Olet mitä syöt, treenaat miten treenaat

Linkki on nyt ollut raakaruualla kuukauden päivät ja muutokset ovat silminnähtävät. Sen turkki kiiltää eri tavalla ja koira on saanut lihaa luidensa päälle huomattavasti. Painoa on tullut lisää kilon verran entiseen. Ruuan maistuvuus on myös ollut parempi, vaikka Linkki ei mikään nirso olekaan. Olen rytmittänyt aamuun raakaruuan ja illaksi sitten nappula-annoksen. Raa'an yhteydessä koira saa kuitenkin vitamiininsa. Tämä enemmän siksi, että tiedän tasan Linkin olevan rauhassa, kun se nukkuu aamupäivän ajan. Iltaruuan jälkeen kuitenkin koira voi leikkiä yksinjäädessään - vaikkakin pääsääntöisesti se tuntuu nukkuvan.

Raakana meillä tällähetkellä menee kennelrehun kalkkuna, sekä pentunauta. Molemmat on pakattu käteviin 500g annospusseihin, joista saa kuitenkin kaksi ateriaa koiralle. Olen pohtinut ensitilaukseen laittavani kalaakin tilaukseen vaihtelun vuoksi. Linkin vatsa ei vetänyt ollenkaan sekaisin suoraan siirtymisestä. Se on aina ollut hirmuinen teräsvatsa ja maha on harvoin sekaisin. Nappulan ja raa'an syöttäminen samaan aikaan aiheutti meillä hajuhaittoja koiran piereskellessä huolella hiljaisia hiipijöitä. Eroteltuani molemmat eri ruokintakertoihin ovat hajutkin vähentyneet huomattavasti.

Yleisesti ottaen koko koira näyttää parempivointisemmalta, energisemmältä ja hyvä kuntoisalta ruokinnan vaihdoksessa. Nappulan kulutus on laskenut huomattavasti ja tuntuu, ettei se hupene mihinkään ämpäristä. Vettäkin se on alkanut juomaan paremmin, vaikka lisäänkin molempiin aterioihin nestettä.

Ruokajutuista treenijuttuihin. Ollaan pari kertaa käyty nytkin treenailemassa läheisellä nurmikentällä. Harmillisesti vain yksin, kun ei seuraakaan tunnu irtoavan. Eniten tarvittaisiin liikkuroitua treeniä, että joskus päästäisiin sinne alokkaaseen hakemaan niitä ykkösiäkin - vaikka pitäähän varmaan kisakirjaa koristaa ensin yhden kolmosenkin voimin, gonna catch them all.

Ensimmäinen treeni tehtiin sillä, että koitin saada koiraa mokaamaan. Pitkää seuruuta palkattomana, suoraa ja vasemmalle käännöstä. Oli vaikeaa saada koira edistämään tai poikittamaan, mutta havaitsin hartiani asennossa selkeän muutoksen, joka saa Linkin kiertymään hieman eteeni. Se kuitenkin tekee tarkkaa työtä - etenkin hitaammassa vauhdissa. Seuruun jälkeen palkkasin sen riehumalla, ennen kuin pyysin sen takaisin luokseni tekemään hommia. Otettiin peräkkäin settinä liikkeestä maahan - luoksetulo - liikkeesta seisomaan. Ilman näkyvää palkkaa Linkki tuli näppärästi sivulle ja löysi takamuksenkin maahan nopeasti. Palkkasin sen suullisilla kehuilla ja hillityillä rapsutuksilla, koira vain meinasi irrota villapöksyistään kokonaan. Annoin treenin jäädä siihen, koska virheitä en saanut esiin hakemallakaan. Suoritusvarmuutta sille on tullut huimasti lisää.

Toinen treeni parin päivän päästä oli motivoiva pallotreeni. Olin hieman epäileväinen siitä, onko pallotreeni sittenkään se, mitä haluan käyttää. Bortsu juoksi jo vapaana suoraan kentälle seisomaan häntä heiluen. Tainnut jo yhdistää kentän kivaksi paikaiksi. Täytyy myöhemmin alkaa ottaa se hallintaan ennen kenttää - pari kertaa sinne saa vielä juosta. Pallo oli alusta asti mukana treenissä ja palkkalin koiraa kainalosta hyvästä ja täpäkästä perusasennosta, joka on oikeassa kohdassa. Yllätyksenä sama tuli erimittaisista seuruista. Alkuseuruu meinasi mennä hösellykseksi (koska pallo! pallo! pallo!), mutta palkan tippuessa hyvin tehdystä seuruusta alkoi se rauhoittua ja keskittyä. Niin pysyi juoksuosuudet ja hitaat käynnit mukana. Tehtiin myös seuruuta kaukopalkalla - palkkaa kohden ja palkasta pois päin, eikä siinäkään mitään eroa.

Kutsuin koiraa myös istumasta, sekä makuuasennosta seuruuseen suoralla matkalla. Ensin kainalopalkalla ja sen jälkeen takapalkalla. Napakasti Linkki löysi oikean paikan seuruussa, vaikka se vauhdilla juoksikin minut kiinni ja vähintään yhtä lujaa palkalle. Näin tulevaisuutena ruutua ajatellen, jos missään vaiheessa kisataan niin korkealla.