin asenne kunnossa. Palkkailin myös etäpalkalla pariinkin otteeseen nähdäkseni miten se tekee sillä tavoin. Häiritsin myös perusasentoa itse nytkähtelemällä ja venkuilemalla milloin mihinkin suuntaan yläkropalla. Palkkailin hyvästä kontaktista.

Lisäksi tehtiin luopumista lentävästä lelusta. Linkillä on ollut ongelmana singota ilman lupaa lentävien juttujen perään ja sitä käytöstä on vahvistettu virheellisesti muiden toimesta heittelemällä sille palloa vailla kriteeriä. Linkki jää myös helposti jumiin leluun, joten olen koittanut karsia tätä käytöstä paljon. Maassa se useimmiten pysyy, mutta istuminen kierroksilla ja siinä pysyminen on ollut infernaalisen haastavaa. Itse on helpompi treenata oikeilla kriteereillä ja menee muilta palloleikit ja muutkin nyt pannaan. Vähemmän Linkki kuitenkin nyt jäi jumiin leluun kuin mitä se on jäänyt.

Sisällä ollaan treenailtu käsikosketusta tarjoamisella. Linkki tosin tykkää tarjota pää maassa makuuta, jota olen viimeksi naksutellut sille. Tai vaihtoehtoisesti se haluaa nuolaista kättä laittaessaan nenän käteen. Ei tunnu hirveän mukavalta. Nenäkosketus onkin sujunut varsin hyvin.

Joka toinen treenikerta on työskennelty targetin parissa. Tällä kertaa tassutargetin. Olen vaatinut Linkiltä molemmat etutassut kirjan päälle ja samalla ottanut työskentelylle etäisyyttä. En halua, että koira on koko ajan minussa kiinni. Mitään suurempaa pointtia tällekään harjoitukselle ei vielä ole, eikä ajatusta jalostettu sen pidemmälle. Voi olla, että tästä kehitän jotain. Ehkä opetan Linkin pyörimään kirjan päällä, tai keräämään itsensä siihen kaikkien jalkojen kanssa - mutta nyt kyse on vain aktivoinnista.

Ei-niin-kaukaisena ajtuksena on ollu BH-koe. Sitä varten ollaan treenailtu viime vuonna hihnakävelyä ja loppuvuodesta panostettu myös ohituksiin taas, kun liikumme siihen aikaan, että koiria tulee vastaan. Myöskin vaunujen kanssa hyvin liikkuva koira on ollut tärkeä lisä. Linkki on myös opiskellut kaupan edessä odottamista pakon edestä hiljaisina iltoina. Se jää nätisti odottamaan koiraparkkiin, eikä näytä liikahtaneenkaan, kun palaan kaupasta. Tosi usein sitä on jäänyt silmäilemään joku kaveri, jolta on tullut info ettei koira nouse koskaan seisomaan, vaan lähinnä katselee kiinnostuneena ympäristöään. Ihan positiivista. Joku hallittu koirakohtaaminen pitäisi vielä järjestää, mutta uskoisin senkin menevän ihan hyvin.

torstai 5. tammikuuta 2017

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksit pelätä


Viimeinen vuosi on ollut pohdiskelujen vuosi. Olen varmasti ollut hiljaisempi somessa kuin ikinä. Se on helppo vetää töiden syyksi tai muun kiireen. Olen päivitellyt koirasta satunnaisia kuvia, Oman profiilikuvani facebookkiin viimeksi helmikuussa. Samalla olen pohtinut millaisia kuvia haluan julkaista, mitä tuoda itsestäni kaikkien löydettäväksi. Sen takia myös blogi on kokenut hiljaiseloa, vaikka koen koiratreeneistä postaamisen aika neutraaliksi asiaksi.

Asia, josta olen vaiennut somessa saa vihdoin tulla oikeasti päivänvaloon. Linkin käytös muuttui alkukeväästä. Se ei enää hyppinyt samalla tavalla minua päin ja käyttäytyi muutenkin vähemmän linkkimäisesti. Se muunmuassa murahti kerran minua lähestyneelle humalaiselle - joka ei mitenkään päin sopinut Peter Panin normaaliin luonteeseen. Myös mustavalkoinen tuntui olevan entistä läheisyydenkaipuisempi ja nukkui enemmän vieressä ja vaelteli perässäni ellei mies ollut kotona. Silloin vahtivuoro jätettiin ihmistoverille hyvin mielin.

Olin raskaana. Raskausaika oli helppoa, ikään kuin en olisikaan ollut raskaana. Maha alkoi haitata tekemistä vasta viikon 36 jälkeen (tai silloin sen alkoi erottaa muuksikin kuin kesäpöhöksi) ja raskausajan oireita minulla ei ollut. Liikuin kesällä varmaan enemmän mitä aikaisemmin, tein töitä hirveästi ja päivittäinen askelsaldoni oli monesti yli 20 000 paremmalla puolella. Jaksoin tehdä ja touhuta paljon ihan loppuun asti. Etenkin viimeisillä viikoilla, kun olin vielä kaiken lisäksi lomalla. Huijasin itselleni lenkkiseuraa ja varoittelin, että varmaan en kovinkaan pitkää jaksa tehdä, mutta mitä vielä, me taivallettiin kahden tunnin metsälenkki muutama päivä ennen laskettua.

Sairaalssa vietimme neljä päivää, jolloin Linkki oli miehen veljen hellässä huomassa laittamassa sääntöjä uusiksi. Uuden tulokkaan koira sai haistella heti synnäriltä kotiuduttua- Olin paljon miettinyt koiran suhtautumista lapseen. Linkki satunnaisesti kiihtyy huutavista ja juoksevista lapsista, mutta on sanomattakin selvää ettei parin päivän ikäinen rääpiskä hirveästi melua.Alkuun vauvan hoitotoimenpiteet kiinnostivat kovin, ja hoitotason vieressä oli mustavalkoinen orava-asennossa istuva varjo. Myöskään minä ja vauva emme saaneet liikkua mihinkään ilman varjoa perässä. Mustasukkainen Link ei ole ollut, eikä suojeleva. Se antaa muiden ihmisten koska vauvaan ja osallistuu mielellään vauvan elämään muutenkin kuin lenkkeillessä. Huolessa voi jättää tenavan sitteriin ja pyörähtä itse keittiössä tai jotain muuta. Koira kyllä ilmoittaa, jos vauvalla on hätä.


Link makoilee mielellään vauvan vieressä, eikä ähinät tai pienet karvoihin tarttuvat kädet haittaa ollenkaan. Yleensä koira nukkuu siellä, missä vauva nukkuu ja on yllättävän varovainen pienen ihmisen kanssa. Mielenkiinnolla seuraan kaksikon suhteen kehittymistä ja sitä, miten koira tottuu kohta jo liikkuvaan lapseen.

Neuvolassa käydessämme jätämme jälkeemme aivan jäätävän määrän mustia karvoja. Niitä ei kotona ollessa huomaakkaan, vaan ne piirtyvät vasta kunnolla esiin vaaleilla taustoilla. Vielä kertaakaan emme ole kuulleet negatiivista kommenttia tästä combosta, mikä on todella positiivista.

Minun lapsuudessa koirat olivat läsnä. Ja haluan omankin lapseni lapsuudessa roolia näyttelevän koiran. Onhan tuo poika monissa treeneissä ollut mukana ja käynyt ensimmäisen tokokokeenkin mahassa suorittamassa. Koira voi opettaa lapselle niin paljon erilaisia asioita ja minun lapsuudessani se kultainennoutaja oli tyyppi, jolle kuiskuteltiin salaisuudet ja samottiin lähimetsää läpi.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Ensimmäinen

Kuvasta kiitos Jenny Piitinen

Hiljaiseloa. Ei ole muka aikaa kirjoittaa - tai oikeammin sitä kuuluisaa inspiraatiota. Kun projektit ovat lähinnä kunnon kohotusta ja ruokinnan kanssa leikkimistä, ovat aiheet vähissä. Ei sillä, että elämämme tylsää olisi. Vietämme aikaa ulkona enemmän kuin aikaisemmin. Nautimme pohjoisemman Suomen lumisista maisemista ja kiroamme liukkaita kelejä.

Vuosi vaihtui osaltamme rauhallisesti - koira makoili rentona, ja minä singahtelin raketteja karkuun. Viiden jälkeen emme kumpikaan astuneet ovesta ulos. Ei sillä, ettei koira kestäisi vaan siksi, että minä en enää kestä. Vanhuus ei selkeästi tule yksin.

Viimevuonna listailtiin tavoitteita ja vuosi sisälsi muutenkin kolme muuttoa ja hirveästi töitä ja kiirettä. Koiramaiset touhut ja tapaamiset jäivät todella vähiin. Uusia tuttujakaan ei juuri tavattu, lukuunottamatta Jennyä ja Savua, sekä Leenaa ja paimenlaumaa. Mätsäreissä käytiin kerran. Toko treenattiin jonkun kanssa huimat seitsemän kertaa, enemmän vain me kaksi. Blogin tulevaisuus on ollut tuntematon jo pidemmän aikaa. Hirveästi muisteltavaa ei kuitenkaan ole, vaikka ne vähäisetkin tekemiset saavat hymyn uurtumaan kasvoille.

