perjantai 27. syyskuuta 2013

Pohdintanurkka: Katsaus pentunäyttelyihin

Olen koittanut säästellä sanaista arkkuani hieman, mutta viikonlopun pentunäyttelyssä oli kyllä nähtävillä jos jonkinmoista kulkijaa. Ei sillä, näyttelyt on aina näyttelyt. Alueelle astuessa aistii ryhmän kireitä ihmisiä, jotka tuijottavat ja analysoivat tuomarin työskentelyä tai puunaavat koiriaan viimeisen päälle. Näyttelyissä porukka taitaa jakautua aikalailla niihin näyttelyniuhoihin ja sitten niihin, jotka ovat ilmoittaneet koiransa vain huvin vuoksi kehään tai hakemaan edes sitä valioitumiseen tarvittavaa H:ta. Toki pentunäyttelyissä on aistittavissa erilainen jännitys ja ehkä ihmiset ovat hieman rennompia.

Tosin, tulipa viikonloppuna nähtyä myös kyyneleitä, kun se mamman oma pikku kultamussukka ei suostunutkaan esiintymään niin, että tuomari olisi sitä sijoittanut. Koiran vika. Koira oli ruma, huono ja täysin epäkelpo. Paska rakki. Pentukoira, jonka ehdottomasti kuuluisi esiintyä täydellisesti ja antaa itsestään honkkeli-vaiheessakin mahtava yleisvaikutelma. No, ei mennyt putkeen ei.

Jumitun erään kehän laidalle seuraamaan rotua, josta tiedänkin jotain. Hämmästyn jo urosten luokan aikana, kun tuomari palkitsee kunniapalkinnolla alusta-aran koiran. Koira mateli liikkeessä, ei suostunut ravaamaan ja oli ihan selkeästi kauhuissaan koko touhusta. Kyllähän se seisoi, mutta ei se liikkunut. Miksi alusta-arka koira sijoitetaan ensimmäiseksi, kun joukossa oli kyllä valinnan varaa ja sellaisiakin koiria, jotka uskaltavat askeltaa normaalisti vähän liukkaammalla alustalla. Ei sillä, ei narttupentujenkaan voittaja hurmannut minua. Kyseinen koira oli ihan järkyttävän tuhti, selkeästi ylipainoinen, vaikka turkkiakin oli. Tämä pentu oli varmempi, mutta meni lukkoon tuomarin kopeloidessa. Alusta sille oli ihan ok.

Olin todella hämmentynyt kehän jälkeen. En oikeasti ymmärrä, miten tämmöinen on edes mahdollista. Ihan kuin tuomari ei olisi yhtään edes katsonut koiria ja arponut voittajan. Näyttelyiden pitäisi tukea jalostusta omalta osaltaan, mutta ainakaan tuon päiväinen ei ollut ollenkaan sitä. Jos tässä on tuonkin rodun toivo; ylilihavia alusta-arkoja, joiden pää ei kestä pientä painetta. Metsään mennään jo nyt. Tai on menty jo pitkään.

Vaikka itsekin käyn näyttelyissä, handlaan kavereiden koiria ja aion omanikin viedä kehään, niin silti jaksan hämmästellä sitä, miten tämä toiminta tukee jalostusta. Joissakin roduissa erinomaiset yksilöt eivät enää kykene siihen työhön, mihin ne on jalostettu. Linjajaottelu, missä on kultainen keskitie?

Olen aikaisemmin kirjoitellut (vanhaan) blogiin tekstin Tulosta tuomareilla - jossa pohdin koiran viemistä näyttelyihin tuomarin perusteella. Edelleen valitsen tuomarin, jolta on mahdollisuus saada hyvä arvosana näyttelyistä. Tokossa taas olen samoilla linjoilla - olkoot tuomari mikä hyvänsä, haluan ansaita ykköseni oikein suoritetuilla liikkeillä.

Ja jos nyt ihan asian vierestä mennään, Linkki korkkaa viralliset näytelmäkehät Lahdessa ensivuonna.

2 kommenttia:

  1. Ei siellä tosiaan valita parasta vaan lototaan :) Mä ihan huvikseni meen pelaan rulettii Lahteen :) Tuu kattoon jos paikalla oot ja varo isken pian Jalon remmin sun käteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 26.10? No mikä jottei, jos vaan hollille satutaan! :) Ei tässä, ennenkin kehään hypätty minuutin varotusajalla :D

      Poista