tiistai 30. joulukuuta 2014

Titteleitä jaossa!

 Koska vuosi vähenee loppuaan, alkaa taas olla aika suunnitella uusia kujeita. Linkin kanssa en viime vuoden alusta tainnut tehdä mitään tavoitteita. Ehkä hiljaisena tavoitteena oli löytää se yhteistyökipinä koirakkona, sellainen rikkoutumaton zen-tila, oma kupla. Tutustua vinkeään mustavalkeaan tyyppiin kunnolla ja löytä ne oikeat tavat toimia. Koen kuitenkin näiden täyttyneen paremmin ja ollaan hetkittäin jopa tiimi, vaikka en aina pääsekään mukaan junnun ajatusmaailmaan.

Linkin vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista. Muutto kaupunkiin tapahtui jo viimevuoden puolella ja vuodessa junnusta on kuoriutunut oikein kaupunkikelpoinen yksilö. Sosiaalinen, helposti lähestyttävä ja hieman innostunut eläin on hurmannut satunnaisia ihmisiä, joille olen kiireiltäni kerennyt juttelemaan. Se on antanut itsestään vaarattoman kuvan ja ollut muutenkin makea seurarakki. Linkki on saanut nauttia olostaan, sekä matkustaa isossa cityssä ja tutustua kaikkeen ihmeelliseen.

Nyt on kuitenkin aika jakaa titteleitä vuoden ihmisille ja koirille. Tämä on meidän tapa muistaa niitä hyviä hetkiä menneenä vuotena.


Vuoden koirakaverin valinta on vaikea, mutta tällä kertaa sen paikan vie Messi. Messi on pk. collie ja tutustuimme Messiin ja omistajaan joskus loppukesästä. Pojat ovat kohtuullisen saman ikäisiä, mutta niillä synkkaa hyvin. Messi tasapainottaa Linkin virrakasta olemusta ja on muutenkin mukava tyyppi. Linkin ykkösvalinta ehdottomasti niistä koirista jotka eivät vihaa sitä.

Vuoden treenikaveri on ehdottomasti Katja. En tiedä vaatiiko tämä selittelyä, mutta Katjan ansiosta me ollaan treenattu tänä vuonna ja päästy paljonkin puusta eteenpäin. Katja on myös kuunnellut treenivalitukset ja keksityt ongelmat ja kaikki. Edelleen se on niin tyhmä ja hieno tyyppi, että se kuuntelee ja herättelee maailmaan. Korvaamaton apu elämän aallokossa.

Vuoden prinsessa on ehdottomasti Katjan tytöt Isla ja Lumo. Islan prinsessamaisuutta ei voi sanoin kuvata, kun neitikoira istuu sylissä ja tapittaa ruskeilla silmillään. Tai Lumoa, joka tulee syliin vaikka painaakin kohtuullisen paljon. Nämä tytöt on ehdottomasti minun suosikkejani.

Vuoden mummo-tittelistä kiistelivät kipakasti Maijan Tara ja Jennin Zira. Tapsa on noutajana mitä mainioin mummo ja sen toilailuja on tullut seurattua aika tiiviistikin. Harmillisesti Tapsaa on tullut vain nähtyä hirmu vähän. Jennin Zira ei jää yhtään kakkoseksi, koska Siiselimummo porskuttaa edelleen eteenpäin ja tunkee puikkonokkaansa joka asiaan.


Vuoden uusi tuttavuus on Tiinan Karma-pentu. Sekarotuinen muksu aiheutti epäilyksiä kovalla äänellään ja draamallaan, mutta kuoriutui sieltä miellyttävä tyyppi, kun vähän aikaa saatiin tutustuttua. Karmasta kasvaa varmasti hieno tyyppi, ja mahtava leikkikaveri Linkille.

Vuoden perseelle potkija on ehdottomasti Maija. Ilman tätä ihmistä olisin edelleen ojassa ja allikossa känisemässä, kun kaikki on perseestä ja mikään ei inspaa. Vaikka hetket ei aina ole tuntuneet hyvältä, on Maija se ihminen keneltä saa apua oli kyse sitten toko- tai hiusongelmasta. Maija on paras. Vaatimattomasti.

Vuoden laji on tällä kertaa ehdottomasti ja kiistattomasti toko, jossa ollaan menty paljon eteenpäin ja vähän taaksepäinkin. Ehkä kovin takaisku oli se, että hakemisesta huolimatta meitä ei huolittu edes näyttäytymään nuorten koirien tokorinkiin. Myös möllitokoilemassa käytiin - vaikka virallisiin ei vielä uskallettukaan lähteä..

Vuoden tyttöystävä Linkin mielestä on Riemu. Vaikka Riemuun törmättiinkin vain kerran, on tämä Heidin merle bortsuneiti Linkin mielestä ihana. Paimenet pelasivat hyvin yhteen ja niillä oli hirmu kivaa kuumana kesäpäivänä.


Vuoden tapahtuman paikan saa Loskasadeleiri, jonka olin onnistunut lukemaan ties kuinka monesti loskasadedelleriksi. Älkää kysykö miten. Ihan mahtava leiri, hyvällä opetuksella. Kiitos siitä järjestäjille.

Vuoden reissukokemus oli matka Maijan luokse Vantaalle. Ja maailmanvoittajassa käynti samalla reissulla. Vieläkin kuuman kesäpäivän agility- ja tokohetket nostavat hymyn huulille ja tokoepiksen jännityksen muistan elävästi - kuten myös junamatkat. Huh huh.

Kiitos kuitenkin jokaiselle, joka on vaikuttanut meidän elämäämme viime vuoden aikana jollain tavalla. Ollaan kiitollisia kaikista hetkistä ja näin upeaa koiramaista vuotta tästä ei olisi tullut ilman kanssakoirakoita ja ihmisiä. Ihan mahtavaa, mutta ensi vuonnahan voi aina laittaa paremmaksi? Lie kenelle tittelit ovat silloin menossa, sen näkee sitten.

6 kommenttia:

  1. Ihania titteleitä!! Kiitos paljon, vaatimattomasti otan omani vastaan rehvakkaasti kumartaen. <3 Olette mahtavan ihania!
    PS. Tapsa käski myös kiittää kunniasta - hän tosin kysyi, eikö titteli sisältänyt mitään palkintoa, kuten esimerkiksi ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa saa mahdollisesti palkintonsa siinä vaiheessa, kun tullaan vierailemaan sinne ;)

      Poista
  2. Pirpula veti nyt pakastehernepussin hengityselimiin kun häntä nimitit kylmästi mummoksi. Mummoutuminen tapahtuu Zibirin mielestä vasta sillon ku jalat ei enää kanna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zirben mummotittelistä ottaa vastuun Linkki! Mut Zirbe on paras silti, oli se mummo tai ei <3

      Poista