Viimeviikolla oli meininkiä. Agilityn maailmasta ei pamahdettu kovin kovaa takaisin arkeen, vaan otettiin itseämme niskasta kiinni, ja lähdettiin naapurin kanssa lenkille. Itse en pahemmin ole naapurustoon ennen tätä tutustunut, vaan lähinnä viettänyt aikaa omissa oloissani. Kylä on vähän sisäänpäin lämpenevää, mutta näin kahden vuoden asumisen jälkeen pikku hiljaa ihmiset alkavat tervehtiä ja käyvät juttusille.
Naapurissa tosiaan asustaa neljä vuotias faaraokoiranarttu. Tästä saatiin oiva lenkkiseura meille, kun koirilla oli hirmu kivaa yhdessä. Enemmän se tosin meni siihen, että faaraokoira juoksutti pentua ja pentu tuli perässä hippulat vinkuen. Linkillä oli kuitenkin hirmu hauskaa ja kohtuullisen pitkä lenkkikin kierrettiin. Minulle oli täysinvierasta käydä toisen koirakon kanssa lenkillä - ei hirveämmin ole tullut moisia harrastettua.
Tiistai-aamuna kuitenkin päädyin lähtemään saman koirakon mukaan ja lisäksi joukkoon tuli puolitoistavuotias suomenlapinkoiranarttu. Tänään vuorossa oli pidempi, melkein kahden tunnin lenkki uusissa maisemissa. Nuoriso-osastolla oli hauskaa, vaikka päivä olikin kuuma. Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja löytyi niin hiekkatiestä melkein umpimetsään. Osui reitille järvikin, jonka ääressä Linkki oli ainoa, joka uskalsi mennä uimaan. Liinaa ei sattunut mukaan, mutta onneksi nuorimies piti korvat tänään mukana, eikä lähtenyt sompailemaan hirveän pitkälle järveä, sekä tuli poiskin sieltä. Mainio pikkipiski.
Loppu viikko aikalailla hölläiltiin omalla porukalla ja tutkittiin uusia maastoja rohkeasti. Kierreltiin keräämässä marjoja ja oltiin rennosti. Mainiota, helppoa ja mukavaa. Sunnuitaina suuntasimme Iittalaa kohden mätsäreihin ja iltapäivällä saimme saksalaista seuraa kaverini nuoresta Koda-saksanpaimenesta. Oli se kyllä suloinen, isot tassut ja valtavat korvat. Todella pennunkömpelö vielä, ja Linkki vei toista ihan 6-0, mutta ainakaan se ei äijäillyt. Kiltisti leikkivät keskenää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti