sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ei aina tarvitse olla paras, ollakseen mahtava


Yllä oleva kuva taitaa kertoa tarpeeksi eilisen menestyksestä. Virheellisestinumero on kyllä ykkönen, vaikka nelosia oltiinkin. Kuvasta taitaa onnistuneesti välittyämyös omistajan väsymys, koska toissapäiväinen laivareissu ja pienet jatkot kotosalla veivät aika hilpeästi kaikki voimat. Silti kohtuu virkeänä herättyäni, päätin lähteä taas tyylillä extempore mätsäreihin. Tämä tyyli ilmeisesti sopii meille.

Ei ollut mukana nakkeja, oltiin semisti myöhässä, muistikuvia ei ollut mihin päin Hämeenlinnaa mätsäri sijoittui... Eli siis täydelliset edellytykset rennon letkeään suoritukseen. Koira onneksi paikkasi omistajan pihalla oloa, vaikka mokoma kiljuikin ilmojonossa. Tosin, sekin oli minun tyhmyyttäni, kun en tajunnut, että koiralla oli hätä. Helpotuksen jälkeen käytös muuttui rakastettavaksi Linkiksi.

Tuttu samanikäinen bortsunpentukin nähtiin. Linkin asenne toisen leikkiinkutsuihin oli aavistuksen ylimielinen ja halveksiva. Katsoi toista, kuin halpaa makkaraa. Ihan kiva, ettei hihnassa riehu, vaikka toinen osapuoli yllyttääkin. Onneksi Pauliina oli pelastava enkeli ja toi meille nakkipaketin ja tuli seuraksi istumaan viltille, kun odoteltiin kehää. Hirveän vähän oli kyllä osallistujia noinkin hienoksi päiväksi. Aurinko paahtoi ja oli kuuma. (Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä ~ ) Pauliina myös hoiti Linkin aktivointia ennen kehää.

Pari kehässä meillä oli vastassa joku karvakasa, pöydällä esitettävä terieri kai? En tiedä sen enempää, mutta seistessä Linkki näki jotain mielenkiintoisempaa ja oli kovasti nojaamassa pois päin. Liikkeet meni linkkivarmasti. Pentu liikkuu makeasti ja pikku hiljaa sen kanssa pystyy juoksemaan lujempaa, kun ei pentu vaihda laukalle kovin helposti. Tuomaria pentu rakasti, mutta lässyttäminen sai sen intoilemaan vähän liikaa, ja tuomarilla oli vaikeuksia katsoa hampaita. Kopeloida sai ihan hyvin, ei pentu ollut moksiskaan. Tuomari teetti meillä kolmion, joten esittäjä joutui taas käyttämään harmaita aivosolujaan tajutakseen miten sitä pitikään taas juosta. Punainen nauhahan sieltä tipahti ja hirveiden bileiden kanssa kehästä pois.

Linkille seisominen ei ole mitään mielekkäintä, joten pyrin palkkaamaan sen ja teettämään ennen pitkääpönötystä jotain kivaa. Ennenkokooma kehää lupasin, että jos pentu joskus on BIS-kehässä, lupaan tarjota seuralaisilleni jäätelöt. Noh, kokoomakehässä oli ahdasta, kuuma, väsymys painoi. Pentu venkoili, mutta seisoi kun sai seisoa ja juostiinkin upeasti. Linkki vedettiin toisena "keskelle" kehää jatkoon pääsemisen merkiksi. Hetken ehdin kirota, että joudunko kaivamaan kuvetta jo näin nopeasti. Kuitenkin valinta oli tuomarille vaikea, niin loppujen lopuksi kehän keskellä taisi olla kahdeksan koiraa? Nooh, päästiin vielä juoksemaan kerran ympäri, ennen kuin sijoja alettiin jakamaan. Seisominen kyllästytti Linkkiä, mutta meidät kuitenkin osoitettiin neljännelle sijalle! Vau!

Minun ruma pieni paimeneläin (joka muuten ensimmäistä kertaa tunnistettiin bortsuksi) oikeasti sijoittui punaisten kehässä! Vau! Olin ihan hämmentynyt, iloinen ja todella ylpeä. Koira on mahtava, kaikessa mitäse tekee, se on ihan voittamaton. Upea, paras pikkupaimen. Loppupäivän paimenviettikin meidän kanssa ropaillen perheen nelipyöräisiä kuntoon.



Kuvista kiitokset Pauliinalle!

2 kommenttia:

  1. Heips! Huvittaisko haaste? Haastoin teidät ;)
    http://mirmeli.blogspot.fi/2013/09/11-kysymyksen-haaste.html

    VastaaPoista