Kuumuus ei meitä kaada, kun päästään rannalle vilvoittelemaan. Taas eilen käytiin uimassa ja saatiin kahdesti, kahdesti niskaan kultsu-uros. Ei se mitään, koirien kanssa sattuu vahinkoja, mutta tämäkään omistaja ei viitsinyt pyytää anteeksi koiransa viipottelua vapaana - vaikkei lähestyjä ollutkaan vihamielinen. Mutta on se kumma, kun ei koiraansa viitsi kytkeä, vaikka näkee toisen koirakon tulevan kohti rantaa. Pläntti on onneksi niin leveä, että pystyimme valtaamaan toisen puolen siitä ja nopeasti herra lähtikin kalppimaan koirineen pois.
Linkki haki lelua ja minäkin uskallauduin uimaan bortsun kanssa. Olen kyllä iloinen siitä, että tuo ui hyvällä tyylillä ja tehokkaasti - sekä nauttii tekemisestä. Lelu löytyi joka kerta, vaikka kerran se meinasikin hukkua vesikasvustoon. Linkki ei myöskään välittänyt minusta uimasilla, vaikka moni koira olisi saattanut hätääntyä siitä. Poitsu oli äärihieno.
Illemmalle uhmattiin aurinkoa ja lähdettiin Katjan kyydillä itään treenaamaan. Oli ihan järkyttävän kuuma hiekkakentällä, josta ei juuri ollenkaan löydy varjoa. Olin lähtenyt matkaan taas vailla treenisuunnitelmaa, jotain epämääräistä olin kehitellyt hypystä, sekä seuruun käännöksistä. Pyh, hyppyä päästiin ottamaan. Huomattavasti säkää matalammilla lankuilla, mutta Linkki kuitenkin meni yli palkan luo. En laskenut toistoja, kuinka monta kertaa tehtiin niin, mutta päätin jättää hypyn hautumaan.
Pieni tauko, ja sen jälkeen otettiin paikkamakuu ryhmässä. Taisi olla kahdeksan koirakkoa rivissä ja Linkki ensimmäistä kertaa keskivaiheilla. Ei reagoinut muiden käskyihin vaan tipahti omalla hieman kieroon maahan. En tiedä kuinka kauan makuutettiin, ehdin täyteen matkaan ja palkkaamaan muutamaan otteeseen, ennen kuin paimenlapsi kyllästyi ja alkoi nyhtää kentällä kasvavia ruohotupsuja. Kävin ohjentamassa sitä kyseisestä toiminnosta ja loppuajan makasi hyvin, rauhassa ja täpäkkänä. Täytyy alkaa keksiä jotain paikkamakuuseen jipoiksi, ettei siitä tule liian tylsää liiketti.
Seuruussa Linkki kävi hirveillä kierroksilla. Sillä oli kunnollinen "Katso! Katso! Minä osaan!"-draivi päällä ja junnu tuppasi hieman edistämään, vaikka esittikin ihan mahtavaa työtä. Käännöksissä hukkui, ja oma jaksamus ei riittänyt treenaamaan näitä sen enempää. Palaillaan kotioloissa sitten enemmän. Otettiin myös yksi luoksari täydeltä matkalta ja se oli kympinarvoinen suoritus. Ei ennakoinut käskyjä. Linkki teki myös avoimen kaukot ja treenaili voivoin kaukojen m-s-vaihtoja. On se super.
Loppuajan odotteli varjossa kiinni autossa ja oli äärettömän nätisti. Autoon olisi vain tahtonut jäädä Katjan ja Tiinan koiraksi, viidenneksi pääksi laumaan. Suostui se loppujen lopuksi lähtemään minunkin matkaani. Hölmö tapaus on tuo mustavalkoinen, mutta niin mahtava ja rakas.
ps. voisi edelleen opetella suunnittelemaan treenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti