Ensimmäinen

Kuvasta kiitos Jenny Piitinen

Hiljaiseloa. Ei ole muka aikaa kirjoittaa - tai oikeammin sitä kuuluisaa inspiraatiota. Kun projektit ovat lähinnä kunnon kohotusta ja ruokinnan kanssa leikkimistä, ovat aiheet vähissä. Ei sillä, että elämämme tylsää olisi. Vietämme aikaa ulkona enemmän kuin aikaisemmin. Nautimme pohjoisemman Suomen lumisista maisemista ja kiroamme liukkaita kelejä.

Vuosi vaihtui osaltamme rauhallisesti - koira makoili rentona, ja minä singahtelin raketteja karkuun. Viiden jälkeen emme kumpikaan astuneet ovesta ulos. Ei sillä, ettei koira kestäisi vaan siksi, että minä en enää kestä. Vanhuus ei selkeästi tule yksin.

Viimevuonna listailtiin tavoitteita ja vuosi sisälsi muutenkin kolme muuttoa ja hirveästi töitä ja kiirettä. Koiramaiset touhut ja tapaamiset jäivät todella vähiin. Uusia tuttujakaan ei juuri tavattu, lukuunottamatta Jennyä ja Savua, sekä Leenaa ja paimenlaumaa. Mätsäreissä käytiin kerran. Toko treenattiin jonkun kanssa huimat seitsemän kertaa, enemmän vain me kaksi. Blogin tulevaisuus on ollut tuntematon jo pidemmän aikaa. Hirveästi muisteltavaa ei kuitenkaan ole, vaikka ne vähäisetkin tekemiset saavat hymyn uurtumaan kasvoille.

Katsotaan kuitenkin viimevuoden listattuja tavoitteita:

LINK
★ Lääkärikäyntien välttäminen
- Lekurissa ei tosiaan turhia käyty - ei itseasiassa kertaakaan. Laihuuden kanssa taistellaan yhä jonkin verran. Ennen tänne muuttoa kaikki oli hyvin, mutta liikuntamäärien noustessa kulutus on taas tuntunut nousevan, enkä ole vielä löytänyt hyvää balanssia ruuan määrälle.

★ Uusia koirakavereita, vanhojen suhteiden ylläpitoa
- Haha, voisin nauraa likaisesti. Vanhoja tavattiin harvoin ja uusia todellakin vähän. Link kuitenkin istuu vieläkin millaiseen laumaan tahansa, eikä turhia provosoidu. Se kaipaa seuraa, mutta harmittavan vähän on täällä päin olemassa koirakavereita tuolle mustalle. Ensivuoden projektina voisi olla se, että löydetään enemmän uusia (ja vanhoja) ystäviä.

★ ALO1 (TK1)
- Kabum, saavutettu tavoite! Edes jotakin ollaan tehty viimevuonna oikein. Siis ALO1, ei nyt ahnehdita. Kahdessa tokokokeessa käytiin: alkuvuodesta ALO0 ja syksyllä ALO1 182pistettä ja KP! Mahdollisuudet olisi olleet saada se TK1, mutta eräs asia tuli eteen estämään tavoitteen täyttymistä. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää.

★ Canicross (Suunnat vahvemmiksi, ohitukset, matkanpidennys)
- Juostiin yhdellä kädellä laskettavia kertoja. Suuntiakin ollaan treenattu, mutta ohituksia ei nimeksikään tullut. Enkä luultavammin myöskään uskaltaisi juosta koiran kanssa kenenkään ohi. Linkki kyllä keskittyy hyvin juostessa, mutta en sano ettei se kiihdy, jos vastaan tulee esimerkiksi haukkuva koira.

★ Agilityä (ei kilpailutavoitteita)
- Ei käyty kertaakaan.

★ BH (koekuntoon, mahdollisesti koe)
-  BH:ta treenattu lähinnä paikkamakuuttelemalla eri paikoissa, mutta juurikaan muuta treeniä ei ole varsinaisesti tehty - lukuunottamatta tokotreeniä. BH voisi olla yksi ensivuoden varovaisista tavoitteista, koska hihnalenkkeilyä on treenattu tätä varten. Tosin, täällä vielä pienemmässä kylässä kuin mitä Turenki oli, on se ajoittain hieman vaikeaa.

★ Luonnetesti (iso EHKÄ)
- Luonnetestiin ei koskaan päästy ja olen alkanut pohtimaan olisiko se edes järkevää. Koira kuitenkin toimii arjessa. Eniten kiinnostaisi reagoiminen ampumiseen, mutta tällä hetkellä asutaan ampumaradan vierellä, eikä koira kerää painetta satunnaisista kuuluvista laukauksista. Vielä ei olla lähelle päästy, kun siellä ammutaan, mutta ehkä tulevaisuudessa tämmöinen on mahdollista. Meillä vain minä olen herkempi paukuille.

★ Enemmän kimppa/häiriötreenejä kuin vuonna 2015 (21kpl)
- Isoin feilaus, tänävuonna luku jäi vaivaiseen seitsemään. Yövuoro ja muutenkin päinvastainen vuorokausirytmi karsi aika hyvin kontakteja ja sen jälkeen, kun olisi enemmän aikaa niin muutettiinkin tuntemattomaan. Kontaktien solmiminen on täällä päässä vielä vaiheessa.

SUSSU
★ Omien rajojen tiedostamista ja uupumuksen välttämistä
- Tunnen onnistuneeni. En ole liioimmin stressannut ainakaan koirajutuista ja opetellut sanomaan arkielämässäkin "ei", jos jokin ei ole vain kiinnostanut. Olen karsinut raskaita ihmissuhteita ja tunnistanut omaa väsymystäni. Olen ottanut omaa aikaa ja tehnyt minusta kivoja juttuja. Olen saanut enemmän tilaa ympärilleni, kun olen muuttanut kauemmas kaikesta.

★ Tavoitteellista treenaamista 
- Tiedä häntä. Treenaaminen on ollut vähäistä, mutta nekin treenit mitä on tehty, niin niihin on ollut selkeä tavoite, joka kuitenkin tuotti tulosta!

★ Pidempiä hermoja
- Olen onnistunut kehittämään itselleni kohtalaisesti enemmän hermoja ja muuttamaan asennettani yllättävänkin paljon kaikkea tekemistä kohtaan.