Katsotaan kuitenkin viimevuoden listattuja tavoitteita:

LINK
★ Lääkärikäyntien välttäminen

- Lekurissa ei tosiaan turhia käyty - ei itseasiassa kertaakaan. Laihuuden kanssa taistellaan yhä jonkin verran. Ennen tänne muuttoa kaikki oli hyvin, mutta liikuntamäärien noustessa kulutus on taas tuntunut nousevan, enkä ole vielä löytänyt hyvää balanssia ruuan määrälle.

★ Uusia koirakavereita, vanhojen suhteiden ylläpitoa

- Haha, voisin nauraa likaisesti. Vanhoja tavattiin harvoin ja uusia todellakin vähän. Link kuitenkin istuu vieläkin millaiseen laumaan tahansa, eikä turhia provosoidu. Se kaipaa seuraa, mutta harmittavan vähän on täällä päin olemassa koirakavereita tuolle mustalle. Ensivuoden projektina voisi olla se, että löydetään enemmän uusia (ja vanhoja) ystäviä.

 ALO1 (TK1)

- Kabum, saavutettu tavoite! Edes jotakin ollaan tehty viimevuonna oikein. Siis ALO1, ei nyt ahnehdita. Kahdessa tokokokeessa käytiin: alkuvuodesta ALO0 ja syksyllä ALO1 182pistettä ja KP! Mahdollisuudet olisi olleet saada se TK1, mutta eräs asia tuli eteen estämään tavoitteen täyttymistä. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää.

★ Canicross (Suunnat vahvemmiksi, ohitukset, matkanpidennys)

- Juostiin yhdellä kädellä laskettavia kertoja. Suuntiakin ollaan treenattu, mutta ohituksia ei nimeksikään tullut. Enkä luultavammin myöskään uskaltaisi juosta koiran kanssa kenenkään ohi. Linkki kyllä keskittyy hyvin juostessa, mutta en sano ettei se kiihdy, jos vastaan tulee esimerkiksi haukkuva koira.

★ Agilityä (ei kilpailutavoitteita)

- Ei käyty kertaakaan.

★ BH (koekuntoon, mahdollisesti koe)
-  BH:ta treenattu lähinnä paikkamakuuttelemalla eri paikoissa, mutta juurikaan muuta treeniä ei ole varsinaisesti tehty - lukuunottamatta tokotreeniä. BH voisi olla yksi ensivuoden varovaisista tavoitteista, koska hihnalenkkeilyä on treenattu tätä varten. Tosin, täällä vielä pienemmässä kylässä kuin mitä Turenki oli, on se ajoittain hieman vaikeaa.

★ Luonnetesti (iso EHKÄ)

- Luonnetestiin ei koskaan päästy ja olen alkanut pohtimaan olisiko se edes järkevää. Koira kuitenkin toimii arjessa. Eniten kiinnostaisi reagoiminen ampumiseen, mutta tällä hetkellä asutaan ampumaradan vierellä, eikä koira kerää painetta satunnaisista kuuluvista laukauksista. Vielä ei olla lähelle päästy, kun siellä ammutaan, mutta ehkä tulevaisuudessa tämmöinen on mahdollista. Meillä vain minä olen herkempi paukuille.

★ Enemmän kimppa/häiriötreenejä kuin vuonna 2015 (21kpl)
- Isoin feilaus, tänävuonna luku jäi vaivaiseen seitsemään. Yövuoro ja muutenkin päinvastainen vuorokausirytmi karsi aika hyvin kontakteja ja sen jälkeen, kun olisi enemmän aikaa niin muutettiinkin tuntemattomaan. Kontaktien solmiminen on täällä päässä vielä vaiheessa.

SUSSU

★ Omien rajojen tiedostamista ja uupumuksen välttämistä

- Tunnen onnistuneeni. En ole liioimmin stressannut ainakaan koirajutuista ja opetellut sanomaan arkielämässäkin "ei", jos jokin ei ole vain kiinnostanut. Olen karsinut raskaita ihmissuhteita ja tunnistanut omaa väsymystäni. Olen ottanut omaa aikaa ja tehnyt minusta kivoja juttuja. Olen saanut enemmän tilaa ympärilleni, kun olen muuttanut kauemmas kaikesta.

★ Tavoitteellista treenaamista 

- Tiedä häntä. Treenaaminen on ollut vähäistä, mutta nekin treenit mitä on tehty, niin niihin on ollut selkeä tavoite, joka kuitenkin tuotti tulosta!

★ Pidempiä hermoja
- Olen onnistunut kehittämään itselleni kohtalaisesti enemmän hermoja ja muuttamaan asennettani yllättävänkin paljon kaikkea tekemistä kohtaan.