tiistai 30. joulukuuta 2014

Titteleitä jaossa!

 Koska vuosi vähenee loppuaan, alkaa taas olla aika suunnitella uusia kujeita. Linkin kanssa en viime vuoden alusta tainnut tehdä mitään tavoitteita. Ehkä hiljaisena tavoitteena oli löytää se yhteistyökipinä koirakkona, sellainen rikkoutumaton zen-tila, oma kupla. Tutustua vinkeään mustavalkeaan tyyppiin kunnolla ja löytä ne oikeat tavat toimia. Koen kuitenkin näiden täyttyneen paremmin ja ollaan hetkittäin jopa tiimi, vaikka en aina pääsekään mukaan junnun ajatusmaailmaan.

Linkin vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista. Muutto kaupunkiin tapahtui jo viimevuoden puolella ja vuodessa junnusta on kuoriutunut oikein kaupunkikelpoinen yksilö. Sosiaalinen, helposti lähestyttävä ja hieman innostunut eläin on hurmannut satunnaisia ihmisiä, joille olen kiireiltäni kerennyt juttelemaan. Se on antanut itsestään vaarattoman kuvan ja ollut muutenkin makea seurarakki. Linkki on saanut nauttia olostaan, sekä matkustaa isossa cityssä ja tutustua kaikkeen ihmeelliseen.

Nyt on kuitenkin aika jakaa titteleitä vuoden ihmisille ja koirille. Tämä on meidän tapa muistaa niitä hyviä hetkiä menneenä vuotena.


Vuoden koirakaverin valinta on vaikea, mutta tällä kertaa sen paikan vie Messi. Messi on pk. collie ja tutustuimme Messiin ja omistajaan joskus loppukesästä. Pojat ovat kohtuullisen saman ikäisiä, mutta niillä synkkaa hyvin. Messi tasapainottaa Linkin virrakasta olemusta ja on muutenkin mukava tyyppi. Linkin ykkösvalinta ehdottomasti niistä koirista jotka eivät vihaa sitä.

Vuoden treenikaveri on ehdottomasti Katja. En tiedä vaatiiko tämä selittelyä, mutta Katjan ansiosta me ollaan treenattu tänä vuonna ja päästy paljonkin puusta eteenpäin. Katja on myös kuunnellut treenivalitukset ja keksityt ongelmat ja kaikki. Edelleen se on niin tyhmä ja hieno tyyppi, että se kuuntelee ja herättelee maailmaan. Korvaamaton apu elämän aallokossa.

Vuoden prinsessa on ehdottomasti Katjan tytöt Isla ja Lumo. Islan prinsessamaisuutta ei voi sanoin kuvata, kun neitikoira istuu sylissä ja tapittaa ruskeilla silmillään. Tai Lumoa, joka tulee syliin vaikka painaakin kohtuullisen paljon. Nämä tytöt on ehdottomasti minun suosikkejani.

Vuoden mummo-tittelistä kiistelivät kipakasti Maijan Tara ja Jennin Zira. Tapsa on noutajana mitä mainioin mummo ja sen toilailuja on tullut seurattua aika tiiviistikin. Harmillisesti Tapsaa on tullut vain nähtyä hirmu vähän. Jennin Zira ei jää yhtään kakkoseksi, koska Siiselimummo porskuttaa edelleen eteenpäin ja tunkee puikkonokkaansa joka asiaan.


Vuoden uusi tuttavuus on Tiinan Karma-pentu. Sekarotuinen muksu aiheutti epäilyksiä kovalla äänellään ja draamallaan, mutta kuoriutui sieltä miellyttävä tyyppi, kun vähän aikaa saatiin tutustuttua. Karmasta kasvaa varmasti hieno tyyppi, ja mahtava leikkikaveri Linkille.

Vuoden perseelle potkija on ehdottomasti Maija. Ilman tätä ihmistä olisin edelleen ojassa ja allikossa känisemässä, kun kaikki on perseestä ja mikään ei inspaa. Vaikka hetket ei aina ole tuntuneet hyvältä, on Maija se ihminen keneltä saa apua oli kyse sitten toko- tai hiusongelmasta. Maija on paras. Vaatimattomasti.

Vuoden laji on tällä kertaa ehdottomasti ja kiistattomasti toko, jossa ollaan menty paljon eteenpäin ja vähän taaksepäinkin. Ehkä kovin takaisku oli se, että hakemisesta huolimatta meitä ei huolittu edes näyttäytymään nuorten koirien tokorinkiin. Myös möllitokoilemassa käytiin - vaikka virallisiin ei vielä uskallettukaan lähteä..

Vuoden tyttöystävä Linkin mielestä on Riemu. Vaikka Riemuun törmättiinkin vain kerran, on tämä Heidin merle bortsuneiti Linkin mielestä ihana. Paimenet pelasivat hyvin yhteen ja niillä oli hirmu kivaa kuumana kesäpäivänä.


Vuoden tapahtuman paikan saa Loskasadeleiri, jonka olin onnistunut lukemaan ties kuinka monesti loskasadedelleriksi. Älkää kysykö miten. Ihan mahtava leiri, hyvällä opetuksella. Kiitos siitä järjestäjille.

Vuoden reissukokemus oli matka Maijan luokse Vantaalle. Ja maailmanvoittajassa käynti samalla reissulla. Vieläkin kuuman kesäpäivän agility- ja tokohetket nostavat hymyn huulille ja tokoepiksen jännityksen muistan elävästi - kuten myös junamatkat. Huh huh.

Kiitos kuitenkin jokaiselle, joka on vaikuttanut meidän elämäämme viime vuoden aikana jollain tavalla. Ollaan kiitollisia kaikista hetkistä ja näin upeaa koiramaista vuotta tästä ei olisi tullut ilman kanssakoirakoita ja ihmisiä. Ihan mahtavaa, mutta ensi vuonnahan voi aina laittaa paremmaksi? Lie kenelle tittelit ovat silloin menossa, sen näkee sitten.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluista


Hyvää joulua In Actionin taustapirujen puolesta. Meillä joulu ei oikein näy, mutta eikai se estä sitä toivottamasta? Älkää riehuko, syökö liikaa tai humaltuko liiaksi. Joulu on perhejuhla, nautitaan siitä sellaisenaan, edes sen karvakaverin kanssa.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Paluu parkkihalleihin


Palataan ajassa taaksepäin - ei kuitenkaan kovin kauas, vaan vain viime perjantaihin saakka. Sain toverin auton lainaan ja kun hänet olin töihin heittänyt, kruisailin kotiin hakemaan koiraa mukaan. Linkki pääsi viettämään kanssani oikein kahden keskistä aikaa, kun lauman mieshenkilö lähti koko viikonlopuksi Helsinkiin. Bortsupojan kanssa käytiin kaupassa hakemassa arkisia tavaroita, ennen kuin kurvailtiin uuden kauppakeskuksen parkkihalliin. Kuten olettaa, niin paljonhan tuolla perjantaina oli ihmisiä. Löydettiin kuitenkin aavistusta hiljaisempi parkkipaikan nurkkaus.

Me Linkin kanssa kerettiin käymään muutamia kertoja treenaamassa Tuulosen parkkihallissa, eikä tuonne Goodmaniinkaan koirakieltoja näkynyt. Sopu sijaa antaa ja me saatiin varsin muikeat treenit. Linkki oli ihan liekeissä. Tein lyhyitä pätkiä seuruuta palkkaillan myös perusasennon rauhallisuudesta ja hyvästä seuruusta. Paimen meinasi alkuun vähän jumitella (oletti tietävänsä, että liikkeestä seis tässä on kyseessä), mutta tsemppasi hyvin. Käännökset oli hyviä ja napakoita, kun muistin itse olla hätäilemättä ja täyskäännös puolestaan levisi, kun unohdin kävellä oikein.

Tämän jälkeen tehtiin setti lyhyitä luoksareita. Ei varmaan enempää kuin 4kpl ja max. 5m matkalla. Linkki tuli hyvin ja käytti päätään päästäkseen nopeaan perusasentoon, mistä kunnon palkkaus ja riehuminen. Se teki myös maahanmenoja sivulla olosta ja tämä näytti äärettömän hyvältä. Linkin kanssa ei olla hirveästi treenattu asennonvaihtoja sivulla, mikä näkyikin silloin siinä, että koira jäi makaamaan hirveälle sykkyrälle.

Hallitusti käveltiin myös ympäri parkkihallia, joka kuhisi ihmisiä. Niin lapsia, aikuisia kuin vanhojakin, sen lisäksi rattaita, ostoskärryjä, autoja ja ties mitä muuta. Linkin pakka pysyi hyvin koossa, se ei vetänyt tai veuhtonut, vaan kulki siivosti. Parkkeerattiin myös kauppakeskuksen oven eteen tekemään kahden minuutin paikkis, jossa olin parin metrin päässä ja koira hihnassa. Linkki makasi terhakasti ja oli aktiivinen enimmäkseen minua päin. En joutunut huomauttamaan sille kertaakaan siitä, että se olisi touhonnut omiaan, vaikka pää kääntyikin pariin kertaan ohi meneviin ihmisiin. Paikkiksesta kunnon riehuntapalkkaus ja chillausromut päälle. Jäätiin vielä hetkeksi fiilistelemään oven läheisyyteen ja muistelemaan mitä "käy siihen" -käsky tarkoittikaan. En tiedä mikä aivohäiriö Linkillä on ollut, mutta se röhnötti nätisti paikoillaan, rentona katsellen ihmisiä. Ei äännähdystäkään.

En tiedä. Tämä treenikerta nosti taas toivoa kaikkeen. Tuntui, kun olisimme puhaltaneet Linkin kanssa yhteen hiileen. Treenaaminen tuntui hyvältä, ja bortsu luki ajatuksia. Viimeaikoina minun on ollut vaikea löytää treenifiilistä pikku näpertelyä enempää, mutta nyt se jokin kolahti oikein huolella. Pitkästä aikaa oltiin tiimi, jonka työskentely oli saumatonta ja näytti hyvältä. Yhtään negatiivista palautetta ei saatu ihmisiltä, mutta useammankin kasvoille nousi hymy. Se on palkitsevaa - se, että on yhteiskuntakelvollinen koira, joka hymyilyttää muitakin kuin minua. Nyt enää harmittaa se, ettei tosiaan ole autoa käytössä, että lämpimään pääsisi useammin treenaamaan.

Muuten vietettiin viikonloppu nukkuen samassa sängyssä koiran leveillessä enemmän kuin koskaan. Linkki nautti, se otti ilon irti siitä, että sai kaiken huomioni. Se nukkui vieressä koko yön, avusti siivouksessa ja piti minut liikkeessä. Tsemppasi töihin ilopusulla ja otti häntäheiluen minut vastaan, kun raahauduin kotiin puoli kuolleena. Onnea on mahtava
koira.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Noutokuuri


Tämän päivän treeneissä paneuduttiin leiriviikonlopun toko-ohjeisiin. Sen lisäksi Linkki ooiskeli odottomaan hiljaa ja nätisti tolpassa. Odottelu sujuikin hyvin, hihnassa bortsu meinasi vähän kitistä tylsyyttä. Pelkäsin, että käsissäni on ihan hirveä energiapakkaus. Energinen se pakkaus oli, hueman keskittymiskyvytön, mutta toimiva.

Hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta Linkki pääsi tekemään. Ensin se teki perusasentoja perehtyen siihen, että koira ei sinkoile sivu-käskyllä, vaan ottaa kontaktin. Linkin elämä oli hirveän vaikeaa, koska ihanan ihana Katja treenasi vieressä.  Pikku hiljaa se kuitenkin ryhdistäytyi tekemään kunnolla. Perusasentohumpan lisäksi Linkin piti tehdä yksi nouto. No, se a) varasti kapulalle ja b) heitteli kapulaa suussaan. Laitoin hetkeksi koiran kiinni, jotta sain koottua ajatuksiani siitä, miten lähteä hakemaan noutoon rauhaa ja järkeä. Linkin kanssa se tehtävä ei ole aina helpoin, kun bortsulla on kiire joka paikkaan ja se olisi menossa sinne pää viidentenä jalkana. Totesin koiran olevan taas normaalia enemmän kiinni kapulassa. Miksei se voinut näyttää tätä treenissä?

Aloin heiluttamaan kapulakättä edestakaisin ja annoin Linkille "sivu"-käskyä. Palkkasin sen hyvistä pysymisistä. Kapulaa en kuitenkaan lähtenyt heittämään, kun en luottanut koiran pysyvän. Seuraavaksi kapulan taa este, ettei sitä pääse saalistamaan ja koira sivulle. Vapautin Linkin luopumisesta lelulle ja seuraavasta nätistä perusasennosta se sai tuoda kapulan, joka oli huomattavasti rauhallisempi kuin alkunouto. Toistettiin tätä muutamaan otteeseen ja koira sai aina palkkaa, kun se luopui kapulasta ja rauhallisesta mielentilasta hakemaan kapula.

Linkki on taas keksinyt, että kapulasta voi päästää irti ennen aikojaan, kunhan vaan kädet koskee puuhun. Tätähän se ei tee kotona kapulanpitoa treenatessa, vaan silloin saa sörkkiä ja pitää kiinni ilman, että koira päästää irti. Samaa rauhaa ei vain kentällä nähty, vaan Linkki päästiirti ennen aikojaan ja oli singahtamassa muka heti lentävän kapulan perään, vaikka sille ei koskaan sitä kapulaa ole heitettykään tuollaisen liikehdinnän jälkeen. Otin kuurin sitä, että revin kapulaa, mutta toruin, jos koira päästi irti ennen käskyä. Pari kertaa hyvästä pidosta vapautin myös lelulle ja pari kertaa palkka tuli suoraan minulta.

Jätettiin nouto hautumaan ja jätettiin treenikin siihen. Alkaa kyllä ulkona olemaan sen verran vilpoinen sää, että tämä vilukissa ei mielellään lähde enää treenaamaan. Hrr. Olisipa se hallipaikka.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Loskasadeleiri

Vihdoinkin jotain jännää meidän elämään. Kesästä lähtien on ollut tiedossa leiri, jonka järjestää muutama ihminen tovereilleen. Loskasadeleiri -nimellä liikkuva leiri ei ollut niin loskainen ja sääkin pysyi semihyvänä. Pikkuisen sateli, mutta sunnuntaina saatin jo aurinkoa. Lähdettiin ajelemaan perjantaina kello 12:00 pintaan heti, kun oltiin saatu auto pakattua. Suuntasimme kohti Riihimäkeä hakemaan Tiinaa ja Karmaa mukaan. Tämän lisäksi tiputettiin Ile Helsinkiin ennen kuin päästiin ajamaan kohti Kuralan kartanoa. Pidettiin muutama tauko, mutta pääsääntöisesti eläimet ja ihmiset matkustivat miellyttävästi ja hiljaisesti erikoisista viritelmistä huolimatta.

Päästiin paikan päälle niin Maija ja Essi ohjeistivat meidät sinne minne meidän pitikin mennä:  mökeille. Purettiin auto ja koirat saivat höökailla keskenään. Satu Colhuineen liittyi joukkoomme iloiseen. Majoituimme combolla minä&Linkki, Tiina&Karma sekä Satu&Colhu samaan mökkeröiseen. Paljon oli tavaraa olla koiranaisilla pelkästään viikonlopuksi. Mökki oli kuitenkin kohtuullisen iso, mutta kolme ison koiran häkkiä, kun mahdutettiin sinne niin hyvin meni.

Kuvasta kiitos Essi!
Linkki pääsi vetämään agia Maijan ohjaamana ennen kuin muut olivat saapuneet paikalle. Meillä on ollut Maijan kanssa pientä diiliä vireillä, että jos hän alkaisin treenaamaan ja kisaamaan Linkin kanssa. Itse mielelläni kyllä toteuttaisin itse koiran kanssa tätä, mutta oma selkäni ei kestä agia ollenkaan. Kaksikon yhteistyö kuitenkin pelasi hyvin yhteen ja hetkittäin Linkki näytti ihan oikealta agikoiralta!

Kun kaikki olivat valuneet paikalle, oli meillä leirietkokisa. Ensimmäisenä haasteena oli lelun hakeminen. Linkki suoriutui tästä nopeasti ja vaivattomasti. Hieman oli hankalaa päättää mikä lelu sieltä lähtisi oikein mukaan. Seuraavana oli tokomainen rata, jossa oli kaukokäskyt, pujottelua, käännös, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Suoritustapa oli vapaa. Linkki oli hirmu kiinni kohdassa, jossa lelut oli ja rata ei meiltä mennyt ihan putkeen. Paimenen ajatukset harhailivat ja minäkään en ollut parhaassa terässä. Se kuitenkin suoritti kaikki tehtävät. Viimeinen haaste oli lihapullansyöntikisa, jossa Linkki taas oli omiaan. Nomnom!

Lauantaiaamuna oli hyvä aamupala ja aamusta alkoi myös Esa Lehdistön agilitykoulutus. Linkin kanssa me oltiin viimeisessä ryhmässä ja tämä koulutus ei tuonut meille sinällään mitään uutta. Tai minulle toi. Esa opetti meille rataa, jota muut olivat jo vetäneet aikaisemmin. Opetti myös, miten vasta-alkajana kannattaa lähteä opettelemaan radan lukemista. Opeteltiin estehakuisuutta, sekä Linkki toimi esimerkkikoirana kahdelle pennulle. Kovasti tykkäsin kyllä Esan koulutustyylistä ja muutenkin mukavan oloinen kouluttaja.

Lauantaina oli myös koiratanssia, jossa istuskelin kameran takana kuunteluoppilaana. Meitä opastamassa oli Anna, joka veti hyvän ja mielenkiintoisen koulutuksen. Oli hauska nähdä muut hulluttelemassa musiikin tahtiin, mutta samalla jäi mietityttämään, onko koiratanssi sittenkään se meidän laji. Osaan kyllä itse heittäytyä, mutta se, että osaisin luoda koreografiaa.... Huh huh, no onneksi tätäkin on aikaa miettiä vaikka kuinka paljon.



Sunnuntaina puolestaan meillä oli vihdoista viimein se kauan odotettu tokokoulutus, jonka veti Heikki Mäkinen. Kullekin koiralle oli tarjolla puolituntia treeniaikaa, joka käytiin läpi 15min seteissä. Olin valmis kaatamaan Heikille kaikki ongelmat. Ekaan settiin valitsin meille vaikean hihnaseuruun tai seuruun ylipäätään. Heikki kiinnitti huomion, että koiralla on hirveä kiire johonkin ja kyseli mitä minä haluan seuraamiselta. Kouluttajan mielestä meidän seuraaminen kaipaisi enemmän rauhaa. Sitä, että koira ottaa kontaktin, kun nyt se oli höntyilemässä eteenpäin, kun sanoin seuruukäskyn, vaikka en itse liikkunut mihinkään. Hyvin avaavasti Heikki sanoi, että ihmisiin on jostain syystä rakennettu ajatus, että tästä 50m eteenpäin ja heti. Joo, itse kävelen hirveän reippaasti ja tuntuu kuin olisi kiire. Kun jouduin oikeasti keskittymänä ja korjaamaan koiran höntyilyä, pysyin itsekin rauhallisempana, eikä ensimmäinen ajatus ollut: "Nyt seurataan lujaa!"



Samassa setissä käsittelimme luoksaria, jossa kerroin koiran tulevan pienellä banaanikaarteella ja jäävän sitten viereeni seisomaan. Kun koutsi pyysi näyttämään, Linkki teki hyvin luoksarin ja tuli suoraan sivulle. Heikki olisi jäänyt kaipaamaan siihen nopeampaa sivulletuloa, jota alettiin treenaamaan lyhyellä, sekä olemattomalla matkalla. Linkki teki hirveän hyvin ja tsemppasi, vaikka itse jouduin ihmettelemään ohjeita muutamaankin kertaan. 



Päästiin koiran kanssa breikille ja ajatukset oli hieman mitä hittoa tässä just äsken tapahtui. Hetkeen ei ole ollut sellaista zen-tilaa tokoillessa kuin äsken oli. Paremmalla mielellä lähdettiin sitten tekemään seuraavaa settiä kahden koirakin jälkeen. Linkki sai levähtää puolisen tuntia ennen kuin alettiin tekemään. Irrotin myös lyhyen hihnan pätkän sen pannasta.

Käsittelyn alle otettiin hyppy. Viimeisillä kerroilla Linkki on aina ennen mennyt haistelemaan hyppyä ensimmäisellä käskyllä ja vasta toisella painellut siitä yli. Selitin tämän koutsille ja sain luvan näyttää. No, koirahan hyppäsi ensimmäisellä ja jäin luukku auki tuijottamaan sitä. Ei sen noin pitänyt mennä? Ennen kuin kerkesin tekemään mitään, oli Linkki tullut esteen ohi ja takaisin viereeni. Heikki pyysi ottamaan uudestaan ja tällä kertaa sanoin pysäytyskäskyn, mutta koira tuli läpi siitä huolimatta. Laitettiin alusta ja sinne nakkia. Nakin syömisen jälkeen käskin koiran pysähtyä, mutta edelleen tuli läpi. Heikki totesi, että Linkkiä ahdistaa selän taakse jäävät ihmiset ja kun vaihdettiin hypynsuuntaa, teki bortsu nättejä ylityksiä ja jäi paikoilleenkin. Namialustalla lähdetään hakemaan pituutta ja rakentamaan hyppyä uudelleen.

Sitten vielä noutoa. Kerroin, kuinka Linkki varastaa kapulalle, ja kuinka se väistää kun otan kapulan. Ja kuinka se on kiinni kapulassa. Otettiin nouto ja koira ei tehnyt mitään, vaan se teki hienon noudot. Pari kertaa heittäen kapulaa, mutta hyvällä vauhdilla palauttaen. Pyhpah. Heitin, pyöritin koiraa ympäri, että saatiin ajatusta touhuun, käskin sen maahan heittoliikkeen aikana ja Linkki oli hyvin kuulolla. Viimeisillä kerroilla Heikki vei kapulan kauas ja lähetin Linkin hakemaan. Fiksu bordercollie haki kapulan ja meni riemukkaasti palauttamaan sitä kouluttajalle: "HEI! Sä unohit tän!!!"-tyylisesti. Itsellä ei enää pokka pitänyt tässä kohtaa vaan aloin nauramaan. Toi Linkki kyllä kapulan loppujen lopuksi minulle, kun ei kouluttaja siihen reagoinut. Ja taas sama toistui seuraavalla kertaa.

Kouluttajan mielestä meidän tekemisemme kaipaisi rauhallisuutta ja selkeämpää otetta, sekä kaavojen rikkomista. Linkki on fiksu koira, joka aavistelee liikaa ja luulee tietävänsä mitä on tulossa, joten sille pitäisi tehdä vaihtelevaa treeniä paljon ja rikkoa kaavoja. Olen kyllä ihan samaa mieltä, kun kangistun treenaamaan samoja juttuja samalla tavalla ja teen ongelmia.

Sunnuntaina meillä piti olla vielä hakuilua, mutta vähäisen osallistujamäärän takia jätettiin hakuilut väliin ja Linkki ja Karma saivat juosta keskenään pellolla pitkän tovin. Oli varsin positiivista, että Karma ei enää pelännyt Linkkiä, vaan ne molemmat kirmailivat tyytyväisenä ja iloisena siellä täällä leikkien somasti.

Matka takaisin oli rauhallinen koirien puolesta. Molemmat nukkuivat koko matkan ja olivat muutenkin hyvin uupuneita. Niin myös minäkin ja kotiin päästyä sänky kutsui melkein heti. Reissussa oli kuitenkin hauskaa, oli mahtavia ihmisiä ja oli kiva päästä hullujen koiranaisten sekaan koko viikonlopuksi.


tiistai 11. marraskuuta 2014

Toko-ongelmia, once again.

Kuinka ollakkaan, on paimenmuksu oppinut ehkä täydellisen liikkeestä seissin - se pysähtyy näpsäkästi, harkitsematta yhtään ja tönöttää paikallaan hamaan ikuisuuteen saakka. Ainoa ongelma on siinä, että liikkeestä on tehty niin kiva ja sitä on treenattu niin paljon, että paimenlapsi tarjoaa sitä seuruussa. En onneksi ollut tuskastua iltatreenissä, kun ajattelin naksutella seuruun paikkaa, kestävyyttä ja energisyyttä ja n. 15m jälkeen koira pysähtyy täydellisesti ilman käskyä, eikä liiku. Jatkoin matkaa ajatellen, että kyllä se perässä tulee, mutta etenemisestä huolimatta se pysyi kuin tatti. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Toinen luulee olevansa niin pätevä, mutta pitänee alkaa rikkomaan taas kunnolla kaavaa, koska muuten suoritan seuruukaaviot koira seisten. Hupsista.

Maanantaiaamuna tokoiltiin, vaikka maanantai on minulle ehkä huonoin päivä tehdä yhtään mitään. Maanantait ei yleensä ole minun päiviä. Tehtiin seuruuta, jossa koira jumitteli. "Oho"-sanoista tajusi korjata paikkansa takaisin oikeaan, mutta vaati kuitenkin aina ilmoituksen väärin tehdystä tehtävästä. Kovin tarjoili sitä, että pysähtyi seisomaan. Kokeiltiin myös jäävää maahanmenoa hyvällä menestyksellä. Arpoi hetken, ennen kuin vajosi maahan, mutta suorana ja kauniina hissinä meni maahan. Luoksarin toimivuutta testailtiin myös, mutta jätettiin se kertaan, kun koira teki upeasti. Tuli laukalla ja nätisti sivulle. Mietiskelen edelleen, että pitäisi tehdä eteentulotreeniä, mutta sormi on edelleen suussa sen kanssa. Herää vain kysymys, miten...?

Maanantai iltana naksuttelin Linkille oikeaa paikkaa seuruussa ja jätin huomioimatta sen jumittelut. Koitin kuitenkin yhdistää jumittelua johonkin tiettyyn liikeeseen; esimerkiksi siihen, käännänkö olkapäätä liikaa, mutta en löytänyt ainakaan itse vastausta. Koitin myös suoristaa ryhtini, jotta koira kulkisi fiksummin. Ratkaisun kuitenkin löysin siihen, miksi koira poikittaa juoksissa. Siirrän käteni nyrkissä eteen, jolloin koira seuraa kättä. Wtf? Sitä on nyt palkattu kainalosta ja eteenpäin, niin en ymmärrä miksi se seuraa kättä. Nostaessani käden kohti kainaloa juoksussa, pysyi koira oikealla paikalla ja juoksi nätisti. Ehkä naksuttelukuurilla voisi taas korjata asioita, koska koira alkoi pysymään paremmin mukana.

Kotosalla Linkki on opetellut kapulan pitoa ja nostoa, joka on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi prosessiksi. Linkki kyllä osaa pitää kapulaa, mutta sen nostaminen on vaikeaa! Ihan käsittämättömän. Se kyllä tökkii tassulla ja jos _heitän_ kapulan, se kyllä hakee, nostaa ja palauttaa sen, mutta nostaminen ilman noutoa on vaikeaa. Ei vain iskoistunut junnun päähän. Ehkäpä se siitä taas kohta. Kuitenkin se pitää kapulaa hyvin ja tuo sen nätisti sivulle. Pitäisikö tämäkin siirtää eteen? Hmm. Hirvittävän hankalaa taas tämä koirankoulutus.

Linkki on myös tehnyt paljon sivulla olosta maahan menemistä, kun koira tuppasi olla hirveällä rullalla. Maahan meneminen on parantunut hirveän paljon, enää se ei ole hirveänä solmuna.

maanantai 10. marraskuuta 2014

#kuvasaaste, oho, ...haaste!

Saatiin haaste Laumaeläjät -nimiseltä blogilta, jonka päähahmoina seikkailevat sekarotuinen Roomea ja ihan tajuttoman suloinen saksanpaimenkakara Reco. Blogia pitää oululainen Maria ja ainakin itse olen viihtynyt blogin parissa, vaikka löysin sen vasta vähän aikaa sitten. Marialla on kivan raikas kirjoitustyyli ja kuvat ovat upeita! (Ja koirat... Etenkin se seefferimuksu...)

Ohjeet: kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennaltamäärättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsi juuri sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet bloggaajat ja muista huumori!

Kategoriat: paras yhteiskuva, treenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti.

Haasteen heitän Narin narinat, Prinsessat ja astronautti sekä Wipoe (toivottavasti näette tästä! Olen laiska, enkä jaksa käydä linkkaamassa)

Paras yhteiskuva:

Treenaamassa:


Kisaamassa:

Tokokisoista ei ole kuvia, eikä olla taidettu muuten kisatakaan :''D

Paras kesäkuva:



Paras talvikuva:




Tunnelmallisin kuva:

Perusteluna vaan, että sälli on pirun komee!

Hassuin ilme:


Lomalla:


Töissä:


Tihutöissä
 kuvaa en vain yksinkertaisesti löytänyt. Linkki ei ikinä tee tihutöitä :'D

Toinen identiteetti: kiltti kotipoika




keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Minne vie, mieli tää

Mitä lie edessä, kun päivät ovat valuneet nyt sinne oikeasti synkkään. Hieman arveluttaa, millaisia tuulia ensi vuosi tuo tullessaan, mutta
toivottavasti hyviä. Olisi sääli, jos ensivuosi olisi huono. Tänäkin vuonna ollaan saatu jo huisisti aikaa. Ylitetty itsemme möllitokojen kanssa, sekä kursittu melkein alokas kasaan. Virallisia ei taideta ihan vielä uskaltaa tämän vuoden puolelle korkata.Unohtamatta tietenkään uskomattoman hyviä hetkiä muiden koirakoiden kanssa. Ne ovat ehkä niitä tärkeimpiä ja riemukkaimpia.

Tokossa ollaan paneuduttu jäävään seisomiseen, paikkamakuuseen, sekä luoksetuloon. Huimasti enemmän pitäisi tehdä ja ketjuttaa ja ottaa
palkattomuutta, mutta valoisa aika tuntuu hupenevan taas käsistä kovaa vauhtia. En edes ymmärrä, miksi kelloja pitikään siirtää. Nyt valoisa aika rajoittuu siihen aikaan kun valtaväestö on töissä tai koulussa. Onko se nyt kivaa? Onneksi pääsen kohta taas ilta/yövuorocomboon niin voi riittää sitä päivän valoa minullekin. Ei yhtään huonompi alavalinta, vaikka sitten taas puolestani olen viikonloput kiinni töissä. Äh, miten koiraharrastaja saa toimimaan rahatyön ja harrastuksen combon?

Linkki on tosiaan tokoillut aktiivisen epäaktiivisesti. Seisomaan jäävä alkaa olla omaan makuun hyvä ja napakka sekä hyvä. Luoksarin seisomisongelma on selätetty. Paikkamakuuta teen silti liian vähän ottaen huomioon sen kuinka levottomasti paimen makaa. Joku voitto sekin, että sentään teen sitä. Siihen vain pitäisi paneutua paljon enemmän, koska Linkin makuu ei todellakaan tällä hetkellä ole mitenkään varma.

Käytiin Linkin kanssa sunnuntaina lenkillä meidän pkcollie kaverin kanssa. Linkki ja Messi tulevat hyvin toimeen, vaikka Messi ei ymmärrä ihan kokonaan riehakkaan junnun elekieltä. Pääsääntöisesti ne leikkivät vähän, mutta aikalailla molemmat urokset huitelevat omia teitään. Linkki myös kunnostautui luoksetulossa lenkin aikana ja viipyilemättä se tuli joka kerta luokse. Alkaa taas luotto olemaan paimeneen kohdallaan, kun nenä ei lähde viemään. Oli mukava lenkkeillä, kun ei tarvinnut kokoajan olla huutelemassa bortsun perään. Kipeänä oleva kurkkukin kiitti.

Ollaan pikkuhiljaa otettu myös motivaatiotreeniä canicrossin saralla, vaikka kunnon remelit puuttuu vielä. Pitäisi ehdottomasti hankkia. Linkillä on vedossa hyvin focus eteenpäin ja se vetää hyvällä tuntumalla. Vähän saa vauhtia vielä toppuutella, että huonokuntoinen omistaja pysyy perässä, mutta eiköhän tämä tästä.

1v 8kk

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Sheikkaa sitä mikä sul o!


Jospas sitä taas ryhdistäytyisi. Satu haastoi meidät varsin muikeaan haasteeseen, jossa olisi tarkoituksena videoida koiran osaamia temppuja. Videointi on muutenkin ollut päivän sana, mutta ongelmaksi ajoittuu vain se, että video-ominaisuudella ei ole järkkäriäni siunattu. Ajattelin etten tarvi semmoista. Pyh pah! Tyhmä minä. Olisi voinut taas ajatella hieman pidemmälle kuin seuraavaan päivään. Taloudesta kyllä löytyy kamera, mutta sitten pitäisi valjastaa vielä joku ottamaan sitä videota. Ja saada hyvä sääkin. Pitää varmaan napsutella jotain hakemusta säämiehen suuntaan, että saisi aurinkoa.

Oli kyllä aurinkoinen päivä. Parikin. Käytettiin ne vain hyödyksi lenkkeillen ja nukkuen. Nyt kuitenkin kolmeksi viikoksi saa taas rytmin normalisoitumaan ja ehkä myös hieman aktivoitumaan tähän elämäänkin. Pyhpah, ehkä hieman toiveajattelua. Paimen ainakin kiroaa taas aikaiset aamut alimpaan helvettiin. Eihän kukaan voi herätä seitsemältä tuonne märkään ja vilpoiseen aamuun? Eihän. Lenkkeilyn ja urheilun ohessa Linkki on ehtinyt autoilemaan kanssani ja toimimaan terapiakoirana varsin ymmärtäväisenä kuuntelijana.

Ja jottei kunto ihan ole päässyt rapistumaan, ollaan tokoiltu pikkuisia pätkiä siellä täällä, mutta kentälle ei olla varsinasesti jouduttu lähtemään. Tai käytiin me tänään piipahtamassa ja siellä oli jotkut norsupallotreenit, joten ei jääty viihtymään. Tehtiin vain lyhyt setti seuruuta ja paikkamakuu nurmella. Paikkamakuusta sen verran, että astetta rauhallisemmalla mielellä koira makoili. Huomion arvoisena seikkana on myös se, että Linkki oppi hyppäämään syliin yhtenä kauniina päivänä.

Loppujen lopuksi meni myös hermo blogin ulkoasuun. Mur. Ärsyttävää, mutta ehkä tämä tästä. Tekstistä voi huomata ainakin yhden asian; ajatus ei pysy mitenkään päin kasassa, vaikka kuinka yrittäisi.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kimppalenkkejä

Öissä töissä, jatkuvasti. Plussapuolia tässä on se, että päivälle jää rutkasti vapaa-aikaa, mutta "yöunet" jäävät usein superlyhyeksi. Kimppatreenejäkään ei viikolle osunut, kun ajat olivat vääriä meille. Yllättävän hyvin itse olen kuitenkin jaksanut touhuta ja tehdä, vaikka onkin tullut käännettyä se normaali rytmi päälaelleen.


Ollaan sen sijaan sosialisoiduttu ja käyty pariin kertaan kimppalenkillä. Maanantaina mentiin kolmistaan pk. collie Messin ja alaskanmalamuutti Taran, ja heidän omistajien kanssa tutustumaan Aulangon tarjontaan lenkkimaastoineen. Saatiin semmoinen mukava, puolentoista kilometrin lenkki ja Linkkikin käyttäytyi mukavasti. Ensin sitä kiinnosti hieman liikaa Tara, joka ei nuorena osannut arvosta Linkin riehakasta lähestymistä. Pian kuitenkin paimenlapsi otti paikkansa kärjestä ja välillä sai roikkua fleksin päässä, kun on meinannut kimppalenkeillä korvat hieman unohtua. Loppu lenkistä Linkki ulkoilikin mallikkaasti vapaana, ihan kuin aina olisi ollut.


Tara on ihan mielettömän kaunis otus!

Lauantaina, ennen toitäni treffattiin oikein aatelisia, kun Tiina ja Karma saapuivat luoksemme hämyiseen Hämeenlinnaan. Todella hämyinen se olikin, kun ilta saapui ennen kuin mitään oikein ehdimme tekemään. Kiersimme koirien kanssa pienen lenkin ja opastin hetken kaksikkoa harrastusten maailmaan. Linkkiä hieman ahdisti Karman äänekkyys ja Karma ei taas arvostanut Linkin leikkiinkutsuja. Jostain syystä paimenpojasta ei oikein kukaan tykkää. Linkki vain kaipaisi arvoistaan riehakasta seuraa, joka ei pienestä säikähtä.


 Okei, jos rehellisiä ollaan, niin kyllä minäkin tuota pelkäisin....

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Mä lennän läpi seinän

Keskiviikko tiesi häiriötreenipäivää. Nopean kotona käynnin jälkeen koira mukaan ja kohti treenikenttää. Linkillehän moinen järjestely sopi hyvin, etenkin, kun se pääsi Katjan jalkoihin etupenkille. Parasta ikinä, ainakin Linkin mielestä.

Aluksi se sai hetken chillailla autossa, kun haistelin itse treenikentän tunnelmaa ja tein nopean suunnitelman siitä, mitä me oikein tänään treenataan. Tykkään tehdä erilaisia ajatuskuvioita ja treenimietelmiä paikan päällä. Luoda yleissilmäyksen kentällä tapahtuviin asioihin ja etsiä itsellni oikean motivaation.

Linkki on helppo. Sen kanssa on helppo mennä hyvässä hallinnassa kentälle ja alkaa vaan tekemään asioita. Pyöriteltiin taas seuruuta. Tuntuu, kuin tekisimme tätä liikaa, mutta vihdoin olen alkanut itse pitämän seuruusta. Pitäisi saada kuvattua meidän seuruu videolle ja lähteä katsomaan siitä, miltä se näyttää. Seuruu kuitenkin tuntuu hyvältä. Ihan sama missä palkka on, niin Linkin focus on oikeaan suuntaan ja se tekee hyvin. Pirun hyvin. Välillä se hairahtuu, mutta enää harvemmin.

Ketjuttelin kaukopalkalla liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seisominen oli hyvä ja täpäkkä, mutta sivu-käskyllä meinasi karata palkalle ja vaati hieman sanallista kehua virittyäkseen uudelleen työmoodiin. Vapautin maahasta palkalle ja poika toimi hyvin. Luoksarin ongelmiinkin koitin taas paneutua, mutta ei niin ei. Linkki tekee ihan hyvän luoksarin, mutta jää seisomaan. En tiedä mitä ihmettä tekisin tuolle sen jumittelulle, koska luoksari on ollut yksi meidän vahvimmista liikkeistä aina. Nyt se kuitenkin jäätää. Taisin saada yhden kivan luoksarin, josta superpalkka ja liike hautumaan. Turha sitä on treenata, ellei mahdollisuutta ole onnistua tai ratkaisuja löydy. En tahdo luoksarissa käskeä sitä istumaan ja palkata siitä, koska se ei ole oikein. Toki pienellä todennäköisyydellä se voisi automatisoitua siitä lopuksi. En kuitenkaan halua tehdä sitä niin. Tuntuu, kun koira kävisi liian kierroksilla vain istuakseen paikalla. Niin vaikeaa.

Toisessa setissä otettiin perus temppuilua vaan pitääksemme kentällä hauskaa ja jutellessani Katjan kanssa, kehtasi Linkki varastaa käskyn alta Katjan luo, mutta olin nopeampi ja kerkesin antaa koiralle palautteen asiasta. Käskyn alla sai makoilla hetken, ennen kuin pääsi tekemään Katjan kanssa muutaman seuruupätkän ja kyllä se näyttää omaan silmään makeelta toisenkin kanssa tehdessä. Linkki on vaan super. Eritoten hienoa on se, että se toimii myös toisen ohjaajan kanssa.

Jottei tämä ihan treenipainotteiseksi menisi, niin kävin torstaina moikkaamassa yhtä lempiaussietani ja issikkatyttöjä. Katjan koirat ovat kyllä niin hurmaava nelikko, ettei mitään rajaa. Perjantaina vierailin pentulaatikossa istumassa kahdeksan riiviöpennun keskellä, mutta pentukuume ei kyllä lähtenyt mitenkään erikoisemmin nousuun. Olivathan ne söpöjä, mutta mieluummin otan semmoisen otuksen, mitä oikeasti haluan. Eikä sillä otuksella ole mikään kiire. Linkki on kuitenkin vielä niin vaiheessa.

Pakko kertoa sattumus arjestakin. Meillä kulkee koira rapukäytävässä käskyn alla, mutta alaovelle hissistä tuo saa sännätä yleensä vapaasti, jonka jälkeen hieman tokoillaan rappukäytävän matolla, ennen kuin pääsee ulos. Yleensä Linkki pysähtyy oven eteen, mutta lauantaina se koittikin juosta oven läpi. Onneksi ei mitään isompaa haaveria sattunut, enkä tiedä mikä aivopieru paimenelle kävi.



