sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Sheikkaa sitä mikä sul o!


Jospas sitä taas ryhdistäytyisi. Satu haastoi meidät varsin muikeaan haasteeseen, jossa olisi tarkoituksena videoida koiran osaamia temppuja. Videointi on muutenkin ollut päivän sana, mutta ongelmaksi ajoittuu vain se, että video-ominaisuudella ei ole järkkäriäni siunattu. Ajattelin etten tarvi semmoista. Pyh pah! Tyhmä minä. Olisi voinut taas ajatella hieman pidemmälle kuin seuraavaan päivään. Taloudesta kyllä löytyy kamera, mutta sitten pitäisi valjastaa vielä joku ottamaan sitä videota. Ja saada hyvä sääkin. Pitää varmaan napsutella jotain hakemusta säämiehen suuntaan, että saisi aurinkoa.

Oli kyllä aurinkoinen päivä. Parikin. Käytettiin ne vain hyödyksi lenkkeillen ja nukkuen. Nyt kuitenkin kolmeksi viikoksi saa taas rytmin normalisoitumaan ja ehkä myös hieman aktivoitumaan tähän elämäänkin. Pyhpah, ehkä hieman toiveajattelua. Paimen ainakin kiroaa taas aikaiset aamut alimpaan helvettiin. Eihän kukaan voi herätä seitsemältä tuonne märkään ja vilpoiseen aamuun? Eihän. Lenkkeilyn ja urheilun ohessa Linkki on ehtinyt autoilemaan kanssani ja toimimaan terapiakoirana varsin ymmärtäväisenä kuuntelijana.

Ja jottei kunto ihan ole päässyt rapistumaan, ollaan tokoiltu pikkuisia pätkiä siellä täällä, mutta kentälle ei olla varsinasesti jouduttu lähtemään. Tai käytiin me tänään piipahtamassa ja siellä oli jotkut norsupallotreenit, joten ei jääty viihtymään. Tehtiin vain lyhyt setti seuruuta ja paikkamakuu nurmella. Paikkamakuusta sen verran, että astetta rauhallisemmalla mielellä koira makoili. Huomion arvoisena seikkana on myös se, että Linkki oppi hyppäämään syliin yhtenä kauniina päivänä.

Loppujen lopuksi meni myös hermo blogin ulkoasuun. Mur. Ärsyttävää, mutta ehkä tämä tästä. Tekstistä voi huomata ainakin yhden asian; ajatus ei pysy mitenkään päin kasassa, vaikka kuinka yrittäisi.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kimppalenkkejä

Öissä töissä, jatkuvasti. Plussapuolia tässä on se, että päivälle jää rutkasti vapaa-aikaa, mutta "yöunet" jäävät usein superlyhyeksi. Kimppatreenejäkään ei viikolle osunut, kun ajat olivat vääriä meille. Yllättävän hyvin itse olen kuitenkin jaksanut touhuta ja tehdä, vaikka onkin tullut käännettyä se normaali rytmi päälaelleen.


Ollaan sen sijaan sosialisoiduttu ja käyty pariin kertaan kimppalenkillä. Maanantaina mentiin kolmistaan pk. collie Messin ja alaskanmalamuutti Taran, ja heidän omistajien kanssa tutustumaan Aulangon tarjontaan lenkkimaastoineen. Saatiin semmoinen mukava, puolentoista kilometrin lenkki ja Linkkikin käyttäytyi mukavasti. Ensin sitä kiinnosti hieman liikaa Tara, joka ei nuorena osannut arvosta Linkin riehakasta lähestymistä. Pian kuitenkin paimenlapsi otti paikkansa kärjestä ja välillä sai roikkua fleksin päässä, kun on meinannut kimppalenkeillä korvat hieman unohtua. Loppu lenkistä Linkki ulkoilikin mallikkaasti vapaana, ihan kuin aina olisi ollut.


Tara on ihan mielettömän kaunis otus!

Lauantaina, ennen toitäni treffattiin oikein aatelisia, kun Tiina ja Karma saapuivat luoksemme hämyiseen Hämeenlinnaan. Todella hämyinen se olikin, kun ilta saapui ennen kuin mitään oikein ehdimme tekemään. Kiersimme koirien kanssa pienen lenkin ja opastin hetken kaksikkoa harrastusten maailmaan. Linkkiä hieman ahdisti Karman äänekkyys ja Karma ei taas arvostanut Linkin leikkiinkutsuja. Jostain syystä paimenpojasta ei oikein kukaan tykkää. Linkki vain kaipaisi arvoistaan riehakasta seuraa, joka ei pienestä säikähtä.


 Okei, jos rehellisiä ollaan, niin kyllä minäkin tuota pelkäisin....

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Mä lennän läpi seinän

Keskiviikko tiesi häiriötreenipäivää. Nopean kotona käynnin jälkeen koira mukaan ja kohti treenikenttää. Linkillehän moinen järjestely sopi hyvin, etenkin, kun se pääsi Katjan jalkoihin etupenkille. Parasta ikinä, ainakin Linkin mielestä.

Aluksi se sai hetken chillailla autossa, kun haistelin itse treenikentän tunnelmaa ja tein nopean suunnitelman siitä, mitä me oikein tänään treenataan. Tykkään tehdä erilaisia ajatuskuvioita ja treenimietelmiä paikan päällä. Luoda yleissilmäyksen kentällä tapahtuviin asioihin ja etsiä itsellni oikean motivaation.

Linkki on helppo. Sen kanssa on helppo mennä hyvässä hallinnassa kentälle ja alkaa vaan tekemään asioita. Pyöriteltiin taas seuruuta. Tuntuu, kuin tekisimme tätä liikaa, mutta vihdoin olen alkanut itse pitämän seuruusta. Pitäisi saada kuvattua meidän seuruu videolle ja lähteä katsomaan siitä, miltä se näyttää. Seuruu kuitenkin tuntuu hyvältä. Ihan sama missä palkka on, niin Linkin focus on oikeaan suuntaan ja se tekee hyvin. Pirun hyvin. Välillä se hairahtuu, mutta enää harvemmin.

Ketjuttelin kaukopalkalla liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seisominen oli hyvä ja täpäkkä, mutta sivu-käskyllä meinasi karata palkalle ja vaati hieman sanallista kehua virittyäkseen uudelleen työmoodiin. Vapautin maahasta palkalle ja poika toimi hyvin. Luoksarin ongelmiinkin koitin taas paneutua, mutta ei niin ei. Linkki tekee ihan hyvän luoksarin, mutta jää seisomaan. En tiedä mitä ihmettä tekisin tuolle sen jumittelulle, koska luoksari on ollut yksi meidän vahvimmista liikkeistä aina. Nyt se kuitenkin jäätää. Taisin saada yhden kivan luoksarin, josta superpalkka ja liike hautumaan. Turha sitä on treenata, ellei mahdollisuutta ole onnistua tai ratkaisuja löydy. En tahdo luoksarissa käskeä sitä istumaan ja palkata siitä, koska se ei ole oikein. Toki pienellä todennäköisyydellä se voisi automatisoitua siitä lopuksi. En kuitenkaan halua tehdä sitä niin. Tuntuu, kun koira kävisi liian kierroksilla vain istuakseen paikalla. Niin vaikeaa.

Toisessa setissä otettiin perus temppuilua vaan pitääksemme kentällä hauskaa ja jutellessani Katjan kanssa, kehtasi Linkki varastaa käskyn alta Katjan luo, mutta olin nopeampi ja kerkesin antaa koiralle palautteen asiasta. Käskyn alla sai makoilla hetken, ennen kuin pääsi tekemään Katjan kanssa muutaman seuruupätkän ja kyllä se näyttää omaan silmään makeelta toisenkin kanssa tehdessä. Linkki on vaan super. Eritoten hienoa on se, että se toimii myös toisen ohjaajan kanssa.

Jottei tämä ihan treenipainotteiseksi menisi, niin kävin torstaina moikkaamassa yhtä lempiaussietani ja issikkatyttöjä. Katjan koirat ovat kyllä niin hurmaava nelikko, ettei mitään rajaa. Perjantaina vierailin pentulaatikossa istumassa kahdeksan riiviöpennun keskellä, mutta pentukuume ei kyllä lähtenyt mitenkään erikoisemmin nousuun. Olivathan ne söpöjä, mutta mieluummin otan semmoisen otuksen, mitä oikeasti haluan. Eikä sillä otuksella ole mikään kiire. Linkki on kuitenkin vielä niin vaiheessa.

Pakko kertoa sattumus arjestakin. Meillä kulkee koira rapukäytävässä käskyn alla, mutta alaovelle hissistä tuo saa sännätä yleensä vapaasti, jonka jälkeen hieman tokoillaan rappukäytävän matolla, ennen kuin pääsee ulos. Yleensä Linkki pysähtyy oven eteen, mutta lauantaina se koittikin juosta oven läpi. Onneksi ei mitään isompaa haaveria sattunut, enkä tiedä mikä aivopieru paimenelle kävi.



Kävin myös ottamassa junnusta hieman uusia kuvia ja vaikka rakennekuvan laati on huono, niin kyllä se on omaan silmään pirun makean näköinen otus. Aikuistunut hirveästi ja saanut kunnolla massaa ja lihaksiakin löytyy. Se on se miun Liikkis, paras poika. En olisi uskonut, että ruma ankan poika voi joskus näyttää noinkin makealta!