Sheikkaa sitä mikä sul o!

Jospas sitä taas ryhdistäytyisi. Satu haastoi meidät varsin muikeaan haasteeseen, jossa olisi tarkoituksena videoida koiran osaamia temppuja. Videointi on muutenkin ollut päivän sana, mutta ongelmaksi ajoittuu vain se, että video-ominaisuudella ei ole järkkäriäni siunattu. Ajattelin etten tarvi semmoista. Pyh pah! Tyhmä minä. Olisi voinut taas ajatella hieman pidemmälle kuin seuraavaan päivään. Taloudesta kyllä löytyy kamera, mutta sitten pitäisi valjastaa vielä joku ottamaan sitä videota. Ja saada hyvä sääkin. Pitää varmaan napsutella jotain hakemusta säämiehen suuntaan, että saisi aurinkoa.

Oli kyllä aurinkoinen päivä. Parikin. Käytettiin ne vain hyödyksi lenkkeillen ja nukkuen. Nyt kuitenkin kolmeksi viikoksi saa taas rytmin normalisoitumaan ja ehkä myös hieman aktivoitumaan tähän elämäänkin. Pyhpah, ehkä hieman toiveajattelua. Paimen ainakin kiroaa taas aikaiset aamut alimpaan helvettiin. Eihän kukaan voi herätä seitsemältä tuonne märkään ja vilpoiseen aamuun? Eihän. Lenkkeilyn ja urheilun ohessa Linkki on ehtinyt autoilemaan kanssani ja toimimaan terapiakoirana varsin ymmärtäväisenä kuuntelijana.

Ja jottei kunto ihan ole päässyt rapistumaan, ollaan tokoiltu pikkuisia pätkiä siellä täällä, mutta kentälle ei olla varsinasesti jouduttu lähtemään. Tai käytiin me tänään piipahtamassa ja siellä oli jotkut norsupallotreenit, joten ei jääty viihtymään. Tehtiin vain lyhyt setti seuruuta ja paikkamakuu nurmella. Paikkamakuusta sen verran, että astetta rauhallisemmalla mielellä koira makoili. Huomion arvoisena seikkana on myös se, että Linkki oppi hyppäämään syliin yhtenä kauniina päivänä.

Loppujen lopuksi meni myös hermo blogin ulkoasuun. Mur. Ärsyttävää, mutta ehkä tämä tästä. Tekstistä voi huomata ainakin yhden asian; ajatus ei pysy mitenkään päin kasassa, vaikka kuinka yrittäisi.