Kurjuutta kummempaa

Meille tupsahtelee uusia lukioita kuin sieniä sateella, vaikka itse blogi ei ole kovin aktiivinen. Kiitos kaunis kuitenkin kaikille ihanille ihmisille, jotka jaksavat seurailla meidänkin arkea. Eihän tämä poikkea juuri mistään. Olemme viettäneet normaalia koirakon elämää vaellellen siellä täällä ja hieman tuollakin.

06.05.2014 tuli vuosi täyteen Ocan kuolemasta. Ikävä on kova, mutta päivääkään en ratkaisua katunut. Mainio koira, mutta parhaista on osattava luopua. Ocan muistelu sai aikaan kuitenkin eräänlaisen treenimasennuksen ja jäätiin Linkin kanssa sille tehdään, kun jaksetaan linjalle.

Poika vaihtoi sapuskaansa osittain raa'alle, josko saataisiin hieman lihaa luiden ympärille. Ollaan käyty myös treenaamassa häiriössä pariin kertaan ja maattu muutamaan otteeseen rivissäkin. Vieraitakin meillä on käynyt ja koira on ottanut lähinnä ignooraavan asenteen sisään asteleviin vieraisiin. Doboiltukin ollaan hieman kaiken tuoksinnan tuiskeessa ja viime maanantaina käytiin Pauliinan ja Jessen kanssa pyörähtämässä Aulangon suunnalla. Itse lenkki oli mukava. Oli kiva päästä pitkästä aikaan seurassa lenkkeilemään, kun tosi paljonhan me vaelletaan Linkin kanssa kaksin.

Mitä taas omaan terveyteeni tulee, niin olen onnistunut haalimaan mysteerisairauden x, joka varjostaa päiviäni aamuisin. En vain ymmärrä mistä tämä voi johtua, mutta ei sen puoleen lääkäritkään tiedä. Jospa verikokeissa ramppaaminen toisi jotain selkoa tähän tilanteeseen - ainakin toivottavasti.

Viikonloppu meni chillaillessa ja nauttiessa lämpimistä kesäpäivistä. Kesä kolkuttaa ovella, vaikka sitä ei meinaa uskoakaan. Samoin myös opintoihin on lyöty leima, joka kertoo minun valmistuvan 30.05.2014 - vihdoista viimein. Onhan tätä odoteltukin ja sen jälkeen voidaan vaan ihmetellä, mihin tämä elämä vie.