tiistai 4. huhtikuuta 2017

Lux 4kk


Lux on ollut meillä nyt kuukauden päivät. Se sujahti laumaan hyvin ja otti tilan itselleen varmoin ottein. Pentu ei hirveämmin arastellut iso koiraa ja Linkki puolestaan otti hyvin sopuisasti vastaan pennun. Tosin pennun kasvaessa on bortsukin opetellut antamaan kunnolla palautetta pennun törttöilystä. Ensimmäiset hetket menevät aina arjen opettelussa ja olen enimmäkseen ihminen, joka tykkää antaa pennun olla pentu ja kasvaa hieman puskassa jonkin aikaa. Muodostaa suhdetta koiraan.

Luxin elämä täällä on siis koostunut arkiasioiden opettelusta. Olen kiinnittänyt huomiota pennun äänen käyttöön. Pidän hiljaisista koirista, enkä siedä ollenkaan turhaa louskuttamista. Luxille tehtiin suoraan selväksi, että haukkuminen ei ole ok missään tilanteessa kotona. Leikkiessä saa pitää vähän meteliä, mutta mitäänturhanpäiväistä louskutusta en siedä. Toinen on piippaaminen, joka on ärsyttävää. Piippaamisella pentu ei ole voittanut mitään; se ei pääse ulos ennen kuin pilli on kiinni tai jos pikku piippaus yltyy karmeaksi, on osoite häkissä rauhoittumassa. Huomiota ei saa piippaamalla ja jos ulkona menee yli, niin laumasta eristäminen on toiminut hyvin.

Lux on opetellut toista elämässä vaadittavaa taitoa, eli luoksetuloa. Se pysyy luontaisesti kohtalaisen lähellä, mutta olen onnistunut arvottamaan itseni Linkkiä tärkeämmäksi. Pentu sinkoaa mieluummin minun luokseni Linkin jahtaamisen sijaan, jos sitä pyydän. Olen palkannut pentua niin kehuilla, rapsutuksilla, ruualla kuin leikillä. Vaikka koirat ulkoilevat paljon keskenään, pääsevät molemmat myös privalenkille/juoksulle kerran päivässä mahdollisuuksien mukaan. Lux ei kuitenkaan irtoa kauas yksinkään ja on vielä paremmin kuulolla yksin. On jotenkin rentouttavaa, kun Lux ei ole niin reaktiivinen, eikä sitä tarvitse olla kolmea askelta edellä, jos tahtoo koiran vielä hallintaan ennen tilannetta.


Arkikäytöksestä toinen on ollut ruokailutilanteiden rauhoittaminen. En pidä myöskään keittiössä hääräilevistä koirista (saati perässä juoksevista). Luxilla on mieletön ruokahalu ja pieni saksalainen vähintään kuolee nälkään, jos ruokaa ei tule hetijustnyt. Se vauhkoili siis ruoka-aikaa. Aloitin projektin ihan vain sillä, että Lux opettelee istumaan rauhassa paikallaan ruokakipon laskeutuessa maahan. Nopeasti se ymmärsi homman jujun. Halusin kuitenkin arvottaa Linkin syömisen etusijalle, joten tarvi keksiä ratkaisuja, miten pystyn päästämään Linkin kipolle ennen Luxia. Aloin ajaa pennun pois keittiöstä (sekä olohuoneen ovelta) hepuloimasta ja kuikuilemasta. Näin pystyin molemmat kipot laittamaan paikalleen ilman että kompastelin koiraan. Tähän mennessä minun ei tarvitse kovin montaa kertaa palauttaa pentua takaisin olkkariin odottamaan.  Hepuloimisen kanssa työskennellään sen jälkeen, kun pentu ei ymmärrä, miksi Linkki pääsee ensin syömään KUN HÄNELLÄ ON HUUTAVA NÄLKÄ JA HÄN KUOLEE IHAN HETI JUST NYT, JOS RUOKAA EI TIPU. Joten homma on edelleen projektiasteella - huomattavasti parempaan suuntaan.

Olen myös alkanut ehdollistaa Luxia naksuttimella. En tiedä vielä kuinka paljon naksutinta tulen ja jaksan käyttää sen kanssa, mutta haluan koiran olevan ehdollistunut sille. Linkin kanssa se on ollut hauska apu temppuja opetellessa. Lux on tehnyt myös pientä seuruu pätkää imuttaen ja lähinnä opetellut toimimaan erilaisissa häiriöissä; Linkin seuratessa toisella puolella, lapsien leikkiessä sivummalla, "keskellä vilkasta toria" (= kolme ihmistä ja neljä autoa, satunnainen liikenne) ja toistaiseksi saksalainen on ollut helppo huijata samaan kuplaan kanssani. Koska onhan ruoka nyt superpaljon kiinnostavampaa kuin ympäröivä maailma.

Lux kävi myös vahvisterokotuksilla. Painoa pikkulikalle oli kertynyt 11,8kg - hyvässä kunnossa oleva sutjakka pentu. Lux otti ihan rauhassa eläinlääkärin tutkistelun ja meinasi vähän pusutellakin. Rokotetta se ei huomannut yllättäen, koska ruokaa. Jälkeen päin vähän rapsutteli rokotekohtaa, kun ilmeisesti kirveli. Automatkat menivät hyvin ja pentu lähinä torkkui jaloissa.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kun bordercollie luulee olevansa liian fiksu; pohdinnassa palkkaus, seuruu ja paljon muuta


Bortsupojan ongelma numero yksi on se, että se kuvittelee olevansa liian fiksu. Linkin opittua jonkun asian, se tarjoaa sitä. Yksi ongelma on se, että alokas alkaa olemaan bortsulle liian helppoa ja tuttua kauraa, niin se alkaa keksimään omia variaatioita liikkeistä. Tai ennakoimaan käskyjä.

Linkin kanssa kokeen jälkeiset treenit ovat painottuneet aika paljon maassa makoiluun ja käskyjen ennakoimattomuuteen. Voisin lyödä pääni pantiksi, että ensi kokeessa en saa sitä koiraa ylös sieltä tantereesta tätä menoa. Linkki on tehnyt paikkamakuuta häiriössä; Lux, ihmisipana (kiljahteleva ja ääntään kokeileva) ja tietokoneen kautta toistetut tokovideot. Ihan vain, etten ole vieläkään keksinyt miten treenaisin häiriköityä paikkista yksin ulkona, joten sisätreenit kunniaan. Tosin ulkona treeni on keskittynyt Linkin ollessa paikkamakuussa, niin olen touhunnut Luxin kanssa.

Tämän lisäksi Linkki on parannellut jälleen perusasennon paikkaa naksutellen ja tehnyt sivussa maahanmenoja. Isompana projektina olen ottanut kaukojen treenaamisen. Linkilläkin on focus eteenpäin; maasta seisomaan noustessa se imeytyy lähemmäs ohjaajaa -> missä palkka on. Tiedän, että seisomaan nousut tulee vasta voittajassa, mutta jos treenaisin pelkästään istu - maahan kaukoja, noheva bordercollie suorittaisi niitä itsenäisesti kokeillen mikä tällä kertaa kelpaa. Seisominen on kuitenkin alkanut sujua pidemmältäkin matkalta. Välillä saa aina palata vähän taakse päin ja muistuttaa miten pitikään mennä. Seuraava projekti on seiso - istu -vaihto, joka tulee olemaan hieman haastavampi.

Seuruun kanssa olen itse opetellut kävelemään. Palasin ajassa taakse päin ja lueskelin Ocan blogia. Pohdiskelin sen ongelmaa; se ei kääntynyt vasemmalle, sekä poikitti. Vanhempana ja fiksumpana tiedän ongelman olevan siinä, että koira edisti enkä antanut sille tilaa kääntyä. Olin myös liikkeissäni rivakka, ja huidoin vaan menemään miettimättä koiraa iloisena siitä, että se edes jotenkin seurasi. Linkin kanssa olen tajunnut tehdä töitä oikean paikan löytymisen kanssa, vaikka sekin on alun alkaen opetettu liian eteen. Linkki on kuitenkin tempperamentiltaan erilainen; anteeksiantavampi, aktiivisempi tekemään töitä. Sitä ei haittaa pienet mokat ja se kestää paljon enemmän painetta minulta. Ei kuitenkaan ole kiva paineistaa koiraa (vaikka se ei paineistu), ja antaa tilaa sille kääntyä. Opettelin siis kävelemään taas ja antamaan koiralle apuja kääntymiseen lyhyemmällä askeleella ennen käännöstä tai pysähdystä. Lyhyen askeleen jälkeen seuraavan askeleessa jalkaterä kääntyy käännöksen suuntaan. Etenkin oikealle päin käännöksiä tämä pieni vihje paransi huomattavasti, koska koira lukee kehonkieltä. Myöskään pysähdyksistä ei tule niin äkkinäisiä, kun pystyy herättämään koiraa hieman siihen valmiiksi. Jopa meidän työskentely näytti siistiltä ja hallitulta.


Lisäksi Linkin kanssa on hyvä kiinnittää huomiota palkan suuntaan ja etenkin siihen, mistä ja miten sen palkkaa. Bortsu kestää hyvin toistoja, se pitää viretilaa yllä viritesanalla (tehdäänkö töitä). Olen iloinen, että pentuna olen rakentanut sille moisen, enkä seisottanut turhaa kentällä töllöttämässä muiden tekemistä. Auton kanssa viritesana on ollut helppo rakentaa, mutta se onnistuu myös häkin tai ihan vain puuhun/muuhun paikkaan sidotun koiran kanssa. Luxille pitää rakentaa sama ominaisuus. Tahdon palkata Linkin lähelle kehoa, sillä se alkaa usein hölmöilemään ja kyttäämään palkkaa. Teen sen kanssa edelleen paljon kainalopalkkaseuruuta, jossa palkka tipahtaa koiran nokan eteen ja mieluummin vielä aavistuksen taakse päin seuruun paikasta. Linkillä on mieletön kiire ja focus eteen, kun minä tahtoisen sen olevan eteen ja ylös. Tätä on työstetty aika pitkään, mutta musta tuntuu, että se hajoaa täysin heti, jos erehdyn palkkaamaan koiran heittämällä pallon. Linkki saa suurimman osan palkasta myös sanallisilla kehuilla ja pyrin arvottamaan kehun/rapsutukset pallon edelle.

Linkin kanssa tehdään myös paljon luopumisharjoituksia. Se jää bortsumaisella tavalla jumiin asioihin; etenkin leluihin. Kapula on toinen paha, mihin koira jää jumiin ja se hankaloittaa myös meidän alokasluokan hömpöttelyä. Linkki kovin tahtoisi lähteä kapulan perään eikä ymmärrä miksi liikkuri vie sen pois tai miksei se saisi hakea kaikkia kapuloita pöydiltä. Töitä on siis tehtävänä paljon, vaikka koira onkin muka kisavalmis. Saati sitten ajatuksena, kuinka pitkä matka tokovalioksi on. Arvelisin, että omat kykyni riittävät vielä avoimeen, mutta sen jälkeen tulevat asiat menevät äärettömän vaikeaksi. Mulla ei ole mitään hajua miten opettaa koiralle tunnaria tai EVL:n hyppynoutomerkki hässäkkää.

Luxin tulo on myös tasapainottanut bordercollieta. Linkiltä on jäänyt hyvin paljon ylimääräistä hösäämistä pois. Se ei ole menettänyt luonnettaan, mutta se on paljon tyynempi ja jotenkin levollisempi. Siinä, missä Lux on hakeutunut tulostaan lähtien Linkin lähelle nukkumaan, on Linkkikin alkanut hakeutua pennun viereen. Se uskaltaa myös rajummin komentaa pentua, mutta ei kuitenkaan turhista asioista. Ne kykenevät jopa leikkimään samoille leluilla, vaikka ilman valvontaa en ole jättänytkään leluja lattioille.  Linkin motivaatio työntekoon on myös kasvanut sen joutuessa näkemään enemmän vaivaa huomioni eteen. Bortsu saaa silti oman privalenkin päivällä ja treenituokiot, sekä omaa pari etuoikeutettua juttua maata sohvalla tai kammeta illalla sängyn jalkopäähän nukkumaan.


Jos miinuspuolia pitää etsiä, niin Linkki kuluttaa jälleen aivan törkeästi. Se on laihtunut jälleen kamalan näköiseksi. Nostin Linkin ruoka-annosta, kun pentu tuli taloon ja olen yrittänyt naksutella sille joka päivä (lisää ruokaa). Mutta silti. Juttelin aiheesta Luxin kasvattajan kanssa. Häneltä idea, että antaisin samaa ruokaa myös Linkille. Lux siis syö tanskalaista SØCLA -merkkistä ruokaa, joka on suunniteltu rekikoirille. Ideatasolla nousi myös kokeilla Linkille korkeaenergista ARKTISta samalta tuottajalta. Lisäksi pitäisi tilata taas lihaa, kun sillä tuntuu tarttuvan paremmin, eikä ruokamäärät nouse niin suuriksi. Ruokaongelma on myös se, että jos bortsun ruokamäärää lisää suhteettomasti, alkaa sitä tulla enemmän ja enemmän läpi, jolloin ruoka ei imeydy kunnolla.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Peter Pan tokokokeessa

Käytiin kokeilemassa missä kunnossa alokkaan liikkeet ovat pitkästä tauosta huolimatta. Muutaman kerran ollaan hömpötelty  tokoa, mutta se tavoitteellinen treenaus puuttui. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että tykkään hirmusti savolaisista koiraharrastajista - niinkuin savolaisista yleensäkin. Niin rennon lupsakkaa porukkaa kuin olla ja voi.

Tuomarina oli ihanan positiivinen Riikka Pulliainen, jota voin vaan suositella ensimmäistä koetta suunnitteleville. Hyvin ymmärtäväinen tuomari alokasluokan koirakoiden kanssa ja pienet virheet eivät haitanneet.

Meidän koe ei kuitenkaan mennyt niin putkeen kuin olisi voinut mennä, mutta olen hirmu tyytyväinen ottaen huomioon, että oltiin toisia suoritusvuorossa.

Paikkamakuu 0 - Kuusi koirakkoa, joista oltiin toisena. Linkki ei kestänyt rivin loppuun asti maassa, enkä minä tajunnut käskeä sitä uudestaan makaamaan. Se oli makuussa hirmu levoton ja vempuili edes takaisin ja tuli hieman eteenpäin. Nousi myös ennen käsky.

Seuruu 8 - Koira oli nukuksissa alusta ja ensimmäisen käännöksen teki vähän niin ja näin, mutta tsemppasi hyvin loppuun.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Koira, joka tippuu vaikka vesilätäkköön, jos käsketään, päätti kumartaa maahanmenossa. Siis mitä? En todellakaan tiedä. Tai ymmärrä.

Luoksetulo 10 - Perus Linkkiä. Nopea, mutta hieman hidas istuminen.

Noutoesineen pitäminen 7 - Annoin kapula ja Linkki nousi seisomaan? Öö... Anteeksi mitä. Alkoi ihan itseäkin naurattaa bortsun hölmöily. Mitä lie korvien välissä liikkui.

Kauko-ohjaus 9 - Ei hajua, mistä piste lähti. Teki nätisti.

Estehyppy 10 - Se, mitä ei treenaa, ei hajoa. Linkki ei ole estettä nähnyt sitten viimekokeen, mutta tyylipuhtaasti se tuli yli sieltä.

Kokonaisvaikutus 9 - "Taitaa olla aika nuori koira." Oli tuomarin kommentti. Nauroin katketakseni ja kerroin meidän Peter Panin olevan kuitenkin jo neljä vuotta. Mainintoja siitä, että koira näkee kaiken ja ottaa häiriötä.

Yhteensä 124/200, ALO3 - joten saatiin kisakirjaan se viimeinen puuttuva alo-tulos. Nyt voikin hakea ne kaksi ykköstä.

Plussaa ehdottomasti koiran asenteesta. Se teki tosi hyvin töitä vieraassa hallissa, eikä haistellut alkua enempää. Se pysyi hyvin hallinnassa, eikä harhaillut liikkeiden välissä. Ja meillä oli hauskaa: taisin ensimmäistä kertaa hymyillä kokeen läpi. Oma olo oli rento. Linkki ei myöskään ottanut häiriötä muista koirista ulkona ja kulki hirveän nätisti. Kuitenkin haasteena vieras halli ja kokeenomainen tilanne.

Ihan Luxinkin koulutuksen takia tsiikailin vähän avoa ja aloa kokonaisuutena. Yleisiä huomioita alokkaasta oli se, että tosi monella oli ongelmia paikkamakuun kanssa. Tai lähinnä koirat uuden vuorotellen käskytyksen myötä seilaavat ylös/alas miten sattuu. Myös ääntelemistä rivissä on. Joista molemmat on myös Linkin ongelmia. Seuraavat ongelmat olivat enimmäkseen seuruun kestävyydessä, lähinnä aloitukset. Niinkuin meillä. Ja yllättävän moni koira vaati niin avoimessa kuin alokkaassa kaksoiskäskyä kauko-ohjauksessa. Avoimen ongelmia oli myös istumisen/seisomisen/maahanmenon erottelu, sekä ruutu. Positiivista oli koirien palkkaus sekä yleisesti ottaen kaikilla näytti olevan hirmu hauskaa kehässä. Kiva katsoa vähän analyyttisemminkin kokeita. Tiedän kyllä mihin aion Luxin kanssa panostaa.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Huppista keikkaa


Olen niin onneton muistini kanssa. Eilen tipahti kisakirje sähköpostiin. Niin mikä oli? Minne oli? Ainiin. Ilmoitin bortsun tokokokeeseen, silloin kun ei ollut pennusta tietoa ja hallitreenit meni hyvin. En muistanut koko kokeita, vaikka mies silloin tällöin kyseli, että koskas me mennäänkään Pieksämäelle. Aina sanoin, että pitää tarkistaa, mutta unohdin sen ennen kuin pääsin koneelle asti.

No, kokeeseen mennään. Se nyt on oletusarvoista. Bortsulla on kuitenkin pohja kunnossa ja vähän olen virkistellyt sen muistia tekemällä kaukoja ruokakipolle ja vähän jääviä ulkona. Sellaista hömpöttelyä, välillä pentu niskassa roikkuen ja välillä ihan spesiaalisti kahdestaan. Koitin meille treeniseuraakin hieman huudella, mutta sellaista ei nyt tähän väliin saatu harmillisesti. Linkille olisi tehnyt hyvää treenata liikkuroitua - ja miksei siellä hallissakin.

Kävin tänään kuitenkin ihan "kentällä" asti tekemässä alokkaan palkattuna ja katselin vähän missä kunnossa liikeet ovat. Ja ihan aluksi voin sanoa unohtaneeni kaukot tästä setistä. Muuten bortsu suoritti kaiken mallikkaasti autohäiriöstä huolimatta. Seuruusa sillä on kivasti draivia ja paikka on alkanut pysymään hieman taempana. Se ei juurikaan irronnut sivulle eikä eteen. Luoksari oli Linkiksi nopea ja nätti. Jäävät se erotteli hyvin - kun tein molemmat. Kapulaa piti nätisti mälväämättä, sekä pysyi hienosti paikallaan, kun otin kapulan suusta. Eli perusLinkki ongelmat oli poissa. Toivottavasti ne myös pysyvät poissa. Tein myös 1,5min makuun bortsulla, ja siinäkin se oli rauhallinen ja näppärä. Pidempään en viitsinyt makuuttaa, koska maa on kylmä ja luminen.


Alokkaan setin lisäksi hion Linkin seuruun peruutuksia hetken aikaa ja sitten hassuteltiin pallon kanssa. Kotopihalla otin Luxin mukaan kuvioihin ja remmoin bortsulle palloa - jonka päälle pikku saksalainen ei ymmärrä mitään.

Luxin kanssa hieman leikittiin ja härvättiin pihalla isomman koiran häiriöstä huolimatta. Lux on opiskellut arkea - yksinoloa, rauhoittumista, kiellettyjä asioita ja niin päin pois. Se ei osaa vielä juurikaan mitään muuta kuin istua, mutta ei sen tarvikaan. Se kulkee vapaana ja pysyy lähellä, se kulkee yllättävän hallitusti hihnassa isomman koiran kanssa, sekä yksin.

Hankin myös treenivihon, ja ajatukset bortsun harrastusjuttujen kanssa alkavat selvitä. Pentuhan kisaa ensimmäisen kerran ehkä keväällä 2018, mutta senkin kanssa aletaan loppukesästä varmasti tekemään paljon enemmän, kunhan sintti kasvaa. Nyt sen treenaaminen olisi huonoselkäiselle hirveän työlästä. Eiköhän siitäkin vielä pätevä tule.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Valon lapsi

passikuva

Kovasti aina suunnittelee, miten tekee jotkut asiat pennun kanssa ja mitä ei missään nimessä tee. Naurattaa, että vaikka hirveästi on ollut suunnitelmia, niin ne kaikki ovat ainakin toistaiseksi jääneet. Linkkihän oli helppo pentu ja Lux tuntuu jatkavan samaa rataa. Olen ollut aina sitä mieltä, että koiran täytyy saada olla pentu. Linkki ei osannut juuri mitään ennen vuoden ikää - paitsi juosta hakumetsässä.

Lux on tasapainoinen pentu. Sen maailma ei järky vähästä, joten sen kanssa työskentely tulee varmasti olemaan helppoa. Tosin se on huomattavasti tempperamenttisempi kuin Linkki. Lux on ahne, mutta ei juurikaan syty kunnolla leluille. Kyllä se itsekseen touhaa vähän, mutta hyvin huonosti. Pikkaisen ollaan opeteltu leikkimään narupallolla. Lux myös palkkautuu äärettömän hyvin laumalla, joten olen pyrkinyt tätä vahvistamaankin eniten. Linkki ei juuri arvosta laumalla palkkausta - en koskaan osannut opettaa sitä sille. Haluan myös karsia virheitäni aikaisempien koirien kanssa. Mun koirillahan on ollut pääsääntöisesti samat ongelmat; maltti ja seuruun edistäminen. Ne ovat mun näköisiä suorittajia.

Viime päivinä Lux on opiskellut lapsiperheen arjessa tärkeitä taitoja, kuten sitä ettei vauvan matolle mennä, lapsen sormia tai varpaita ei nakerrella ja on vauvan lelut, sekä koirien lelut. Yleensä vielä kummallakin koiralla omansa, koska Link ei oikein tykkää luovuttaa lelujaan. Saksalainen on opetellut kulkemaan vaunujen vieressä, olemaan hyppimättä syliin, jos lapsi on sylissä. Lisäksi treenikohteisiin on kuulunut satunnainen hihnassa kulkeminen, sillä aina en voi päästää koiria juoksemaan vapaana pihalle vaan täytyy tehdä siirtymä hihnassa. Yllättävän hyvin kaksikko kulkee - Linkki on pitkäraajaisempi ja nopeampi ja Lux tykkäisi nuuskutella ja istahtaa välillä pohtimaan maailman menoa.


Pentu on myös treenannut vapaana oloa oikein urakalla. Minulle on tärkeää, että koirat voivat liikkua vapaana ja niihin täytyy silloin olla luottoa. Tasan kerran pentu on testannut tarviiko tulla. Ne ovat opetelleet omat nimensä, jotka oikeuttavat asioihin; milloin namipalaan, ulospääsyyn, sisälle menoon tai johonkin muuhun käskyyn liitettynä. Lux on myös opetellut rauhoittumaan, niin häkkiin kuin vapaanakin. Se on oppinut mitä "nukkuminen" tarkoittaa. Pentu on tuumaileva, mutta se saattaa unohtua nuuskuttamaan ympäri kämppää ja lietsoa itseään isompaan levottomuuteen.

Linkki on ollut täysin pennun vietävissä. Se on turvautunut ihmisiin ja olenkin puuttunut, jos Luz meinaa liikaa kiusata isoveljeä. Nyt kuitenkin Link on kahdesti kertonut pennulle nätisti milloin se naamalla ja päällä pomppiminen riittää. Ehkä senkin teräshermot alkavat pettää pennun kanssa. Muuten Linkki leikittää kohtalaisen nätisti pentua, mitä nyt omalla typerällä tavallaan käy vähän mölähtämässä pennun naamalla. Se on Linkin tapa haastaa leikkiin, eikä saksanpaimen oikein vielä ymmärrä sitä.

Mä olen kotona suhteellisen natsi joidenkin asioiden kanssa. Ensimmäinen pennun opeteltava asia oli, että ruokakuppi ei kolahda maahan ennen kuin rauhoitutaan ja sitä odotetaan nätisti. Tätähän edelsi päivä suoraa huuta siitä, miksei se saakelin safka tipahda naaman eteen. Lux on kuitenkin nopea oppimaan, niin näin viikon jälkeen pentu tapittaa silmiin, mutta vapautus käskyn merkitys on vielä hieman hämärä. Se on kuitenkin hiljaa ja rauhassa, sekä syö paljon rauhallisemmin.

Äänenkäyttö onkin yksi, minkä kanssa olen kovasti kiinnittänyt huomiota. Lux örisee, purisee, vinkuu, mölähtelee, ukisee... Sen ääniskaala on ihan käsittämätön ja välillä pitää miettiä kummasta ääni oikein lähtee; lapsesta vai koirasta. Lux osaa myös haukkua uskottavammin kuin bordercollie koskaan. Minä kuitenkin arvostan hiljaisia koiria. Link ei juuri inahdakaan kotosalla, joten pentukaan ei ole saanut mitään etuoikeuksia äänenkäytöllä ja se onkin vähentynyt hyvin. Nykyään se haastaa myös hiljaa bortsua leikkiin.

Meillä on myös käynyt vieraita ja kotiuduttuaan Lux on näyttänyt olevansa yhden perheen koira. Se kyllä moikkaa vieraat oman harkintansa mukaan, mutta vetäytyy yleensä sitten omiin oloihinsa toisin kuin bortsu, joka ui liiveihin, syliin ja lähtee vaikka mukaan jos pyydetään. Mielenkiinnolla odotan, mihin tuo Luxin luonne kehittyy.


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Pikku prinsessa


Ei ole salaisuus, että olen jo pari vuotta tarkkaillut pentueita, kasvattajia ja koiria. On ollut vaihtoehtoja bordercolliesta dopperiin ja sieltä jopa sekarotuisiin.Olen etsinyt meidän laumaan sopivaa tyyppiä ja vihdoin se löytyi.

Oma koiranhankintani on hyvin fiilispohjaista ollut aina. Etsin persoonia - rodusta viis. Pidempään seuranneet tietävät, että Link oli "vahinko". Tai pikemminkin kohtalo. Siksi nimittäisin tätäkin sattumaa. Hyvin harvoin otan yhteyttä valmiisiin pentuihin. Tykkään katsella ja tarkkailla ja tutustua koiriin etukäteen. Minulla on lista nartuista, joita seuraan mahdollisten pentujen toivossa ja sama on muutaman uroksenkin kanssa. Kun näin ilmoituksen näistä pennuista - tuli fiilis. Kasvattajasta tuli vielä parempi fiilis. Ja kun pentuja meni katsomaan, oli fiilsi jo katossa.

Meidän mukaamme lähti harmaa narttupentu sijoitussopimuksella. Viralliselta nimeltään talouden prinsessa on Calla, mutta meillä hienoisen nimiväännön jälkeen ristittiin tyttö nimellä Lux. Pentuna Lux on tasapainoinen ja helppo. Siltä kyllä löytyy mielipiteet, sekä temperamenttiä. Imee nopeasti vaikutteita vanhemmasta koirasta ja oppii itsekin hirmu nopeasti.


Link on ottanut Luxin vastaan nöyrästi. Toistaiseksi en ole pitänyt leluja lattialla vahtimatta koiria. Ja ruokailu hoidetaan sivistyneesti pentu häkissä ja bortsu vapaana. Näin kumpikaan ei mene sörkkimään toisiaan ja ruokarauha säilyy.

Ainakin toistaisekis kahden koiran, sekä yhden vauvan arki on ollut helppoa ja miellyttävää. Pentu sujahti arkeen helposti ja mukautuu hyvin. Tykkään, tosi paljon.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Hallitreeniä kerran vuodessa


Listasin tavoitteisiin yleispätevän kohdan, että haluan olla aktiivisempi koiraurheilun saralla. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja päädyin laittamaan Paimenlauman Leenalle viestiä, josko hänestä liikenisi treeniseuraa. Ja sitähän onneksi löytyis, samoin treenipaikka.

Perjantaina pakkasimme koko konkkaronkan autoon. Mies tahtoi mennä pojan kanssa kauppakeskukseen, joten me saatiin Linkin kanssa ihan laatuaikaa kahdestaan. Bordercollie oli innoissaan, vaikka taustalla olikin kohtuu rankka pilkkireissu edellisellä päivällä. Leenan tytöt olivat kivoja, mutta malttoi Linkki ihan kivasti lämppälenkinkin kulkea pääsääntöisesti eteen hieman leijuen maan pinnan yläpuolella

Meidän tausta on vahvasti toko - mutta pääsääntöisesti tahdoin nähdä miten Linkki käyttäytyy hallissa. Leena ehdotti, että voitaisiin tehdä Linkille hieman hyppytekniikkaa. Bortsu pääsi ensimmäisenä esteille ja muikeasti se työskenteli targetin kanssa. Pariin otteeseen meinasi noutaa targetinkin. Hulvaton eläin pitkine koipineen, mutta ihan hyvin se kasasi itseään hypyille. Putkenkin Linkki muisti mainiosti. Itseäni yllätti, kuinka hyvin tokokoira luopui kontaktistaan ja focus siirtyi esteisiin ja targettiin, sekä miten huolellinen se oli hypyissään - vaikka rimat hyvin matalalla olivatkin.

Pienen breikin jälkeen Linkki sai mennä tekemään tokoa, kun Leena toi meille aksahäiriötä. Bortsu teki seuraamista kainalopalkalla, sekä ilman näkyvää palkkaa näppärästi. Palkkalin sitä vaihtelevasti perusasennosta, sekä hyväsä liikkeestä. Tein myös juoksun seinään päin, minkä muistin olevan viime hallikokeessa ahdistava yhtälö koiralle. Nyt se ei kuitenkaan aiheuttanut mitään suurempaa ongelmaa. Tämän lisäksi Linkki teki pari paikkamakuuta takapalkalla ja toisella kertaa sain irrotettua sieltä piippaamisen, joka tulee, kun koira on liian korkeassa vireessä. Se ei meinaa malttaa laskea itseään tarpeeksi matalaan vireeseen makuussa, vaikka muuten tekikin hyvät makuut ilman pään laskemisia. Tähän ongelmaan pitää jatkossa edelleen kiinnittää huomiota, vaikka nyt se on yleisilmeeltään parempi. Tiedän myös, että ollessani enemmän koiran tukena vaikeassa tilanteessa se tekee paremman makuun. Lisäksi leikittiin ja hömpättiin vähän.

Nenä meinasi viedä hallissa hieman. Pohja tuntui olevan sellainen, että se imee hajuja hyvin itseensä, mutta niin kauan, kun itse muistin pitää koiran mukana se toimi hyvin. En näkisi tällaisellä yhden aksaavan koiran häiriöllä hallia ongelmaksi. Eniten tahdoin nähdä koiran työskentelyä ja sitä miten pystyisin hallitsemaan sitä. Treenitaukoa meillä kuitenkin on takana, eikä Link ole tehnyt hallissa mitään. Mutta se tuntuu kypsyneen pääkopaltaan kyllä - vaikka halli tekikin siihen pienen levottomuuden (tai minun jännitykseni), niin se kuitenkin kykeni toimimaan myös palkatta. Ja vaikka nenä meinasikin viedä, niin se oli myös helppo irrottaa hajumaailmastaan.

Link melkein 4v

Oli piristävää, sekä mukavaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan, sillä viimeiset treenit ovat ennen koettamme. Silloin niitä olikin huimasti kahdet putkeen ja kokeen jälkeen emme ole käyneet kenenkään kanssa treenamassa. Sen näki myös treenirepusta, josta löytyi niin viime kokeen palkinnot, kisakirjat kuin tuloslaputkin. Ruutunauhankin kaivoin ikean kassin pohjalta. Mutta ehkä tämä tästä. Pikku hiljaa hieman aktiivisemmaksi.