perjantai 28. huhtikuuta 2017

Lux (melkein) 5kk


Pennun elämä on välillä arvoituksekasta. Lux kehitti ensimmäisen mahatautinsa yllättäen Linkin tokokokoepäivänä. Voitte kuvitella miten iloinen yllätys oli tulla lopputiimin kanssa kotiin, kun paska haisi. Siistinä tyttönä Lux oli sihdannut asiansa häkin kaltereiden välistä pihalle. Siivotessani sotkua, päätti pentu vielä oksentaa mökkiinsä, kun sen sinne tuuppasin siivouksen tieltä pois. (eikä voinut oksentaa 10sek sitten pihalla, huoh.) Tuli kirottua kaikki karvakasat maailman ääriin, vaikka nyt naurattaa. Onneksi oli kohtuu lämmin päivä ja meidän takapihan aita juuri valmistunut niin pahoinvoivan pennun pystyi lykkäämään sinne keräilemään oloaan. Pari kertaa se vielä oksensi, kerran jopa vedet, mutta sitten alkoi vesi pysyä sisällä. En keksi muuta, kuin mahapöpön tai sitten pentu oli syönyt jotain epäsopivaa aamulenkillä. Tiedä häntä, pääasia, että tirpana on kunnossa ja keräilee menetettyjä grammoja takaisin.

Lux on kohtapuoleen viisikuinen ja se pysyy arjessa hyvin mukana. Kunnioittaa talon sääntöjä ja on muutenkin varsin sopuisa eläjä. Linkki on alkanut näyttää pihalla pennulle kaapin paikkaa ja niiden leikit on menneet minusta rumaan niskassa roikkumisväsäämiseen. Liikkeessä ne eivät ole niin paljoa toistensa kimpussa, mutta paikallaan ne jylläävät menemään yhtenä koirapyörremyrskynä.

Lullen tottistelut ovat olleen hyvin minimaaliasia, mutta pikku hiljaa alan paneutua siihen enemmän. Pentu alkaa olemaan otollisessa iässä - sekä koossa. Huonon selän kanssa on vaikea tuollaista alle polven korkuista tirpanaa koittaa imutella ja opettaa sille perusasentoja. Pentu ei toistaiseksi osaa kuin istua, mutta se ei onneksi haittaa. Se on mukava seurapiirikoira ottaen vieraat rauhallisesti vastaan ja nukkuen loppuajan. Vaunujen kanssa komppanja kulkee yllättävän nätisti ja ollaan ohitettu niin koiria kuin pyöräilijöitä.


Se, mitä olen huomannuit, niin saksalainen tasapainoittaa bordercollieta. Linkki on haastava koira siinä, että se näkee kaiken ja ennen sitä pitää keretä reagoimaan tai pakka leviää. Luxin kanssa Link on rauhallisempi ja sen reaktiot ei ole niin ylimitoitettua. Lux taas on ottanut vastaan kaiken tulevan rennosti. Yksin se on hieman epävarma, mutta Linkin kanssa saksalainen voi kohdata vaikka millaisen mörön.

Luxin kanssa on suunnitelmissa lähteä kaupunkiin shokeeraamaan pentu, Linkki kun kaupungin vilinässä on tottunut olemaan. Ja sen kanssa saisi tehdä enemmän ilman isoveljen tukea. Samalla aloitellaan hieman tottistreenejä, jatketaan naksuttelua ja katsotaan millaista jälkeä saadaan aikaiseksi pennun kanssa.

Jälkikelejä, kun saadaan hieman odotella, kun meillä on kahtena yönä satanut lunta ja maa on yhtä mutalillua.

~ 13,8kg

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Puuttuva palanen


Lauantaina 22.4 kävimme näyttämässä jälleen osaamistamme Pieksämäen kivituhkahallissa. Ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin ajatuksena oli. Kerkesin jo riemuita, kun paikkamakuupaikka oli meille otollinen - rivin viimeinen. Koira oli kuitenkin ihan muissa maailmoissa, lisäksi naksutin oli kotona (tai ainakaan en sitä taskuista löytänyt). Sain laittaa kaiken osaamiseni peliin, että sain koiran edes hieman otolliseen mielentilaan.

Tuomarina oli tällä kertaa Tommi Varis - miellyttävä tuomari, jolta tuli suora palaute liikkeiden jälkeen. Kivan humoristinen mies.

Paikkamakuu 0 - Linkki meni edellisen käskyllä maahan, mutta jäi hyvin ja hiljaa makaamaan. n. 40sek kohdalla vieruskaveri lähti harhailemaan ja toi levottomuuden koiraan. Vieruskaveri lähdettiin kytkemään ja omistaja oli palaamassa sen kanssa paikkamakuu riviin, mitä Linkki ei enää kestänyt. Se nousi ja hiipi minua kohden. Koira, joka ei koskaan ole noussut paikkiksesta. Linkki myös nosti kierokset ensimmäistä kertaa ihan tappiin ja koko koira oli täysin ylivirittynyt uudesta tilanteesta. Me oltaisiin saatu mahdollisuus uusia paikkamakuu, mutta jätin väliin. Tiesin etten saa koiraa kokoamaan itseään niin nopeasti, että uusinnassa olisi ollut mitään järkeä.

Seuraaminen 8,5 - Varmaan Linkin paras koeseuruu ikinä. Se oli mukana heti alusta alkaen ja teki nättiä ja tiivistä seuruuta. Meidän pk-mainen seuruu ei ollut tuomarille mieleen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - Kuulemma vähän hitaan puoleisesti tipahti maahan.

Luoksetulo 8,5 - Pisteet lähti ilmeisimmin omasta vartaloavusta. Avaan käden, jotta koira mahtuu paikalleen. Pitäisi osata kutsua se käsi auki tai pitää käsi kiinni vartalossa.

Noutoesineen pitäminen 8 - Hyvä pito, nousi vaan luovuttamisen jälkeen seisomaan. Ei ole kotona tehnyt tätä pitkään aikaan, eikä kisapaikallakaan tehnyt.

Kauko-ohjaus 10 - Perus Link.

Estehyppy 9,5 - En tiedä mistä puolikas lähti.

Kokonaisvaikutus 5 - Tuomari kommentoi Linkin haastavaksi nuoreksi koiraksi ja antoi kuulemma näkyä kokonaisvaikutelmassa. Luulen, että pisteitä tiputti se, että Link jumittui nuuskimaan maata kohdalla, jossa pito/kaukot/hyppy suoritettiin. Jouduin komentamaan vähän kovemmin sen hommiin. Oma epäilys on, että paikalla olisi tehnyt aiemmin juoksuja tekevä narttu, koska kaikki urokset tuntuivat kovasti haistelevan sitä kohtaa. Liikkeiden väleihin kehotti kiinnittämään huomiota, joten ainoa minkä keksin pistealennuksen syyksi oli haistelu. Sillä muuten koira oli käskynalla, seurasi liikkeenvaihtopaikalta toiselle ja makasi maassa palautteen annot. Tuomari myöskin veikkasi Linkkiä alle 3 vuotiaaksi.

ALO3, 123/200 pstettä.

Onnistuneella paikkamakuulla oltaisiin tehty ykkönen. Olen aika neuvoton tällä hetkellä koko paikkiksen kanssa, koska kotona treenatessa Linkki ei mene mihinkään häiriöön. Se pysyy kuin tatti maassa valekäskyillä, ruoka/lelu häiriöllä, Lux-häiriöllä, Youtubesta soitetuilla häiriökäskyillä, miehen häiriköinnillä, torihäiriöllä (joka ei kovin merkittävä ole tässä 3500 ihmisen kylässä). Mutta sitten kokeessa paikkis pissii jonkun typerän syyn takia. Linkin paikkis oli paremmassa kunnossa, kun päästiin treenaamaan sitä säännöllisesti koirahäiriöön ja riviin. Nyt siltä on kokonaan jäänyt äänteleminen pois, mutta treenattavia tilanteita olisi vielä. En näe enää järkeä ilmoittaa sitä kokeisiin epäonnistumaan ilman treeniä. Treenitilanteen järjestäminen on vaan... Likimain mahdotonta. Meidän kylässä ei ole harrastajia, ja lähimmät kaupungit on 40km päässä. Ei vain riitä tällä hetkellä resurssit lähteä niin pitkälle treenaamaan.

Ehkä me vielä joskus tehdään se TK1, mutta nyt laitetaan projekti jäihin ja etsitään uusia rakaisuja, sekä aletaan treenaamaan avoimen liikkeitä tosissaan. Meillähän on avoimeen oikeuttava kisatulos, mutta en halua lähteä sinne vielä.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Lux 4kk


Lux on ollut meillä nyt kuukauden päivät. Se sujahti laumaan hyvin ja otti tilan itselleen varmoin ottein. Pentu ei hirveämmin arastellut iso koiraa ja Linkki puolestaan otti hyvin sopuisasti vastaan pennun. Tosin pennun kasvaessa on bortsukin opetellut antamaan kunnolla palautetta pennun törttöilystä. Ensimmäiset hetket menevät aina arjen opettelussa ja olen enimmäkseen ihminen, joka tykkää antaa pennun olla pentu ja kasvaa hieman puskassa jonkin aikaa. Muodostaa suhdetta koiraan.

Luxin elämä täällä on siis koostunut arkiasioiden opettelusta. Olen kiinnittänyt huomiota pennun äänen käyttöön. Pidän hiljaisista koirista, enkä siedä ollenkaan turhaa louskuttamista. Luxille tehtiin suoraan selväksi, että haukkuminen ei ole ok missään tilanteessa kotona. Leikkiessä saa pitää vähän meteliä, mutta mitäänturhanpäiväistä louskutusta en siedä. Toinen on piippaaminen, joka on ärsyttävää. Piippaamisella pentu ei ole voittanut mitään; se ei pääse ulos ennen kuin pilli on kiinni tai jos pikku piippaus yltyy karmeaksi, on osoite häkissä rauhoittumassa. Huomiota ei saa piippaamalla ja jos ulkona menee yli, niin laumasta eristäminen on toiminut hyvin.

Lux on opetellut toista elämässä vaadittavaa taitoa, eli luoksetuloa. Se pysyy luontaisesti kohtalaisen lähellä, mutta olen onnistunut arvottamaan itseni Linkkiä tärkeämmäksi. Pentu sinkoaa mieluummin minun luokseni Linkin jahtaamisen sijaan, jos sitä pyydän. Olen palkannut pentua niin kehuilla, rapsutuksilla, ruualla kuin leikillä. Vaikka koirat ulkoilevat paljon keskenään, pääsevät molemmat myös privalenkille/juoksulle kerran päivässä mahdollisuuksien mukaan. Lux ei kuitenkaan irtoa kauas yksinkään ja on vielä paremmin kuulolla yksin. On jotenkin rentouttavaa, kun Lux ei ole niin reaktiivinen, eikä sitä tarvitse olla kolmea askelta edellä, jos tahtoo koiran vielä hallintaan ennen tilannetta.


Arkikäytöksestä toinen on ollut ruokailutilanteiden rauhoittaminen. En pidä myöskään keittiössä hääräilevistä koirista (saati perässä juoksevista). Luxilla on mieletön ruokahalu ja pieni saksalainen vähintään kuolee nälkään, jos ruokaa ei tule hetijustnyt. Se vauhkoili siis ruoka-aikaa. Aloitin projektin ihan vain sillä, että Lux opettelee istumaan rauhassa paikallaan ruokakipon laskeutuessa maahan. Nopeasti se ymmärsi homman jujun. Halusin kuitenkin arvottaa Linkin syömisen etusijalle, joten tarvi keksiä ratkaisuja, miten pystyn päästämään Linkin kipolle ennen Luxia. Aloin ajaa pennun pois keittiöstä (sekä olohuoneen ovelta) hepuloimasta ja kuikuilemasta. Näin pystyin molemmat kipot laittamaan paikalleen ilman että kompastelin koiraan. Tähän mennessä minun ei tarvitse kovin montaa kertaa palauttaa pentua takaisin olkkariin odottamaan.  Hepuloimisen kanssa työskennellään sen jälkeen, kun pentu ei ymmärrä, miksi Linkki pääsee ensin syömään KUN HÄNELLÄ ON HUUTAVA NÄLKÄ JA HÄN KUOLEE IHAN HETI JUST NYT, JOS RUOKAA EI TIPU. Joten homma on edelleen projektiasteella - huomattavasti parempaan suuntaan.

Olen myös alkanut ehdollistaa Luxia naksuttimella. En tiedä vielä kuinka paljon naksutinta tulen ja jaksan käyttää sen kanssa, mutta haluan koiran olevan ehdollistunut sille. Linkin kanssa se on ollut hauska apu temppuja opetellessa. Lux on tehnyt myös pientä seuruu pätkää imuttaen ja lähinnä opetellut toimimaan erilaisissa häiriöissä; Linkin seuratessa toisella puolella, lapsien leikkiessä sivummalla, "keskellä vilkasta toria" (= kolme ihmistä ja neljä autoa, satunnainen liikenne) ja toistaiseksi saksalainen on ollut helppo huijata samaan kuplaan kanssani. Koska onhan ruoka nyt superpaljon kiinnostavampaa kuin ympäröivä maailma.

Lux kävi myös vahvisterokotuksilla. Painoa pikkulikalle oli kertynyt 11,8kg - hyvässä kunnossa oleva sutjakka pentu. Lux otti ihan rauhassa eläinlääkärin tutkistelun ja meinasi vähän pusutellakin. Rokotetta se ei huomannut yllättäen, koska ruokaa. Jälkeen päin vähän rapsutteli rokotekohtaa, kun ilmeisesti kirveli. Automatkat menivät hyvin ja pentu lähinä torkkui jaloissa.