maanantai 4. marraskuuta 2013

DOBOilua

Paikoitellen, koiraurheilu ei ole pelkkää koiran urheilua, vaan myös ohjaajan tarvitsee kehittää omaa lihaskuntoaan, ketteryyttään sekä pääkoppaansa. Ei vain voi olettaa, että koira tekee kaiken työn. Toko vaatii mielenhallintaa, agility räjähtävää nopeutta ohjaajalta ja ongelmanratkaisukykyä. Ominaisuuksia, mitä voimme itse kehittää. Ensimmäistä kertaa märkä rätti läsähti vasten kasvoja eilisen riennoissa. Pääsimme kokeilemaan Linkin kanssa ohjattua DOBOa. Ajattelin, että mennään nyt tekemään kivaa pallojumppaa koiran kanssa, mutta ei, siinähän joutui ihminenkin huhkimaan.

Linkki ja jumppapallo olivat hyvin sinut. Ensimmäisten pienten kangertelujen jälkeen poitsu hyppäsi pallon päälle ja istui siinä kuin vanha tekijä. Seisominen oli vaikeampaa, mutta makuulleenkin pentu tipahti. DOBOilu oli lisäksi niin kivaa, että uskalsin päästää koiran hihnasta irti, vaikka olimme parkkihallissa (enkä täysin luota koiraan niissä tilanteissa) ja ympärillä oli useita koirakkoja, lapsia ja aikuisiakin. Melua. Vieressä treenattiin PK-tottista ja mitä vielä. Kuitenkin nakin ja pallon vetovoima olivat tarpeeksi suuria mustavalkean mielestä.

Ei se DOBOilu ollut pelkkää pallon päällä pomppimista, vaan koira kiersi ihmistä ja palloa, sekä ohjaajankin tasapaino haastettiin kunnolla tasapainotyynyllä seisten ja koiraa samalla kierrättäen. Lisäksi koirallakin oli tekemistä tasapainotyynyn kanssa. Millon laitettiin etutassuja tyynylle ja milloin takatassuja. Pentu ei takasiaan hahmottanut niin hyvin, mutta naurattipa se ohjaajaa ja muita asettamalla kaikki käpälänsä tasapainotyynyn päälle. Ei mikään tyhmä eläin, ei tosiaan.

Lopuksi laitettiin myös ohjaajat tekemään lihaskuntoa. Oli tasapainotteluja, reisilihasliikkeitä, vatsalihaksia, selkälihaksia ja mitä vielä. Kuumahan touhussa tuli, mutta onneksi olin lämmitellyt hyvin ja vanha urheilijan kroppa on näemmä kunnossa, kun tänäänkin pystyi kävelemään ilman ongelmia. Rankkaa, mutta palkitsevaa. Oli hauska nähdä, kuinka koira innostui DOBOilusta ja saatiin kehujakin siitä, kuinka nopea oppimaan junnu oli.

Linkillä oli kivaa, se oli pätevä eläin kaikessa mitä teki ja hämmästyttä minut jälleen fiksuudellaan ja keskittymiskyvyllään. Tuommoisen koiran kanssa on kiva lähteä joka paikkaan, kun sen hyvään käytökseen saa luottaa. Ei haitannut takkikaan mitään, kun laitoin sen päälle lämmikkeeksi, ennen kuin koira joutui odottamaan hetken kylmässä autossa. Kyllä mulla on vaan niin pätevä koira, kun vielä osaisi hyödyntää kaiken, mitä se tarjoaa.

2 kommenttia:

  1. Mekin aloitettiin juuri palloilu fyssarikäynnin jälkeen. Mä tosin olen ilkeästi jättänyt sen kyllä ihan vaan Hoinan hommaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmu kivaa tuo palloilu on kuitenkin :DD Mulla iskee takaa urheilufriikki, joka sanoo, että nyt tehdään itsekin :'D

      Poista