Kesäkuu on loppupuolella. Varsinaisia kunnon kesäisiä päiviä täällä Kuopion seutuvilla on ollut vain kourallinen. Koirat ovat päässeet tasan kahdesti uimaan (tai lähinnä Link on päässyt). Ensimmäisellä kerralla Lux juoksi perässä järveen ja hämmästyi, kun vesi ei kantanutkaan kuin jää. Toisella kertaa se jäi kotiin, kun korvattomalle mustavalkoiselle saa huudella pää punaisena, että se tajuaa tulla takaisin.
Koirien kesä on ollut punkkeja, metsälenkkeilyä ja hengailua. Monessa blogissa viuhahtelee postauksia kesän kuntokuurista; meillä lenkit menevät iltaan ja aamuun, sillä keskipäivä on liian kuumaa aikaa bortsulle. Linkin kuumuudensieto on vain laskenut tai ehkä siihen vain on enemmän herännyt, kun vieressä on pentu, joka ei hikoile läheskään niin paljoa. Spesiaaliaikaa ovat molemmat saaneet tasaisesti, mutta myös yhdessä on liikuttu paljon.
Linkin ruokakuulumisiin sen verran, että bordercollie on nostanut painonsa hienosti 19kg, mitä se ei ole pitkään aikaan (jos ikinä) painanut. Sen kylkiluut eivät enää paista ja koiraa on mukava silittääkin, kun kevyellä kosketuksella ei voi laskea kuinka monta kylkiluuta tuntuukaan käteen. Eniten naurattaa, että resepti tähän lihotukseen olikin niin yksinkertainen kuin unohtunut ruokatilaus ja HHC:n kanariisi hätävarana. HHC tarttuikin koiraan ilman jättimäistä annosta ja imeytyy melkein olemattomiin. Ei kuitenkaan niin hyvin kuin Luxin ruoka Luxille, mutta Linkiksi jätökset ovat pieniä ja kiinteitä. En tiedä, pitäisikö minun nauraa vai itkeä, sillä Linkin painon kanssa on tapeltu koko sen elinikä. Nyt se on vihdoin sopiva ja hyvän näköinen.
Lux tapasi myös ensimmäisen lauman ulkopuolisen koiran, kun Essi Nari-collien kanssa saapui Lohjalta asti kesäreissun yhteydessä meitä tervehtimään. Oli mukavaa nähdä vanhaa ystävää - sekä se, että miten hienosti pieni saksalainen käyttäytyi ihan yksin täysin vieraan koiran kanssa. Lux oli kohtelias ja rauhanomainen. Ne juoksivat hetken Narin kanssa, mutta pian kuitenkin molemmat jäivät touhuilemaan omiaan pyörien jaloissa. Oli hyvä nähdä Luxin reaktio toiseen koiraan, ilman Linkin tukea. Myös pentu oli parempi valinta kiltin collien seuraksi, kuin raisu bortsu, joka ei aina osaa antaa muiden olla omissa oloissaan.
Lux on päässyt viettämään myös spesiaaliaikaa autoillen yksinään. Hirmu vähän ollaan ylipäätään autoiltu yhtään mihinkään. Suurin osa kauppareissuistakin hoituu kävellen ja pitkän aikaa autokin oli rikki. Nyt käytiin kuitenkin pari päivää sitten Tervon Savelassa kävelemässä Luxin kanssa. Se on ihan erilainen kuin Linkki, ja meitä mieheni kanssa oikein nauratti miten huoleton sen kanssa oli lähteä. Bortsua saa aina olla askeleen edellä, mutta Lux piti huolen, että pysyi mukana, sekä sitä ei tarvinnut huudella mistään ryteiköstä pois.
Luxin treeneille kuuluu hyvää, se on alkanut opetella maahanmenoa kaikissa paikoissa ja tilanteissa. Sivulla olossa, edessää, kaukoissa, liikkeestä... Se on opetellut myös seuruun alkeita imutuksella ja nousevalla kädellä - välillä perusasennosta perusasentoon tai vaan liikkeestä seuruuseen. Eri variaatioita. Lisäksi Lux on opetellut erottelemaan käskyjä, sekä tehnyt muutaman namiruudun. Jälkeä ei olla vieläkään päästy ajamaan.
Linkin projektina on ollut frisbeen ilmaisun opettelu. Mieheni on hulluna frisbeegolffiin, niin kuin moni muukin kaveri. Tiedättekö millainen määrä kiekkoja hukkuu metsään? Paljon. Tarkkanenäinen koira löytää kiekot helpommin kuin ihmiset. Haluan opettaa Linkille makuuilmaisun kiekolle, sillä sitä ei ole hyvä tuoda tai ottaa hampaisiin, ettei kalliit kiekot mene käyttökelvottomiksi. Olemme edenneet siihen vaiheeseen, että koira sisätiloissa ilmaisee kiekon nätisti. Seuraavaksi treenit tulisi siirtää ulos ja ottaa eri värisiä ja näköisiä kiekkoja. Miehellä olisi jo kova palo testata koiraa ihan radallakin, mutta vielä ei ole mustavalkoinen valmis tosihommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti