Pennun kanssa arkipäiväisten asioiden opettelu on välillä rasittavaa, mutta mitä mainioimmin kuitenkin nuorimies on omaksunut tämän talon tapoja. Ahneelta pikku kaverilta kiellettiin keittiöön meneminen kokonaan, ihan vain syystä, että se pomppii pöydille etsiessään ruokaa ja on koiran omaksi parhaaksi, ettei se heeboile keittiössä omia aikojaan ja vahingossa rämäise vaikka hellaa tai jotain muuta vastaavaa päälle. Pikku hiljaa kotona ollessa ollaan voitu purkaa barrikaadeja keittiön kahden oven edustalta. Pentu saattaa kuikuilla rajalla, mutta pari kertaa olen yllättänyt sen keittiöstäkin. Mokoma. Jos itse menen keittiöön ja jätän oven auki, ei pentu sinne tule. Pari kertaa ollaan saatu ruokaillakin rauhassa ilman ahnetta mustaa kuikuilemassa ovelta.
Ylempi kuva kuvaa minusta hyvin koiran ja omistajan yhteistä retkeä. On pitkä tie kuljettavana, eikä ikinä tiedä mitä on seuraavan mutkan takana, vaikka kuinka koittaisi arvailla. Koira tahtoo mennä oman elämänasenteensa takia kovaa vauhtia eteenpäin, mutta omisttaja vielä vähän himmailee ja ihmettelee mahdollisuuksia, mistä valita. Voi olla helppoa, voi olla vaikeaa. Koiran ja omistajan suhdetta voidaan kovasti koetella erilaisin hankaluuksin, mutta jokaisen ongelman kanssa pitäisi löytää toimiva toimintatapa muistaen, että ylisuorittamisesta ei ole kenellekkään mitään hyötyä. Minusta koiraharrastuksen plussapuolet kuolee siinä, kun koirasta tulee vain kilpakumppani, jonka kanssa vain treenataan, treenataan ja treenataan. Ei nautita koiran hyvistä puolista kisa- ja treenikenttien ulkopuolella. Minusta on ihanaa, kun saan kulkea koiran kanssa metsässä ja kiire ei ole mihinkään kilpailuihin. Tässä vaiheessa on tärkeää luoda suhde ja hyvä fiilis tekemiseen, eikä vain mennä hampaat irvessä kohti tavoitteita. Hyvän suhteen pohjalta on helpompi lähteä rakentamaan kisasuoritusta. Suhteen toimiessa ja parin painaessa yhteen hiileen varmasti kaikki muukin on helpompaa. Hyvä tätä kirjoittaessa on se, että mustavalkoinen nukkuu kainalossa nähden omia uniaan.
Tehtiin tänä aamuna Linkin kanssa myös ensimmäinen makkararuutu - ilman sitä makkaraa kylläkin, mutta pentu hämmästyttää minua. Tiesin sillä olevan nenää, mutta sillä on paljon enemmän nenää kuin oletin. Tarkasti ja systemaattisesti se kävi ruudun lävitse imaisten kaikki palkat kitusiinsa. Syynäilin itsekin vielä jälkeenpäin ruutua ja totesin ettei sinne kyllä jäänyt yhtään mitään. Pentu ei hairahtanut kertaakaan ruudun ulkopuolelle, vaan kävi ihan kokonaan ruudun läpi ja lopetti lopettamiskäskyn saatuaan. Näppärä eläin, ei siinä mitään. Pari kuvaakin tuli napsaistua aamun suorituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti