Metsikön valtias

Syksy saapuu ja sen huomasi eilen varsinkin hakutreeneissä. Jo kahdeksalta oli sen verran hämärää, ettei eteensä meinannut nähdä. Onneksi me vain valmistelimme sunnuntain hakukoetta, ettei kenenkään tarvinnut enää koiria ottaa treeniin.

Linkin kanssa oli tarkoitus vetää kohtuu helppo treeni, kun viime kerrasta oli jo jonkin verran aikaa, mutta ensimmäinen ongelma oli se, ettei tuullut. Toinen ongelma paljastui vasta koiraa lähettäessä; alue oli tallattu valmiiksi. Linkki hämmentyi eri hajuista, eikä se osannut etsiä ihmistä, ennen kuin kävin tervehtimässä piilossa olijaa. Sitten pikkumusta nappasi taas jutun juonen. Seuraava ukko otettiin keskilinjan toiselle puolelle, kun tuuli oli vaihtanut suuntaa. Sitäkään ukkoa Linkki ei hoksannut heti, mutta taisi kolmannella lähetyksellä oivaltaa oikean juonen. Kolmas oli helppo, tarkoituksella. Otettiin pako, ja koira kyllä piti juoksevan nakin perään sellaista älämölöä, ettei ennen ole kuultu. Hieman se hämmentyi ja pysähtyi siihen kohtaan, missä oli ihmisen nähnyt viimeksi, mutta löysi kuitenkin helposti etsittävän.

Pennulla oli mukavaa ja taisi se nukkua autossa, kun me jäimme tosiaan vielä punomaan juonia sunnuntain kisarataa varten. Hieman jännittää mennä töihin tapahtumaan, missä ei ole ollut osallisena koskaan. Mutta kertahan se on ensimmäinenkin ja ehkä me jossain välissä päästään kisaamaan asti.

Linkin kanssa ollaan myös naksuteltu targettia, sekä asioiden pitoa. Tänään oli vuorossa kynän piteleminen. Huomenna taidetaan edetä metalliin, varokaa vain lusikat!