Kävin myös ottamassa junnusta hieman uusia kuvia ja vaikka rakennekuvan laati on huono, niin kyllä se on omaan silmään pirun makean näköinen otus. Aikuistunut hirveästi ja saanut kunnolla massaa ja lihaksiakin löytyy. Se on se miun Liikkis, paras poika. En olisi uskonut, että ruma ankan poika voi joskus näyttää noinkin makealta!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Tokoa, tokoa

Torstaina oli taas treenintäyteinen päivä, kun siirryttiin Katjan kyydillä treeneihin. Linkki pääsi tällä kertaa oleilemaan pitkästä aikaa takarontissa, ja hienostihan junnu matkusti. Se on kyllä niin luottopoika, ettei tosikaan.

Paikan päällä oli monta koirakkoa, taisin laskea parhaimmillaan yhdeksään. En tosin vanno, mutta paljon oli tohinaa kentällä. Tehtiin Linkin kanssa pientä kivaa seuruuta kauempana muista ja vaatimuksena vain hyvä, oikeapaikkainen seuruu. Se ei tuottanut paimenelle hankaluuksia. Pyöriteltiin ekassa setissä myös perusasentoa. Myös lähellä Linkin mielestä niin iiiiihanaa Katjaa ja Tuiketta. Hyvin pysyi aivot. Tehtiin myös pari liikkeestä seisomiseen jäävää. Hyviä täpäköitä pysähdyksiä, joita palkkailin vaihtelevasti  Setin loppuun otettiin luoksari, jossa koira oli niin kierroksilla, ettei istunut loppuperusasentoon. Ei siis yhtään sitä normaalia Linkkiä. Vaihdoin luoksetulokäskys kokeiluksi sivulle tulo käskyyn, jolloin istuminen oli nopeampaa ja palkkasin sen siitä. Sen jälkeen junnu pääsi autoon huilailemaan hieman.

Seuraavassa setissä tehtiin vähän temppuja. Selkään hyppyä, jalkojen välistä pujottelua, pyörähdyksiä, sekä jalkojen välissä seuruuta. Hieman myös peruutusta. Ajattelin myös makuuttaa Linkkiä paikallaan, mutta se ei mennyt käskystä maahan ensimmäisillä yrittämillä ja oli hirveän levoton muutenkin. Huomaa, että ollaan taas unohdettu paikkamakuun treenaaminen, kun ollaan keskitytty muuhun häiriöön. Pitäisi muistaa tehdä enemmän.

Kolmannessa setissä tehtiin seuruuta ihmis- ja koiraryhmässä. Helppoa tekemistä ja hyvällä fiiliksellä kestettiin pujottelu muiden välissä. Hyvin rennosti jätkä otti kaiken, eikä kontaktikaan hapuillut juuri yhtään. Pääsi sitten temuamaan hetken pallon kanssa ja leikkimään muutenkin. Linkkiä kehuttiin taas hirveän päteväksi menijäksi ja tekeehän se hyvää työtä ainakin omaan silmään. Jätkä on liekeissä - niin sanotusti.

Teknisesti se on hyvä. Seuraavaksi lähden ketjuttamaan liikkeitä häiriössä kunnolla, kun nykyään se onnistuu jo hyvin tutulla, hiljaisella kentällä. On aina mukava kuulla kehuja omasta koirasta, vaikka harvoin kukaan meitä tulee kehumaan ja ylistämään. Itse kyllä koitan olla positiivinen ja kannustava treenikumppaneilleni, mutta en saa oikein mitään takaisin päin. Harmi vain, tsemppi olisi tarpeen ja lisäisi motivaatiota paljonkin, kun tietää onnistuneensa jossain koiran kanssa.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Pimeys saapuu

Pikku hiljaa on syys alkanut ottaa omakseen kesäisen sään. Sen on huomannut palelevat sormet, jäässä olevat varpaat ja lenkillekin saa toppautua kunnolla. Kameraa on enää turha haikailla iltalenkille, kun jo kahdeksalta on pimeä. Tai aamulenkille, koska aamullakin on pimeää.  Kuvat siis varmasti tulevat vähentymään, ellen ala puoltamaan kännykkäräpsyjä - joita tulee otettua silloin tällöin töhöstä paimenpojasta.

Väsynyttä on ollut meininki. Pieniä hyvän mielen tokopätkiä ollaan tehty, mutta jotain ihan minimaalista. Seuruu alkaa näyttää taas hyvältä, voimakkaalta ja oikeaan suuntaan suuntaituvalta. Sen energia on pikkuisen ylöspäin, eikä suoraan eteenpäin. Kontakti on hyvä. Varmaan ensimmäistä kertaa käsissä on koira, jonka kontakti on hyvä. Seuruu kestää pidempääkin matkaa. Pitäisi kokeilla vielä häiriökäskyillä sen kestävyyttä.

Tein pitkästä aikaa seisomaan jääviä. Ihan vaan ajatuksena kokeilla, miten koira ottaa pysähdykset. Päätin vaihtaa käskynkin. Edellinen käsky on saanut ikävän mielikuvan paimenen päähän, joten uusi, paljon iloisempi taas sai sen empimään miten pitikään toimia. Palkkasin seisomaan jäävät, mutta en reagoinut mitenkään maahanmenoihin tai muuhun sooloiluun. Linkki oli ensin vähän, että mitäköhän tässä haettiin, mutta saatiin kauniita, napakoita pysähdyksiä, joissa koira ei valunut. Superpalkka siitä, ja treeni lopetettiin.

Itsellä hyvä fiilis, koiralla hyvä fiilis. Voi alkaa taas rakentaa suorituksia. Pitäisi mennä keskenään kokeilemaan viikonloppuna miltä pidempi ketjutus toimii vaikka kaukopalkalla. Jospa sitä sunnuntaina testaisi.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Voi Liikkis! ♥


Kun ei heitä heti aamusta kirvestä kaivoon, niin joku voi onnistuakin. Ei tosiaan ollut mitenkään parhaimmat fiilikset, mutta hyvässä seurassa on aina mahtava lähteä treenaamaan. Ehdottomasti parasta koiran kanssa harrastamisessa on ihanat ja tsemppaavat ihmiset, jotka valaa uskoa silloin, kun itse tuntuu olevan suossa pää alaspäin tukehtumassa siihen limalöllösammaleeseen. En edes tiedä miten voisin kiittää Katjaa (), joka jaksaa kuunnella huolet, murheet ja tsempata vielä eteenpäin. Potkia ja raahata treeneihin. Ihan kultakimpale koko nainen, miten mä tuommoisen olen elämääni ansainnut?

Oma asenne oli pohjasyövereissä treeneihin mentäessä, vaikka koiralla oli hyvä fiilis. Hetken haisteltuani ilmakehää ja tähtien asentoa ajattelin Linkin tekevän pieniä juttuja superhäiriössä. Eli ensin hallitusti "kehään" ja siitä seuruutusta ja paljon palkkaa. Paimen oli hyvässä vireessä ja tekemisen meiningissä jo releitä vaihtaessa, että sen kanssa oli ilo lähteä tekemään. Linkki teki hyvällä temmolla, mahtavasti näyttävääkin seuruuta pari lyhempää pätkää ja muutaman pidemmän. Käännöksillä, suoralla, täykkärillä. Se toimi. Se teki perusasennon kestävyyttä sosiaalisella palkalla ja yhden liikkeestä maahanmenon. Palkkana oli kainalopalkka. Sen jälkeen jätkä pääsi tauolle.

Tauon jälkeen ei kaivettukaan tokokamppeita, vaan temppuiltiin ja pidettiin hauskaa namipalkalla. Kurrea, selkään hyppyä, jalkojen välissä seuruuta, pyörähtelyä. Semmoista kivaa hömppää. Junnu oli ihan liekeissä tekemässä kaikkea kivaa ja kerran meinasikin vain harhautua tekemisestä. Ilo sen kanssa on tehdä, kun tekeminen on niin nättiä. Pääsi sitten chillaamaan autoon.

Ajattelin, etten koiraa enään ota ulos tekemään mitään, mutta tilaa tullessa lisää päädyin tekemään vielä setin seuruuta, ja pääsin kunnolla kisaamaan koiran kanssa. Juoksemaan ja leikkimään ja olemaan kunnolla sen kanssa. Heiteltiin palloa, tehtiin luoksaria. Tehtiin töitä niin kainalo- kuin kaukopalkallakin. En osaa sanoa muuta kuin vau. Se on niin hieno!

Ollaanko valmiina muutokseen?

Syyskuun puoliväli toi hieman tuulahduksia tähän totuttuun arkeen. Vaikka en haluakaan jakaa koirani blogiin niin paljon muuta elämää, on sekin sidoksissa koiran elämään.  Enää ei olekaan kaikki aivan samalla tavalla, vaikka lauman kokoonpano on vakinuistunutkin kolmeen jäseneen siten, että kahdelle jäsenelle lisättiin rangas nimettömän vasempaan.  Lisäksi Linkin yksin viettämä aika lisääntyi ja elämään tuli lisää rutiineja, kun meikäläinen pokasi itselleen paikan baarityöntekijän koulutuksesta. Se alkoi tiistaina ja jo nyt ollaan saatu elämä uomiinsa kohtalaisen hyvin - vaikka väsyttääkin koulun jälkeen.

Aamusella junnua saa raahata miltei niska-pers-otteella ulos, kun mokoma mukavuuden haluinen bordercollie ei mitenkään tahtoisi nousta niin aikaisin. Toki ymmärään Linkin fiiliksiä, mutta itselleni herääminen ei ole tiukkaa tehnyt. Olen ihan liekeissä uudesta jutusta, kun olen askeleen lähempänä sitä ei-niin-salaista unelmaani. Kävelen kouluun, kävelen koulusta kotiin, otan koiran ja käyn joko lenkillä tai treenaamassa. Pitkiksi ei päivät Linkillä silti venähdä, koska toinen puolisko on aika myöhään kotona.

Linkki - kuten arvata saattaa - on sopeutunut tähän elämänmuutokseen hyvin. Oikeastaan se on tullut hieman innokkaammaksikin tekemään asioita kanssani, kun en ole jatkuvasti koiran liki. Ollaan treenattu nopeampaa perusasentoa ja seuruuseen on haettu tiettyä mielentilaa ja ilmettä. Paikkamakuuta ollaan opeteltu pikku hiljaa taas ja jätkä on päässyt tekemään enemmän ja enemmän häiriöön töitä. Ehkä tästä vielä pikku hiljaa rakennetaan sitä toimivaa suoritusta.

Ei kuitenkaan kaikki ole niin helppoa, kun keskiviikkona lähdin treenaamaan. Piti ensiksi olla seuraakin, mutta seura tekikin oharit. Surullista, sillä me kaivataan enemmän häiriötreeniä. Vahvistelin koiran reagointia ja asioiden tarjoamista. Tehtiin seuruuta kainalopalkalla ja kaukopalkalla. Linkki teki hyvin ja innokkaasti. Treenattiin myös sosiaalisella palkatta perusasennon pitoa yllä, kun kentän ohitse meni koirakkoja. Paimen piti näppärästi kontaktia.

Lopussa otettiin selkään hyppäämistä lelu ja namipalkalla, sekä pyörittelin koiraa ympyrää ja heittelin sille frisbeetä. Linkki teki hirmu hienosti ja kivasti. Superbortsu.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Läpimurtoja


Viime päivät ovat hellineet ainakin kotikolomme lähiympäristöä mukavasti auringonpaisteella ja suhteellisen kesäisillä fiiliksillä, jotka ovatkin koituneet allekirjoittaneen kohtaloksi. Flunssan poikanen on tullut kylään; kurkku kuin raastinrauta, ääni ottanut pikamatkan etelään ja nokka vuotaa. Onneksi se ei vielä hirveästi menoa haittaa, vaikka tekisikin mieli vain käpertyä peitonalle ja juoda jotain lämmintä. Viimeviikolla kävin anniskelupassikurssin itse, sekä ruksailin lotolla sen verran oikein, että virallisestikin saan tarjoilla alkoholijuomia. Jospa tästä uutta uraa urkenisi?

Linkin kanssa ollaan vaivutti hetkelliseen koomaan ja nautittu lämpimistä keleistä, käyti Messin kanssa pitkillä metsälenkeillä ja muisteltu, miten käyttäydytään hihnassa. Piipahdettiin me kaupungin sykkeessäkin. Ehdottomasti pitäisi kaupunkiin lähteä useammin, mutta tuntuu niin turhalta lähteä asvalttiviidakkoon, kun voisi kävellä kauniissa metsässä tai järven rannalla. Pyh.

Tehtiin lauantaiaamusta hieman treeniä pallon kanssa. Minä, joka olen valittanut aina siitä, että Linkki on liian kiinni pallossa, mutta pitää vain osata hyödyntää sitä palkkaa oikein. Eli kädettömyyteni taas lelun kanssa tulee esiin. Tehtiin ensin seuruuta kainalopalkalla ja monesti palkkasin vain nopeasta sivulletulosta. Pidettiin kierrokset hallinnassa ja tehtiin näyttävääkin ja hyvää pätkää. Koira oikein puhkui intoa. Lopuksi päädyin jättämään palkan pois, kehän reunalle ja hitsi miten hienosti paimen tekikään, vaikka pallo oli reunalla odottamassa. Ei ollut yhtään kiinni, kun kierrokset pysyivät sopivassa balanssissa tekemiseen. Pienen seuruutaiteilun jälkeen leikittiin hetki ja vaihdettiin releet pois.

Huomioina, ettei Linkkiä ahdista enää hihna hirveästi, vaan K9-lyhyen hihnan pätkän kanssa se tekee mainiosti. Välillä pidän kiinni, välillä en. Työn tekeminen on silti rennompaa, parempaa ja enemmän aktiivista.


Illemmalla lähdettiin tekemään häiriötreeniä kahden muun koirakon kanssa. Linkki sai ensin muistella miten ollaan rauhassa tolpassa, sillä kierrokset meinasin nousta kattoon. Liikkuroin muille muutamia pätkiä seuruuta, palkkailin junnua rauhassa olemisesta ja kunnon hiljaisuuden jälkeen kaivettiin oikea panta, sekä pallo mukaan ja lähdettiin tekemään. Linkin keskittyminen oli kokonaan minussa. Sitä ei kiinnostanut muut, vaan se teki töitä minulle. Ilolla. Palkka oli välillä kainalossa, välillä taskussa ja perusasennot oli huisin nopeita! Aamuinen treeni näkyi jo tässä vaiheessa ja supernopeista perusasennoista palkkailin.

Linkki oli myös esimerkkikoirana, kun näytin muille käännöksiä. Junnu teki hirveän hyvin. Otettiin myös pari kertaa liikkeestä seis vahvalla käsiavulla, koska se on tökkinyt viimeaikoina. Vähän meinasi ahdistaa jäädä yksin, mutta hienosti se suoriutui. Linkin motivaatio oli kokoajan hyvä, se pysyi hyvin mukana ja teki pitkääkin pätkää superisti. Ei ollut moksiskaan vaikka treenikavereiden koirat karkailivat, sekä loppuajasta odotti hienosti tolpassa kiinni!

Ehkä tämä meidän tokomotivaatio tästä pikkuhiljaa lähtee nousemaan ja nousemaan. Eilen oli ainakin superpäivä sen saralla.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Potkaistaan syyskuu käyntiin!

Meinasin kirjoittaa valituksen siitä, kuinka mikään ei inspaa, eikä me päästä ikinä tästä suosta yli, mutta hemmetti. Me ollaan taistelijoita! Meillä on asennetta, kunhan sen vaan repii esille. Intoa, sekä hyvää fiilistä puhkuen otettiin kamat kantoon ja suunnattiin lauantaiaamuna ennen kymmentä kentälle.

Lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä, onnistuneita suorituksia. Matkalla vahvistelin luoksetuloa irtiollessa, kun pojalla on meinannut korvat niin sanotusti katoilla jo yksin telmiessään. Hajut meinasivat viedä mennessään, mutta kunnon tsempillä löytyi mies luokse nopeastikin.

Kentällä aloitettiin purkamalla varusteet koiran ollessa "käy siihen"-käskyn alla chillaamassa rennosti. Linkki pysyi hienosti, eikä ollut mitään ongelmaa. Vaihdettiin reenireleet: panta ja hihnan pätkä. Sitten leikittiin hetken kahden lelun leikkiä. Leikin jälkeen tehtiin seuruuta kainalopalkalla. Lyhyitä pätkiä hyvällä fiiliksellä. Linkki yritti tosissaan ja jaksoi tehdä, tehdä ja tehdä.

Tehtiin lyhyiden seuruupätkien jälkeen ketjutettuna liikkeestä maahan ja L-kirjaimen muotoinen seuruukuvio palkaten niin, että palkkasin koiran maahan ja siitä lähdettiin seuruuttamaan kainalopalkan kanssa. Hyvällä fiiliksellä oltiin liikkeellä, kuten pitikin.

Lopuksi Linkki teki töitä kapulan noston kanssa ja tehtiin pari vauhtinoutoa, jotta koira tuli laukalla luo. Linkkihän tekee noudon teknisesti tosi hyvin oikein ja tykkää hirmuisesti liikkeestä. Palo on kova aina kapulalle, mutta se palauttaa ravilla, jota onkin lähdetty työstämään kovasti pois.

Kapulahömppäilyjen jälkeen Linkki sai hakea frisbeetä, sekä höntsäillä temppuja ja lyötiin vähän haastetta peliin muutaman lapsen mennessä ohi. Huvitettiin heitä kurre-tempulla, sekä kierimisellä! Oli kiva ilahduttaa pikkuihmisiä.

Vaikka ollaankin oltu puolitoista viikkoa hiljaisuudessa, niin ei me ihan mitään olla tekemättä oltu. Tavattiin viimeviikolla Messi-niminen pk-collie, jota lähdettiin morjestamaan metsälenkin puitteissa. Pojilla oli hirmu kivaa ja Linkki näyttikin parhaat puolet itsestään karaten mm. uimaan ilman lupaa. Hienosti mätsäsivät kaksi nuori urosta yhteen.

Tänään käytiinkin likimäin seitsemisen kilometrin lenkki hukaten itsemmän hieman noihin Hämeenlinnan metsiin, mutta löydettiin lopulta ehjänä takaisin. Linkki otti riemunirti metsäretkestä ja juoksi varmaan parinkymmenen kilometrin edestä, sekä kävi uimassa kerran. Jopa luvallisesti. Nyt on väsynyt pieni paimen kerällä vieressä.

perjantai 29. elokuuta 2014

Ei mennyt niinkuin suunniteltiin

Keskiviikon möllitokoista olen koittanut kirjoitella jo muutamaan otteeseen, mutta olen aika sanaton vieläkin. Takki on niin sanotusti täysin tyhjä ja olen koko harrastuksen kanssa pimeässä tunnelissa. Mitään tuollaista esitystä en todellakaan odottanut. Koira tuntui hyvään käteen paikan päällä ja melkein olin luottavainen siihen mitä se oli ja teki palkan kanssa. Oma fiilis oli jännittynyt, mutta silti hyvä.

Linkillä oli hieman keskittymisvaikeuksia ja odotellessa se piippasi, tarjosi kaikkea mahdollista toimintaa ja lopulta kuitenkin muutamalla "käy siihen"-käskyllä rauhoittui odottelemaan. Paikkamaakuuta en oikeastaan osaa stressata, en koskaan. Enemmän yksilöliikkeitä, koska paikkamakuu on ollut tuolle yleensä vahva. Koira lähti hyvässä hallinnassa kehätarkkii, ja oma mieleni on levollinen. Kehätarkastajaa se hieman rakasti, mutta hillitysti ja pysyi hanskassa hyvin. Seuruutin paikalle.

Oltiin toisia, oikealla puolella saksanpaimenkoira, joka tuijotteli ja ahdisti Linkkiä. Alkoipa se rähjäämäänkin. Vasemmalla norjanharmaa. Linkki oli levoton saksanpaimenesta johtuen, piippaili ja härväsi. Pakka alkoi hajoilemaan siinä vaiheessa.

Luoksepäästävyys - 10: Sikaili syliin, rakasti paljon ja taisi tuomari saada pari pusuakin.
Paikka makuu - 6: Ahdistunut. Meni hyvin maahan, mutta nousi toisella askeleella. Ennen nousemista oli kuulemma vilkaissut vieressa olevaa saksanpaimenta sen näköisenä, että lähtee. Meinasi lähteä varmaan perään, mutta aivot raksutti. Valui istumisesta itsenäisesti maahan uudestaan. Ahdistunut ja levoton. Vaihtoi varmaan viidesti lonkalta toiselle. Loppuvaiheessa saksanpaimenkoira tuijotti ja Linkki nosti häntää makuussa. Pysyi kuitenkin maassa, eikä mitään pahempaa käynyt. Nousi ennen käskyä istumaan.

Tauolla koira oli levoton ja ahdistunut. Oltiin toisena vuorossa ja käytin ajan pään kasaamiseen ja otin hieman tuntoa koiraan. Teki taas hienosti kehän ulkopuolella palkan kanssa ja ilmankin sitä. Oli todella hyvässä vireessä. Mentiin hyvässä hallinnassa kehään.

Seuraaminen kytkettynä - 5: Seurasi kolme askelta hyvin. Sen jälkeen oltiin enemmän päiväkävelyllä. Itse jäädyin, enkä tukenut koiraa mitenkään, en myöskään vaatinut siltä mitään. Annoin sen olla yksin kehässä ja tehdä päätöksiä, kun en itse tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Ensimmäisen perusasennon haki hieman "ai, hupsis" meiningillä, mutta loput jätti ottamatta ja pööpöili hihnan mitan siellä täällä.
Seuraaminen taluttimetta - 0: Oli vielä enemmän hukassa kuin hihnaseuruussa. Olin kadottanut kokonaan fiilikseni koiraan ja en ehtinyt laskea kuinka monta kertaa meinasin sanoa, että jätetään tähän. Pimenevä ilta, rahisevat kehänauhat, tuomarilla läpinäkyvä sadeviitta. Oli ihan liikaa. Jätettiin liike hyvään perusasentoon.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 6,5: Sain maanitella pitkään perusasentoon ja hetken tsemppauksen jälkeen kuitenkin lähdettiin liikkeelle yhdessä ja hetken tuntui hyvältä. Ennen kuin Linkki lähti kaksi metriä edelle ja olin järkyttynyt siitä miten se nyt noin. Tippui käskystä hyvin maahan, enkä tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun kävelin koiran ohi. Ennakoi perusasennon.
Luoksetulo - 9,5: Jotain hyvää! Oikeasti! Jäi hyvin, ei tippunut maahan, odotti ja tuli LUJAA ja SUORAAN luo!!! Tästä sain vähän tsemppiä itselleni ja kehuinkin koiran jo maasta taivaisiin.
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 0: Tsemppaamisesta huolimatta koira jäi jälkeen seuruussa, sitten edisti ja pysähdyskäskyllä tippui maahan sen näköisenä ettei tiennyt mitä tapahtuu ja mitä piti tehdä. Ei tainnut edes ennakoida perusasentoa. Ehkä vähän itketti tämäkin surkuhupainen suoritus.
Estehyppy - 6,5: Ekalla käskyllä lähti haistelemaan hyppyä ja siitä pöydän luo missä, oli ollut kapulat. Annoin aika napakan palautteen jo siitä. Tsemppasi itsensä hyvin perusasentoon ja hyppäsi kuin olisi aina osannutkin hypätä. Pysähtyi hyvin seisomaan, mutta taisi ennakoida perusasennon.
Kokonaisvaikutus - 6,5

Kokonaisuudessaan kamala suoritus, jossa oli vähän hyvääkin. Olen tyytyväinen, että sain itseni pidettyä tyynenä ja koira pysyi hyvin kontrollissa liikkeidenvälit, eikä haihatellut. Ärysttää seuruun jäätämien. Palautteeksi saatiin ehdottomasti lisää häiriötreeniä, eri paikoissa, eri kentillä ja paljon. Koira tekee teknisesti hyvin, mutta tänään se oli hirveän lukossa. Oma ohjaamiseni oli kuulemma hirveän rauhallista.

Yhteensä: 99p / ALO0

Fiilikset kokeen jälkeen oli sanoinkuvailettoman huonot. Sama huono olo jatkui vielä eilenkin ja muutamaa ihmistä konsultoineena ja valmiina heittämään kaikki kirveet kaivoon tämän asian kanssa alan saamaan taisteluntahtoani enemmän. Näen vian enemmän itsessäni kuin koirassa. Koira on hyvä, koira on hiton hyvä. Ohjaaja ei vaan osaa toimia oikein ja järkevästi. Tämän takia tarvitaan lisää treeniä ehdottomasti ja sysätään suosiolla ajatusta virallisista kauemmas.

Jos nyt vaikka fiilistellään tätä elämää, koitetaan laittaa kokeenomaisia treenejä pystyyn, haetaan häiriökestävyyttä ja koitetaan löytää jotain kivaisaa tekemistä tokon ohella. Tosin, kohta tulee syksy ja näpit jäätyy niin ei voi enää treenatakaan.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kenraalit


Aina ei ole meidänkään elämänä niin ruusuista ja niiden terälehdillä tanssimista. On myös niitä piikkejä. Tällä kertaa piikit ovat varsin pelottavia, ottaen huomioon eilisen. Linkki oli lomailemassa meidän arjesta päivän entisellä avomiehelläni. Pojilla oli kuulemma ollut äärettömän hauskaa ja kaikki oli mennyt hyvin. Ilo kuulla, että Linkki käyttäytyy hoidossakin järkevästi, eikä toheloi ylimääräisiä. Luottavaisin mielen sitä voi antaa miltei kenelle vaan.

Extemporee bongattiin myös sunnuntaina möllitoko Tampereen suunnilla ja sinnehän laitettiinkin sitten ilmot. Eilen käytiin kuitenkin varmistelemassa tätä päivää varten liikkeitä. Piti tehdä kokeenomaiset treenit, mutta meillä ne kaatuivat heti aluksi hihnaseuruuseen. Itselläni oli äärettömän huono päivä, jostain syystä kuitenkin päädyin lähtemään treeneihin. Huoleton asenne oli poissa kentällä ja koiran hölmöillessä ei meinannut ensin irrota huumoria ja sitten sitä irtosi liikaakin.

Ei mitkään mainioimmat reenit. Ei mitenkään päin. Saatiin kuitenkin pari onnistunutta liikettä tehtyä ja ne kenraalit kuitenkin menee aina huonommin - toivottavasti. Koko aamun olen jännityksessä singahdellut minne sattuu ja stressannut, mutta pikkuhiljaa se zen-tila alkaa taas löytyä. Fiilis on huomattavasti parempi jo nyt kuin eilen ja toivonkin tämän päiväisen koetuksen menevän paremmin.

Tai jos ei, niin ainakin mennään tekemään hupinumero! Mutta eiköhän siihen sitten palailla seuraavan viikon kuluessa.

torstai 21. elokuuta 2014

Ketä työ ootte?


Me ollaan Linkin kanssa perimmäiseltä luonteeltamme hyvin uteliaita tyyppejä. Blogilla on 67 rekisteröitynyttä lukijaa, sekä katsomiskertoja jo huimat 14 000. Olisi sen takia kiva tietää mimmoisia tyyppejä meidän blogia seuraa ja saada linkkejä teidänkin blogeihinne. Toki tiedän, että joukossa on myös paljon tuttuja, mutta myös tuntemattomia kasvoja.

Olisi myös kiva saada uutta luettavaa lukulistalle, niin linkkailkaa vaikka oman bloginne lisäksi muutama suosikkinne mukaan! 

tiistai 19. elokuuta 2014

Mitä koiraurheilu minulle on?

Tämä asia nousee harvoin esille, mutta eilen katsellessani erilaisia suorituksia voi- ja avo-luokista aloin pohdiskelemaan asiaa syvemmin. Siellä oltiin iloisia eri asioista, harmiteltiin milloin mitäkin, seliteltiin... Joukossa oli jos jonkin näköistä suoritusta ja paria. Aikaisemmin katselin MM-kisoja ja niitä koirakoita.

Oma historiani koirien kanssa kisaamisesta oikeastaan rajoittuu mätsäreihin ja yhteen möllitokoon. Ei siis mitenkään mainittavaa kilpakokemusta. Itselläni on kuitenkin urheilutausta. Osittain joukkuelajista ja osittain yksilölajeista. Olen vanha keilaaja - ja olin hyväkin sellainen, kunnes kroppa tuli vastaan. Silloin, kun teki sitä mitä osasi parhaiten, oli aina hyvä fiilis mennä hallille. Siellä oli kannustava ilmapiiri, sekä paljon kilpailuhenkeä. Käytiin tavallisia kisoja, käytiin SM-kisoja, haaveiltiin EM ja MM-kisoista, jonne en kuitenkaan päässyt polven hajotessa lopullisesti. Se fiilis, mikä tuli kilpailemisesta; kaipaan sitä. Se fiilis, kun nosti kaulaan mitallin, jonka eteen oli tehnyt töitä.

Olin itselleni ankara, mutta opin asettamaan pieniä tavoitteita, joiden onnistuessa pystyi olemaan iloinen. Ei aina tulostavoitteita, mutta vaadin itseltäni järkevyyttä ja rauhallisuutta radalla - sellaista asennetta, etten lähtenyt hömpöttelemään muiden mukaan. Radoilla olin ollut pienestä alkaen, ensimmäinen kosketuksen koko lajiin sain 3-vuotiaana kaksin käsin isän kanssa heittäen. Siitä eteenpäin kuusivuotiaana sain oman pallon ja aloin treenaamaan. Isompiin karkeloihin liityin ollessani kymmenen vanha. Urani huipulla 13-14-vuotiaana, ennen kuin kaikki hajosi. Sen jälkeen en ole oikeastaan koskenut kuin kahdesti palloon ja laittanut pillit pussiin kokonaan. En halua palata enää hallille, vaikka veri vetää. En halua aloittaa taas samasta pisteestä ja jäädä auttamattomasti jalkoihin.

Mitä tämä tuo koiraurheiluun? Uskon tietäväni miten rakennetaan kestävää kisasuoritusta, motivoidaan itseä, ajoitetaan treenit ja ollaan menestyviä ja hyviä. Koiraurheilun koen olevan kuitenkin niin lapsen kengissä, etten uskalla haaveilla mistään MM-kisoista. Koiraurheilussa menestyminen on pääsääntöisesti helpompaa, mutta siinä on haldattava kilpakumppanikin. Koira tekee mitä parhaakseen näkee ja miten se on opetettu. Reilu ohjaaja ei voi vaatia koiralta mitään mitä se ei osaa. Jotkut menevät takamus edellä puuhun vaikka helpompiakin reittejä on.

Ehkä eniten itseäni häiritsee ja hämmentää se, ettei ole kunnollista valmentajaa. Kaipaan välillä ohjeita, mutta tiedän, että kauempaa on pirun hankala neuvoa. Tarvisi nähdä tilanne. Koiraurheilussa on otettava huomioon niin monta asiaa, mutta siinä pitää kahden mielen pelata yhteen. Olla hyvä suhde koiraan. Jos suhde on risa, ei voi olettaa että tulee hyvä tulos. Haluaisin itse tasaisia suorituksia, sitä että koira tekee omalla tasollaan, eikä vajoa pohjamutiin.

Olen paha jännittäjä. Minulla on kilpailutaustaa varmaan yli tuhansien kisojen verran henkilökohtaisesti ja satojen joukkueellisesti, en silti osaa mukautua koiran kanssa kilpailemiseen kunnolla. Pystyn pitämään itseni zen-tilassa niin kauan, kunnes tulee vuoro mennä kehään. Sitten jännittää. En ole selkeä, sekoilen askeleissa, annan vääriä käskyjä ja toimin ristiriitaisesti. Tähän olen ottanut avuksi mielikuvaharjoitteet. Koetan kuvitella koetilanteen ja mitä siinä tulen tekemään, jotta osaisin toimia fiksusti. Olla reilu sille kaverille, joka tekee kanssani töitä. Olen varsinainen jäykkä puupötkö jännittäessäni ja pyrin tekemään samaa treeneissä. En tiedä miksi myös treenitilanne saa minut menemään välillä ihan solmuun ja tekemään tyhmästi, kun siellä saa sanoa ja tehdä asioista helpompia, palkata ja huomauttaa vääristä. Typerä mieli.

Jokaisella koirakolla on avaimet menestykseen. Niin myös meillä. Koiran rotu ei ole itsestään selvyys siihen, että se olisi valmiiksi ohjelmoitu tekemään oikein. Kyllä, mulla on bordercollie, hemmetin hyvä semmoinen, mutta kyllä sen kanssa tehdään töitä ja saan kuulla roturasistisia kommentteja. Tosin, niihin ehti tottua jo näyttölinjaisen seefferin kanssa, ettei ne niin kaada mua suohon.

En osaa vieläkään laittaa omia tavoitteitani paperille. Musta olisi hienoa saada kisattua Linkille TK2:n. En tiedä tullaanko koskaan pääsemään pidemmälle, vaikka koiralla on edellytykset sinne TVA:n puolelle, mutta kestääkö mun pää sitten sitä. Alkuperäiseen otsikkoon vedoten, koiraurheilu on mulle kaikkea sitä, mikä jää kisaamisen ulkopuolelle. Koira, mahtava ystävä. Treenit, huipputyyppejä auttamassa toisia ja olemassa tukena ja potkimassa päähän. Kisareissuja, joilla voi mennä pieleen ja silti kehän laidalla voi nauraa. Sitä, että saa tsempata muita. Olla se, kenelle heitetään välillä viestiä siitä kuinka kaikki vaan hajoaa. Koiraurheilu on ailahtelevaista, mutta siinä on niin paljon niiden kisojen ulkopuolella. Ilman koiria en olisi tutustunut niihin hienoihin ihmisiin, joiden kanssa nykyään jaan treenejäni.

Ja kun katson tuota bordercollieta, joka makaa ketarat ojossa kohti kattoa... Ei sillä ole mitään väliä, vaikka mentäisiinkin mokailemaan kisoihin. Ei se koira sitä tule ikipäivinä tietämään, että nyt ollaankin tokovalioita. Ei se kulje pää pystyssä ja halveksu muita; se on ihan yhtä onnellinen. Silti mä kaipaan kisakentille ja tämä on tällä hetkellä reitti sinne, mitä mä tahdon itse toteuttaa.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Maailma on tehty meitä varten


Maailma on minun, maailma on sinun
Maailma on tehty meitä varten
Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Tuntuu välillä vaikealta tarttua toimeen koiran kanssa. Etenkin, kun Linkki on koira, joka tulee toimeen arjessa ja nauttii päivistä lekotellen. Pieni tekemättömyys ei haittaa sitä, ja se tsemppaa vaan enemmän ja enemmän jos pyydän sitä tekemään pienen tauon jälkeen lujempaa töitä. Se tyhjä katse on jotain niin parasta.

Ocan kanssa harvemmin oli fiilistä, että joku tökkii. Toki se ajoi vaikeudellaan usein suohon, mutta nousin sieltä aina ylös. Oca palkitsi jokaisen onnistumisen, mutta Linkki ei anna niin suurta palautetta. Linkin kanssa asioihin pitää kiinnittää eri tavalla huomiota. Sille pitää antaa aikaa hoksata itse ja hoitaa asioita, Ocalle riitti että sille kertoi mitä tehdä ja se teki.

Esimerkiksi olen taas alkanut ruokkimaan Linkkiä taskusta. Viikon alusta. Ja ai, että kuinka hihnakäytös on tehnyt taas ison harppauksen eteenpäin ja koira kulkee nätisti kummallakin puolella. Ollaan myös kiinnitetty huomiota siihen miten käyttäydytään vapaana ja miten kohdataan ihmisiä ja koiria. Siinä se antaa tavallaan suoran palautteen. Olen myös tehnyt pientä kivaa pätkää häiriössä. Kyllä me vielä tänään selätetään tää kaikki.

Tänään käytiin pitkällä lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin ja nauttimassa ilmasta, jossa oli tuulahdus syksyä jo. Löydettiin rauhallinen laituri metsäpolun päästä ja nautittiin täysin siemauksin paikasta, johon ei olla eksytty. On niin seesteistä istua vain ja ajatella. Ystävän kanssa rinnakkain ja muistaa miten ihanaa on arki vain helpon koiran kanssa ja kuinka onnellinen olen loppujen lopuksi kaiken tämän sotkun keskellä.


lauantai 16. elokuuta 2014

Paimenta haastetaan: häiriökäskytreeni


Ensimmäiset kunnon tokotreenit möllitokon jälkeen on nyt hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Selkeällä suunnitelmalla lähdettiin fiksaamaan niitä asioita, jotka kokeessa kusivatkin omaan nilkkaan treenin puutteessa. Katja ystävällisesti tuli hakemaan meidät mukaan. Jessus, tuo nainen on kyllä koiraharrastukseni pelastus. Aivan mahtava tyyppi!

Linkin suunnitelmana oli siis tehdä "kylmiltään", eli vain pienin virityksin settinä kehään tulo (tarkit yms), luoksepäästävyys, liikkuroitu seuruu ja sen jälkeen vielä siirtymätreeniksi helppona nakkina luoksari. Lisäksi olin kirjannut ylös, että Linkki tekee liikkeestä seissejä, joista palkataan vain napakoista pysähdyksistä. Harmittaa se valuminen mölleissä ihan pirusti, vaikka videolta se ei niin rumasti valunutkaan.

Kehääntulotarkastus: Ei ongelmaa. Avustin namilla, vähän meinasi venkoilla palleja kokeiltaessa.
Siirtymä:  Kohelsi. Kasasin sen seuruuseen, mutta meinasi harhailla ajatuksensa kanssa. Tsemppasi kuitenkin hirmuisesti.
Luoksepäästävyys: Taidettiin joutua ottamaan kolmesti, ennen kuin paimen kesti Katjan ihanuuden lähellään.
Siirtymä: Palkaksi rapsut, muutama askel eteenpäin ja perusasentoon. Paketti pysyi hyvin kasassa.
Liikkuroitu vapaana seuruu: Teki alkuun tosi hyvin. Itse hätäilin liikkeelle lähdössä hieman, mutta koira pysyi hyvin mukana. Katja haastoi meitä hirveästi heti juoksupätkällä. Teki tosi näppäristä sen. Käännöksissä huomio herpaantui liikkurin käskyihin ja irtoili välillä ihan supertyhmästi. Tsemppasi hyvin väleissä, mutta en ollut millään muotoa tyytyväinen.
Siirtymä: Palkkasin ilmeisimmin liian raisusti, kadotti ajatuksen ja oli vaikea saada kokoamaan itsensä. Taisi kyttäillä palkkaakin.
Luoksetulo: Pfft. Ei ottanut häiriötä liikkurista, mutta teki ensimmäisen ihme luoksarin hävittäen ajatuksen ja jäämällä haahuilemaan johonkin taakse. Olin ihan järkyttynyt. Uusin liikkeen, ja tällä kertaa tultiin banaanikaarroksella. Viimeisellä kertaa saatiin se mitä haettiinkin - näppärä, vauhdikas ja suora luoksari.  Vapautin suoraa palkalle.

Koonti: Lisää, paljon paljon lisää liikkurihäiriötä niin minulle kuin koirallekin. Pitää opetella toimimaan rauhallisesti ja löytämään meille se oikea liikkeen välin palkka. Luoksepäästävyyttä pitäisi tehdä paljon enemmän. Oli tosi vaikea repiä tästä mitään hyvää itselle.


Linkin tauon aikana hylkäsin jo liikkeestä seissin treenaamisen, vaan jätkä saikin tehdä töitä häiriökäskyissä, joista annoin sille suoran palautteen ("höpöhöpö") ja naksautin kun oli reagoimatta. Tässä kohtaa alussa reagoi liikkuriin, mutta alkoi tsemppamaan loppua kohden ja oli välittämättä Katjan huuteluista. Seuruuttelun jälkeen istutin Linkin perusasentoon ja pyysin Katjalta "maahan"-käskyä. Hyvin tippui paimen maahan väärällä käskyllä ja pariin kertaan sen saikin sinne huijattua. Otettiin myös häiriökäskyjä luoksarista. Typerästi oltiin ensin vierekkäin ja vasta Katjan siirtyessä sivuun huutamaan käskyn, pysyi Linkki paikoillaan. Siitä leikin kautta tauolle.

Muiden seisoskeltua tarpeeksi niin päätin hieman tempuuttaa Linkkiä. Selkään hyppyä ja reidelle hyppyä. Mietin tässä miten saisin reiden jalostettua vain syliin hypyksi. Selkään hypyssä pääsin olemaan jo puolikyykyssä, jolloin koira hyppäsi nätisti selkään. Lol, vaihdetaan meidän laji koiratanssiin, kun toko tuntuu tympivän. Toisaalta olisi hirveän paljon treenimotivaatiota, mutta toisaalta ei vaan kiinnostaisi. Pitäisi potkia itseä rajummin, sillä kaikki ovat vain treenattavia asioita.


kuvista kiitos Katjalle!