Eilinen treeni tarjosi pienen makupalan siitä röyhkeydestä, mitä ollaan Linkin kanssa hieman kasvateltu. Tykkään röyhkeämmästä koirasta, Linkki on kiltti, se tekee töitä ilolla ja on mahtava. Mutta semmoinen pieni röyhkeys siitä on jäänyt puuttumaan. Eilen se kuitenkin varasti palkalla ja sikaili noudoissa pienesti.
Tosiaan, niihin noutoihin. Linkki tutustui ensimmäistä kertaa metskuun, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Röyhkeästi se kävi kuitenkin omine lupineen palkkaan kiinni ja tästä pieni palaute. Koira sai olla hetken tekemättä mitään ja sen jälkeen uusi kokeilu, jolloin metsku palautui nätisti ja Linkki sai superkehut. Kaksi onnistunutta toistoa ja unohdetaan metsku taas hetkeksi. Sen jälkeen sai tehdä noudon painavemmalla puukapulalla, eikä tässäkään ollut mitään probleemaa.
Lumon tehdessä paikkamakuuta, Linkki toimi häiriökoirana. Jätin koiran istumaan, palkkasin sen kerran käveltyäni täyteen matkaan, koska häiriö oli kova. Kentän toisessa päässätenavat potkivat palloa, kentän laidalla pelattiin korista, sekä autoja liikehti ympäri kenttää. Linkki pysyi hienosti ja teki näppärän luoksetulon. Sen jälkeen seuruutin sitä pari kertaa Katjan ohi, katkaistakseni Lumon näköyhteyden Katjaan. Linkki teki seuruut tosi pätevästi, ja ilman käsiapuja!
Tein piskin kanssa molemmat jäävät ilman apuja ja hyvin ne toimivat. Vapautin kummatkin paikaltaan. Samalla Linkki tehtaili hieman avoimen kaukoja meinaten hukata pikkuisen ajatustaan. Makuutin koiraa myös paikallaan palkkaillen, kun miltei kymmenen mopoautoa päättivät lähteä yhtäaikaa parilla kaksipyöräisellä höystettynä. Junnu pysyi hyvin maassa. Mahtava otus. Tehtiin myös yksi luoksepäästävyys ja namin voimalla takamus pysyi maassa - liekkö edes huomannut Katjaa.
Linkki sai hakea myös frisbeetä ja tehdä samalla is-sei-maa-settejä eri järjestyksessä ennen kuin frisbee lensi. Linkki myös teki töitä Katjan kanssa toimien ihan hyvin hänelläkin. Moisen rupeaman jälkeen junnu toimitti seurakoiran virkaa chillaillen nurmikolla vapaana tien vieressä. Mikä mahtava jäbä!
Aikaisemmin päivällä käytiin vielä uimassa. Hieman uhkarohkeana totesin, että saakoot junnu mennä vapaana uimaan ja kadotkoon, jos käskyt ei mene läpi. Olihan meillä upea vesilelu mukana, joka ollaan saatu Jenniltä viime vuoden puolella. Mutta ei, koira ei karannut, vaikka vieressä ui kaksi sorsaperhettä ja lelukaan ei hukkunut. Puolessa välissä harjoitettiin hieman vesikävelyä hihnassa. Tekee muuten omistajankin kipeille raajoille hyvää moinen tepastelu. Kyllä sitä saa olla ylpeä koirasta.
Linkki on oikeasti sitä kaikkea, mitä voi vaikean koiran jälkeen toivoa. Tuossa eläimessä ei ole mitään vikaa ja se on aivan käsittämättömän mahtava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti