Loppu

Aika lyödä tämänkin blogin luukut kiinni ja sanoa kiitos näistä vuosista. On väärin kirjoittaa blogia, jonka päätähti siirtyi muualle. Olosuhteiden pakosta Link vaihtoi kotia oikeanlaisen ihmisen luokse. Täällä se on ollut stressaantunut vilkkaasta kaupunkiympäristöstä, sekä lapsesta. Lisäksi Link ei ole minulle ideaalein koira ohjata. Vaikka sydän on palasina, tiedän, että ratkaisu oli koiran kannalta oikea.

Link pääsi ihanan ihmisen luo ja kun kävin koiraa katsomassa, niin vastassani oli koira, joka oli ottanut vähän massaa, sekä rentoutunut. Päätös oli siis oikea, tiesin sen sisimmässäni jo silloin, kun Link tuli takaisin viikon mökkilomalta. Se oli ihan erilainen. Nyt sen on hyvä olla ja toivottavasti tapaan Linkkiä jatkossakin.

Päätin myös, että tämän blogin kirjoittaminen saa riittää ja Luxin touhut siirtyvät seuraavaan blogiin, jota olen tässä hiljaisuudessa kirjoitellut. Tervetuloa Lux mentis, Lux orbis.

Maaliskuu

Tottisviikonlopun jälkeen on syttynyt täysin uusi into treenaamiseen. On mukava oppia ja oivaltaa uusia asioita, sekä todeta ettei se oma koira olekaan mahdoton. Oppimisen ilo on mahtavaa. Sekä se tekemisen meininki, jonka saa, kun vihdoin ymmärtää hieman enemmän.

Hirveän paljoa ei olla menty eteenpäin liikkeissä, mutta olen itse opetellut palkkaamaan ja lukemaan koiraani, sekä jaksottamaan treenejä muistaen kehut ja vapautuskäskyt. Luxin kanssa ollaan tehty todella paljon perusasentoa, sekä siinä aktivoitumista. Sen lisäksi ollaan pyöritti paikallaan ja haettu takapäänkäyttöä, kun se on meinannut vähän unohtua. Vaikeita päivinä ollaan tehty suoraa pätkää seuruuttaen ilman perusasentoja. Itselleni on tärkeä tunnistaa se, milloin koira on toiminta-alueella ja vastaanottavainen käskyihin ja milloin sillä menee kaikki ohi. En myöskään voi vaatia siltä mitään, jos se ei kuuntele minua.

Olemme keränneet alle hiljaisia treenejä, vahvistaneet laumapalkkaa, sekä ruokaa. Olen havahtunut siihen, että Luxin kanssa treenaaminen on kivaa. Onnistuin muodostamaan koko treenistä itselleni konfliktin ja pelon sitä ääntä kohtaan. Oli helpotus tajuta, että minä tuotan sen äänen, koska rakennan välillemme koko ajan konfliktia.

Totinen tottisvääntö on myös vaihdettu useammin temppujen opetteluun. Lux alkaa hallita jo kurre -asennon, joka on yksi Linkin lemppareista. Kestoa liikkeeseen lisätään pikku hiljaa, kun lihakset kehittyvät. Yllättävän vähän aikaa siltä meni oppia moinen temppu. Lisäksi Lux on opetellut kuolemaan ja kumartamaan. Se nauttii todella paljon tästä ei-vakavamielisestä puuhailusta ja samalla saa laittaa itsekin aivoja vähän pois päältä ja pitää vaan kivaa.

Link puolestaan on hakenut perusasennon paikkaa samalla treenillä kuin Lux. Bordercolliella on edelleen järjetön kiire edetä hirveää tahtia eteenpäin. Hieman sen seuruun paikka on rauhoittunut, eikä se keuli niin paljoa. Lisäksi Linkin kanssa ollaan tehty kaukoista seisomaan nousua tehostettuna, sekä Link on opetellut pyörimään itsensä ympäri molempiin suuntiin kaukokäskynä. Selkeästi se tarvitsee lisää treeniä peruuttamiseen, koska peruutustreenit on unohtuneet jonnekin harmaalle alueelle, eikä tyyppi muista enää mitä peruutuskäsky tarkoittaa.

Olen myös laittanut tokokoiraani epämukavuusalueelle ja seuruuttanut sitä oikealla puolella. Lisäksi Link on hoitanut lapsen viihdyttämistä kierimällä maassa ja näyttämällä akselin ympäri pyörimisiä molempiin suuntiin. Kurre-asento on ollut myös ylläpitävässä treenissä.

Olemme myös vierailleet jäällä useammin kerran, sekä saaneet seuraksi Paimenlauman Cicaroa ja Caramelia. Link kävi myös kokeilemassa vetohiihtoa osoittautuen myös lahjakkaaksi suksien vetäjäksi.

Käyttöohjeita metsästämässä

2.-4.2 vietettiin Kouvolassa Luxin kasvattajan hellässä huomassa. Tykkään olla harvoissa paikoissa, mutta tuolla nautin oikeasti olla. Nukun hyvin, ja rauhassa. Koko reissu aloitettiin sillä, että kävelin ensin Luxin kanssa 4km juna-asemalle, koska bussit lakkoilivat. Henkilökohtaisesti olin kauhuissani, sillä viimeisestä junareissusta koiran kanssa on kulunut tuhottoman paljon aikaa. Linkin kanssa olisinkin tiennyt mitä odottaa, mutta Lux on siitä hauska, että sen reagointia en osannut veikata. Onneksi kyseessä on kuitenkin tasapainoinen tyyppi, joka veti levyksi lattialle jo asemahallissa. Juna oli tupaten täynnä jos jonkinnäköistä kulkijaa, enkä saanut meille edes ison koiran paikkaa. Sinällään ihan kiva, Mikkeliin asti siinä paikalla oli kaksi setteriä. Lux käyttäytyi hyvin junamatkan, ja asemallakin repesi vain liitoksistaan kasvattajan nähdässään.

Perjantaina käytiin pienellä porukalla tekemässä tottista ja olin itse hyvin jäässä. Niin matkasta kuin sään kylmyydestäkin. Luxin kanssa pureuduttiin lähinnä koko viikonloppu ongelmaan ääntely ja meidän kahden välinen konflikti, jonka olin onnistunut luomaan. En hirveästi ole tuota koiraa treenaamalla treenannut, kun en ole saanut sen äänenkäyttöä hallintaan mitenkään.

Lauantaina saapui paikalle Luxin veli ja sisko, joilla oli suhteellisen saman kaltaisia ongelmia, sekä samanlaista luonnetta. Saatiin monta hyvää treenipätkää alle, todella äänettömiä suorituksia. Lopun kaiken saaliskin alkoi sieltä heräilemään ja tuottamaan koiralle ääntä. Ja lopuksi en ollut itsekään enään tekemisessä kunnolla mukana, kun miltei 10h päivä alkoi tuntumaan lähinnä ydinjäätymiseltä.

Luxin veli omistajineen jäi seuraamme yökylään. Hirveän hiljaista oli talossa, vaikka sieltä löytyi kaksi vierasta junnukoiraa, sekä Piian oma lauma. Sunnuntai aloitettiin hitaasti ja mentiin hallille kymmeneksi. Luxin treenit keskitettiin lähinnä äänen hallintaan, sekä minun omaan mielentilaani. Lopuksi tehtiin kiva treeni, jossa pidettiin koira koko ajan toiminta alueella ilman ylilyöntejä. Oli mukavaa.

Takaisin saatiin kyyti äidiltäni ja Lux joutui matkustamaan ekaa kertaa ikinä auton takarontissa ilman häkkiä tai koiraverkkoa. Mutta hyvin se pysyi paikallaan.  Viikonlopun aikana tuli myös tutuksi koirakärry. Sopeutuvainen tyyppi. Harmillisesti kuvia ei reissussa päässyt kertymään, sillä halli oli niin pimeä, että minun kalustollani siellä ei saa mitään aikaiseksi.

Vuoden aloitus

Me olemme aloittaneet vuoden 2018 kerrostalossa asumalla. Luultavasti tämä on asumismuoto, joka säilyy pidempäänkin. Link on vanha konkari asumaan tällaisessa talossa ja sen ainoaksi ongelmaksi ovat tulleet liian pitkät tassukarvat. Se arastelee vähän kulkemista käytävässä, koska tassut liukuvat. Yllättäen sakset ovat vain vielä hukassa. Muuten bortsu on ollut kuin kotonaan, se ei turhia stressaile sisätiloissa.

Ulkona puolestaan reaktiivisen koiran heikkoudet tulevat esiin. Link näkee kaiken, mutta se alkaa pikku hiljaa siedättymään ihmis-, koira- ja autopaljoudelle, sekä reaktiot eivät enää ole suuria. Olen myös ollut tarkka sen kierrosten kanssa. Jos kierrokset nousevat pilviin, laitan koiran rauhoittumaan ja keskittymään muuhun asiaan, josta voin palkata sen. Olen valinnut kriteeriksi istumisen ja palkkaillut koiraa niin kauan, kun takamus pysyy maassa. Se on saanut rauhassa katsoa kiihdyttäviä asioita, mutta ei kuitenkaan jäädä tuijottamaan niitä. Selkeästi haastavimmat asiat on haukkuvat koirat, etenkin tilanteissa, joissa kävelytie on ahdas keräytyneestä lumesta. Työstetään.

Treenit bordercollien kanssa hihnakäyttäytymisen lisäksi ovat olleet lähinnä paikkiksessa. Virikkeellinen kerrostalolähiö tarjoaakin mainion treeniympäristön projektillemme. Päätin, että opetan paikkiksen kokonaan uusiksi tällä tavalla, eikä kokeeseen mennä enää kokeilemaan miten se nyt tällä kertaa sattuisi toimimaan. Linkki tarjoaa hyvin automaationa pään laittamista maahan, sekä luopuu jo hyvin isommastakin häiriöstä. Tähän mennessä n. 5sek auto/ihmis/koirahäiriössä, sekä tiheämmällä palkkauksella pystyy myös toistoihin ilman kropan nousemista.

Minulla on myös tapana suoda kummallekin koiralle spesiaaliaikaa noin kolmesti viikossa. Linkin tämän viikon treenit ovat painottuneet lähinnä eteenmenoon, sekä jääviin. Jäävissä ehdottomasti istuminen on heikoin, sillä tyyppi jää edelleen satunnaisesti vietereilleen. Myös maahanmenoissa se on alkanut huijaamaan ja jää kyynärät hieman ilmassa olemaan. Olen tehnyt jääviä ihan kuuntelutreeninä, sekä myöskin panostaen yhteen käskyyn kerralla. Tässä on vielä työsarkaa, mutta nopeista istumisista olen päässyt palkkaamaan paljon. Eteenmenoa olen aina sanonut, etten opeta pallolla, mutta kappas, kun se pallo treeniin eksyi. Ainakaan vielä en havaitse ongelmaa. Link on juossut pallon perään, juossut kuolleelle palkalle, sekä muutaman toiston niin, että palkka on minulla. Tähän tarvisin apparin viemään palloja kentän päätyyn.

1v 2kk

Luxin hain kotiin lauantaina 6.1. Likan juoksuhoito oli mennyt hyvin. Olin hieman kauhuissani millainen tyyppi sieltä tulee takaisin. Lux on kuitenkin kerännyt koiralaumassa huomattavan paljon itsevarmuutta, sekä se on edelleen tasapainoinen ja mainio tyyppi. Se epävarmuuteen taipuvainen koira, jonka jätin juoksuisena kasvattajalle puhkesi kukkaan juoksujen jälkeen.  Itsevarmasti koira asteli niin ennalta näkemättömän kerrostalon (se ei siis ole käynyt missään kerrostalossa) käytävät, asettui hissiin (näissäkään ei ole käyty) ja käyttäytyi seuraavan päivän lenkillä niin kuin mikään ei olisi pikkukylästä muuttunut. Lux ohittaa nätisti, kulkee kauniisti ja on muutenkin hirmu mukava lenkkikaveri.

Luxin kerrostaloon sopeutuminen ei siis vaatinyt mitään sirkustemppuja. Koko laumalla kulkiessa käytäväkohtaamiset on vielä vähän jänniä, mutta enimmäkseen se johtuu siitä, että molemmat tahtovat moikata kaikkia. On meille sattunut vastaan jo irtokoira rapussakin. Onneksi tyyppi tajusi oman parhaansa nähdessään kolme kertaa isommat koirat.

Luxin kanssa on palattu myöskin pikku hiljaa treenirintamalle. Kun vein neiti koiran kasvattajalle, käytiin hallilla treenaamassa ja sain paljon enemmän työkaluja tämänkaltaisen koiran rakentamiseen. Koiran jäädessä kasvilaan sain selkeytettyä ajatuksiani tyypin treenaamisesta ja niistä kriteereistä. Ennen kaikkea pois kaikesta kiireestä, mitä on mukamas ollut.

Lux hahmottaa perusasennon selkeästi, sekä hakeutuu siihen kiihkeästi. En halua seuraavaa eteenpäin puskevaa koiraa, vaan aloitamme Luxin kanssa seuruun taaksepäin. Raskasrakenteisempi saksanpaimenkoira on huomattavasti hitaampi kuin siro ja nopealiikkeinen bordercollie, joten saan rauhoittaa huomattavasti ohjaamistani ja liikkumistani. Luxin kanssa olemmekin ottaneet ihan säännöllisesti perusasennon pyörittelyä, sekä askeleita, useampiakin taakse päin. Vielä se menee todella paljon imuttamalla, mutta olen myös irroittanut sitä kädestä ja palkannut hiljaisista suorituksista. Eteenpäin ei juurikaan olla menty ollenkaan.

Jäävissä siirsin koiran oikeaan käteen kiinni, sekä peruutukseen. Lux treenaa jokaista vaihtoa tasapuolisesti, tai ainakin pyrin siihen. Sillä on ohjelmassa niin istu, seiso kuin maahan vaihdot, joista tällä hetkellä seisominen on kaikista haastavin. Koira menee ihan ihme mutkalle, kun se ei oikein tiedä istuisiko, makaisiko, seisoisiko vai jatkaisiko matkaansa kasuaalisti. Kuitenkin asennon vaihdot onnistuvat kaukoissa ihan hyvin.

Lux on myös hömpsytellyt oikean puolen perusasentoa, sekä siellä puolella seuraamista. Vaikka se ei vielä ole kovinkaan kaavoihin kangistunut tokokoira, meinaa oikean puolen tekeminen olla silti vaikeaa. Olen yrittänyt muistaa tehdä myös niitä juttuja säännöllisesti.

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna hyppäämme junaan ja ajelemme pentutapaamiseen Luxin kasvattajan hoivaan. Saa nähdä millaisia oppeja viikonloppu tuo tullessaan.

Vuoden 2018 tavoitteet

Olen paininut "Mitä asetan tavoitteeksi vuonna 2018" -kysymyksen kanssa, enkä ole edelleenkään yhtään varma siitä, mitä haluan. Olisi siistiä listata taas paljon tuloksiin painottuvia tavoitteita, mutta luulen, että vuosi 2018 tulee varmasti olemaan hyvin heikko tuloksiltaan. Kisahalukkuutta syö kaksi keskeneräistä koiraa, sekä SPKL:n uusi lisenssisysteemi, joka ei ainakaan minua henkilökohtaisesti kannusta kisaamaan. Toisaalta haluaisin pitää vähän kevyemmän vuoden.

LINK:
★ Paikkamakuu kondikseen (pää maassa makuu)
★ Hihnakäytös/ohitukset
★ BH:n seuruukaavio (enemmän hihnatreenejä)
★ Canicross
★ Agilityä
★ Silmä/polvitarkki

LUX:
★ Tokon alokkaan liikkeet kuntoon
★ Ruutua, noutoa, sekä eteenlähetystä
★ BH:n seuruukaavio
★ Rally-Tokoa
★ Canicross
★ Jälkeä
★ Harrastus-H:n metsästys
★ Viralliset luustokuvat (ehkä, saattaa venyä 2019)
★ Silmä/polvitarkki

MINÄ:
★ Suunnitelmallisia treenejä
★ Uusia treenipaikkoja/kavereita
★ Ryhmäpaikka jossain lajissa (mielellään kummallekin koiralle)
★ Armollisuutta, järkevyyttä ja omaa hyvinvointia

Ei mitään maatakaatavia tavoitteita. Tahdon vuodesta rennon, mutta tahdon tehdä enemmän kuin viimevuonna. Olen vuoden alusta seurannut meidän liikkumisia koirien kanssa, osallistuin #tassutellen1000 -haasteeseen, mutta luultavasti kilometrejä kertyy enemmänkin vuoteen. Tahdon myös antaa kummallekin koiralle omaa aikaa kanssani, meinaten niin yhteisiä treenejä kuin lenkkejäkin. Yritän pitää mahdollisimman tasapuolisesti koiria mukana, ettei se tule menemään niin, että Lux pääsee aina mukaan, koska on helpompi. Samalla tavalla Linkillekin tekee hyvää kulkea sille haastavissa olosuhteissa mukana.

2017 tavoitteiden läpikäynti

Olen naureskellut vuoden tavoitteita. En tiedä onko tämä ihan oikeasti hauskaa vai surkuhupaisaa? Vuosi on ollut tunteiden vuoristorataa, kun on opetultu uutta kahden uuden tyypin kanssa. Mutta lähtökohtiin nähden tunnun onnistuneeni. Luxin tulo oli sattuman kauppaa ja olin asennoitunut elämään vuoden yhden koiran ja lapsen kanssa. Lopun kaiken Luxille ei tullut tavoitteita listattuakaan, mutta epävirallisena sen kanssa on ollut ottaa arki haltuun. 

Yllämainitussa ollaankin onnistuttu hyvin. Lux on arjessa helppo koira. Se kulkee siivosti hihnassa, se on nätisti kotona yksin. Varsin huomaamaton saksanpaimenkoiraksi. Lux on treenannut hieman tottisjuttuja ja se astuu laumaan kuin laumaan nätisti. Se ei uhoile ja kunnioittaa muita. Se on varsin tasapainoinen ja näppärä koiralapsi. Ja hirmuinen ikävä sitä on, kun tyyppi on juoksuhoidossa kasvattajan kanssa. Se on ottanut koko perheen sydämen haltuunsa ja uskomattomin suhde on tuon pienen ihmislapsen ja koiran välillä.

Linkin tavoitteet tälle vuodelle oli: 
★ TK1
Käytiin kaksi alokkaan koetta, jotka molemmat kaatuivat paikkamakuuseen. Vuoden kisauksilla siis plakkarissa 2x ALO3.

★ BH
En oikeastaan luonut tälle ajatustakaan. Link treenasi kaupan edessä norkoilua, mutta muuten BH:n eteen ei ole tehty mitään.

★ Silmäpeilaus & polvitarkastus
Tarkit jäivät ensi vuodelle. Ajattelin samalla kertaa käydä tsekkauttamassa Luxinkin silmät/polvet.

★ Runsas naksuttelu
Tästä ei oikeastaan ole muistikuvaa. Hiukan ollaan naksuteltu, ei mitään suurempaa projektia. Silti kuitenkin hävettävän vähän ollaan tehty naksun kanssa hommia.

★ Ruokinta balanssiin
Ruokinta on mielestäni ihan ok kantimissa, tai ratkaisut siihen on selvillä. Tilasin M&M:n alesta Linkille Planet pet Society Active sapuskaa HHC:n rinnalle. 

★ Yksi päiväreissuvaellus
Päivävaellukselle ei olla keritty, lähinnä pennun astuessa kuvioihin ei viitsinyt pidemmälle vaellukselle lähteä.

★ Terveenä pysyminen, koirakontaktit, treenit
Terveenä pysyttiin kummankin koiran puolelta. Lux on käynyt hakemassa rokotteet ja Linkki ei ole lekurilla vieraillut. Koirakontaktit on aikalailla jäänyt ohituksiin. Leikkitreffejä ei oikein ole pidetty. Lux on miitannut veljensä, sekä Nari-collien. Link puolestaan alkuvuodesta treffasi Leenan paimenlaumaa. Treeniporukka löydettiin loppukesästä hetkeksi ja oli mukava käydä treenaamassa uusien ihmisten kanssa. Vähän jäi käteen ja harmillisesti treenitkin loppuivat nopeasti. Treenikerrat jäi hävettävään 4krt.

Kokonaisuudessaan ei onnistuttu oikein missään. Tosin muuttujana tosiaan oli Lux. Joka on tuonut elämään paljon ja vähän lisää. Yhden koiran kanssa elo tuntuu nyt hirmu tylsältä. Kyllä tämä kaksi koiraa on enemmän mun juttu, kuin yksi. Ne liikuttavat toisiaan, ne purkavat toisiltaan virtaa ja niitä on muutenkin kiva katso touhuilemassa. Lisäksi ne on ihan erilaisia persoonia ja niiden kanssa on hauska touhuta.

Omat tavoitteet:
★ Palautuminen ja kuntoutuminen, terveellisemmät elämäntavat
Elämäntavat on paremmassa jamassa kuin vuoden alussa. Kroppa alkaa pikku hiljaa olemaan entisensä, vaikka aikaa se on ottanut. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että olen löytänyt liikunnan ilon uudestaan ja etenkin säännöllisyyden! Ja hyvän ruokailun.

★ Organisointi, oman jaksamisen tiedostaminen
En koe täyttäneeni tätä tavoitetta täysin, sillä itsetutkiskelu ja oikeiden välineiden löytäminen on edelleen kesken. Mutta parempaan suuntaan on menty.

★ Blogin pitäminen hengissä
Tämä tulee olemaan järjestyksessään 25. postaus, joten se on jo postaus enemmän kuin viimevuonna. Hieman surkuhupaisaa, mutta hengissä kuitenkin. Edes joten kuten!

Nyt aletaankin miettimään ensi vuoden tavoitteita. Toivottavasti ensi vuosi on aktiivisempi kuin tämä vuosi - koira, sekä kaveririntamalla. Uskon muuton edesauttavan asiaa. Ehkä ensivuoden alusta voitaisiin alkaa seurailemaan kulujakin jonkin verran. 

Aikuinen nainen mä oon

Lux teki meille jouluyllätyksen, eli tyyppi aloitti ensimmäiset juoksunsa 1v 8pv iässä. Onhan niitä odoteltukin ja musta on tuntunut, että Lux on tehnyt juoksuja jo paljon pidempäänkin. Taisin viimeksi sanoa, kun tyyppi oli 8kk, että jo on ihme jos ei juoksut viikon sisään ala. Eihän ne alkaneetkaan. Tiistaina koirien leikki oli erilaista, ja Linkki kulki nenä kiinni Luxin takamuksessa. Päivemmällä lattialla oli tippa verta.

Ilmoitus kasvattajalle ja tuumaus, että hei, me tullaan kylään ja Lux jää viettämään menkkapäiviään kasvilaan. Starttasin auton keskiviikkona Kouvolaa kohden. Lux ei ihan hirveästi ole viettänyt tunteja autossa, mutta Mikkelin kohdalla oli pakko tarkistaa, että muistinhan ottaa koiran mukaan. Se ei ollut äännähtänytkään koko matkan aikana, eikä tyyppiä näkynyt taustapelistäkään. Kyllähän se oli mukana.

Lux asettui kasvattajan laumaan hyvin ja otti paikan nopeasti kodikseen. Onhan se syntynyt siellä ja elänyt muutenkin elämänsä ensimmäiset kuukaudet. Käytiin iltasella hallilla vielä illasta ja pääsin kokeilemaan hieman erilaista koiraa, mitä kumpikaan omistani on. Tuntui, kuin olisi ohjannut valtamerilaivaa, kun kaveri oli niin iso.

Sain oman koiran kanssa toimimiseen lisää palautetta ja varmuutta. Oikein harmitti jättää Lux juoksuhoitoon, kun olisi nyt intoa treenata. Tietää miten ongelmakohtia lähtee työstämään. Mulla on kyllä vakaana ideana lähteä useammin kasvattajan kanssa treenaamaan, kunhan saadaan muutto pois alta.

Koti on hiljainen yhden koiran kanssa, etenkin, kun koira on huomaamaton Link, joka lojuu vaan jossain. Link etsiskelee Luxia jonkin verran, vaikka mitenkään läheiset välit koirilla ei ole. Onneksi on kuitenkin toinen koira tässä, jotta pääsee edelleen harrastamaan ja nauttimaan koiranomistajan huveista. Helpompaa on myös toteuttaa joulu, uusivuosi ja muutto, kun on vain yksi koira. Joten sinällään Lux ajoitti juoksunsa hyvin.

Kotimatkalla auto kuitenkin päätti hajota, ja olin jumissa mörön takamuksessa melkein kolme tuntia. Kotiin kuitenkin pääsin, erisia on kuitenkin se, millä auto saadaan kotiin. Ei kestänyt Honda tuota reilu 500km ajomatkaa kokonaan.

Joulu on jo ovella

Meidän vuosi on ollut blogin ostalta varsin hiljainen, kun ollaan opeteltu kahden koiran ja lapsen yhteiseloa. Vuodenvaihteessa vaihdetaan maisemaa kaupunkiin, ihan Kuopioon. Olen niin iloinen ja odotan uusien harrastusmahdollisuuksien avautumista. Myös isompi asunto on ihan tervetullut vaihtoehto, vaikka kerrostaloelämää ei ole ikävä. Toivotaan, että naapurit olisi kohdallaan!

Lux täyttää kohta vuoden. Se on edelleen hirveän fiksu saksalainen neito. Luxin ongelma treeneissä on ääntely, tai lähinnä piippaus. Se suorittaa nätisti kaiken pyydetyn, mutta äänihaittoja on. Sillä on vaan kivaa!! Kotioloissahan tyyppi on ihan hiljainen ja rehellisesti minulla on hieman sormi suussa tämän ääntelevän yksilön kanssa, koska aiemmat koirani ovat olleet hiljaista sakkia.

Link puolestaan on tehnyt lähinnä sitä samaa ylläpitävää treeniä ja olen haaveillut ilmoittavani sen kokeeseen, koska kisaaminen nyt vaan on kivaa. Ei vain ole sattunut kokeita lähelle, niin on sitten jäänyt ilmoittamatta. Ehkä ensi vuonna, jos saan nieltyä tuon lisenssin. Riippuu pitkälti siitä millaisia treenejä saadaan aikaan alkuvuoden puolella.

Joulukuussa ei tule tapahtumaan enää mitään ihmeellistä, ellemme lähde Luxn kasvattajan luona käymään. Ehkä ensi vuonna paremmalla ajalla, ja enemmillä treenimäärillä. Toivon niin, että päästäisiin johonkin ryhmään treenaamaan ensivuonna. Ehkä tulen listaamaan jotkut tavoitteet, sekä käymään vanhat tavoitteet läpi.

11,5kk

Kas kerran torille kävelimme

Luxin paikkamakuuprojekti potkaistiin käyntiin perjantaina ruokakippotreenillä. Siirsin suoraan treenin pihalle, koska koira tietää mitä maahan tarkoittaa. Ensimmäiseksi ongelmaksi löytyi kiihtyminen. Kierrokset nousi tappiin, joten Lux sai tehdä kolme lyhyttä toistoa, jotka kestivät sekunteja. Hain sille rauhaa ja oikeaa mielentilaa. Hiljaisesta, lyhyestä makuusta vapautin sen palkalle. Lux luopui helposti ruuasta ja tarjosi kontaktia, joten niistäkin treeneistä on ollut hyötyä. Paikkistreenejä jatketaan viikolla, kun viikonlopuna haluaa vähän relata ja viettää aikaa perheen kanssa.

Lux ja Linkki ovat kunnostautuneet myös perusasentonaksuttelulla. Luxille haen omatoimisempaa tuloa perusasentoon, jotta saisin käsiapua pois. Linkille taas olen naksutellut kontaktin kestoa. Kotioloissa se onkin ihan pala kakkua, mutta häiriön lisääntyessä Linkki herpautuu nopeammin.

Kävelimme koko konkkaronkan kanssa kylämme torille tekemään häiriötreenit. Linkin häiriöön kuuluivat rullalauteilevat tenavat, koira, sekä ohi menevät autot. Autot unohtuivat nopeasti, mutta koiraa piti hieman kytätä ja lapsetkin olivat jänniä. Linkki ei ole aikoihin treenannut nameilla, joten sen palkan hakeminen oli lähinnä ponnahtelua kainaloon tai sinkoamista eteenpäin ennen kuin bortsu sisäisti palkan tulevan minulta. Naksuttelin sille aika tiheästi hyvästä ja tiiviistä kontaktista, sekä hieman seuruun paikkaa. Tauon jälkeen pohdiskelin liikkeestä maahan menoa, johon on selkeästi tullut epävarmuutta ja/tai vieterille jäämistä. Voi olla, että olen liian monta kertaa palkannut koiran maahanmenosta lentävällä lelulla, että se ennakoi sitä. Tarvii muuttaa siis taktiikkaa tämän kanssa.

Lux puuhasteli häiriössä myös perusasentoja. Palkkailin sitä hyvästä kontaktista ja otettiin hieman seuruutakin mukaan. Luxin treenistä ei mielenpäälle jäänyt oikein mitään. Se teki myös liikkeestä maahanmenon alkeita niin, että peruutin sen edessä ja vahvala vartalo/käsiavulla autoin sen maahan. Ei voi muuta sanoa, kuin pätevä pentu.

Syksy ♥

Syyskuu on jälleen ollut kuolettavan hiljainen kimppatreenien osalta, joten blogiakaan ei ole hirveän usein tullut availtua. Treenit eivät kuitenkaan ole sammuneet kotona, vaan pentu on etenkin oppinut hirveästi uusia asioita. Allekirjoittanut puolestaan on opetellut uutta arjen hallintaa ja opetellut jopa tykkäämään aamuista, jotka sisältävät yleensä tunnin aamulenkin.

Luxin kanssa on naksuteltu luopumista ruuasta. Se on ahne, eikä aina ajattele täysillä, jos ruokaa on esillä. Nopeasti se kuitenkin hoksasi vaihtaa ruuan tuijottamisen kontaktiin. Tarkoituksenani olisi jalostaa tätä luopumista leluihin (ja laajentaa myös esimerkiksi lentäviin lehtiin, jotka on pennun mielestä parasta ikinä just nyt). Lux ei ole hirveästi treenannut perusasentoa ilman käsiapua, mutta sillä on pieni ajatus siitä, mitä siltä haetaan. Ajattelin ensin hakea kontaktin perusasennossa namiluopumisen kautta ja sen jälkeen kokeilla, josko saksalainen tarjoaisi omaehtoisesti perusasentoa. Siirrytään siis astetta luovempiin vaihtoehtoihin välillä.

Seuruu näyttää kivalta imuttaessa, sekä sen paikka on oikea. Vielä en ole lelua tuonut tähän, mutta ideana olisi opettaa Luxille kainalopalkkaa, sekä saada imutus pois. Osittain myös sen luopumisen kautta. Tyhjentelin taas puhelinta, jos tästä saataisiin videota.

Lux on myös jumpannut kaukoja. Sisällä se vain tarvisi pitävämmän alustain kuin meidän muovimatto, koska koira leviää kuin jokisen eväät konsanaan. Luxin ongelma on ollut malttamattomuus ja olen pidentänyt käskyvälejä ja palkannut sitä asennon pitämisestä. Ahkerasti ollaan otettu seisomista mukaan käskyihin. Maasta se nousee hienosti ja ilmavasti pompun kautta. Toivoisin, että Lux pystyisi pitämään tämän idean kaukoissa. Koska jos se pitää - niin kaukot ovat äärettömän mageat jossain vaiheessa.

Paikkamakuun opettamiseen olen punonut suunnitelmaa, joka olisi tarkoitus laittaa käytäntöön ennen kuin ulkona on liian kylmä makuuttaa koiraa. Samaten ajattelin soveltaa tätä paikkistreeniä Linkille.

Linkin suhteen tarkoituksena olisi päästä videoimaan palkaton seuruu, sillä motivaatiotreenejä on tehty paljon. Haluaisin nähdä missä kohtaa oikeasti mennään. Samalla tahtoisin kokeilla tehdä sen kanssa alokkaan palkattomana lävitse ja mielellään tämäkin videolle. Täytyy vain yrittää löytää mieheltä hieman aikaa, että saisin hänet kuvaamaan. Paikallaan oleva kamera on hieman haastava.

Joka tapauksessa näillä mennään eteenpäin ja nautitaan syksystä. Tuntuu, kuin syksy olisi viileämpi ja kauniimpi näin hieman ylempänä.

Lux 9,5kk, n. 55cm/16,5kg

Hullu mikä hullu

Torstai tuntuu vakiintuneen treenipäiväksi, vaikka koitetaan erikseen sopia milloin mennään. Ajattelin olla sekopäinen ja ottaa mukaan koko lauman mukaanlukien lapsen ja molemmat koirat. Suuruuden hullua ehkä, mutta on niin kiva päästä tekemään sitä omaa juttua, ettei haitannut.

Luxin setti alkoi ohitusharjoituksilla ja pennun mielenkiinto tuntui olevan enemmän maan haistelussa ja muutenkin se oli enemmän tai vähemmän laama-moodilla. Veikkailisin runsaan haistelun ja osittaisen korvattomuuden viittaavan todella vahvasti juoksuihin. Ruualla se teki ihan nättejä perusasentoja, joita pyöriteltiin. Lux kävi myös tutustumassa houkutuksiin, kun kentälle lastattiin kasa leluja ja ruokaa.

Lux opettele myös rauhoittumaan käy siihen -käskyllä, joka meillä on käytössä Linkilläkin. Luu asettautui nätisti viereen rapsuteltavaksi tai nyhti heinikkoa irti. Täysin rento se ei ollut, mutta malttoi maata paikallaan kohtuu rauhassa, ellen itse sotkenut nameja sen kuonon lähelle.

Linkki puolestaan... Se tuli autosta häntä tötteröllä ja hirveän touhukkaana. Focus ei kuitenkaan ollut häiriössä - vaan pieni musta oli ihan tohkeissaan siitä, että hän pääsi vihdoin treenaamaan. Käytiin Linkin kanssa seuruuttamassa houkutukset läpi, sekä esiteltiin meidän työskentelyä muillekin. Koko koira esitti niin ilmavaa ja näyttävää seuruuta ettei tosikaan. Kaiken lisäksi se pääsi esittämään myös "kehä ravia" toisen koiran häiriönä. Lienee sanomattakin selvää, että viimeksi viimevuoden puolella kehässä ollut tarmoa puhkuva koira ei esittänyt parhaimpia liikkeitää, saati seisomista. Linkin vahvuudet oli todellakin tänään seuruussa sekä yllättävää kyllä, siinä rauhoittumisessa.

Kokonaisuutena olin hirveän tyytyväinen molempien koirien setteihin, sillä ne joutuivat myös hengailemaan "turhaan" kentän laidalla, koska en uskaltanut jättää kumpaakin tyyppiä autoon. Mahdottomuus ei ole tälläkään porukalla lähteä tekemään asioita, vaikka voimia se kyllä vei aivan järkyttävästi.

"Näyttelytreenejä" ja merkin kiertoa

Käytiin torstaina toisen kerran kimppatreeneissä Luxin kanssa. Ehkäilin vielä kovin ennen lähtöä, kun koirat olivat olleet aika hyvällä aktivoinnilla päivällä. Päädyin kuitenkin pakkaamaan kojootin ja treenikamat autoon ja hurautin paikalle.

Ensimmäisessä erässä otettiin ringissä pujottelua/paikallaan pysymistä. Lux suoritti paikallaoloja muiden ohittaessa niin perusasennossa istuen, maaten kuin kaukoja tehden. Se ei kertaakaan yrittänyt lähteä moikkaamaan ketään. Omalla pujotteluvuorolla sitä hieman epäilytti viereinen collie ja toisella puolella oleva terieri. Muuten se ohitti nätisti ja teki myös maahanmenoja osana ohittelua. Tehtiin myös ihan kohtaamistreeniä, jossa koirat kohtasivat hallinnassa samalla puolella. Tämäkään ei teettänyt Luxille hirveämpiä vaikeuksia. Yhteensä meitä oli kuusi koirakkoa, joten kohtaamisia ja ohitteluja tuli reippaasti. Tässä välissä Lux pääsi sitten lepäämään.

Toisessa setissä se pääsi häiriökoiraksi ravaamaan collien perään, jolla on tapana vilkuilla takana tulevaa koiraa. Lux ei ole koskaan ravannut kehässä kenenkään kanssa, mutta se meni törkeän hienosti ravia hihna tuntumalla. Vähän se pääsi kiihtymään ja haukahti kerran, mutta muuten ravattiin nätisti kaksi kierrosta. Huvikseni ja esimerkiksi muille seisotinkin Luxin niinkuin saksanpaimenkoiria seisotetaan.

Muuten likka sai hengailla minun kanssani kehässä, kun toimitin kuvaajan virkaa ja kuvailtiin terieriä. Se oli pennulle loistava rauhoittumisharjoitus ja enimmäkseen Lux makoilikin vieressä nätisti tai nyhti apiloita nurmikosta. Sillä ei ollut kiire mihinkään ja tällainen hengailukin tekee nuorelle koiralle äärettömän hyvää.

Lopuksi pyysin vielä treenikaveria ottamaan muutaman kuvan Luxin seuruusta saadakseni hieman käsitystä siitä, millaiselta se näyttää. Puhelin on toistaiseksi niin täynnä kuvia ja kaikkea muuta roinaa ettei sinne videoita mahdu. Lux seurasi hyvin imutettuna, vaikka oli selkeästi väsynyt. Se tekee töitä tosissaan ja tuntuu tosi hyvältä käteen.

Palautteeksi saatiin, että perusasennot ovat hieman vinoja seuruun lopussa, mutta ok alussa. Alussa koira on, mutta se tekee hyvin töitä. Enemmän viettiä hommaan kuulemma pitäisi saada, mutta teknisesti hyvä koira. Olen jättänyt viettitreenaamisen suosiolla hieman syrjempään, koska pentu on vasta pentu ja tahdon, että sen pääkoppa kestää rankemman treenin. Haluan myös, että tekniikka on hyvässä kondiksessa ennen kuin koiraa lähtee nostattamaan enemmän.

---

Link ja Lux ovat molemmat työskennelleet pihalla merkin kierron parissa, koska en ole saanut itsestäni aikaiseksi rakentaa ruutua.

Linkin ongelmia ovat olleet muunmuassa merkin tunnistaminen (tähän mennessä se on kiertänyt puita, tolppia, isoja kiviä, autoja ja muita kiinteitä ja selkeitä kohteita), joten koira kaahasi ensimmäisenä merkistä ohi. Toinen ongelma Linkillä on ollut, että sen liike pysähtyy, kun merkiltä pitäisi palata tai se tekee valtavan kaarroksen. Lähdin korjaamaan ongelmaa ensin lyhyellä välillä palkaten sen ruualla, kun bortsu ymmärsi ottaa aivonsa kehiin ja silmät. Tiukempaa käännöstä hain toisessa treenissä pallon kanssa. Palkka ei voi olla minulla kädessä, mutta kiertomerkin vieressä se sai aikaan nopean ja tiukan käännöksen. Jopa niin tiukan, että merkki kaatui kerran. Linkki tietää mitä sen pitää tehdä, mutta se ei aina malta ottaa aivojaan mukaan työskentelyyn. Pallon vetovoimalla saatiin muutamia tosi hyviä toistoja pidemmältäkin matkalta niin, että pallo siirrettiin paljon lähemmäs koiran lähtöpistettä.


Lux puolestaan teki ensimmäisiä kertoja merkkejä. Se on aika naminarkomaani ja harvemmin käyttää päätään, jos ruokaa annetaan nenän eteen. Päädyin Luxin kanssa näyttämään kädellä kiertoa minimoiden koiran epäonnistumisen. Irrotin myös sen kuonon kädestäni, jotta aivot ei menisi ruoka-moodiin. Lux teki myös todella näppäriä ja hyviä toistoja onnistuen. Voi olla, että palaan Luxin kanssa tähän vielä naksuttimella, mutta aika sen näyttää. 

Back in business

Olen tehnyt kovasti töitä, että löytäisin itselleni treeniseuraa. Nyt tämän asian osalta näyttäisi vihreää valoa, kun n. 14km päässä pyörii omatoiminen "näyttelytreenirinki". Oltiinkin siellä visitoimassa ensimmäistä kertaa. Päivän osoittautuessa hirveän lämpimäksi, jätin mielelläni bortsun kotiin ja lähdettiin vain likkojen retkelle.

Menossa oli mukana erilaisia koiria eri roturyhmistä, vaikka saksalaisedustus oli vahvin. Niitä oli peräti kolme paikalla. Oli pientä, isoa, vanhaa ja nuorta. Aina on jännittävää tulla uuteen porukkaan ja vähän fiilistellä millaisia koirakkoja ja ihmisiä oli liikenteessä. Näin ensimmäisellä kertaa tehtiin vähän kaikkea - koirat lähinnä yksitellen "kehässä". Ei karsittu pihalle näitä pk-puolen ihmisiä, vaan heille oli henkilöryhmää ja sitä mitä itse kukin toivoi.

Luxin vuorolla oli makkararinki. Ei-koiraihminen kuvaa tuota pentua nopeasti araksi, vaikka se oikeasti on vain jonkin verran pidättyväinen, eikä sitä liioimmin kiinnosta ihmiset. Haaveilen edelleen salaa hieman hakukoiran urasta, niin Lux sai tehdä makkararinkiä - eli käydä syömässä vain kaikkien luona. Se ei vierastanut, ei aristanut, eikä väistänyt ketään. Rauhallisesti se kulki rapsuteltavana ja söi ruuat, muttei härveltänyt sen enempää. Olin ihan häkeltynyt siitä, miten rauhallisesti se otti tilanteen.

Poistuin seuraavan koiran tieltä hieman kauemmas tekemään omia juttuja. Luxille isompi häiriö oli pidempi nurmikenttä kuin ihmiset ja koirat, joita se ei juurikaan ole nähnyt. Seuruuttelin pentua vaihtelevalla vauhdilla, käännöksillä ja askelsiirtymillä imuttaessa ja irrottelin kättä välillä. Sen kanssa pitäisi kohta siirtyä jo pidempää matkaa seuruuttamaan ilman imutusta, koska koiralla on tosi hyvin selvillä mitä siltä haetaan.

Lux teki myös i-m vaihtoja, sekä i-s vaihtoja. Seisomisessa se meinaa vielä liikkua hieman eteenpäin pakostakin, mutta olen palkkaillut sitä pompahtavista ja suoraan jaloilleen jäävistä seisomisista. Lyhkäisen paikkamakuun pentu teki myös itse ja ainoa puuttuminen oli nurmikon haisteluun. Pätevä likka.

Olin ihan fiiliksissä. Lux odotti myös autossa nätisti. Tällä hetkellä meillä on käytössä porrasperä auto, niin takapenkillä hengailu tulee koirille tutuksi. Lux ei kuitenkaan ollut moksiskaan odotteluista ja se ei myöskään huutanut autossa, vaikka muutama muu koira möykkäsikin viereisissä autoissa. Likka myös nukkui automatkat, vaikka se ei hirveästi ole päässyt autoilun makuun. Lux on luultavimmin ollut meillä autossa mukana alta 10 kertaa, mutta se matkustaa kuin kokenut konkari. On jotenkin outoa, kun taustapeilistä ei näy päätä ja korvaparia. Linkki nimittäin ei nuku ikinä autossa, vaikka matkattaisiin kuinka pitkää matkaa tahansa. Koska saattaahan vastaan tulla vaikka auto!!

Fiilikset ensimmäisestä treenistä olivat varsin hyvät. Porukka tuntui mukavalta ja toivottavasti jatkossakin pääsemme mukaan hakemaan häiriköityä treenejä ja ehkä hieman vinkkejäkin, mikäli niitä tuolta tulisi.

Lux 8kk & Link 4,5

8kk ikäinen Lux on sirpakka pentu. Tirriäinen opetettiin juuri ja juuri kuvaa varten seisomaan, eikä avustajaa ollut sen enempää kuin Linki pitämässä pennun huomiota hieman itsessään. Lux on lenkkeillyt nyt aika paljon myös yksin opetellakseen kohtaamaan asiat myös ilman toisen koiran tukea - tai näin ajattelin. Luxin reaktiot eivät kuitenkaan ole uusiin asioihin sen suuremmat, oli mukana Link tai ei. Se ottaa kaiken mitä mainioimmin vastaan. Luxilla on tällä hetkellä paras hihnakäytös minun koiristani. Pumpulipallosta on kasvanut varsin kivan oloinen nuori neitokainen, joka ei anna maailman hätkäyttää itseään. Tämä koira tuntuu niin käteen sopivalta ja kivalta. Vaikka hieman sikaa lähdettiin säkissä katsomaan, ei Lux ole tuottanut pettymystä. Se on upea. Kaikessa vaatimattomuudessaan.

4,5 vuotias Link on myös makea ilmestys. Linkin kanssa ollaan hömpsötelty tokoa bortsun priva-aikana. Se on ollut ihan liekeissä, kun ollaan treenattu askelsiirtymiä ja peruutusta seuruussa patukan avulla. Ollaan ylläpidetty jääviä liikkeitä, mutta istuminen vaatisi huomattavasti enemmän treeniä. Olen taistellut sen kanssa, ilmoittaisinko mustaa kokeeseen vai en. Paikkista ei olla vieläkään päästy treenaamaan ollenkaan. Link on nauttinut rapsuista, uintiretkistä, metsälenkeistä... Koiranelämästä. Samalla olen miettinyt sen pallien kohtaloa ja jalostusarvoa. Etenkin nyt - kun talossa on narttu. 

Erityisen ylpeä olen kaksikon kanssa lenkkeilystä, sillä lenkkimme näyttävät pääsääntöisesti tältä. Koirat kulkevat nätisti rinta rinnan rempomatta. Poislukien päivät, jolloin bortsulla on vaikeaa ja se vatkaa edes takaisin sotkien molempien hihnat jalkoihin ja päivät, jolloin seefferillä on liian kiire syödä kaikki kukat, jotka kasvavat penkereellä.

Hei hei, heinäkuu

Olen ties kuinka monta kertaa aloittanut kirjoittamaan otsikolla "Lux 7kk", "Onnistuneet treenit", "Näin opetan asian x", mutta lopun kaiken ei tekstinkäsittelyohjelmaan ole tullut paria riviä enempää ja ajatuskin on katkennut. Inspiraatio on tiessään ja Luxin pentuvuodesta tulee tallennettua hirveän vähän informaatiota verrattuna Linkin pentuaikaan.

Mitä Linkille kuuluu?
Link on jatkanut harjoituksiaan frisbeen ilmaisun parissa ja muutaman kerran päässyt etsimään fribeetä heinikosta, unohtaen vain ilmaisun. Tarvisi palata pari askelta taaksepäin ja hakea matalampaa viettiä touhuun.
Link on tehnyt myös kivoja alokkaan treenejä, lähinnä seuruussa työskentelyä ja olemme löytäneet bordercollien totiseen asenteeseen iloisesti heiluvaa häntää. Myös merkin (tai tässä tapauksessa puun) kiertoon on alettu panostaa. Vielä pitäisi ruutukamat kaivaa pölyyntymästä niin kerkeäisi sitä treenata ennen lumien tuloa.
Muuten bortsu on hengaillut, kulkenut lenkillä, uinut paljon ja kiusannut Luxia.

Mitä Luxille kuuluu?
Lux on opetellut paljon uusia asioita. Se osaa nykyään mennä maahan pelkällä ääniavulla, sekä seisomista ollaan otettu käsiavulla. Pentu on innokas tarjoamaan myös näitä toimintoja aktiivisesti ja mielellään kaikkea kerralla, niin kuuntelutreenikin on tullut tarpeeseen.
Eteentuloa ollaan harjoiteltu ahkerasti. Tämä on minulle kokonaan vieras alue, joten epämukavuusalueella mennään. En tiedä tuleeko projektista mitään, mutta ainakin Luxin eteentulo näyttää paremmalta kuin Linkin koskaan.
Perusasentoa ollaan treenailtu myös ja Lux alkaa tarjoamaan tätäkin aktiivisemmin etuviiston sijaan. Sillä on yllättävät hyvä paikka ja se lähtee hyvin myös mukaan siitä.

Lux ajoi myös ensimmäisen jälkensä (n. 70m) ja minä tunaroin jäljelle liikaa ruokaa. Olen ollut laiska tallomaan jälkeä, koska se tuntuu jo ajatuksena niin työläältä. Ajattelin, että jos tälle kesälle saadaan hieman pohjia nenätyöhön, niin ensikesänä voitaisiin jatkaa asian työstämistä. Luxilla on hyvä nenä, mutta selkeästi asia oli uutta ja jälki olisi saanut olla huomattavasti pidempi, sillä draivi jälkeen alkoi löytyä vasta 50m jälkeen.  Keppien ilmaisu ollaan myös otettu kuvioihin erillisenä asiana. Saa nähdä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään.

Meillä kävi myös vieraita, kun Luxin veli, upea Toore kävi kylässä. Pentujen kanssa suunnattiin n. 5km metsälenkille ja sisarusten leikit ja olemukset olivat samanlaiset. Ne eivät reuhanneet koko lenkkiä, vaan jolkottelivat myös haistelemassa ja hieman painivat välillä. Ne sulautuivat niin hyvin yhteen, että ihan hämmästytti. Toore on komea miehenalku ja Lux näytti pojan rinnalla niin pienelle tytölle kuin olla ja voi. Hyvällä tuurilla saadaan Toore vielä huomenna kylään.

Keskikesän aikaa

Kesäkuu on loppupuolella. Varsinaisia kunnon kesäisiä päiviä täällä Kuopion seutuvilla on ollut vain kourallinen. Koirat ovat päässeet tasan kahdesti uimaan (tai lähinnä Link on päässyt). Ensimmäisellä kerralla Lux juoksi perässä järveen ja hämmästyi, kun vesi ei kantanutkaan kuin jää. Toisella kertaa se jäi kotiin, kun korvattomalle mustavalkoiselle saa huudella pää punaisena, että se tajuaa tulla takaisin.

Koirien kesä on ollut punkkeja, metsälenkkeilyä ja hengailua. Monessa blogissa viuhahtelee postauksia kesän kuntokuurista; meillä lenkit menevät iltaan ja aamuun, sillä keskipäivä on liian kuumaa aikaa bortsulle. Linkin kuumuudensieto on vain laskenut tai ehkä siihen vain on enemmän herännyt, kun vieressä on pentu, joka ei hikoile läheskään niin paljoa. Spesiaaliaikaa ovat molemmat saaneet tasaisesti, mutta myös yhdessä on liikuttu paljon.

Linkin ruokakuulumisiin sen verran, että bordercollie on nostanut painonsa hienosti 19kg, mitä se ei ole pitkään aikaan (jos ikinä) painanut. Sen kylkiluut eivät enää paista ja koiraa on mukava silittääkin, kun kevyellä kosketuksella ei voi laskea kuinka monta kylkiluuta tuntuukaan käteen. Eniten naurattaa, että resepti tähän lihotukseen olikin niin yksinkertainen kuin unohtunut ruokatilaus ja HHC:n kanariisi hätävarana. HHC tarttuikin koiraan ilman jättimäistä annosta ja imeytyy melkein olemattomiin. Ei kuitenkaan niin hyvin kuin Luxin ruoka Luxille, mutta Linkiksi jätökset ovat pieniä ja kiinteitä. En tiedä, pitäisikö minun nauraa vai itkeä, sillä Linkin painon kanssa on tapeltu koko sen elinikä. Nyt se on vihdoin sopiva ja hyvän näköinen.

Lux tapasi myös ensimmäisen lauman ulkopuolisen koiran, kun Essi Nari-collien kanssa saapui Lohjalta asti kesäreissun yhteydessä meitä tervehtimään. Oli mukavaa nähdä vanhaa ystävää - sekä se, että miten hienosti pieni saksalainen käyttäytyi ihan yksin täysin vieraan koiran kanssa. Lux oli kohtelias ja rauhanomainen. Ne juoksivat hetken Narin kanssa, mutta pian kuitenkin molemmat jäivät touhuilemaan omiaan pyörien jaloissa. Oli hyvä nähdä Luxin reaktio toiseen koiraan, ilman Linkin tukea. Myös pentu oli parempi valinta kiltin collien seuraksi, kuin raisu bortsu, joka ei aina osaa antaa muiden olla omissa oloissaan.

Lux on päässyt viettämään myös spesiaaliaikaa autoillen yksinään. Hirmu vähän ollaan ylipäätään autoiltu yhtään mihinkään. Suurin osa kauppareissuistakin hoituu kävellen ja pitkän aikaa autokin oli rikki. Nyt käytiin kuitenkin pari päivää sitten Tervon Savelassa kävelemässä Luxin kanssa. Se on ihan erilainen kuin Linkki, ja meitä mieheni kanssa oikein nauratti miten huoleton sen kanssa oli lähteä. Bortsua saa aina olla askeleen edellä, mutta Lux piti huolen, että pysyi mukana, sekä sitä ei tarvinnut huudella mistään ryteiköstä pois.

Luxin treeneille kuuluu hyvää, se on alkanut opetella maahanmenoa kaikissa paikoissa ja tilanteissa. Sivulla olossa, edessää, kaukoissa, liikkeestä... Se on opetellut myös seuruun alkeita imutuksella ja nousevalla kädellä - välillä perusasennosta perusasentoon tai vaan liikkeestä seuruuseen. Eri variaatioita. Lisäksi Lux on opetellut erottelemaan käskyjä, sekä tehnyt muutaman namiruudun. Jälkeä ei olla vieläkään päästy ajamaan.

Linkin projektina on ollut frisbeen ilmaisun opettelu. Mieheni on hulluna frisbeegolffiin, niin kuin moni muukin kaveri. Tiedättekö millainen määrä kiekkoja hukkuu metsään? Paljon. Tarkkanenäinen koira löytää kiekot helpommin kuin ihmiset. Haluan opettaa Linkille makuuilmaisun kiekolle, sillä sitä ei ole hyvä tuoda tai ottaa hampaisiin, ettei kalliit kiekot mene käyttökelvottomiksi. Olemme edenneet siihen vaiheeseen, että koira sisätiloissa ilmaisee kiekon nätisti. Seuraavaksi treenit tulisi siirtää ulos ja ottaa eri värisiä ja näköisiä kiekkoja. Miehellä olisi jo kova palo testata koiraa ihan radallakin, mutta vielä ei ole mustavalkoinen valmis tosihommiin.

Ulkokausi korkattu!

Korkattiin treenikausi. Ensimmäistä kertaa pieni harmaa lähti tarkoituksen mukaan kentälle mukaan. Nyt se on enimmäkseen puuhastellut kotosalla sisällä erinäisiä juttuja tai satunnaisesti pissatusten yhteydessä pihalla jotain pientä seuruupätkää. Nyt kuitenkin otettiin ihan kunolla niskasta kiinni ja lähdettiin kokeilemaan miten asiat toimii kentällä.

Lux ei toistaisesti ole kovin häiriöherkkä.Tosin, häiriö oli aika minimaalista, koska iltaisin kylänraitilla ajaa pari autoa ja Linkki oli paikkamakuussa. Mutta neito on kova hajujen perään, niin pidän erityisesti sitä erävoittona, että se ettei nuorukainen huidellut omilla teillään, vaan fokusoi minuun.

Lux puuhasteli imutusseuruuta, jossa palkkaa sai välillä perusasennosta ja välillä liikkeestä. Välillä käsi irtosi nenästä, mutta idea on tyypille selvä. Oli ihan pakko ottaa muutama juoksuaskelkin ja on se pieni niin makeaa koiraa. Mitä seuruun opettamisesta pohdiskelin, luultavimmin sekoitan vähän jokaista tekniikkaa, kuten tähän mennessä. Imutus on ollut nyt helpoin lähtöajatus. Lux käyttää luonnostaan yllättävän hyvin takapäätään ja pyrkimyksenä on opettaa se jo heti oikealle paikalle. Väistämättä, kun kaksi viimeistä on opetettu liian eteen.

Seuruun lisäksi Lux teki maahanmenoja liikkeestä. Sen kanssa ei hirveästi ole maahanmenoja tehty, mutta vahvalla käsiavulla se meni maahan. Tekniikassa on vielä paljon opettelemista ja vahvistamista, mutta hyvä noin pieneksi treeniksi. Lisäksi Lux opetteli istumista paikallaan - tai lähinnä sitä paikalla oloa. Istuminen on vain sille vahvin liike, niin siitä oli helppo lähteä vaikeuttamaan ja lisäämään käskyyn kestoa, sekä etäisyyttä. Nythän tuo on lähinnä istuskellut kameran edessä (joka kyllä onnistuu isoveljen kanssa), mutta onhan se nyt eri juttu istua kentällä kuin metsässä.

Viimeisenä kokeilin miten Lux hiffaisi käsikosketuksen ulkona, jossa sitä ei ole treenattu. Hienosti se hokasi ja teki upeita toistoja. Tästä olen erityisen ylpeä. Lux ei jäänyt jumiin mihinkään, se työskenteli aktiivisesti ja pitkäjänteisesti, sekä tuntui olevan samassa kuplassa kuin minä. Hetkeen ei ole koiran treenaaminen tuntunut siltä, että on niin samalla aaltopituudella koiran kanssa. Linkki kun taas havannoi kaiken, niin sen kanssa pitää huomioida ympäristöä ihan eri tavalla.

Link oli meidän puuhastelujen ajan hienosti paikkamakuussa ja taisi vaihtaa kerran asentoa. Sillä tuntuu olevan helpompi maata, jos en kiinnitä huomiota siihen. Mitenkäs tämän toteutat kokeessa? Haha.

Tyytyväinen olen myös näiden piuhakäytöseen. 

Lux (melkein) 5kk

Pennun elämä on välillä arvoituksekasta. Lux kehitti ensimmäisen mahatautinsa yllättäen Linkin tokokokoepäivänä. Voitte kuvitella miten iloinen yllätys oli tulla lopputiimin kanssa kotiin, kun paska haisi. Siistinä tyttönä Lux oli sihdannut asiansa häkin kaltereiden välistä pihalle. Siivotessani sotkua, päätti pentu vielä oksentaa mökkiinsä, kun sen sinne tuuppasin siivouksen tieltä pois. (eikä voinut oksentaa 10sek sitten pihalla, huoh.) Tuli kirottua kaikki karvakasat maailman ääriin, vaikka nyt naurattaa. Onneksi oli kohtuu lämmin päivä ja meidän takapihan aita juuri valmistunut niin pahoinvoivan pennun pystyi lykkäämään sinne keräilemään oloaan. Pari kertaa se vielä oksensi, kerran jopa vedet, mutta sitten alkoi vesi pysyä sisällä. En keksi muuta, kuin mahapöpön tai sitten pentu oli syönyt jotain epäsopivaa aamulenkillä. Tiedä häntä, pääasia, että tirpana on kunnossa ja keräilee menetettyjä grammoja takaisin.

Lux on kohtapuoleen viisikuinen ja se pysyy arjessa hyvin mukana. Kunnioittaa talon sääntöjä ja on muutenkin varsin sopuisa eläjä. Linkki on alkanut näyttää pihalla pennulle kaapin paikkaa ja niiden leikit on menneet minusta rumaan niskassa roikkumisväsäämiseen. Liikkeessä ne eivät ole niin paljoa toistensa kimpussa, mutta paikallaan ne jylläävät menemään yhtenä koirapyörremyrskynä.

Lullen tottistelut ovat olleen hyvin minimaaliasia, mutta pikku hiljaa alan paneutua siihen enemmän. Pentu alkaa olemaan otollisessa iässä - sekä koossa. Huonon selän kanssa on vaikea tuollaista alle polven korkuista tirpanaa koittaa imutella ja opettaa sille perusasentoja. Pentu ei toistaiseksi osaa kuin istua, mutta se ei onneksi haittaa. Se on mukava seurapiirikoira ottaen vieraat rauhallisesti vastaan ja nukkuen loppuajan. Vaunujen kanssa komppanja kulkee yllättävän nätisti ja ollaan ohitettu niin koiria kuin pyöräilijöitä.

Se, mitä olen huomannuit, niin saksalainen tasapainoittaa bordercollieta. Linkki on haastava koira siinä, että se näkee kaiken ja ennen sitä pitää keretä reagoimaan tai pakka leviää. Luxin kanssa Link on rauhallisempi ja sen reaktiot ei ole niin ylimitoitettua. Lux taas on ottanut vastaan kaiken tulevan rennosti. Yksin se on hieman epävarma, mutta Linkin kanssa saksalainen voi kohdata vaikka millaisen mörön.

Luxin kanssa on suunnitelmissa lähteä kaupunkiin shokeeraamaan pentu, Linkki kun kaupungin vilinässä on tottunut olemaan. Ja sen kanssa saisi tehdä enemmän ilman isoveljen tukea. Samalla aloitellaan hieman tottistreenejä, jatketaan naksuttelua ja katsotaan millaista jälkeä saadaan aikaiseksi pennun kanssa.

Jälkikelejä, kun saadaan hieman odotella, kun meillä on kahtena yönä satanut lunta ja maa on yhtä mutalillua.

~ 13,8kg

Puuttuva palanen

Lauantaina 22.4 kävimme näyttämässä jälleen osaamistamme Pieksämäen kivituhkahallissa. Ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin ajatuksena oli. Kerkesin jo riemuita, kun paikkamakuupaikka oli meille otollinen - rivin viimeinen. Koira oli kuitenkin ihan muissa maailmoissa, lisäksi naksutin oli kotona (tai ainakaan en sitä taskuista löytänyt). Sain laittaa kaiken osaamiseni peliin, että sain koiran edes hieman otolliseen mielentilaan.

Tuomarina oli tällä kertaa Tommi Varis - miellyttävä tuomari, jolta tuli suora palaute liikkeiden jälkeen. Kivan humoristinen mies.

Paikkamakuu 0 - Linkki meni edellisen käskyllä maahan, mutta jäi hyvin ja hiljaa makaamaan. n. 40sek kohdalla vieruskaveri lähti harhailemaan ja toi levottomuuden koiraan. Vieruskaveri lähdettiin kytkemään ja omistaja oli palaamassa sen kanssa paikkamakuu riviin, mitä Linkki ei enää kestänyt. Se nousi ja hiipi minua kohden. Koira, joka ei koskaan ole noussut paikkiksesta. Linkki myös nosti kierokset ensimmäistä kertaa ihan tappiin ja koko koira oli täysin ylivirittynyt uudesta tilanteesta. Me oltaisiin saatu mahdollisuus uusia paikkamakuu, mutta jätin väliin. Tiesin etten saa koiraa kokoamaan itseään niin nopeasti, että uusinnassa olisi ollut mitään järkeä.

Seuraaminen 8,5 - Varmaan Linkin paras koeseuruu ikinä. Se oli mukana heti alusta alkaen ja teki nättiä ja tiivistä seuruuta. Meidän pk-mainen seuruu ei ollut tuomarille mieleen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - Kuulemma vähän hitaan puoleisesti tipahti maahan.

Luoksetulo 8,5 - Pisteet lähti ilmeisimmin omasta vartaloavusta. Avaan käden, jotta koira mahtuu paikalleen. Pitäisi osata kutsua se käsi auki tai pitää käsi kiinni vartalossa.

Noutoesineen pitäminen 8 - Hyvä pito, nousi vaan luovuttamisen jälkeen seisomaan. Ei ole kotona tehnyt tätä pitkään aikaan, eikä kisapaikallakaan tehnyt.

Kauko-ohjaus 10 - Perus Link.

Estehyppy 9,5 - En tiedä mistä puolikas lähti.

Kokonaisvaikutus 5 - Tuomari kommentoi Linkin haastavaksi nuoreksi koiraksi ja antoi kuulemma näkyä kokonaisvaikutelmassa. Luulen, että pisteitä tiputti se, että Link jumittui nuuskimaan maata kohdalla, jossa pito/kaukot/hyppy suoritettiin. Jouduin komentamaan vähän kovemmin sen hommiin. Oma epäilys on, että paikalla olisi tehnyt aiemmin juoksuja tekevä narttu, koska kaikki urokset tuntuivat kovasti haistelevan sitä kohtaa. Liikkeiden väleihin kehotti kiinnittämään huomiota, joten ainoa minkä keksin pistealennuksen syyksi oli haistelu. Sillä muuten koira oli käskynalla, seurasi liikkeenvaihtopaikalta toiselle ja makasi maassa palautteen annot. Tuomari myöskin veikkasi Linkkiä alle 3 vuotiaaksi.

ALO3, 123/200 pstettä.

Onnistuneella paikkamakuulla oltaisiin tehty ykkönen. Olen aika neuvoton tällä hetkellä koko paikkiksen kanssa, koska kotona treenatessa Linkki ei mene mihinkään häiriöön. Se pysyy kuin tatti maassa valekäskyillä, ruoka/lelu häiriöllä, Lux-häiriöllä, Youtubesta soitetuilla häiriökäskyillä, miehen häiriköinnillä, torihäiriöllä (joka ei kovin merkittävä ole tässä 3500 ihmisen kylässä). Mutta sitten kokeessa paikkis pissii jonkun typerän syyn takia. Linkin paikkis oli paremmassa kunnossa, kun päästiin treenaamaan sitä säännöllisesti koirahäiriöön ja riviin. Nyt siltä on kokonaan jäänyt äänteleminen pois, mutta treenattavia tilanteita olisi vielä. En näe enää järkeä ilmoittaa sitä kokeisiin epäonnistumaan ilman treeniä. Treenitilanteen järjestäminen on vaan... Likimain mahdotonta. Meidän kylässä ei ole harrastajia, ja lähimmät kaupungit on 40km päässä. Ei vain riitä tällä hetkellä resurssit lähteä niin pitkälle treenaamaan.

Ehkä me vielä joskus tehdään se TK1, mutta nyt laitetaan projekti jäihin ja etsitään uusia rakaisuja, sekä aletaan treenaamaan avoimen liikkeitä tosissaan. Meillähän on avoimeen oikeuttava kisatulos, mutta en halua lähteä sinne vielä.

Lux 4kk

Lux on ollut meillä nyt kuukauden päivät. Se sujahti laumaan hyvin ja otti tilan itselleen varmoin ottein. Pentu ei hirveämmin arastellut iso koiraa ja Linkki puolestaan otti hyvin sopuisasti vastaan pennun. Tosin pennun kasvaessa on bortsukin opetellut antamaan kunnolla palautetta pennun törttöilystä. Ensimmäiset hetket menevät aina arjen opettelussa ja olen enimmäkseen ihminen, joka tykkää antaa pennun olla pentu ja kasvaa hieman puskassa jonkin aikaa. Muodostaa suhdetta koiraan.

Luxin elämä täällä on siis koostunut arkiasioiden opettelusta. Olen kiinnittänyt huomiota pennun äänen käyttöön. Pidän hiljaisista koirista, enkä siedä ollenkaan turhaa louskuttamista. Luxille tehtiin suoraan selväksi, että haukkuminen ei ole ok missään tilanteessa kotona. Leikkiessä saa pitää vähän meteliä, mutta mitäänturhanpäiväistä louskutusta en siedä. Toinen on piippaaminen, joka on ärsyttävää. Piippaamisella pentu ei ole voittanut mitään; se ei pääse ulos ennen kuin pilli on kiinni tai jos pikku piippaus yltyy karmeaksi, on osoite häkissä rauhoittumassa. Huomiota ei saa piippaamalla ja jos ulkona menee yli, niin laumasta eristäminen on toiminut hyvin.

Lux on opetellut toista elämässä vaadittavaa taitoa, eli luoksetuloa. Se pysyy luontaisesti kohtalaisen lähellä, mutta olen onnistunut arvottamaan itseni Linkkiä tärkeämmäksi. Pentu sinkoaa mieluummin minun luokseni Linkin jahtaamisen sijaan, jos sitä pyydän. Olen palkannut pentua niin kehuilla, rapsutuksilla, ruualla kuin leikillä. Vaikka koirat ulkoilevat paljon keskenään, pääsevät molemmat myös privalenkille/juoksulle kerran päivässä mahdollisuuksien mukaan. Lux ei kuitenkaan irtoa kauas yksinkään ja on vielä paremmin kuulolla yksin. On jotenkin rentouttavaa, kun Lux ei ole niin reaktiivinen, eikä sitä tarvitse olla kolmea askelta edellä, jos tahtoo koiran vielä hallintaan ennen tilannetta.

Arkikäytöksestä toinen on ollut ruokailutilanteiden rauhoittaminen. En pidä myöskään keittiössä hääräilevistä koirista (saati perässä juoksevista). Luxilla on mieletön ruokahalu ja pieni saksalainen vähintään kuolee nälkään, jos ruokaa ei tule hetijustnyt. Se vauhkoili siis ruoka-aikaa. Aloitin projektin ihan vain sillä, että Lux opettelee istumaan rauhassa paikallaan ruokakipon laskeutuessa maahan. Nopeasti se ymmärsi homman jujun. Halusin kuitenkin arvottaa Linkin syömisen etusijalle, joten tarvi keksiä ratkaisuja, miten pystyn päästämään Linkin kipolle ennen Luxia. Aloin ajaa pennun pois keittiöstä (sekä olohuoneen ovelta) hepuloimasta ja kuikuilemasta. Näin pystyin molemmat kipot laittamaan paikalleen ilman että kompastelin koiraan. Tähän mennessä minun ei tarvitse kovin montaa kertaa palauttaa pentua takaisin olkkariin odottamaan.  Hepuloimisen kanssa työskennellään sen jälkeen, kun pentu ei ymmärrä, miksi Linkki pääsee ensin syömään KUN HÄNELLÄ ON HUUTAVA NÄLKÄ JA HÄN KUOLEE IHAN HETI JUST NYT, JOS RUOKAA EI TIPU. Joten homma on edelleen projektiasteella - huomattavasti parempaan suuntaan.

Olen myös alkanut ehdollistaa Luxia naksuttimella. En tiedä vielä kuinka paljon naksutinta tulen ja jaksan käyttää sen kanssa, mutta haluan koiran olevan ehdollistunut sille. Linkin kanssa se on ollut hauska apu temppuja opetellessa. Lux on tehnyt myös pientä seuruu pätkää imuttaen ja lähinnä opetellut toimimaan erilaisissa häiriöissä; Linkin seuratessa toisella puolella, lapsien leikkiessä sivummalla, "keskellä vilkasta toria" (= kolme ihmistä ja neljä autoa, satunnainen liikenne) ja toistaiseksi saksalainen on ollut helppo huijata samaan kuplaan kanssani. Koska onhan ruoka nyt superpaljon kiinnostavampaa kuin ympäröivä maailma.

Lux kävi myös vahvisterokotuksilla. Painoa pikkulikalle oli kertynyt 11,8kg - hyvässä kunnossa oleva sutjakka pentu. Lux otti ihan rauhassa eläinlääkärin tutkistelun ja meinasi vähän pusutellakin. Rokotetta se ei huomannut yllättäen, koska ruokaa. Jälkeen päin vähän rapsutteli rokotekohtaa, kun ilmeisesti kirveli. Automatkat menivät hyvin ja pentu lähinä torkkui jaloissa.