Läpimurtoja

Viime päivät ovat hellineet ainakin kotikolomme lähiympäristöä mukavasti auringonpaisteella ja suhteellisen kesäisillä fiiliksillä, jotka ovatkin koituneet allekirjoittaneen kohtaloksi. Flunssan poikanen on tullut kylään; kurkku kuin raastinrauta, ääni ottanut pikamatkan etelään ja nokka vuotaa. Onneksi se ei vielä hirveästi menoa haittaa, vaikka tekisikin mieli vain käpertyä peitonalle ja juoda jotain lämmintä. Viimeviikolla kävin anniskelupassikurssin itse, sekä ruksailin lotolla sen verran oikein, että virallisestikin saan tarjoilla alkoholijuomia. Jospa tästä uutta uraa urkenisi?

Linkin kanssa ollaan vaivutti hetkelliseen koomaan ja nautittu lämpimistä keleistä, käyti Messin kanssa pitkillä metsälenkeillä ja muisteltu, miten käyttäydytään hihnassa. Piipahdettiin me kaupungin sykkeessäkin. Ehdottomasti pitäisi kaupunkiin lähteä useammin, mutta tuntuu niin turhalta lähteä asvalttiviidakkoon, kun voisi kävellä kauniissa metsässä tai järven rannalla. Pyh.

Tehtiin lauantaiaamusta hieman treeniä pallon kanssa. Minä, joka olen valittanut aina siitä, että Linkki on liian kiinni pallossa, mutta pitää vain osata hyödyntää sitä palkkaa oikein. Eli kädettömyyteni taas lelun kanssa tulee esiin. Tehtiin ensin seuruuta kainalopalkalla ja monesti palkkasin vain nopeasta sivulletulosta. Pidettiin kierrokset hallinnassa ja tehtiin näyttävääkin ja hyvää pätkää. Koira oikein puhkui intoa. Lopuksi päädyin jättämään palkan pois, kehän reunalle ja hitsi miten hienosti paimen tekikään, vaikka pallo oli reunalla odottamassa. Ei ollut yhtään kiinni, kun kierrokset pysyivät sopivassa balanssissa tekemiseen. Pienen seuruutaiteilun jälkeen leikittiin hetki ja vaihdettiin releet pois.

Huomioina, ettei Linkkiä ahdista enää hihna hirveästi, vaan K9-lyhyen hihnan pätkän kanssa se tekee mainiosti. Välillä pidän kiinni, välillä en. Työn tekeminen on silti rennompaa, parempaa ja enemmän aktiivista.

Illemmalla lähdettiin tekemään häiriötreeniä kahden muun koirakon kanssa. Linkki sai ensin muistella miten ollaan rauhassa tolpassa, sillä kierrokset meinasin nousta kattoon. Liikkuroin muille muutamia pätkiä seuruuta, palkkailin junnua rauhassa olemisesta ja kunnon hiljaisuuden jälkeen kaivettiin oikea panta, sekä pallo mukaan ja lähdettiin tekemään. Linkin keskittyminen oli kokonaan minussa. Sitä ei kiinnostanut muut, vaan se teki töitä minulle. Ilolla. Palkka oli välillä kainalossa, välillä taskussa ja perusasennot oli huisin nopeita! Aamuinen treeni näkyi jo tässä vaiheessa ja supernopeista perusasennoista palkkailin.

Linkki oli myös esimerkkikoirana, kun näytin muille käännöksiä. Junnu teki hirveän hyvin. Otettiin myös pari kertaa liikkeestä seis vahvalla käsiavulla, koska se on tökkinyt viimeaikoina. Vähän meinasi ahdistaa jäädä yksin, mutta hienosti se suoriutui. Linkin motivaatio oli kokoajan hyvä, se pysyi hyvin mukana ja teki pitkääkin pätkää superisti. Ei ollut moksiskaan vaikka treenikavereiden koirat karkailivat, sekä loppuajasta odotti hienosti tolpassa kiinni!

Ehkä tämä meidän tokomotivaatio tästä pikkuhiljaa lähtee nousemaan ja nousemaan. Eilen oli ainakin superpäivä sen saralla.