SuperLinks ja McDonalds

Linkki on super. Yksinkertaisesti. Päivä toisensa jälkeen havahdun siihen, kuinka mahtavan koiran olen saanut. Junnulla on ikää reilu vuosi, ja se on paljon tasapainoisempi, fiksumpi ja kivempi kaveri kaikkeen. Linkin kanssa on kiva tehdä kaikkea uutta, sekä kaikkea vanhaa. Ylipäätään Linkin kanssa on kiva touhuta ja kiva olla touhuamatta, kun tietää ettei se pimahda muutaman päivän levosta.

Tänään käytiin tekemässä tokoa häiriössä. Siis koirahäiriössä. Linkki dunaili pääsääntöisesti vapaana, eikä se meinannut mihinkään livistääkään. Alunalkaen paikalla oli meidän lisäksi neljä koirakkoa, loppua kohden kuusi koirakkoa. Ekassa setissä tehtailtiin ensin kierroksia ylös, siitä pari näppärää seuruuta, paikkamakuuta, temppuilua ja perusasennon askelia hieman omassa rauhassamme. Myös setti avon kaukoja otettiin. Palkkailin kontaktista minuun ja ympäristön ignooraamisesta. Linkki teki hyvällä draivilla. Mentiin pitämään juomataukoa ja rauhoituttiin hieman kentän laidalle vaihtaen kaikki treenireleet pois. Tauko oli hyvin selvä junnulle ja se lepäili palkoilla mukavasti paikallaan.

Seuraavassa setissä vietiin seuruu kunnolliseen häiriöön, käytettiin koko kenttää hyväksi ja pujoteltiin koirakkoja. Mentiin lähelle ihoakin ja jäbä teki mainiosti kovemmin ja kovemmin hommia pitäen kontaktia. Linkki teki pari liikkeestä stoppia peruuttaen pysähtymällä kuin seinään ja sitten se sai hassutella kierimällä, pyörimällä ja tanssimalla. Koiralla oli kiva vire myös toiseen settiin ja se jaksoi tehdä. Oltiin näiden kahden setin jälkeen valmiita kotiin.

Linkki sai rehata hetken Katjan Tuikkeen kanssa ja ne löysivätkin kivan yhteisen sävelen. Tuikkeen Linkki on nähnyt jossain joulu-helmikuussa ensimmäisen kerran ja niillä oli hirmu kivaa silloin. Yhteinen sävel löytyi leikkiin nytkin. Junnulle teki kyllä hyvää päästä hieman leikkimään, kun ei pitkään aikaan ole saanut ottaa kontaktia muihin koiriin mitenkään ihmeellisemmin. Kivaa sillä oli.

Seurapiiripaimen sai väläytellä kykyään sulautua elämään, kun päädyttiin mäkkäriin kahville. Ulkoterassilla istuessa paimen nousi oikeaoppisesti istumaan tuolille ja katselemaan ympäristöä. Olin ihan varma, että se rakastaa jokaisen ihmisen halki, mutta hyvin paimen piti takamuksensa penkissä. Kyllä se katseli ohi ajavia autoja, ihmisiä, koiria. Mutta oli ihan hirmu nätisti. Kertaakaan ei tarvinnut ottaa kiinni tai pelätä, että koira sinkoaisi johonkin. Linkki oli hyvin rakkauspaimen.

Autossakin se odotti nätisti, kun käytiin sisällä syömässä. On se superr. Kotona koira kömpikin tyytyväisesti sohvalle ja huokaisi. Linkillä oli kivan erilainen ja raskas päivä takanaan, mutta oli paimen superr. Se teki kaiken mitä pyydettiin ja vähän enemmänkin.